Kysymyksiä Jumalan olemassaolosta

Marc-Antoine Mathieu
Jumala itse
Suom. Ville Keynäs
Like 2011
126 s.

Pitkän tauon jälkeen on ilmestynyt suomeksi uutta ranskalaiselta Marc-Antoine Mathieulta (s. 1959). 1990-luvun alkupuolella Like julkaisi neljä Mathieun sarjakuvailmaisun rajoja koettelevaa albumia Alkuperä (Like 1991), Ne... (Like 1992), Prosessi (Like 1993) ja Lopun alku, alun loppu (Like 1995). Uutuus Jumala itse on ulkoisesti perinteisempää sarjakuvaa, mutta sisällöllisesti jatkaa Mathieulle tuttua fantastista ja surrealistista ontologisten paradoksien äärellä oloa. Mitä tapahtuisikaan, jos Jumala tulisi keskuuteemme?

Mathieu leikittelee teoksen alussa kerronnan kehillä. On meneillään väestönlaskenta ja yksi ihan tavallisen oloinen tyyppi laskentajonossa väittää olevansa Jumala. Mitään aikaisempaa dokumenttia ei miehestä löydy, ja hänen päätetään ottaa talteen. Taustalta kuuluu huuto "Poikki!"

Tietysti Jumalan toinen tuleminen on niin suuri tapaus, että siitä tehdään elokuva. Ja sen elokuvan tekemisestä dokumentti, making of. Mathieu osaa lukijan höpläyttäyttämisen. Sarjakuva-albumissa on kuitenkin kyse Jumalan lihallistumisesta maan päälle.

Kaikkitietävä helposti osoittaa tietonsa luonnontieteilijöille. Tarkastamiseen menee ihmisiltä joltisestikin aikaa, mutta varmuus Jumalan olemassaolosta saadaan. Kulttuuriteollisuus keskittyi Jumalaan täysin, muiden aiheiden tuotteistamista ei enää harjoitettu.

Tällä välin Jumala on nyky-yhteiskunnan peruslogiikkaa noudattaen haastettu oikeuteen. Kaiken luojana hän tietysti on vastuussa kaikesta maailmassa tapahtuvasta, ja siten myös korvausvelvollinen epäoikeudenmukaisuuksista ja kaikesta muustakin.

Lakimiesarmeijat käyvät läpi filosofian historiasta tuttuja todisteluja. Mathieu on suorimmat viittaukset (muun muassa Descartesiin, Voltaireen, Einsteiniin ja Jungiin) listannut teoksen loppuun. Uudempiakin pohdintoja on otettu mukaan. Epäiltiin, että Jumala oli palannut periäkseen tekijänoikeuskorvauksensa.

Jumala itse on mustavalkoinen sarjakuva, joka käyttää paljon harmaan eri sävyjä. Jumalan olemassaolo on ihmiskunnan historiassa paljon pohdittu aihe, yhdistelemällä ja hämmästyttämällä lukijaa Mathieu saa kaluttuihin luihin uutta lihaa ympärille.

Pinkat pinossa

20 000. valokuva

Lauantai-iltana Huutomerkin synttäriklubilla Ykän pubissa otin kamerallani kahdennenkymmenennentuhannen valokuvan. Digikamera tallentaa kuvat numeronimin, joten ottamiensa kuvien määrästä on hyvin perillä. Kymmenestuhannes kuva oli Siilinjärvellä autokorjaamossa sisäikkunasta otettu.

20 000. kuvassa Eiríkur Örn Norðdahl esittää äänirunouttaan, sitä ennen hän luki pari näytettä uudesta Booby, be quiet! esseekokoelmastaan (Poesia 2011).

Huutomerkin synttärit kuluivat Musteklubeilta tuttuun tapaan. Musiikkia, runoutta ja haastatteluja tuoreiden kirjojen. Harri Filppa jutteli Esa Niskasen kanssa Anssi Rauhalan piirtämän Paluu rajan takaa (zum teufel 2011) sarjakuvan käsikirjoittamisesta. Sitten oli vuoroni nousta lavalle tekemään kysymyksiä Filpan Tiedettä ja sarjakuvaa - ruutujen kaupalla (Kustannus HD 2011) sarjakuvamuodossa tehdystä tutkielmasta.

Välissä Paavo J. Heinonen kävi juontamassa ja lausumassa edesmenneen kansanedustaja Tony Halmeen runotuotannon helmiä.

Harvemmin Oulussa nähtyjä klubivieraita olivat Helsinki Poetry Connectionin Harri Hertell ja Dxxxa D. Tekniikan oikut pakottivat Hertelliä esiintymään aluksi ilman taustanauhoja. Tästä Dxxxa saikin aiheen kehua omaa patterein toimivaan vanhaa, eurolla ostettua sanelukonettaan.

Mukavat iltamat, hienot esiintyjät. Huutomerkki on kahdeksanvuotiaaksi juhlittu.

Sen nimi on Coco

jatkoa eiliseen

Kapteeni Archibald Haddockin ja oopperadiiva Bianca Castafioren suhde huipentuu Castafioren koruissa. Paris Flashin toimittajat vainuavat, että Castafioren ja Haddockin välillä on jotakin, epäilyille antaa vahvistuksen puolikuuro professori Theophilus Tuhatkauno.

Samaan ikäluokkaan Castafioren kanssa kuuluva on lääpällään Castafioreen, ja rakkautensa merkiksi hän on jalostanut uuden, valkean ruusulajikkeen jonka hän nimesi ihastuksen kohteen mukaan.

Castafiore ei ole avioliittouutisista moksiskaan. "Mutta eihän sillä ole merkitystä! Lehdet ovat naittaneet minut onnellisesti jo Gopalin maharadzan, Halmazutin paronin, Syldavian hovin protokollapäällikön, eversti Sponzin, markiisi di Gorgonzolan ja - en enää muistakaan kenen - kanssa..."

Jo naimisissa olleen eversti Sponzin maininta luettelossa viittaisi siihen, että vieraili diivan pukuhuoneessa oopperaesityksen jälkeen aloittasi avioliittohuhut. Kapteeni oli tällaisen erotisoidun vierailun tehnyt, joten kihlaushuhu oli ollut siitä lähtien väistämätön.

Tullessaan Moulinsartiin Bianca Castafiore toi "kapteeni Koddackille" pikku tuliaiseksi papukaijan. "Sen nimi on Coco", tutustuttaa lahjoittaja linnun ja "Mastockin" toisiinsa.

Papukaija nimi toimii yhtenä avaimena suhteen laadun ymmärtämiseen. Guy de Maupassant (1850-1893) on kirjoittanut novellin Coco. Se on julkaistu muun muassa de Maupassantin maaseutua kuvaavassa kokoelmassa, joka inhorealistisesti kuvaa idyllisoidun pastoraalimaiseman takana tapahtuvaa.

Maupassantin novellissa Coco on täysinpalvellut hevonen, jonka isäntä on päättänyt antaa elää luonnolliseen kuolemaan saakka. Coco oli hänelle rakas, uskollisesti palvellut ja siksi tämä suosionosoitus. Eläkkeellä olevan hevosen hoito oli määrätty renkipojalle, joka inhosi tehtäväänsä.

Koko novellin maalaiskylä tuntui olevan yhtä väärinkäsitystä. Kylän suurinta ja rikkainta taloa kutsuttiin vuokrakasarmiksi, ja sen isännän halua pitää yllä vanhaa ja hyödytöntä konia ei ymmärretty. Renkipoika joutui ymmärtämättömyyden välikappaleeksi, pilkan kohteeksi.

Renkipoika kidutti Cocon hengiltä. Että sellaiset lokoisat vanhuudenpäivät.

Cocon purtua Haddockia sormeen, tämä avoimesti ilmaisi vastenmielisyytensä pikku tuliaista kohtaan.

"No, no, kapteeni Kasack, älkäähän nyt noin!", nuhteli Castafiore äidillisesti.

jatkuu ensi lauantaina

Hyvää päivää, kapteeni Kappock!

jatkoa viime sunnuntaille

Seikkailu Punaisella merellä -albumissa kapteeni Haddock ja oopperadiiva Bianca Castafiore jäivät johonkin näennäisen tasapainoiseen tilanteeseen. Seuraava tapaaminen tapahtui kuitenkin Castafioren aloitteesta, hän lähettää sähkeen Haddockille Moulinsartiin. Tästä kuullessaan Haddock kysyy: "No mitäs se rakastettava olento kirjoittaa meille?"

Sanoissa on voimakas sarkastinen sävy. Varmistettuaan itse viestin sisällön kapteeni on paniikissa. "Castafiore tänne!!! ... Tämä on katastrofi! ... Karmeampaa kuin Rooman palo! ..."

Hergé on kertonut, että kaikki Tintin henkilöhahmot ovat hänen omia alter egojaan. Pääasiallisesti alter egona oli ensin Tintti, sittemmin Haddock, viimeistään Yksisarvisen salaisuudesta lähtien.

Tom McCarthy teki teoksessaan Tintin and the Secret of Literature (Granta 2006) mielenkiintoisia havaintoja Castafioren ensitapaamisista, jotka tarinallisesti todistavat edellistä. Samoja elementtejä oli läsnä, kun Tintti Syldaviassa ja Haddock Borduriassa kohtasivat oopperalaulajan.

Tavallisesti sanavalmiin Haddockin kieli takelteli, Tintti oli ennen Castafioren kyytiin nousemista änkyttävän talonpojan hevosvaunuissa. Castafioren laulaessa Tintti kiitteli auton ikkunoiden kestävyyttä, Haddockin ensitapaamisen aikaan Bordurian johto esitteli Tuhatkaunon keksimää ääniasetta tarkkaan valikoidulle yleisölle.

Kun Haddock tapasi Castafioren ensi kerran, paikalla oli Tintti. Kun Tintti tapasi Castafioren, ihan lähellä maantien varressa oli tämä pyssymies.

Bordurialainen maantierosvo on huomattavan yhdennäköinen Haddockin kanssa. Ehkä hieman nenäkkäämpi? Se ei voi olla sattumaa.

Tom McCarthyn teoksen pääkysymyksenä on, että oliko Hergé kirjailija. Oli, vastaa McCarthy. Mutta pitäisikö Hergéä kutsua kirjailijaksi? Ei, vastaa McCarthy. Mitä iloa siitä kenellekään olisi?

Mutta sarjakuvaa voi tutkia samoin kuin muutakin kirjallisuutta, ja niin pitäisi tehdäkin.

jatkuu

Satraappi Soini

Eilen aamulla sain lehdestä lukea, että presidenttiehdokkaissa alkaa olla elonmerkkejä. Tai ainakin niin paikalla ollut toimittaja otsikoi palkansaajakeskusjärjestöjen vaalitentistä. Nyt, kuten toissapäivänä, en ryhdy oikomaan toimittajan käsityksiä, vaan puutun ehdokas Soinin puheisiin. Toimittajalle totean vain, että mieluimmin olisin lukenut suorasanaisen asiatekstin kuin tarjolla olleen huippuhetki/puuduttavin/piristynein/hauskin jne havaintoryppään.

STT:n jutun "taisteluparit" osiossa mainitaan Timo Soinin puhuneen "Barrososta ja muista satraapeista".

Taitaa Soinin sutkausten kirjoittajatiimi olla tyhjentynyt ideoista. "Satraapin" ottaminen ohjelmistoon silloin kun sen alkuperäinen lanseeraaja on samassa ehdokasjoukossa tuntuu vähintäänkin näpistykseltä.

Suomalaisessa poliittisessa puheessa satraappia ensimmäiseksi käytti ehdokas Lipponen 1990-luvulla. Hän pyysi ja sai haukun kohteilta anteeksi. Ehkä Soinin tiimi on salaovelasti tähän tarrautunut. Soinissa meillä on mies, joka ei anteeksi pyytele ja (muita kuin madonnan) kuvia kumartele.

Olisi kuitenkin kannattanut tietosanakirjasta tarkastaa, mitä satraappi tarkoittaa.

SATRAAPPI (pers.) maaherran arvonimi muinaisissa Meedian ja Persian valtakunnissa. Kuvannollisesti omavaltainen virkamies. (TI 27:2)

Edellinen sitaatti on Turskatti! Kapteeni Haddockin haukkumista. Olisi saman tiedon monesta muustakin tietokirjasta tai wikipediastakin. Huomautettakoon, että pers. ei tässä yhteydessä tarkoita perussuomalaista.

"Barrosot ja muut satraapit" totesi Soini. Barroso ja hänen kollegansa edustavat keskusvaltaa, kun taas määritelmällisesti satraapit ovat aluehallinnon, maakuntien viranhaltijoita. Eivätkä he muinaisen Persian aikoina juurikaan keskushallinnon määräyksiä totelleet.

Sitaatin lopussa oleva TI 27:2 tarkoittaa, että kapteeni Haddock käytti haukkumaa Tintti Tiibetissä -albumin sivulla 27 ruudussa kaksi.

Edellisellä sivulla Haddock löysi viskipullonsa tyhjänä. Himalajan lumimies Jeti oli huitaissut suihinsa kapteenin arvojuoman ja saanut hoiperrusta askeliinsa.

"Tuhannen tuhannen miljardin myrsky! Minun pulloni. Tyhjä! Ouaah! Minun whiskyni, senkin cromagnonilainen! Minun whiskyni, senkin mamelukki! Vampyyri! Dipsomaani! Undulaatti! Megasykli! Lotjauuno! Jauhokuono! Ektoplasma! Kannibaali! Diplomaatti! Megalomaani! Tule alas, senkin juopporatti, jos uskallat!"

"Älä huutaa, sahib! Lumivyöry..." opas muistutti paikallisista olosuhteista. Kapteeni kuitenkin jatkoi "Herkkukurkku! Syanidi! Paviaani! ..."

Rinteeltä putosi lunta ja hautasi Haddockin.

Saatuaan päänsä pinnalle hän karjaisi vielä: "Satraappi!" Ja sai lisää lunta niskaansa.

Kvaakiin kirjoitettua

Aloitin viime kuussa avustavana toimittajana Kvaak.fissa, sarjakuvaan keskittyneessä tiedotus- ja keskustelufoorumissa. Kvaakin aikoinaan perusti Juha Kouvalainen, nyttemmin Suomen sarjakuvaseura on vastannut sivuston ylläpidosta.

Lokakuussa kirjoittamani ensimmäinen juttu oli nekrologi, kuten uudelle tulokkaalle sopii. Sen jälkeen olen kirjoittanut vierailusta Kuopion taidemuseoon ja kaksi sarjakuva-arviota.

- Ranskalais-belgialaisen sarjakuvan entisen lippulaivan, vanhan Tintin-lehden tekijäkaarti on siirtymässä paremmille piirtämismaille. Viimeisin suru-uutinen kertoi Albert Weinbergin kuolemasta. Hän olisi ensi huhtikuussa täyttänyt 90 vuotta.

Belgian Liegessä syntynyt Albert Weinberg (1922-2011) tunnetaan parhaiten Kanadan kuninkaallisissa ilmavoimissa (RCAF) palvelleesta lentäjäsankari Dan Cooperista.

Lue koko juttu: Dan Cooperin luoja Albert Weinberg on kuollut.



- Suomalaisen sarjakuvan satavuotisjuhlallisuudet ovat mahdollistaneet sarjakuvan esilletuomisen monessa kulttuurilaitoksessa. Hiljan avautui Hyppää ruutuun! Suuri suomalainen sarjakuva -näyttely Helsingissä Designmuseossa. Samaan aikaan Savossa, korttelin päässä aukikaivetusta muailman navasta Kuopion taidemuseossa avattiin Pää pyörällä! Sarjakuvataidetta Pohjois-Savosta.

Lue koko juttu: Pää pyörällä Kuopion taidemuseossa.



- Yksi ranskalaisen laatujournalismin lippulaivoista, 76 painoksena 27 eri kielellä ilmestyvä Le Monde Diplomatique, muuttuu sarjakuvaksi. Lehden toimituksessa on kuumeisesti mietitty ratkaisua nykyiseen mediaympäristön muutokseen ja miten oma tuote voitaisi sopeuttaa lukijakunnan vaatimuksiin. Monelta Diplon tilaajalta kun lehden pitkät ja analyyttiset artikkelit tahtovat jäädä kokonaan lukematta.

Ratkaisuksi toimituskunnalle esitteli Pasadenan yliopiston vertailevan semiotiikan professori Léopold Ferdinand-David Vandermeulen (s. 1925) kehittämänsä synteettisen kulttuuripopularisoinnin ohjelmansa pohjalta syntyneen kokeellisen pedagogiametodin, jonka avulla tietoa voi popularisoida ja soveltaa sarjakuvan muotoon.

Lue koko juttu: Le Monde Diplomatique sarjakuvina.



- Joulukuun 5. päivä Aku Ankka -lehti täyttää 60 vuotta. Nettimainoksissa kehoitetaan juhlimaan Akun kanssa koko vuosi! Lehden erikoisnumeroiden ja yllätystarinoiden lisäksi juhlintaan liittyy koko joukko muita julkaisuja. Vuosien 1951-1952 lehdistä on tullut uusi, kaksiosainen näköispainos, ja Aku Ankka -lehdelle on julkaistu oma juhlakirja. Myös meille suomalaisille, maailman ahkerimmalle ankanlukijakansalle, on tehty oma näyttävä juhlakirja, Minä ja Aku Ankka – Suomalaisten suosikkitarinat.

Lue koko juttu: Suomalaisten suosikki, Aku Ankka.

Rakkautta ja sukuvihaa Ukrainassa

Jatkokertomuksia -blogissa päättyi hiljan R. H. Savagen romaani Valkoinen rouva Khaminavatkassa. Kolmessa kirjassa ja viidessatoista luvussa Ukrainan arolla naapuruksina asuvien ranskalaislähtöisen Dumontin  ja serbialaista perua olevan Radovitschin sukujen eripura oli kasvanut veritekoihin saakka. Suvun vuoksi loistavan virkauransa uhraava Sergei Dumont ja vastarannan aatelislinnaa sulostuttanut Magda Radovitsch päättävät kuitenkin lopettaa vihollisuudet ja liittää suvut toisiinsa rakkauden sitein.

Yhdysvaltalaisen upseerin ja kirjailijan Richard Henry Savagen (1846-1903) tuotantoon kuuluu yli neljäkymmentä romaania. 1800- ja 1900-lukujen taitteessa ne olivat suosittuja, kirjoja julkaistiin molemmin puolin Atlantin, ja niitä käännettiin saksaksi, ranskaksi ja muillekin kielille.

Suomen Kansallisbibliografian mukaan kustannetuksi suomenkieliseksi kirjaksi saakka ei yksikään Savagen teos päätynyt. Tampereen Uutisten vuosina 1900-01 julkaisema Valkoinen rouva Khaminavatkassa ei herättänyt sellaista kiinnostusta, että suomeksi olisi katsottu tarpeelliseksi teoksia painattaa. Ruotsiksi Suomessa kolme Savagen kirjaa julkaistiin, niistä kaksi Nya Pressens följetongbibliotekissa 1896 ja 1897. Kolmas käännös, Savagen pääteoksena pidetty My official wife, ilmestyi nimellä Hans skenhustru (Suomi 1927).

Valkoinen rouva Khaminavatkassa (The white lady of Khaminavatka - a story of the Ukraine, 1898) ei ilmestynyt ruotsiksi.

Savagen lemmenromaanin lopputuloksen saattaa arvata. Mutta tärkeintähän tällaisissa teoksissa on se miten lopputulokseen päästään. Savage onkin mainio kehitellessään erilaisia uhkakuvia heränneen rakkauden ylle.

Romaanissa mainitaan Suomi pariin otteeseen. Laajaa Venäjänmaata esitellään stereotyyppisesti: passitus Kaukasiaan tietää varmaa kuolemaa, menolippu Siperiaan pitkää poissaoloa, Pietarissa Nevan rannoilla käyskentelevät rikkaat, keisarista hyötymään pyrkivät nousukasaateliset ja Moskovassa on uskonnollinen keskus. Ukrainan laajat arot ovat hedelmälliset, mutta niin petolliset! Ja kun joku haluttiin näkymättömiin, pois näyttämöltä hiljaisuuteen ja rauhaan, häntä kehotettiin lähtemään Suomeen.


* R. H. Savage: Valkoinen rouva Khaminavatkassa


Tämän jännitysromantiikan vastapainoksi Jatkokertomuksissa seuraavana on vuorossa Anton Tšehov-kavalkadi. Tänään illalla ensimmäisenä novelli Salaperäinen luonne, ja parin seuraavan viikon aikana kahdeksan muutakin.

Pari linkkiä vielä lopuksi: Kaisa's Virtual Bookselfissa on paljon kirjallisuudesta ja lehdistä kerättyjä Suomi-mainintoja. Paras Anton Tšehoviin keskittyvä suomalainen sivusto on tsehov.info.

Miten Suomen presidentit ovat lopettaneet uudenvuodenpuheensa?

Kiihtyvä uutisten toimittamistahvi vie journalisteilta ajan tehdä taustaselvityksiä. Ev.lut-kirkon presidenttitentissä oli ehdokkailta kyselty, että toivottaisivatko he Jumalan siunausta uudenvuodenpuheissaan. Pääosa sanoi, että toivottaisi. Vastaan oli Väyrynen ja Biaudet oli empiväinen. Ylen toimittaja taustoitti kysymystä kertomalla, että Ahtisaari "ainakin yhden kerran presidentin uudenvuodenpuheen lopuksi Jumalan siunausta".

Onneksi joutavilla bloginpitäjillä on aikaa.

Martti Ahtisaari päätti jokaisen pitämänsä uudenvuodenpuheen samoihin sanoihin: "Toivotan kaikille kansalaisille hyvää uutta vuotta ja Jumalan siunausta."

Tasavallan presidentin uudenvuodenpuheet saivat alkunsa vuonna 1935. Ensimmäisinä vuosina oli kyse Sovinnon viikon avatuksi julistamisesta. 1930-luvun puolivälissä oltiin korkeinta valtiojohtoa myöten sitä mieltä, että sisällissodan repimiä haavoja oli alettava kuroa umpeen. Siksi siis vuoden ensimmäinen viikko oli Sovinnon viikko.

Ensimmäisen pitämänsä puheen presidentti Svinhufvud päätti sanoihin: "Näissä merkeissä minä toivotan Suomen kansalle ja jokaiselle sen jäsenelle onnea ja menestystä nyt alkaneena vuonna."

Kysytty Jumala oli mukana puheessa jo seuraavana vuonna. 1936 Svinhufvud päätti puheen: "Ohjatkoon sen kaunis Julistus Jumalan kunniasta, rauhasta maassa ja ihmisten hyvästä tahdosta toimintaamme alkavana vuonna. Näissä merkeissä minä toivotan Suomen kansalle ja jokaiselle sen jäsenelle onnea ja menestystä nyt alkaneena vuonna."

Kyösti Kallio päätti kaikki puheensa yläkertaan viittaamalla. "Jumala Suomeamme suojatkoon!" (1938), "Käykäämme edelleen Luojaamme luottaen yhteisvoimin yhteistyöhön! Kaikki." (1939) ja "Jumala maatamme ja kansaamme nyt alkavana vuotena ja aina suojatkoon! (1940).

Myös Ryti piti Jumalaa esillä. Uudenvuodenpäivänä 1941 hän anoi "Korkeimman suojelusta" ja seuraavassa puheessaan 1943 vetosi "Kaitselmukseen" ja "Voiton Herraan".

Sotien aikaan tasavallan presidentit eivät aina ehtineet puheenpitoon. Rydin jälkeen Paasikivi vetosi useina vuosina Kaitsemuksen apuun, tai kehotti luottamaan Kaitselmukseen. Jumalankin hän mainitsi, mutta sitaatin kautta: "Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen sanoi: "Jumala on nähnyt niin paljon vaivaa Suomen kansan vuoksi , että Hän ei voi tätä kansaa tulevaisuudessakaan hyljätä"." Tämän ajatuksen Paasikivi toisti 1949 ja 1950. Parina seuraavana vuonna hän antoi ohjenuoraksi suomalaisen sananlaskun "Eletty eilinen päivä, tämä päivä tähän saakka, neuvon Jumala huomiseen pitää".

Sitten Jumala katosi puheista pitkäksi aikaa Kekkosen 1959 mainitsemaa "uskoa" lukuunottamatta. Myöhempien aikojen Urho Kekkonen tai Mauno Koivisto totesivat useimmiten puheensa lopuksi samaan tapaan: "Vanhaa tapaa noudattaen toivotan kuulijoilleni ja koko Suomen kansalle hyvää ja onnellista uutta vuotta." Näin siis pääsääntöisesti 1968-1986, ja tuon "vanhan tavan" mainitsi ensimmäisen kerran Paasikivi 1947. Vuosina 1957-1967 Kekkonen ei erityistä lopputoivotusta kansalle osoittanut, ja 1987-1994 Koivisto itsenäistyi sanomaan "Toivotan kaikille kansalaisille turvallista ja onnellista uutta vuotta".

Tarja Halosella on myös ollut vakiokaava uudenvuodenpuheiden lopettamisessa. Toisin kuin miespresidentit, Halonen ei ole pelkästään toivottanut, vaan on ensin kiittänyt: "Haluan omasta ja puolisoni puolesta kiittää niistä lukuisista yhteydenotoista ja kannustuksesta, joita olemme saaneet. Toivotan kaikille hyvää alkavaa vuotta 2010."

Tasavallan presidenttien uudenvuodenpuheiden lopetukset 1935-2010:

Näissä merkeissä minä toivotan Suomen kansalle ja jokaiselle sen jäsenelle onnea ja menestystä nyt alkaneena vuonna. - Svinhufvud 1935

Ohjatkoon sen kaunis Julistus Jumalan kunniasta , rauhasta maassa ja ihmisten hyvästä tahdosta toimintaamme alkavana vuonna. Näissä merkeissä minä toivotan Suomen kansalle ja jokaiselle sen jäsenelle onnea ja menestystä nyt alkaneena vuonna. - Svinhufvud 1936

Muistakaamme myös, että kansan elinvoima on sen kansalaisten henkisessä ryhdissä, yleisten ja yksityisten etujen oikeassa arvioinnissa ja tietoisuudessa. Toivon, että vuosi 1937 muodostuisi Suomen kansalle kokonaisuudessaan samoinkuin jokaiselle sen jäsenelle onnelliseksi ja menestyksellisesti. - Svinhufved 1937

Jumala Suomeamme suojatkoon! - Kallio 1938

Käykäämme edelleen Luojaamme luottaen yhteisvoimin yhteistyöhön! Kaikki. - Kallio 1939

Jumala maatamme ja kansaamme nyt alkavana vuotena ja aina suojatkoon! - Kallio 1940

Toivotan koko Suomen kansalle rauhallista ja menestyksellistä uutta vuotta ja anon sille Korkeimman siunausta. - Ryti 1941

Mutta kansan, jolla on hyvä omatunto, oikea asia ja luottamus oikeudenmukaisen Kaitselmuksen johdatukseen, ei tarvitse näitä ratkaisuja pelätä. Tahtomme on teräksenluja, pyrkimyksemme rehellinen, voimamme murtumaton, Voiton Herra ohjaa askeleitamme nyt alkavana vuotena. - Ryti 1943

Olemme selvinneet alkuvaikeuksista, jotka tavallisesti ovat pahimmat. Kaitselmuksen avulla selviydymme myös edelleen. Siinä vakaumuksessa toivotan, vanhan tavan mukaan, kuulijoilleni onnellista uutta vuotta. - Paasikivi 1946

Kovasti ponnistellen ja Kaitselmuksen avulla voitamme vaikeutemme ja turvaamme kansamme tulevaisuuden. Siinä vakaumuksessa toivotan, vanhan tavan mukaan, kuulijoilleni ja koko Suomen kansalle onnellista uutta vuotta. - Paasikivi 1947

Urheasti ponnistellen, kukin kohdaltamme tehden velvollisuutemme ja pitäen silmämääränämme yhteisen isänmaamme menestystä sekä Kaitselmukseen luottaen uskomme vaikeutemme selviytyvät ja tulevaisuutemme yhä enemmän valkenevan. Siinä vakaumuksessa toivotan vanhan tavan mukaan kuulijoilleni sekä koko Suomen kansalle onnellista uutta vuotta. - Paasikivi 1948

Historioitsija ja valtiomies Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen sanoi: " Jumala on nähnyt niin paljon vaivaa Suomen kansan vuoksi, että Hän ei voi tätä kansaa tulevaisuudessakaan hyljätä". Siihen on meidän luotettava. Tarmokkaasti ponnistellen ja työtä tehden kansamme on Kaitselmuksen avulla vaikeuksista vastaisuudessakin selviävä. Siinä vakaumuksessa toivotan, vanhan tavan mukaisesti, kuulijoilleni ja koko Suomen kansalle onnellista uutta vuotta .- Paasikivi 1949

Uudistan, mitä eräs vanha, edellisten polvien valtiomies lausui: "Jumala on nähnyt niin paljon vaivaa Suomen kansan puolesta, ettei Hän voi tätä kansaa tulevaisuudessakaan hylätä". Näillä ajatuksilla toivotan kaikille kuuntelijoilleni ja koko Suomen kansalle onnellista uutta vuotta. - Paasikivi 1950

Mutta ihmeellisesti on Kaitselmuksen käsi kansamme kohtaloita tähän asti ohjannut. Suomalainen sananlasku sanoo: "Eletty eilinen päivä, tämä päivä tähän saakka, neuvon Jumala huomiseen pitää". Näillä ajatuksilla toivotan kuulijoilleni ja koko Suomen kansalle onnellista uutta vuotta. - Paasikivi 1951

Mutta muistutan uudelleen mieleen, mitä suomalainen sananlasku sanoo: "Eletty eilinen päivä, tämä päivä tähän asti, neuvon Jumala huomiseen pitää". Näillä ajatuksilla toivotan kuulijoilleni ja koko Suomen kansalle onnellista uutta vuotta. - Paasikivi 1952

Miten yksityinen tempookin omissa asioissaan, älköön hän unhottako että yhteisen isänmaan henkinen ja aineellinen menestys on kaikkien meidän menestyksen edellytys. Ja kaikista ensimmäinen onnen ja menestyksen edellytys on isänmaan vapaus. Näillä ajatuksilla toivotan kuulijoilleni ja koko Suomen kansalle onnellista uutta vuotta. - Paasikivi 1953

Ja ennen kaikkea on sovittava siitä, miten isänmaan yhteistä venettä on ohjattava niin, ettei se törmää karille ja hukuta meitä kaikkia, jotka tässä yhteisessä veneessä olemme ja elämme. Tätä älkäämme vaalitaistelussa unohtako. Näillä ajatuksilla toivotan kuulijoilleni ja koko Suomen kansalle onnellista uutta vuotta. - Paasikivi 1954

Suomen kansa on historiansa vaiheiden aikana joutunut kokemaan monenlaisia onnenvaiheita ja koettelemuksia - suurempia kuin nykyiset sisäpoliittiset vastukset. Ei ole epäilyä, että me näistäkin selviämme. Näillä ajatuksilla toivotan kuulijoilleni ja koko Suomen kansalle onnellista uutta vuotta. - Paasikivi 1955

Me suomalaiset, tehdessämme tilinpäätöksen kuluneelta vuodelta ja arvioidessamme tapahtumia koko maan kannalta, voimme tyytyväisinä merkitä tulokset aikakirjoihimme. Näillä ajatuksilla toivotan kuulijoilleni ja koko Suomen kansalle onnellista uutta vuotta. - Paasikivi 1956

Mutta hetkeksikään emme saa unohtaa , että meidän on jatkuvalla työllä vahvistettava itsenäisyyttämme sekä harkintaa ja mielenmalttia osoittamalla turvattava tunnustettu oikeutemme puolueettomuuteen. Yhtenä tärkeänä osana tässä työssä on rauhan politiikan edistäminen Pohjoismaissa ja maailmassa. - Kekkonen 1957

Kun vietimme päättyneen vuoden aikana itsenäisyytemme 40-vuotisjuhlaa, oli se samalla kunnianteko sille rohkeudelle ja optimismille, jonka turvin pahoista päivistä on selvitty. Rohkeutta ja tulevaisuudenuskoa tarvitaan nytkin vaikeuksiemme voittamiseksi. - Kekkonen 1958

Toivottaessani Suomen kansalle onnellista uutta vuotta kohdistan sille saman mietelauseen, joka sisältyi erääseen minulle lähetettyyn joulutervehdykseen. "Katso taaksepäin: kiitä. Katso eteenpäin: luota. Katso ylöspäin: usko." - Kekkonen 1959

Olen rajoittanut uudenvuoden katsaukseni taloudellisiin näkymiin sekä sivistys- ja opetuskysymyksiin. Viimeksi mainittuja asioita olen tahtonut tässä yhteydessä käsitellä nimenomaan sen takia, että pidän lisääntyvää valppautta kulttuurikysymyksissä välttämättömänä, kun tahdomme säilyttää asemamme vapaiden sivistyskansojen eturintamassa. - Kekkonen 1960

"Meillä on hyvä isänmaa, viisastunut ja voimistunut", kirjoitti muutama viikko sitten eräs pappismies yhä esiintyvää olojemme mustamaalausta paheksuessaan. Näihin sanoihin koko sydämestäni yhdyn. - Kekkonen 1961

Vuoden mittaan on esiintynyt aikoja, jolloin aurinko on näyttänyt menneen pilviin, mutta pilvet ovat väistyneet ja toiveikkain, turvallisin mielin voimme ottaa uuden vuoden vastaan. Vanhaa tapaa noudattaen toivotan kuulijoilleni ja koko Suomen kansalle onnellista uutta vuotta. - Kekkonen 1962

On mitä suurimmassa määrin koko yhteiskunnan etu, että sen jäsenet ovat terveitä ja työkykyisiä, ruumiillisesti ja henkisesti tasapainoisia kansalaisia. Jatkuva ja määrätietoinen liikunnanharjoitus on tästä näkökulmasta tarkasteltuna kansalaishyve. - Kekkonen 1963

Näin kotimaassa tehdyt matkat antavat elävää havainto-opetusta kotimaan tuntemisessa, ja vasta ne luovat kirjatiedon lisäksi edellytykset ulkomaillelähtijälle levittää oikeita tietoja omasta maasta vieraalle ympäristölle. Snellmanin sana »ken ei tunne omaa maataan, ei tiedä, mistä on kotoisin» pätee tänä päivänä ehkä enemmän kuin koskaan. - Kekkonen 1964

Suosikaamme suomalaista tuotantoa, lakatkaamme olemasta kehitysmaa tässä suhteessa. Maan kansainvälisistä suhteista tyydyn tällä kertaa toteamaan mielihyvin, että kehitys on ollut vuoden kuluessa suotuisaa. - Kekkonen 1965

Liikenneonnettomuudet ovat tuoneet surua tuhansiin maamme koteihin. Yksi auto-onnettomuudessa menehtyneitä oli kirjailija Lauri Viita. Olen käynyt läpi hänen tuotantoaan löytääkseni sieltä runon, jonka esittäisin tässä uudenvuodenpuheessani kunnianosoituksena poismenneelle suurelle runoilijalle ja hänen kohtalotovereilleen. Paremmin tarkoitukseen sopivaa en löytänyt kuin se runo, joka sisältyy Viidan kuoleman aikoihin Parnassossa julkaistuun runosikermään 'Onni'. Se kuuluu: "Kaita polku kaivolta ovelle nurmettuu. Ikkunan edessä pystyyn kuivunut omenapuu. Reppu naulassa ovenpielessä, siinä linnunpesä. Kun olen kuollut, kun olen kuollut. Kesä jatkuu, Kesä." Olen halunnut esittää tämän kauniin ja julkaisuajankohtansa vuoksi järkyttävän runon toivoen, että se alkaneen vuoden aikana alituisesti palautuisi niiden mieliin, joiden vastuuntunteesta riippuu lähimmäisten elämä maanteillämme. - Kekkonen 1966

Mutta en voi sivuuttaa sitä kurjuutta, joka on vallalla liikenneoloissamme. Vuonna 1966 on liikenneväylillämme ennakkotietojen mukaan taas yli 1000 ihmistä menehtynyt. Noin 17 000 on loukkaantunut, ja osa heistä jää pysyvästi invalideiksi. Taitamattomuuden ja tietämättömyyden syyksi voidaan lukea suuri osa vaurioista, mutta henkilökohtaisen vastuun puute aiheuttaa järkyttävimmät onnettomuudet. On ilmeistä, että meillä suorastaan lisääntyvässä määrin ajetaan autolla alkoholin vaikutuksen alaisena. Yksinomaan tästä syystä on viime vuonna parisataa ihmistä saanut surmansa . Vaikka en kuulukaan siihen koulukuntaan, joka uskoo ankarilla rangaistuksilla voitavan parhaiten vastustaa rikollisuutta, olen tullut siihen tulokseen, että yhteiskunnalle ei ole jäänyt muuta mahdollisuutta kuin rangaistusten tuntuva koventaminen rattijuoppoutena ilmenevän vastuuttomuuden rankaisemiseksi. - Kekkonen 1967

Nyt vallitsevan epäedullisen kehitysvaiheen vastapainoksi on ollut mieluisaa todeta , että asiantuntijain mielipiteen mukaan valoisampien näköalojen toivotaan avautuvan alkaneen vuoden aikana . Mutta muistettava on , että paljon riippuu tulopoliittisesta kehityksestämme ja siitä määräämme me itse ja ainoastaan me itse. Vanhaa tapaa noudattaen toivotan kuulijoilleni ja koko Suomen kansalle hyvää ja onnellista uutta vuotta. - Kekkonen 1968

Suuren työttömyyden takia vuosi 1968 on ollut raskas kymmenille tuhansille suomalaisille . Tämän vuoksi uuteen vuoteen kiinnittyvät laajojen kansalaispiirien parempien päivien odotukset. Harras toivomme on , että nämä hyvin oikeutetut toiveet toteutuisivat. Vanhaa tapaa noudattaen toivotan kuulijoilleni ja koko Suomen kansalle hyvää ja onnellista uutta vuotta. - Kekkonen 1969

Vuotta 1970 vietetään sotainvalidien juhlavuotena , koska on kulunut 30 vuotta Sotainvalidien Veljesliiton perustamisesta . Toivon että sotainvalidien hyväksi harjoitettava työ saa laajaa kannatusta kansalaisten keskuudessa. Vanhaa tapaa noudattaen toivotan kuulijoilleni ja koko Suomen kansalle hyvää ja onnellista uutta vuotta. - Kekkonen 1970

Suomessa ovat luonnonsuojeluliitto ja luonnonsuojeluvuoden 1970 neuvottelukunta kiinnittäneet viranomaisten huomiota moniin välttämättömiin toimenpiteisiin luonnon saastumisen ehkäisemiseksi . Yleisen mielipiteen on valvottava , että toimenpiteet eivät viivästy. Vanhaa tapaa noudattaen toivotan kuulijoilleni ja koko Suomen kansalle hyvää ja onnellista uutta vuotta 1971. - Kekkonen 1971

Runoilija saattaa nähdä tulevaisuuteen paremmin kuin päivänkohtaisiin pulmiin takertunut poliitikko. Siteeraan tässä Paavo Haavikon säkeet vuodelta 1970: "Fascismi menee hyvin kaupaksi maailmassa. Sitä myydään nyt hyvin." Mutta vaikka fascismi, joka kieltää rationaalisen, järkeen perustuvan, ajattelun arvon, nostaisikin päätään ja sen mukana joidenkuiden poliitikkojen päitä, niin välttämätöntä kehitystä se ei kykene pysyvästi estämään, enintään ehkä viivyttämään - vahingoksi meille kaikille. Vanhaa tapaa noudattaen toivotan kuulijoilleni ja koko Suomen kansalle Hyvää ja Onnellista Uutta Vuotta 1972. - Kekkonen 1972

Toivon todella, että vuoden 1973 aikana ryhdytään ennakkoluulottomasti toimenpiteisiin liikenneturvallisuuden lisäämiseksi maassamme. Tähän toivomukseen eivät yhdy vain ne tuhannet kodit, jotka ovat joutuneet liikenneonnettomuuden omakohtaisesti kokemaan, vaan varmaan kaikki kansalaisemme. Hyvät kuulijat. Vanhaa tapaa noudattaen toivon kuulijoilleni ja koko Suomen kansalle hyvää ja onnellista uutta vuotta 1973. - Kekkonen 1973

Vilustumisesta aiheutuvan kurkunpäätulehduksen vuoksi olisi minulla ollut täysi syy jättää tämä uudenvuodenpuhe pitämättä, varsinkin kun puheen aihe ei mielialaamme nosta. Pelkään kuitenkin, että tämänlaatuinen puhe ei jää alkaneen vuoden aikana viimeiseksi, joten parasta aloitella varovasti ja särkyneelläkin äänellä. Vanhaa tapaa noudattaen toivotan kuulijoilleni ja koko Suomen kansalle hyvää ja onnellista uutta vuotta 1974. - Kekkonen 1974

YK jatkaa maailman herättämistä alkaneena vuonna, onhan tämä vuosi Yhdistyneiden Kansakuntien päätöksellä julistettu kansainväliseksi naisten vuodeksi. Vuodelle on valittu vaativat teemat: tasa-arvo, kehitys, rauha. Tarkoituksena on myös käytännössä pyrkiä toteuttamaan periaatteessa jo aikoja sitten tunnustettua naisten ja miesten tasa-arvoisuutta sekä antaa oikea arvo ja tunnustus naisten työpanokselle perheessä ja kaikkialla yhteiskuntaelämän eri aloilla. Teemat osoittavat, että naisten aseman korjaaminen on nähtävä osana suurempaa kokonaisuutta, osana kansallista ja kansainvälistä pyrkimystä kohti oikeudenmukaisempaa ja tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa. Hyvät kuulijat. Toivotan Teille jokaiselle onnellista uutta vuotta. - Kekkonen 1975

Toistan vielä kerran päättyneen vuoden aikana useampaankin otteeseen esittämäni suomalaisen sananlaskun: Arvaa oma tilasi, anna arvo toisellekin. Siinä on ohjetta sekä ulko- että sisäpolitiikallemme. Kansalaiset. Vanhan tavan mukaisesti toivotan kaikille hyvää ja onnellista sekä myös turvallista uutta vuotta. - Kekkonen 1976

Vuoden 1977 aikana poliittisen johdon tehtävänä on yhdistää itsenäisen Suomen rakentamiseen alttiit kansalaiset yhteistyöhön kansalaisten turvallisuuden tukemiseksi, heidän elintasonsa ja elämisen tasonsa turvaamiseksi. Suomi luottaa tulevaisuuteensa. Kansalaiset. Vanhaa tapaa noudattaen toivotan kaikille hyvää ja onnellista uutta vuotta. - Kekkonen 1977

Minulla oli tarkoitus lopettaa tämä uudenvuodenpuheeni vetoamalla Suomen kansaan, että kävisimme ennakkoluulottomasti työhön aineellisen ja henkisen hyvinvointimme turvaamiseksi vaikeuksienkin keskellä. Mutta kun olin lukenut Seppo Suomelan kirjeen, tein sen johtopäätöksen , että Sepon kirje oli täydellinen: siihen ei voinut mitään lisätä, siitä ei voinut ottaa mitään pois. Kansalaiset, Vanhan tavan mukaisesti toivotan kaikille hyvää ja onnellista sekä myös turvallista Uutta Vuotta. - Kekkonen 1978

Haluan tänään, vaalivuoden alkaessa vedota puolueisiin, etujärjestöihin ja kaikkiin kansalaisiin, että me malttia ja yhteistyöhenkeä osoittaen rakentaisimme edellytykset turvatulle hyvinvoinnille Suomessa. Kansalaiset, Vanhan tavan mukaisesti toivotan kaikille hyvää ja onnellista sekä myös turvallista Uutta Vuotta. - Kekkonen 1979

Millaiseksi elämisen laatu Suomessa nyt alkavalla vuosikymmenellä muodostuu, riippuu sekä ulkoisista olosuhteista että meistä itsestämme. Toivon, että meillä itse kullakin riittää altista mieltä toimia niiden tavoitteiden hyväksi, jotka meidän voimillamme ovat saavutettavissa. Toivotan jokaiselle kansalaiselle hyvää ja onnellista sekä turvallista Uutta Vuotta. - Kekkonen 1980

Meidän suomalaisten on yhteisvoimin tehtävä työtä kansainvälisen asemamme turvaamiseksi myös vastaisuudessa. Tämä takaa meille edellytykset myös yhteiskuntamme sisäiseen kehittämiseen siten, että se on jokaiselle kansalaiselle entistä parempi paikka elää ja asua . Meillä on hyvä maa, jonka puolesta kannattaa ponnistella. Kiitän jokaista kansalaista hänen päättyneenä vuonna yhteiseksi hyväksi antamastaan panoksesta sekä toivotan teille kaikille onnea ja menestystä sekä rauhaa alkaneena vuonna. - Kekkonen 1981

Vuoden nyt alkaessa toivotan hyvää ja turvallista Uutta Vuotta. Samalla esitän myös valtakuntamme päämiehelle, Tasavallan Presidentti Urho Kekkoselle lämpimän ja kunnioittavan Uuden Vuoden tervehdyksen, johon uskon kaikkien suomalaisten yhtyvän. - Koivisto 1982 (vt.)

Tässä yhteydessä haluaisin tähdentää sen seikan tärkeyttä, että jokainen kansalainen käyttää äänioikeuttaan tulevissa eduskuntavaaleissa. Vanhaa tapaa noudattaen toivotan teille kaikille hyvää ja onnellista sekä turvallista Uutta Vuotta. - Koivisto 1983

Ei se ole totta, että ennen asiat olisivat olleet paremmalla tolalla. Jotkut olivat, jotkut eivät. Eteenpäin on menty ja eteenpäin me menemme alkavanakin vuonna. Perinnettä noudattaen toivotan kaikille kansalaisille onnellista sekä kaikin puolin menestyksellistä uutta vuotta. - Koivisto 1984

Kalevalan juhlavuonnakin meidän on syytä muistaa, että maamme on kaksikielinen, että suomenruotsalainen kirjallisuus on viime vuosina ollut hyvin elinvoimaista ja että me emme tarvitse mitään menneiden kielellisten vastakkainasettelujen uudelleen lämmittämistä. Toivotan jokaiselle kansalaiselle hyvää ja onnellista sekä menestyksellistä uutta vuotta. - Koivisto 1985

Jokaisen pitäisi kysyä itseltänsä, miten hän voisi auttaa kanssaihmisiänsä heidän jokapäiväisissä ponnisteluissansa ja vaikeuksissansa. Vanhaa tapaa noudattaen haluan toivottaa kaikille kansalaisille onnellista ja turvallista uutta vuotta. - Koivisto 1986

Vanha tapa on ollut, että Tasavallan Presidentti toivottaa uudenvuoden puheessaan kaikille kansalaisille onnellista ja turvallista uutta vuotta. Tänään voin ensi kertaa ulottaa tämän toivotuksen myös niille Ruotsinsuomalaisille, jotka voivat seurata tätä lähetystä. Olkoon Suomen itsenäisyyden juhlavuosi 1987 meille kaikille menestyksellinen. - Koivisto 1987

Meillä on hyvät edellytykset kantaa vastuumme pakolaisista: avustaa YK:ta sen humanitäärisessä tehtävässä sekä myös ottaa vastaan ja hyväksyä pakolaisia keskuuteemme joko tilapäisesti tai pysyvästi täällä asumaan. Toivotan kaikille kansalaisille onnellista ja menestyksekästä uutta vuotta. - Koivisto 1988

Kun sanotaan, että ihmisen käyttäytymiseen vaikuttaa voimakkaasti se ympäristö , jossa hän elää , niin voitaisiin ajatella myös sillä tavalla , että jokainen meistä on osa kanssaihmisensä ympäristöä. Toivotan kaikille kansalaisille turvallista ja onnellista uutta vuotta. - Koivisto 1989

Olemme menossa kohti vaikeampia mutta samalla myös mielenkiintoisempia aikoja. Toivotan kaikille kansalaisille turvallista ja onnellista uutta vuotta. - Koivisto 1990

Ihmisen toiminnan aiheuttamaa ympäristön kuormitusta on voitava vähentää niin meillä kuin muuallakin, erityisesti lähialueillamme. Toivotan kaikille kansalaisille hyvää ja turvallista uutta vuotta. - Koivisto 1991

Alkavana vuonna Suomi juhlii itsenäisyytensä 75. vuotta. Vuoden aikana järjestetään satoja tapahtumia niin kotimaassa kuin ulkomailla. Tämä juhlavuosi muistuttakoon kansakuntamme kyvystä nousta kansalliseen tietoisuuteen , rakentaa itsenäisen elämän edellytykset , hankkia itsenäisyys ja puolustaa sitä. Toivotan kaikille kansalaisille hyvää ja turvallista uutta vuotta. - Koivisto 1992

Kaikille tämä järjestys nyt ei ilmeisesti sopisi , mutta asiaa voisi ajatella myös näin : jos ja kun inhimillinen toiminta tehostuu , ja tehostuu mieluummin luonnonvaroja säästäen kuin niitä haaskaten , niin voimavaroja syntyy myös niistä huolehtimiseen , jotka tähän tehokkaaseen toimintaan eivät osallistu . Ja että tämä tehostunut toiminta tekisi mahdolliseksi kehittyvän hengenelämän niin luomistyön kuin siitä nauttimisenkin. Toivotan kaikille kansalaisille hyvää ja turvallista uutta vuotta. - Koivisto 1994

Juuri he, nämä kovimpia kokeneet lähimmäisemme odottavat poliittisilta vastuunkantajilta yhteistyökykyä ja keskittymistä kaikkein oleellisimpiin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Toivotan kaikille kansalaisille hyvää uutta vuotta ja Jumalan siunausta. - Ahtisaari 1995

Tarttukaamme tähän haasteeseen. Pitäkäämme kansalaisyhteiskuntamme terveenä jatkossakin. Toivotan kaikille kansalaisille hyvää alkanutta vuotta ja Jumalan siunausta. - Ahtisaari 1996

Meillä on suurenmoinen maa elää ja asua. Henkinen pääomamme on rikas. Osoittakaamme nyt kykymme yhteisvastuullisuuteen, toisesta välittämiseen. Tehkäämme alkaneena vuonna maastamme entistä lämminhenkisempi ja ystävällisempi maa elää, asua ja käydä. Toivotan kaikille kansalaisille hyvää ja menestyksellistä uutta vuotta sekä Jumalan siunausta. - Ahtisaari 1997

Kansainvälisesti arvostetuin arkkitehtimme Alvar Aalto avasi rakennuksensa aina valolle, houkutteli kirkkautta keskuuteemme. Toivon, että tänä alkaneena vuonna voisimme kansakuntana saada enemmän keskuuteemme elämän ja toivon valoa. Toivotan kaikille kansalaisille hyvää ja menestyksellistä uutta vuotta sekä Jumalan siunausta. - Ahtisaari 1998

Vilkas osallistuminen vaaleihin on hyvin toimivan kansanvallan tunnusmerkki. Toivon, että jokainen äänioikeutettu kansalainen käyttää lähestyvissä vaaleissa tätä hänelle kuuluvaa perusoikeuttaan. Toivotan kaikille kansalaisille hyvää alkanutta vuotta ja Jumalan siunausta. - Ahtisaari 1999

Olen usein korostanut muutoksen tärkeyttä. Muutokseen sopeutumisen edellytys on pysyvistä perusarvoista kiinnipitäminen. Meidän on kunnioitettava toisiamme ja pidettävä toisistamme huolta. Toivotan kaikille kansalaisille hyvää alkanutta vuotta ja Jumalan siunausta. - Ahtisaari 2000

Lopuksi haluan omasta ja puolisoni puolesta kiittää kaikkia kansalaisia lukuisista yhteydenotoista , joita olemme saaneet kuluneen vuoden aikana . Tukenne ja kiinnostuksenne yhteisten asioiden hoitoon on ollut tärkeää. Toivotan kaikille hyvää alkavaa vuotta . Tehkäämme vuodesta 2001 aidosti yhteisen vastuun vuosi. - Halonen 2001

Olemme saaneet puolisoni kanssa vuoden aikana runsaasti yhteydenottoja. Kiitän omasta ja puolisoni puolesta tästä yhteistyöstä. Se on meille tärkeää. Toivotan kaikille hyvää alkavaa vuotta 2002. - Halonen 2002

Lopuksi haluan omasta ja puolisoni puolesta kiittää kaikkia kansalaisia lukuisista yhteydenotoista , joita olemme saaneet kuluneen vuoden aikana. Tukenne ja kiinnostuksenne yhteisten asioiden hoitoon on ollut tärkeää. Toivotan kaikille hyvää alkavaa vuotta 2003. - Halonen 2003

Lopuksi haluan omasta ja puolisoni puolesta kiittää yhteistyöstä ja lukuisista yhteydenotoista. Kiitän myös merkkipäiväni johdosta saamistani onnitteluista. Tukenne ja kiinnostuksenne yhteisten asioiden hoitoon on ollut tärkeää. Toivotan kaikille hyvää alkavaa vuotta 2004. - Halonen 2004

Haluan lopuksi kiittää omasta ja puolisoni puolesta yhteistyöstä ja lukuisista yhteydenotoista. Tukenne ja kiinnostuksenne yhteisten asioiden hoitoon on ollut tärkeää. Toivotan kaikille hyvää alkavaa vuotta 2005. - Halonen 2005

Lopuksi haluan omasta ja puolisoni puolesta kiittää yhteistyöstä ja lukuisista yhteydenotoista . Tukenne ja kiinnostuksenne yhteisten asioiden hoitoon on ollut tärkeää . Kiitän myös reilusta luottamuksestanne kuluneiden kuuden vuoden aikana. Toivotan kaikille hyvää alkavaa vuotta 2006. - Halonen 2006

Kannustan kaikkia suomalaisia olemaan aktiivisia. Kysymällä ehdokkaiden kantoja teille läheisiin asioihin, teette asianne tärkeiksi ja opitte tuntemaan ehdokkaat. Jokaisen ääni on tärkeä. Käyttäkää äänioikeuttanne. Toivotan kaikille hyvää alkanutta itsenäisyyden juhlavuotta 2007! - Halonen 2007

Edessämme on monin tavoin työntäyteinen vuosi. Sen alkaessa haluan omasta ja puolisoni puolesta kiittää yhteistyöstä ja lukuisista yhteydenotoista. Tukenne ja kiinnostuksenne yhteisten asioiden hoitoon on tärkeää. Toivotan kaikille hyvää alkavaa vuotta 2008. - Halonen 2008

Kiitän omasta ja puolisoni puolesta yhteydenotoista ja kannustuksesta kuluneen vuoden aikana. Toivotan kaikille hyvää alkavaa vuotta 2009! - Halonen 2009

Päättynyt vuosi oli monessa suhteessa hyvin haastava. Haluan omasta ja puolisoni puolesta kiittää niistä lukuisista yhteydenotoista ja kannustuksesta, joita olemme saaneet. Toivotan kaikille hyvää alkavaa vuotta 2010. - Halonen 2010

* Kotus: Tasavallan presidenttien uudenvuodenpuheet.

Epävaltio

Viime viikolla STT:n uutinen kertoi, että epävaltio Etelä-Ossetiassa käydään presidentinvaaleja. Ehdokkaita on yksitoista, ja heistä luultavimmin tulee valituksi hätätilaministeri Anatoli Bibilov. Aikaisempi presidentti, Etelä-Ossetiaa pitkään johtanut Venäjän tukema Eduard Kokoity ei saanut enää asettua ehdolle.

Kiinnostava uutisessa oli otsikkoon nostettu "epävaltio". Mitä se oikein tarkoittaa?

Etelä-Ossetia on Georgiasta irtautunut maakunta, jonka itsenäisyyden merkittävistä maista on tunnustanut ainoastaan pohjoinen rajanaapuri Venäjä. Georgiasta on irtautunut toinenkin epävaltio, Mustanmeren rannalla oleva Abhasia. Samoilla suunnilla on vielä kolmaskin, Moldovasta erilleen pyrkivä Transnistria.

Google-haku "epävaltio" tuotti epämääräisen joukon valtiollisia entiteettejä, joiden olemassaolo on sisäisesti tai ulkoisesti epävarma. Libya Gaddafin jälkeen oli uutiskommentin mukaan muuttunut epävaltioksi, Palestiina ja Somalia laskettiin joukkoon. Kosovoa vielä laajan kansainvälisen tunnustamisen jälkeenkin pidettiin epävaltiona, samoin kuin monimutkaisia liittovaltioita Bosniaa ja Belgiaa. Afganistanin mainittiin olleen sellaisen kautta historian. Eihän sitä ole kukaan onnistunut valloittamaankaan.

EU-kriitikot nimittelivät Euroopan Unionia epävaltioksi. Netin tavanomaiset kommentaattorit lisäsivät listaan Neuvostoliiton, DDR:n ja Venezuelan.

Valtion sisäinen epävarmuus ei kuitenkaan tee siitä epävaltiota. Kyse on ulkoisesta tunnustamisesta, hyväksytäänkö jokin uusi alue valtioksi valtioiden joukkoon. Tullakseen valtioksi on saatava tunnustus jo tunnustetuilta laajasti.

Epävaltio oli turha lisä STT:n uutisen otsikossa. Parempi otsikko olisi ollut "Etelä-Ossetia valitsee presidenttiä". Sitten jutussa olisi voitu kertoa, kuten kerrottiinkin, että alueen valtiollinen asema ei ole tullut ratkaistuksi. Yli puolet jutusta käytettiin tähän.

Jotain vaaleistakin kuitenkin. Uutisen mukaan sodan jäljiltä yhä ränsistyneessä pääkaupungissa Tshinvalissa äänestystä haittasi kova lumisade. Sellaista etelässä Kaakkois-Euroopassa. Täällä Pohjois-Euroopassa lumipeitettä yhä odotetaan. Ehkä tänään saataisi? Toivottavasti viimeistään omien presidentinvaalien aikaan...

Harrock and roll

Jatkoa eiliseen.

Maailman kuulun Castafioren kapteeni Haddock tiesi tietenkin. Tämän hän oli ilmaissut aikaisemmassa Päämääränä kuu -albumissa vitsaillessaan kuualuksen kytkentäpöydälle. "Heh heh! muistuttaa pianoa!"

Szohõdin oopperassa olivat vitsit kaukana monessakin suhteessa. Bordurialaiset olivat saaneet haltuunsa professori Tuhatkaunon kehittämän voimakkaan ääniaseen, salainen poliisi etsi kaveruksia ja Tuhatkauno oli pelastettava. Takelleltuaan nimensä Castafiorelle tämä kutsui "imartelijat" pukuhuoneeseensa. "Tulkaa toki pukuhuoneeseen... Totta kai, totta kai... enhän voi jättää ihailijoitani käytävään."

Castafiore perusteli kutsuaan vielä omalla vaivannäöllään: "Juuri ihailijoita varten olen pukeutunut Margareetan kauneimpaan pukuun... Käykää sisään!"

Tintti ja Haddock tottelivat käskyä. Heidän kasvoistaan kuvastui hämmennys, eivätkä he vielä olleet oivaltaneet kutsun pakenemiselle tarjoamia hyviä puolia.

Mutta ei lähdetä Tuhatkaunon tapauksen juonen mukaan, vaan seurataan Haddockin ja Castafioren suhteen kehittymistä.

Toisessa ruudussa sönköttävän esittäytymisen jälkeen kapteeni joutui ensimmäisen kerran oikaisemaan nimensä. "Aivan huumaavaa, eikö totta, herra Paddock?" kysyi Castafiore palaten esittämänsä Koruaaria saamiin aplodeihin. Samat olivat suunnatut vain kapteenille, vaikka Tintti seisoi aivan vieressä.

Pukuhuonetilanne keskeytyi, koska poliisipäällikkö eversti Sponz pyrki sisään. Sponz tuli onnittelemaan Castafiorea ja pyytämään tätä kotiinsa jatkoille vaimonsa pyynnöstä. Castafiore pukuhuoneen valtiattarena jatkoi vastapuolen vaihtumisesta huolimatta pukuhuonekoodin mukaisesti. Sponziakin piti ohjata ja patistella. "Vanha tapa, eversti. Sampanjaa joka esityksen jälkeen. Teette minulle varmaan seuraa?"

"En haluaisi olla vaivaksi" vastustelee Sponz, mutta Castafiorella oli ohjat. "Ei ollenkaan, ei ollenkaan. Auttaisitteko hiukan eversti: avaisitteko pullon?" "Toivomuksenne on minulle käsky, medeme", poliisipäällikkö asettui rooliinsa.

Seuraavan kerran Castafiore ja Haddock tapasivat Seikkailussa Punaisella merellä. Tintti, Haddock ja Pjotr Pahk ovat haaksirikkoisina lautalla, kun Castafiore huomasi heidät huvijahti Sheherazaden kannelta. "Mutta per la Madonna! Ellen minä erehdy, niin siellä on Tintti ja hänen ystävänsä kalaisäntä Bardock!"

Nyt oltiin kapteeni Haddockille ominaisessa ympäristössä. Haaksirikkoisten päästyä huvijahdille, pääsi kapteeni osoittamaan kuuluisaa kielenhallintaansa myös Castafiorelle, joka poikkeuksellisesti ymmärsi tehneensä virheen.

"Ihana tavata taas, kelpo urhoni Karbock, anteeksi Harrock!" "... and roll, madame Castafiore. Nimi on Harrock and roll."

jatkuu ensi lauantaina

Hoddack, Haddadaa, Haddock

Satavuotiasta Suomen Kansallisoopperaa on Yleisradiossa muistettu monin tavoin. Yle Teemalla on esitetty lyhyitä muisteluksia, joissa suomalaiset julkisuuden henkilöt ovat kertoneet omasta suhteestaan oopperaan. Hellyttävin ja paljain muisteluissaan oli Lasse Pöysti.

Lasse Pöysti oli oopperan vakiokävijöitä nuorukaisena. Muistelustensa mukaan Lassea katsomoon veti voimakas eroottinen lataus, jota hän tunsi erityisesti tähtisopraanojen aarioiden jälkeen. Fantasioissaan hän kuvitteli jossakin kulissien takana olevan pukuhuoneen tällaisen latauksen purkautumispaikaksi.

Reippaana kuin Suomisen Olli oli Pöysti oopperan sopraanon tavatessaan tiedustellut asian laitaa. Että onko pukuhuone eroottisen purkautumisen tyyssija?

"Niinhän se on, niinhän se on" oli diiva täydellistänyt nuoren Lassen fantasian.

Ei suomalainen Pöysti ole ainoa näin kokija. Pidettiinhän oopperaa jossakin vaiheessa intiimiyden ja suurten tunteiden herättämisen vuoksi tavalliselle rahvaalle sopimattomana taidemuotona. Sen nauttimiseen vaadittiin herrasmiehen pidättyvyyttä. (Ainakin siihen pukuhuonevierailuun saakka.)

Tämän johdannon jälkeen päästään varsinaiseen asiaan, kapteeni Haddockin ja diiva Bianca Castafioren ensitapaamiseen. Tarkoituksenani on useammassa osassa analysoida näiden kahden suhdetta.

Tuhatkaunon tapauksen loppupuolella kapteeni ja Tintti ovat Borduuriassa etsimässä professori Tuhatkaunoa. Salaista poliisia välttääkseen ystävämme väkijoukon mukana menivät Szohõdin oopperaan, jossa sattumalta oli juuri Euroopan kiertueellaan maailmankuulu diivamme.

Tintti ja Haddock eivät onnistu lähtemään oopperatalosta väkijoukon mukana. Poliiseja oli kaikkialla. Pelastajaksi ilmestyi juuri parhaimpaan esiintymisasuunsa sonnustautunut Castafiore.

"Ei toden totta... Sehän on Tintti! Hyvää päivää, nuori ystäväni! Miten hauskaa nähdä teidät täällä!" huudahti Castafiore Tintin huomatessaan. "Pikku imartelija, tulitte onnittelemaan minua tämän... tämän..."

Tintti ja Bianca Castafiore olivat tavanneet ensimmäisen kerran Syldaviassa vuosia aikaisemmin. Kuningas Ottokarin valtikassa Castafiore ja hänen säestäjänsä Wagner olivat pelastaneet Tintin väijytykseltä ottamalla hänet kyytiin syrjäisellä metsätaipaleella. Tintti sai yksityisesityksen Gounodin Koruaariasta, mutta aseksuaaliseksikin määritelty hahmo tyytyi havainnoimaan auton lasin kestävää laatua.

Szohõdin oopperaesityksen ensimmäisen puoliajan kapteeni Haddock nukkui. Olihan takana vaiherikas ja pitkä päivä. Väliajan jälkeen vanha merikarhu pääsi tunnelmaan, sillä kohtaaminen diivan kanssa häkellyttää hänet täysin.

Castafioren kärtti Tintiltä esittelyä "tulitte onnittelemaan minua tämän... tämän kalastajan..." ja kun ei sitä saanut, kääntyi nopeasti Haddockin puoleen "herra? ... herra? ..."

"Ööh... Hoddack ... äh ... Haddadaa ... anteeksi, Haddock" kapteeni sai viimein sammallettua.

Castafiore oli peräänantamaton ja malttamaton. Hän ei tyytynyt odottamaan pukuhuoneessaan mahdollisia koputuksia, vaan tuli käytävälle Gounodin Faustin Margareettana.

Tinttiä paljon tutkinut psykoanalyytikko Serge Tisseron sijoittaa Tintin hahmogalleriassa Bianca Castafioren vanhimpaan sukupolveen, siis Haddockiakin edeltävään. Siksi siis merikarhukin hämmentyi lähestymisestä ja seuraavassa ruudussa odottavasta kutsusta pukuhuoneeseen.

Ensivaikutelma on tärkeä, kuten tiedetään. "Hoddack ... Haddadaa" johti siihen, ettei Castafiore koskaan muista kapteenimme nimeä oikein.

jatkuu...

From Luxury to Every Man's Commodity

Eilen pääsin pienelle aikamatkalle. Sähköpostiohjelma uusittiin, ja tässä yhteydessä jostakin syövereistä oli postilaatikkooni ilmestynyt koko joukko viestejä 1990-luvulta. Nämä olivat viestejä, jotka olivat kadonneet edellisessä ohjelmistojen vaihdossa reilu kymmenen vuotta sitten.

Oikeastaan vain yhtä tallennettua viestiä koskaan olen osannut kaivata. Amerikan Agricolaan, H-Netiin kirjoitin joskus arvostelun kotitalouksien sähköistymistä käsittelevästä kirjasta. Internet, kansainvälinen tietoverkko, oli silloin niin nuori... Kirjoitettu arvio piti lähettää levykkeellä etanapostissa toiselle mantereelle. Sieltä se sitten palautui tilaamani H-USA -sähköpostilistan viestinä takaisin sähköpostilaatikkooni.

H-NET BOOK REVIEW
Published by H-USA@h-net.msu.edu (December 1997)

Ronald C. Tobey.  _Technology as Freedom: The New Deal and the Electrical Modernization of the American Home_.  Berkeley:  University of California Press, 1996.  xviii + 334 pp. Tables, appendixes, notes, bibliography, plates, photographs, illustrations, and index.  $35.00 (cloth), ISBN 0-520-20421-2.

Reviewed for H-USA by Reijo Valta.

>From Luxury to Every Man's Commodity

A History Lecturer from the University of California in Riverside, Ronald C. Tobey takes a surprisingly profound look at the increase in the use of electricity in the American home (house-hold) in his book _Technology as Freedom_.  With the help of the City of Riverside and archives of the electricity company, Tobey can study the general household attitudes to electricity, the increase in the use of electricity and the acquiring of electrical equipment house by house from 1920's to the 1950's.  The results are impressive.

In 1922, some 40 per cent of the American households had electricity. Half of these had lighting as the only use of electricity.  Roughly speaking, in the 1920's people in Riverside (Americans in general) bought the electric iron, in the 1930's they bought the radio, in the 1940's it was the refrigerator.  Households with electricity increased simultaneously, and by 1952 only 4 per cent of households had no electricity.

Tobey goes through all the possible stages of household build-up and studies this in relation to the acquiring of electrical equipment. Between 1928 and 1932 the use of electricity in Riverside reached a previously unknown level as the white middle class modernized the tools their mothers had been using.  Throughout the 1920's, however, electrical goods were luxury items. Primarily, electricity was a product demanded by those engaged in industrial activity.

Roosevelt's New Deal becomes the single most important factor in the increase of the use of electricity.  The core of the new economic policy lay in the increase in consumption and the consequent improvement of the national economy.  New Deal also made possible the granting of loans to improve the living standard, and the citizens frequently made use of this possibility created by the president.  Homes became filled with different kinds of household equipment.  The progressive politicians of the 1930's already saw electrical equipment as a means to increase an individual's freedom, no longer as merely a sign of social status.  With the changes in the racial policy that took place after the World War II, also the non-white citizens increasingly had the opportunity to enjoy the advantages brought by electricity.  Increasingly, households became important customers for the producers of electricity.

Tobey's theory could also be applied to the increase in the use of household electricity in other countries.  In the 1930's in my native municipality in Finland, the local government decided not to join in the founding of a county-wide electrical company.  It was thought that in such a farming community electricity would be of little use to an ordinary citizen.  In those days electricity was regarded as power used solely by industry.  With the rebuilding of the nation in the 1940's and 1950's, electricity became an inseparable part of the finish homes.  The coffee pot and the waffle pan were the most notable signs of the increase in the use of electricity, at least psychologically. Tobey's work includes a comprehensive, 50-page bibliography which turns out to be a great aid in further questions in electricity.

Juhlapainos: Turskatti! Kapteeni Haddockin haukkumat

Kyselyihin vastatakseni toimin tänään markkinoijana.

Turskatti! Kapteeni Haddockin haukkumat on jälleen saatavana, laajennettuna Archibald Haddockin 70-vuotisjuhlapainoksena. Mukana myös WSOY:n kapteeni Capun sadattelut.

Tilaa Lulu.comista.

Mikä on Anttolan hovin osoite?

Näytä suurempi kartta

Suomalainen paikkatieto on suuressa murroksessa. Vanhoilla, perinteisillä ohjeistuksilla harvempi enää suunnistaa, maanteillekin on annettu katuosoitteet. Etelästä pohjoiseen edennyt uudistus ei ole vielä ihan kaikkien selkäytimessä.

Muutamia päiviä sitten Lapin hätäpuhelut alkoivat ohjautua Ouluun, Rovaniemen hätäkeskus on lakkautettu. Lappilaiset ovat kohisseet uudistuksen tuomista vaikeuksista. Autonsa ojaan ajanut pariskunta yritti saada ambulanssia avukseen, asiallisesti mies kertoi auton olevan ojassa kaksi kilometriä Tankavaaran tienhaarasta etelään. Hätäkeskuksesta oli tämän jälkeen vielä tivattu, että mikä oli tapahtumapaikan osoite.

Karttakeskus on tuottanut uudistuvaan aikaan monenlaista kirjallista ja digitaalista materiaalia. Suomen 100-sarjassa on julkaistu teemoittain tietoja erilaisista kotimaan tutustumiskohteista. Karttakeskuksen verkkokaupassa on tarjolla Suomen 100 Kansantarinat, Kartanot, Museot, Luontokohteet, Lintukohteet ja Lähiruokakohteet.

Suomen 100 Kartanot (Karttakeskus 2011, 3. painos) on kirjoittanut Jussi Iltanen, ja nimensä mukaisesti se esittelee sata suomalaista kartanoa. Yhtenä valintaperusteena on ollut kartanoiden avoimuus, pelkästään yksityiskäytössä oleviin Iltanen ei ihmisiä opasta.

Opaskirjan takakannessa luvataan, että teos sisältää osoitteet ja ajo-ohjeet autonavigaattoria varten. Ajatus tuntui huvittavalta.

Aikoinaan kartanot ovat olleet maamerkkejä kirkkojen ja tienhaarojen tapaan. Ennen ihmisiä on opastettu kartanoiden mukaan, nyt niiden sijainti tehtävä tiettäväksi.

Tosin kartanot ovat Etelä-Suomen juttu. Tokihan pohjoisessakin kartanoista puhutaan, mutta perin vaatimattomia etelään verrattuna ovat Oulun seudunkin kartanot.

Iltasen opuksessa ei esitellä yhtään kohdetta Keski- tai Pohjois-Suomesta. Pohjanmaalta mukana on kaksi, Itä-Suomesta (Savo ja Karjala) myös kaksi. Pohjoisin kohde on Orisberg (Åbergintie 38, Isokyrö). Itäpuolella maata pohjoisin esitelty on Anttolan hovi (Hovintie 101, Anttola).

Ei Iltasen Kartanot huono opas ole. Pääkaupunki- ja Turun seudulla asuvalle, Suomen menneisyyden loistosta kiinnostuneelle se on mitä parhain opas.

Vapaavaltiosta Belgian Kongoksi

Tänään 1908 Belgian kuningas Leopold II (1835-1909, hallitsi vuodesta 1865) pitkän kansainvälisen painostuksen jälkeen luopui henkilökohtaisesti omistamastaan Kongon vapaavaltiosta. Leopold luovutti Afrikan tiluksensa Belgian kuningaskunnalle, siitä lähtien maa tunnettiin Belgian Kongona aina itsenäistymiseen 1960. Suuren maa-alueen Leopold II sai haltuunsa ovelien kansainvälisten neuvottelujen tuloksena 1885.

Kongon vapaavaltion aika on yksi julmimmista siirtomaahistoriassa. Aluetta hallittiin julmasti, väkivallalla. Se ei kuitenkaan ollut pääasiallinen syy kansainväliseen painostukseen. Muut maat investoivat siirtomaihinsa saadakseen tuottoja, mutta Leopold ei näyttänyt käyttävän mitään maidensa kehittämiseen, ei edes maksavan palkkoja työntekijöilleen. Silti valtavasti kumia ja muita raaka-aineita virtasi maailmanmarkkinoille. Leopold oli toimillaan markkinahäirikkö.

Julmuudet Kongossa olivat Suomessakin tiedossa ainakin jo 1896. Tuolloin Suomen Viikkolehdessä Itä-Lontoosta tulleessa matkakirjeessä lähetyssaarnaajat valittivat, että belgialaisten mielivaltainen käytös teki lähetystyön Kongossa mahdottomaksi. "Kongovaltion virkamiehet ja sotilaat menettelivät julmasti ja omavaltaisesti alku-asukkaiden kanssa, vangiten jopa murhatenkin niitä ilman syytä, tai pienistä syistä, joten kansa saa hirmuisen käsityksen valko-ihoisista ja oppii pelkäämään niitäkin, jotka, kuten lähetyssaarnaajia, tulevat heidän luokse itsensä kieltävässä rakkaudessa", valitettiin Viikkolehdessä (9.7.1896).

Suomalaiset lähestyssaarnaajat siirtyivätkin otollisemmille lähetysmaille. Pohjoinen Suomi opittiin Kongon viidakoissa tuntemaan toisin. Belgia värväsi Pohjoismaista koko joukon koneenkäyttäjiä Kongojoelle jokilaivureiksi. Suomesta arviolta toista sataa miestä otti tällaisen pestin, Viikkosanomien mainitussa jutussakin näistä kerrottiin. Jouko Aaltonen on dokumentissaan Kongon Akseli (Suomi 2009) kuvannut yhden suomalaisen jokilaivurin kokemuksia Kongojoella.

Kongolaisille Leopoldin vaihtuminen Belgian valtioon ei tainnut suurta muutosta tuoda. Muutonkin Leopold koetti sovittaa syntejään ennen kuolemaansa. Pari viikkoa ennen kuolemaansa hän nai aatelittoman naisystävänsä, joskaan avioliittoa ei koskaan vahvistettu eivätkä suhteesta syntyneet lapset saaneet virallista asemaa.

Jouko Aaltosen dokumentin jokilaivuri Akseli Leppänen päiväkirjojensa mukaan oli helisemässä jokilaivalla työskentelevien alaistensa kanssa. Luottamusta työyhteisöön ei tahtonut millään syntyä. Turvautuiko Akseli ruoskaan niin kuin monet muut, se jäi katsojan arvailujen varaan.

Isän puolesta

Isänpäivän lukemistoksi sattui Sampo Holkerin Orkideakeikka (Daada 2010), joka sisällöltään osoittautui kuin eilisen juhlinnalle tehdyksi. Tarinassa kolme veljestä tekee kunniaa isälleen.

Tarina sijoittuu juhannusaatoksi 1952. Lahden keskusta on lähes tyhjä, ainoastaan yksi poliisi valvoo koko kaupunkia. Voro seuraa poliisin kierrosta Kansallis-Osake-Pankin kivilinnan nurkan takaa. Sodassa toisen kätensä menettänyt veli on laatinut tarkan suunnitelman. Kun poliisi lähtee kiertämään korttelia, niin on minuutti aikaa tehdä ryöstö.

Varkauden kohde ei kuitenkaan ole pankki, vaan samassa kiinteistössä oleva kukkakauppa. Tarkoituksena on varastaa liikkeen takahuoneessa lukitussa lasikaapissa säilytettävä orkidea.

Veljekset ovat huolissaan isästään. Hänen muistinsa on alkanut heiketä, eikä hän aina edes muista edesmennyttä vaimoaan, poikien äitiä.

Pojat ovat suunnitelleet keikan isäänsä ajatellen. Vielä aatonaattona kaksi veljeksistä arkailee, onhan kyse rikoksesta. "Teimme sodassakin paljon moraalisesti arveluttavia tekoja..." muistuttaa suunnittelija sisaruksiaan.

Varkaus ei suju minuutissa, ja poliisi aloittaa takaa-ajon. Pakoauto kurvaa tyhmästi Radiomäelle, umpikujaan. Poliisi ei saa apujoukkoja, ja hänelle jää mustapekka käteen. Poikien suunnitelma onnistuu.

Sampo Holkeri rakentaa kuuteentoista sivuun ison, herkän tarinan. Isää muistavat pojat eivät ole ehkä järjen jättiläisiä, tai sitten sodan jälkeinen arkitodellisuus on luonut absurdeihin ratkaisuihin johtavan ajatusmallin.

Isää kuitenkin ajatellaan.


* Daada: Orkideakeikka.
* Sampo Holkerin Kolhuja-blogi.

Oulu sumussa, osa 2

Pikisaarensilta

[Sumukuvia 1, 2]

Lämmin, pitkittyvä syksy nostattaa Oulun ja koko pohjoisen lakeuden ylle melkoisia sumuja. Nämä kuvat perjantailta.

Pääkirjasto

Näkymä Vänmanninsaaresta torille.

Merta ei kaupunginteatterin takana erotu.