Kuvassa yllä on tsantsa, kutistettu pääkallo. Esine kuuluu Göteborgin maailmankulttuurimuseon kokoelmiin (inv. no 1920.07.0238, huvudtrofé). Aikoinaan, kun museo oli vielä Göteborgin etnografinen museo, esineen toimitti sinne Rafael Karsten (1879-1956). Ruotsalainen säätiö oli rahoittanut Karstenin tutkimusmatkan Ecuadoriin, ja rahoituksen edellytyksenä oli materiaalisen kulttuurin näytteiden toimittaminen tähän museoon.
Helsingin yliopiston (moraali)filosofian professorina ja tutkimusmatkailijana shuar-intiaanien parissa elämäntyönsä tehnyt Rafael Karsten on myöhempinä aikoina saanut lisämainetta mahdollisena Tintin seikkailujen tutkimusmatkailija Ridgewellin esikuvana. Havainnon teki vuonna 2005 Turun Sanomien toimittaja Hannu Miettinen.
Olen päivän selvitellyt Karstenin ja Ridgewellin yhteneväisyyksiä. Työ jatkuu, ja tuloksia esittelen myöhemmin.
Tutkijana Karstenin intohimona oli uskonnon alkuperän selvittäminen. Alkuperäiskansojen ajateltiin olevan varhaisten ihmisyhteisöjen kaltaisia, ja heitä tutkimalla saataisiin selville myös pidemmälle kehittyneiden kulttuurien alkujuuria.
Myöhempien sukupolvien onneksi Karsten ei ollut vain omaan erikoisalaansa keskittynyt tutkija. Hän havainnoi kaikkea mitä tapahtui ja merkitsi sen muistiin. Hänen matkakirjoissaan on jopa nuotteja intiaanien lauluista.
Karstenin uran kohokohta sattui toinen tutkimusmatkan aikana alkuvuodesta 1918. Hän pääsi seuraamaan jibaro-intiaanien tsantsajuhlaa ensimmäisenä länsimaalaisena. Kahdeksan päivää kestänyt juhla oli tarkkaan määritelty seremonia.
Kaikki oli alkanut useita vuosia aikaisemmin sodassa toisen heimon kanssa. Karstenin mukaan heimosodissa tappaminen oli harvinaista. Oli ajateltava seurauksia. Kuolleen vihollisen sielu seurasi surmaajaa koko hänen loppuelämänsä. Sellainen vaati erityisiä voimia. Ennen tsantsajuhlia oli surmaajan paastottava kaksi vuotta. Pään kutistamiseenkin meni aikaa.
Tsantsaa valmisteltaessa vaalittiin erityisesti hiuksia. Shuarit uskoivat sielun sijaitsevan hiuksissa.
Karsten yritti parhaan taitonsa mukaan puhdistaa itäecuadorilaisten alkuperäiskansojen mainetta pääkallonmetsästäjinä. Populaarikulttuuri kuitenkin aina liioittelee, eikä yksi arvovaltainenkaan professori sellaiselle mitään mahda.
* Ilona Salomaa. Rafael Karsten (1879-1956) as a Finnish scholar of religion. (väitöskirja, 2002) Suomeksi Salomaalta on ilmestynyt Karstenin elämäkerta Valkoinen intiaani (SKS 2011).
(jatkuu)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti