Jääkauden jälkeinen maannousu on Suomen ja erityisesti (Pohjois-)Pohjanmaan rannikkoa muokkaava ilmiö. Simossa ilmiöön voi tutustua Maankohoumapuistossa ja Liminganlahden luontokeskuksessa sitä ei voi olla huomioimatta.
Maankohoumalle on pystytetty myös patsas. Ari Kochin Meren merkit (pronssi, 1989) seisoo Kellon liikekeskuksessa.
2 kommenttia:
Tässä mietin, että toisaalla kun pelätään merialtaiden alkavan tulvia "hallitsemattoman" ilmastonmuutoksen takia joka aiheuttaa napajäätiköiden sulamista, niin onko se siellä Pohjanlahden pohjukassa maannousem niin voimakasta, että se kerkiää alta pois? Ironiaa tämä, mutta onko asiasta keskustelua syntynyt siellä paikan päällä?
Taitaa olla 8,5 milliä vuodessa nousu tätä nykyä. Olen humoristisena heittona kyllä kuullut useammankin oululaisen sanovan ilmiöiden kompensoivan toisensa... No, ne paikat jossa uutta maata ihan näkyvästi paljastuu, ovat sellaisia rantahetteikköjä ja jättömaita, ettei niistä juuri iloa ole. Haittaa pikemminkin, kun venepaikkaa on siirrettävä tai ruopattava kulkukelpoiseksi. Jyrkemmillä rannoilla muutosta ei sukupolvessa tai parissa huomaa.
Oli Kalevassa joskus kartta, jossa näytettiin miten parin metrin meren nousu näkyisi kaupungissa. Ei rakennuksia tai rakenteita uhkaisi, korkeintaan muutamien perustuksia ehkä pitäisi vahvistaa.
Yli seitsemällä metrillä pitäisi nousta, että meidän talo Tuirassa rannalle tulisi.
Lähetä kommentti