Toppilan uudissiilot

Reilut kolme vuotta sitten Toppilan siilojen purkaminen oli suurta suosiota saanut kansanhuvi. Kun vanhat saatiin viimein nurin, tilalle rakennettiin uudet, uusloftasuntoja sisältävät tornit. Työtä tehnyt Kalevala Rakennus Oy asetettiin viime viikolla konkurssiin, poliisi tutkii asiaa, mutta asuntoja erikoisuudesta hankkineet eivät Yle Oulun tietojen mukaan joudu kärsimään. Työ saataneen viimeisteltyä vakuuksien avulla.

Rakennuttaja perusteli vanhojen siilojen purkamista ja kokonaan uusien rakentamista hinnalla. Ilmeisesti laskelmat eivät pitäneet.

Iso siipirakennus vaikuttaa olevan edelleen tyhjillään. Mikä lie sen kohtalo.

Väinämöisen lyhentyneet virstat

Väinämöisen virstat ovat lyhentyneet

Tarkoitamme: samassa ajassa kuin Väinämöisen aikalainen taivalsi virstan pituisen matkan, painaltaa meikäläinen parinsenkymmentä kilometriä jos sattuu kiirettä pitämään. Niinkuin jokainen muistaa, ajoimme itse Turun kilpailuissa uudella Ford-vaunulla 103 km:n tuntinopeudella mukavasti ja varmasti.

Jos Väinämöisen aikalainen jälleen ilmestyisi meidän keskuuteemme, ei hän enään viitsisi tuohivirsuissa ja kontti harteilla taittaa taivalta, vaan ostaisi viisaana miehenä uuden Ford-vaunun Pääkaupungin Automyynti Oy:stä. Sen jälkeen hän varmasti innostuisi kaiuttamaan kanneltaan vain meidän auliin palveluksemme ja edullisten ehtojemme kunniaksi.

Pääkaupungin Automyynti O/Y
Helsinki * Hakasalmenk, 7 * Puh. 23 960

Mainos on Mainostoimisto Erva-Latvalan tuotantoa. (Elka)

Kanta-Maakunnat hukassa

Hämeen liitto on tehnyt ehdotuksen, että tulevassa uudistuksessa Kanta-Hämeen maakunnan nimi muutettaisi Hämeen maakunnaksi. Perusteluna on, että "Häme on varsin vakiintunut nimi Kanta-Hämeen alueella toimiville organisaatioille". Näistä yksi on Hämeen liitto.

Päijät-Hämeen keskuskaupungissa Lahdessa ilmestyvä Etelä-Suomen Sanomat vastustaa uudistusta. Sen mukaan "Pelkkä Häme toisi sekaannusta".

Se on totta.

Sosiaali- ja terveysalan uudistusta on kustannussäästöjen saamiseksi ajettu Suomeen täysipäiväisesti ainakin vuodesta 2011 asti. Poliittisia läpimurtoja asia edistymiseksi on tehty useita, mutta ne kaikki ovat prosessin edetessä kaatuneet tai osoittautuneet toteuttamiskelvottomiksi.

Viimeksi sote-uudistus muuttui suomalaisen maakuntahallinnon synnyttämiseksi. Hallituksen valmistelun selventämiseksi on luotu omat verkkosivut, Sote- ja aluehallinnon uudistus. Sivujen osoite, alueuudistus.fi, kertoo mikä tällä hetkellä on hallituksen mielestä oleellisinta. Kun alueuudistus on selvä, voitaneen siirtyä varsinaiseen sosiaali- ja terveysalan uudistamiseen.

Uudistamisen taustalla on valtiontalouden "kestävyysvaje". Laskennallisesti tulevaisuudessa verotulot eivät riitä nykyisen tasoineen sosiaali- ja terveyspalveluiden tarjoamiseen. Tämä laskennallisuus ei kuitenkaan ole estänyt useita edellisiä hallituksia pienentämästä valtion veropohjaa. Kataisen hallitus laski yritysverotusta huomattavasti, ja mikäli yhteiskuntasopimus onnistuu, Sipilän hallitus laskee tuloverotusprosentteja.

Politiikan päälinja tekee koko ajan sote-uudistusta entistä tarpeellisemmaksi.

Poliittisen maakuntahallinnon luominen vaaleilla valittuine maakuntavaltuutettuineen kasvattaa poliittisen ohjauksen kuluja. Maakuntavaltuutetut tullevat saamaan kuukausikorvausta tehtävästään kansanedustajien tapaan. Tämä on yleistä maissa, joissa on kolmiportainen julkishallinto. Italiassa Berlusconin aikana luotua maakuntahallintoa pidetään äärimmäisen kalliina ja turhana. Uudistuksella Berlusconi selvästi osti itselleen poliittista tukea.

Maakuntauudistuksessa on kyse suurista rahoista ja isoista periaatteellisista muutoksista. Tuohon soppaan ei kannata sotkea yhtään mitään muita asioita. Kanta-Häme pysyköön Kanta-Hämeenä kunnes sote-uudistus on toteutettu.

Sparrooabbán - minä ja pikkusiskoni

Eilen oli viimeinen mahdollisuus nähdä Oulussa Suvi Westin dokumentti Sparrooabbán - minä ja pikkusiskoni (Suomi ja Norja 2016) isolta kankaalta. Elokuvassa West on nostanut esille oman yhteisönsä suhtautumisen homoseksuaalisuuteen, se tuntuu olevan kovin tabu ja vaikea aihe paikallisesti muualla maailmalla alkuperäiskansojen keskuudessa siihen suhtaudutaan avoimesti ja tuomitsematta.

West ei ole saanut saamelaisia puhumaan suhtautumisesta homouteen. Muu perhe ei ole mukana dokumentissa ja huonon kohtelun kohteeksi joutuneista ainoastaan yksi kertoi kokemuksistaan lyhyesti. Oli syntynyt jopa kiistaa siitä minkälaista saamenpukua hän saisi käyttää.

Pikkusisko Kaisan nostaminen dokumentin keskiöön takaa sen, että elokuvan herättämä keskustelu on aiheesta, suhtautumisesta homoseksuaaleihin, eikä henkilöiden muista ominaisuuksista ja tekemisistä. Kaisa West on dokumentin perusteella syvästi uskonnollinen ihminen, ja kirkon palveluksessa. Kun sisarukset vierailevat Torontossa tutustumassa toisten alkuperäiskansojen käsityksiin, niin Suvi saa yksin käydä shamanistisissa menoissa.

West summaa nurjan suhtautumisen homoihin tulleen kristinuskon ja lestadiolaisuuden myötä. Hän uskoo, että saamelaisten yhteiskunnassa on aikaisemmin ollut sija heillekin. Filmistä Kalevassa käydyssä keskustelussa hän on saanut vahvistusta käsitykselle. Vahinko vain ettei siitä ole säilynyt dokumentteja, lähteitä tai kertomuksia, millaisen paikan yhteisö oli heille antanut.

Jos dokumentti saa ihmisiä Saamenmaalla miettimään ja suhtautumaan avoimemmin kanssaihmisiin, niin se on onnistunut. Oulusta keskustelua seuraten ehkä se on jotakin jo saanutkin aikaan.


Suomalainen erilaisuutta kohtaan kiristynyt ilmapiiri on Oulun yliopistolla nostattanut vastarintaa saamelaisia vastaan. Oulun yliopiston ylioppilaskunta on joutunut puuttumaan saamelaisopiskelijoiden nimittelyyn ja kohteluun. Tällainen suomalaiskansallisuuden korostaminen ei ole asiallista.


* Dokumenttielokuva pohtii miten naisrakkaus sopii Saamenmaalle. Yle

Kristuksen kärsimykset

Tänään 2004 oli Mel Gibsonin ohjaaman The Passion of the Christ -elokuvan Pohjois-Amerikan ensi-ilta. Suomeen filmi ehti vajaassa kuukaudessa, täällä ensi-ilta oli 24. maaliskuuta. Kristuksen viimeisiä kahtatoista tuntia kuvaava elokuva on pitkitettyä, sadistista äärimmäistä väkivaltaa, jota ihmisruumis ei oikeasti kestäisi tuollaista aikaa.

Tämän elokuvan myötä kävi ilmi, että filmintekijät osasivat palkata harvinaisten taitojen asiantuntijoita. Elokuvassa puhuttu aramean kieli sai tunnustuksen muilta tämän harvinaisen kielen taitajilta.

Kristuksen kärsimysnäytelmää ei kuvattu alkuperäisillä tapahtumapaikoilla Jerusalemissa vaan Etelä-Italiassa Materan kaupungissa. Unescon maailmanperintökohde sen vanhin osa on ollut vuodesta 1993.

Taiteen edistämiskeskuksen Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun taidetoimikunnalla on residenssi Materan vanhan kaupungin alueella. Monet täkäläiset taiteilijat ovat työskennelleet siellä ja osa on antanut kaupungin ja sen historian hiipiä töihinsä.

Materassa kuvattu Gibsonin filmi antoi nimen Ville Rannan parin vuoden takaiselle teokselle Kyöhän miehen Jerusalem (Asema 2014).

The Passion of the Christ oli menestys. Gibson yritti toistaa menestystä kokonaisen kulttuurin viimeisiä hetkiä kuvaavalla Apocalyptolla (2006), mutta taisi onnistua siinä vain taloudellisesti.

Antiikin Hessu Hopo

Professorien merkkipäiviä on tapana muistaa juhlakirjalla. H. K. Riikonen sai 60-vuotispäiväkseen juhlakirjan Homeroksesta Hessu Hopoon - antiikin traditioiden vaikutus myöhempään kirjallisuuteen (SKS 2008). Antiikin kirjalliset traditiot elävät vahvoina, ja myytit ja tarinat ovat edelleen tärkeätä pohja-aineistoa uusille kertomuksille. Monet antiikin klassikot ovat saaneet 1900-luvun mittaan sarjakuvaversiot, ja niitä tehdään edelleen. Tuoreista kotimaisista mainittakoon vaikka Petri Hiltusen Anabasis.

Sarjakuvataiteessa olisi Disneyn eläinmaailman lisäksi koko joukko tasokkaita tekijöitä ja teoksia jotka sopisivat Homeroksen rinnalle Hessu Hopoa paremmin. Valintaan on tainnut vaikuttaa juhlittava professori. Ankkatarinoiden kautta antiikin maailma on useille tullut tutummaksi.

Riikosen juhlakirjassa myös käsitellään Hessu Hopoa. Toinen toimittajista, Janna Kantola, on analysoinut parin sarjakuvan avulla antiikin urheilumaailman ilmentymiä Disneyn eläinmaailmassa. Kantola kirjoittaa otsikolla Urheilu pitää terveenä, sano. (lat. sano - terve)

Walt Disneyn nimissä julkaistuja sarjakuvia on valtava määrä, kaikista aihepiireistä löytyy mittavat määrät tarinoita. Myös antiikin urheiluelämää ja olympialaisia on kuvattu monin tavoin. Siksi ankkaharrastajasta Kantolan analysoinnin kohteeksi valitsemat tarinat tuntuvat satunnaisilta. Päällimmäiseksi anniksi artikkelista jäi mieleen, että sarjakuvien käsikirjoittajat ovat tarkistaneet esittämänsä faktat.

Antiikki elää vahvasti populaarikulttuurissa ja sarjakuvassa. Ja miksi ei eläisi. Myyttien, tarinoiden ja kirjallisen perinnön maailma on kiehtova, jännittävä ja mukaansatempaava.

Vaikeasti kääntyvät

Joitakin teoksia pidetään niin kirjoitettuun kieleen sidonnaisina, että niiden kääntämistä toisille kielille pidetään mahdottomana. Yksi tällainen teos oli Stéphane Mallarmén Nopanheitto, kunnes siitä vuonna 2006 ilmestyi kaksi suomennosta. Savukeitaan kevään ohjelmassa on kaksi teosta, joita on perinteisesti pidetty jos ei mahdottomina niin ainakin vaikeasti kääntyvinä, Edward Learin Hölynpölykirja ja E. E. Cummingsin Valitut runot. Jälkimmäisen nimeenkin liittyy kielellistä leikittelyä, jota tekijä hyödynsi joissakin teoksissaan.

Cummingsia ovat suomentaneet Esa Mäkijärvi ja Leevi Lehto. 1800-luvun lastenkirjaklassikkon kimppuun on käynyt Ville-Juhani Sutinen. Tällä tietoa en osaa kertoa miten lopputuloksessa on onnistuttu. Se selvinnee kun kirjat kauppohin ja kirjastoihin tulevat.

436½

Lähikaupan kassalla oli viime viikolla yllätys, Aku Ankan taskukirja numero 436½. Numero hämmästytti, mutta mietittynä oli loogista jatkoa taskareiden historiaan. Ensimmäinen taskukirja ilmestyi vuonna 1970. Tuolloin taskareita ilmestyi neljä vuodessa. Määrä on kasvanut noista ajoista paljon, virallisesti numeroituja on 2014 alkaen ilmestynyt kolmetoista vuodessa. Teema- ja erikoisnumerot sekä uusintapainokset mukaan lukien taskarijulkaisuja on yli kahdenkymmenen vuodessa.

Aku Ankan taskukirjat ovat tuttujen hahmojen, kohtuullisen hintansa ja suuren sivumääränsä ansiosta olleet vuosikymmenet Suomen myydyimpiä käännössarjakuvia. Tällä vuosituhannella kahdenkymmenen myydyimmän käännössarjakuvan joukkoon ei ole juuri muita kuin taskukirjoja mahtunut.

Parhaimmillaan eniten myytyjä taskukirjoja meni kaupaksi yli sadantuhannen kappaleen (2007, 2010). Vitkas lama on verottanut myyntiä, viime vuonna ykköseksi noustiin 40700 myynnillä.

Lamalääke lienee julkaistavien nimekkeiden määrän nostaminen. Uskollisen keräilijä- ja ostajakunnan lisäksi aikaisempia lukijoita houkutellaan takaisin taskareiden pariin koostamalla jo aikaisemmin julkaistuja tarinoita uusissa kansissa.

Lehtipistemyynti on laskussa, ajanvietettä useimmilla on taskussaan mukana, joten sitä ei tarvitse erikseen hankkia. Joka tapauksessa Aku Ankan taskukirjat myyvät edelleen paljon.


* Kvaakissa on keskusteltu taskareiden myyntiluvuista

Kuvia pomorikylistä

Oulun yliopiston pääkirjastossa (tai Pegasus-kirjastossa) on hiljan avautunut näyttely Turjan rannan pomorikylistä. Kuolanniemimaan etelärannalla ja Vienanmeren rannoilla ylipäätään asuville venäläisille on vuosisatojen mittaan kehittynyt oma isovenäläisestä poikkeava pohjoinen kulttuuri. Näitä pomoreita tekee tutummaksi Juho Eskolan, Kari Sorosen ja Pirjo Haikalan näyttely.

Pegasuksessa ei ole nykyisin varsinaisia näyttelytiloja, mutta kolmannen kerroksen aulan hiljaisempi nurkkaus sopii pienimuotoisille esittelyille. Valokuvia on kylittäin Alakurtista Tšapomaan, Kantalahdesta, Kuusiniemestä, Kaskirannasta ja Olenitsasta siitä väliltä. Vitriineissä on joitakin esineitä ja kirjoja. Kanssakäyminen suomalaisten ja karjalaisten kanssa lienee ollut vilkasta, koska useimmilla kylillä on suomalainenkin nimi.

Turjan rannan pomorikylien tutkimus on yksi viidestatoista ensimmäisestä tieteen joukkorahoitetusta kohteesta. Näyttelyyn voi tutustua 17. maaliskuuta saakka.

Hanki ja jää

Meill' on halla ja yö, meill' on hanki ja jää
    pelätkää, pelätkää!

Nuijamiesten marssissa V.A. Koskenniemi (kokoelmassa Hiilivalkea, 1913) maalaili yhtä Suomen historian murrosaikaa. Hänen säkeistään 1980-luvulla joukko sosiologeja lainasi nimen uudelle kustantamolle. Syntyi Hanki ja jää, jonka ensimmäiset kirjat ilmestyivät vuonna 1987.

Yhteiskuntatieteilijät tarttuivat ajankohtaisiin ongelmiin. Ensimmäiset teokset, Matti Virtasen Tehtaasta studioon ja Matti Kortteisen Hallittu rakennemuutos? olivat suoria taustoitettuja vastauksia poliittisiin keskusteluihin. Vähintään yhtä tärkeä Paula Tuomikosken avaus Taide ja ihminen jäi vähemmälle huomiolle.

Pelon lietsominen ei ollut kustantamon tarkoitus. Maan parhaat asiantuntijat kertoivat millaisia sudenkuoppia oli edessä ja miten niitä ehkä voisi välttää.

Listaan tähän Hangen ja jään julkaisemat kirjat. Kustantamo eli vajaat kymmenen vuotta, sen jälkeen julkaisutoiminta jatkui Tammen ja sittemmin Gaudeamuksen suojissa omana sarjana. Viimeiset kirjat nimen alla ilmestyivät vuonna 2001.



Virtanen, Matti. Tehtaasta studioon, 1987

Tuomikoski, Paula. Taide ja ihminen, 1987

Kortteinen, Matti. Hallittu rakennemuutos? 1987

Peltonen, Matti. Viinapäästä kolerakauhuun : kirjoituksia sosiaalihistoriasta, 1988

Hellman, Heikki. Uustelevision aika? : yleisradiotoiminnan edellytykset television rakennemuutoksessa, 1988

Weckroth, Klaus. Toiminnan psykologia, 1988

Erkkilä, Helena. Miten taiteilijaksi tullaan? 1989

Rehn, Olli. Liike vai puolue? : kansalaisdemokratian mahdollisuudet 90-luvun Suomessa, 1989

Kivinen, Osmo. Koulutuksen rajat ja rakenteet, 1989

Ahola, Eija. Happy hours : uuden keskiluokan ravintolaelämää, 1989

Tuomioja, Erkki. Eurooppalainen Suomi, 1989

Alasuutari, Pertti. Erinomaista, rakas Watson : johdatus yhteiskuntatutkimukseen, 1989

Korpinen, Pekka. Valtio ja vapauden kasvu, 1989

Larson, Jonathan. Tuottajat ja saalistajat : johdatus ekoteolliseen ratkaisuun, 1989

Kevätsalo, Kimmo. Taistelu sieluista : näkökulma toimihenkilöliikkeen tulevaisuuteen, 1989

Lovio, Raimo. Suomalainen menestystarina? : tietoteollisen verkostotalouden läpimurto, 1989

Revon haamusta taivaskanaviin (toim. Paavo Kähkölä, Pertti Hemánus), 1989

Sulkunen, Irma. Naisen kutsumus : Miina Sillanpää ja sukupuolten maailmojen erkaantuminen, 1989

Soininvaara, Osmo. Vihreä markkinatalous, 1990

Tieteen kenttä ja kasarmi : tohtori Erkki Kaukosen juhlakirja (toim. Raimo Blom et al.), 1990

Kokko, Simo. Taudista sairauteen : mitä terveyskeskuslääkärissä pitäisi tapahtua? 1990

Matthies, Aila-Leena. Kapinasta muutoksen malliksi : vaihtoehtoinen sosiaalityö Suomessa, 1990

Weckroth, Klaus. X voi olla kuka tahansa, 1991

Eskola, Antti. Sotapäiväkirja, 1991

Sulkunen, Irma. Retki naishistoriaan, 1991

Nuori taide (toim. Seppo Heiskanen), yhdessä Maaseudun sivistysliiton kanssa, 1991

Suhonen, Pertti. Kaksisuuntainen peili : mielipidetutkimukset julkisuudessa ja politiikassa, 1991

Saari, Ilkka. Tauti nimeltä mafia, 1992

Kivivuori, Janne. Psykokulttuuri : sosiologinen näkökulma arjen psykologisoitumisen prosessiin, 1992

Lahtinen, Ilpo. Perustulo, kansalaisen palkka, 1992

Heiskala, Risto. Onko Amerikka totuus Euroopasta? 1992

Peltonen, Matti. Matala katse : kirjoituksia mentaliteettien historiasta, 1992

Kortteinen, Matti. Kunnian kenttä : suomalainen palkkatyö kulttuurisena muotona, 1992

Eskola, Antti. Työpäiväkirja, 1992

Weckroth, Klaus. Toiminnan psykologia, 2. p., 1992

Honkanen, Pertti. Vuosisadan verouudistukset : häviäjät ja voittajat, 1993

Pänkäläinen, Seppo. Suomalainen doping, 1993

Laitinen, Ahti. Näkökulmia rikollisuuteen, 1993

Christie, Nils. Kohti vankileirien saaristoa? : rikollisuuden kontrolli teollisuutena länsimaissa (suom. Tea Berndtson), 1993

Virtanen, Matti. Kevät 1994, 1993

Kivinen, Osmo. Yliopiston huomen : korkeakoulupolitiikan historiallinen suunta Suomessa, 1993

Alapuro, Risto. Suomen synty paikallisena ilmiönä 1890-1933, 1994

Weckroth, Klaus. Minä ja se toinen, 1994

Luostarinen, Heikki. Mielen kersantit : julkisuuden hallinta ja journalistiset vastastrategiat sotilaallisissa konflikteissa, 1994

Suhonen, Pertti. Mediat, me ja ympäristö, 1994

Historia, sosiologia ja Suomi : yhteiskuntatutkimus itseymmärryksen jäljillä (toim. Pekka Ahtiainen et al.), 1994

Weckroth, Klaus. Handlandets psykologi (övers. Thomas Rosenberg), 1994

Apo, Satu. Naisen väki : tutkimuksia suomalaisten kansanomaisesta kulttuurista ja ajattelusta, 1995

Sulkunen, Irma. Mandi Granfelt ja kutsumusten ristiriita, 1995

Honkanen, Pertti. Julkinen sektori : muistiinpanoja yksityistämisestä ja säästöpolitiikasta, 1995

Kivivuori, Janne. Psykopolitiikka : paljastava psykologia suomalaisen yhteiskunnallisen keskustelun perinteenä, 1996


Sarja

Kohti McDonald's-yliopistoa? : näkökulmia suomalaiseen korkeakoulu- ja tiedepolitiikkaan (toim, Börje Helenius, Esa Hämäläinen, Juha Tuunainen). Tammi, 1996

Pantzar, Mika. Kuinka teknologia kesytetään : kulutuksen tieteestä kulutuksen taiteeseen. Tammi, 1996

Kajanoja, Jouko. Kommunikatiivinen yhteiskunta : puheenvuoro hyvinvointivaltiosta. Tammi, 1996

Eskola, Antti. Jäähyväisluentoja. Tammi, 1997

Suominen, Tapani. Ehkä teloitamme jonkun : opiskelijaradikalismi ja vallankumousfiktio 1960- ja 1970 -lukujen Suomessa, Norjassa ja Länsi-Saksassa. Tammi, 1997

Toiviainen, Seppo. Kantapöydän imu : juoppokulttuuri valintana ja pakkona. Tammi, 1997

Alapuro, Risto. Suomen älymystö Venäjän varjossa. Tammi, 1997

Castoriadis, Cornelius. Magma : tutkielmia yhteiskunnan imaginaarisista instituutioista (artikkelit valinnut ja suomentanut Mikko Keinänen). Tammi, 1997

Peltonen, Matti. Kerta kiellon päälle : suomalainen kieltolakimentaliteetti : vuoden 1733 juopumusasetuksesta kieltolain kumoamiseen 1932. Tammi, 1997

Yleinen mielipide 1997 (toim. Pertti Suhonen). Tammi, 1997

Kivinen, Markku. Sosiologia ja Venäjä. Tammi, 1998

Kortteinen, Matti. Työtön : tutkimus pitkäaikaistyöttömien selviytymisestä. Tammi, 1998

Hiltunen, Ari. Aristoteles Hollywoodissa : menestystarinan anatomia. Gaudeamus, 1999 (2. p. 2005)

Kivivuori, Janne. Psykokirkko : psykokulttuuri, uskonto ja moderni yhteiskunta. Gaudeamus, 1999

Mikä Suomessa muuttui? : sosiologinen kuva 1990-luvusta (toim. Raimo Blom). Gaudeamus, 1999

Peltonen, Matti. Mikrohistoriasta. Gaudeamus, 1999

Sulkunen, Irma. Liisa Eerikintytär ja hurmosliikkeet 1700-1800-luvulla. Gaudeamus, 1999

Mäkelä, Klaus. Valtio, väkijuomat ja kulttuuri : kirjoituksia Suomesta ja sosiologiasta. Gaudeamus, 1999

Kalela, Jorma. Historiantutkimus ja historia. Gaudeamus, 2000

Blom, Raimo. Tietotyö ja työelämän muutos : palkkatyön arki tietoyhteiskunnassa. Gaudeamus, 2001

Alasuutari, Pertti. Johdatus yhteiskuntatutkimukseen. Gaudeamus, 2001

Laakkonen, Simo. Vesiensuojelun synty : Helsingin ja sen merialueen ympäristöhistoriaa 1878-1928. Gaudeamus, 2001

Ensimmäiset sarjakuvavärityskirjat

Moomin: Creative Colouring
Uskomattomat toimintasarjakuvat

Tactic, 2016

4,95 €

Olen jo jonkin aikaa odottanut ensimmäisten sarjakuvavärityskirjojen ilmestymistä. Suuria myyntilukuja saavuttaneita aikuisten värityskirjoja on julkaisseet useimmat kustantamot, ja onpa olemassa jopa Filosofinen värityskirja (Vastapaino 2015).

Käymissäni keskusteluissa sarjakuvavärityskirjoja on pidetty tarpeettomina. Useimmat sarjakuva-albumit ja -lehdet soveltuvat värittämiseen sellaisenaan. Viimeksi keskiviikkona antikvariaatissa käydessä sain todistaa mustavalkoisina julkaistuja lehtiä käytetyn ainakin 1970-luvulta lähtien värittämiseen. Luultavasti niin on tehty aikaisemminkin. Tosin värittäjinä tuolloin useimmiten ovat olleet alaikäiset ihmiset, vielä useammin alle kouluikäiset yksilöt.

Sarjakuvavärityskirjojen ilmestyminen tuntui kuitenkin väistämättömältä. Ensimmäiset kaupassa vastaan tulleet kirjat olivat paljon muitakin värityskirjoja julkaisevan Tacticin Uskomattomat toimintasarjakuvat ja Moomin: Creative Colouring. Jälkimmäisessä väritettävänä oli Tove Janssonin alkuperäispiirroksia ja edellisessä vähemmän kuuluisia supersankareita 1930- ja 1940-luvuilta. 

Näiden värityskirjojen ongelma on sama kuin Helena Sederholmin arvioimassa Filosofisessa värityskirjassa. Luvan antaminen kuvien värittämiseen ei anna mitään lisää näille kuville. Käsitetaiteellinen puuhastelu jää toteutumattomaksi lupaukseksi. Janssonin piirroksia on suurennettu niin paljon, että värittäminen vaatisi leveäteräisen paksun tussin, joka väri menisi paperin läpi. Toimintasankareiden värittäminen onnistuisi hailakoilla puuväreilläkin, mutta sarjakuvasivut on jo tussattu toimimaan mustavalkoisina.

On siis otettu sekalainen joukko kuvia, eikä niiden toimivuutta värittämisessä ole suuremmin arvioitu. Molempien yhteydessä "luovuus" on värittämisen mahdollisuuksien keksimistä.

Kuinka yksi talonpoika ruokki kahta kenraalia

Päivän tekstiksi satiiria tsaarien Venäjältä.

Mihail Saltykov-Štšedrin

Kertomus siitä, kuinka yksi talonpoika ruokki kahta kenraalia

Jatkokertomuksia

Ajatus ja julistus

Kesäkuun 14. tulee kuluneeksi sata vuotta filosofi Georg Henrik von Wrightin syntymästä. Von Wright (k. 16.6.2003) muistetaan edelleen Suomen ykkösintellektuellina ja akateemikon perikuvana. Hänen humanistiset puheenvuoronsa olisivat tarpeen edelleen.

Suomen Filosofinen Yhdistys juhlistaa merkkivuotta monin tavoin. Kansalliskirjastossa 9.3.-26.8.2016 järjestettävä näyttely Ajatus ja julistus on saanut nimensä von Wrightin esseekokoelmasta (Tanke och förkunnelse, 1955. Suom. Jussi Aro 1961.)

Merkkivuotta juhlistetaan lisäksi konferenssilla, luentosarjalla ja konsertilla. Konferenssin teemana on ihmisyyden tila, The Human Condition. Kansalliskirjastossa maalis-huhtikuussa pidettävässä luentosarjassa suomalaiset filosofit esittelevät von Wrightin filosofiaa. Myös Kansalliskirjastossa järjestettävässä konsertissa kuullaan akateemikon lempisäveltäjiä ja otteita hänen Ludwig Wittgensteinin kanssa käymästä musiikkia koskevasta kirjeenvaihdosta. Luvassa on myös von Wrightin oma sävellys.

Ihmisen historiassa pitkäaikaiset suhteellisen vakaat kaudet ovat olleet harvinaisia. Dynaamisuus, muutos on ihmisen historialle tyypillisempää kuin mikään muu. 1900-luvun mittaan (ja edelleenkin) tuntuu olevan yleistä ajatella ihmisyyden elävän lopun aikoja. Von Wright pyrki diagnosoimaan omaa aikaansa. Tieteellis-teknisen kehityksen loppupäässä hän ei nähnyt hyvää. Kasvulla on rajat.

1990-luvulla von Wright pohti, että uusi keskiaika on alkamassa. Tätä hän ei pitänyt pahana asiana, keskiajalle on lyöty turhaan pimeän ajan leima. Pessimismiin on syytä ainoastaan lyhyellä aikavälillä. Työttömyyden sijaan ihmisille tulisi tarjota tilaa ajatella ja haaveilla. Mutta miten? Esimerkiksi jakamalla työtä, tekemistä ja osallistumisen mahdollisuuksia uudella tavalla.

Von Wrightin johtamissa yhteiskuntasopimusneuvotteluissa puhuttaisiin roimista työajan lyhennyksistä.


* SFY: Tulevia tapahtumia

Finnish vispo: Kokoomateos

Finnish vispo: Kokoomateos

ed. Nico Vassilakis

Jacket2.org

Maailman pienin elokuvafestivaali

Porvoossa Galleria Kreutzissa on tämän kuun ajan Maailman pienin elokuvafestivaali. Gallerian tiloihin on sisustettu yhteen huoneeseen neljä pientä elokuvasalia, joiden istumapaikkamäärä on hyvin rajallinen.

Ensimmäistä kertaa järjestettävä festivaali esittelee monipuolisen valikoiman pienelokuvaa meiltä ja maailmalta. Festivaalin ohjelmistossa nähdään yhteensä yhdeksäntoista pienelokuvaa suurtuotannosta kauhuun ja dokumentista ja animaatioon. Pituudeltaan elokuvat ovat alta minuutista puoleen tuntiin. Useimmat esitettävät filmit ovat tavalliselle elokuvaharrastajalle tuntemattomia.

Festivaalin järjestänyt Ränni GmbH -taiteilijakollektiivi on selvästi jonkin uuden äärellä vaikka monet esitettävät filmit ovat annettujen tietojen mukaan jo vuosien takaa. Marginaaleissa tehdyille filmeille ei ole olemassa luontevia esityspaikkoja ja internetissäkin ne tahtovat kadota kaikkeen massaan.

Esitettävien elokuvien julisteita.

Maailman pienimmän elokuvafestivaalin avajaisia vietettiin Porvoon sarjakuvafestivaali Å-festin yhteydessä. Festivaalin töitä ja taiteilijoita esitellään katalogissa, joka valmistui juuri ennen avajaisia. Myöhemmin esitetyt teokset ovat saatavilla DVD-julkaisuna.

Kiintoisa tuttavuus. Festivaalin sanotaan olevan ensimmäinen, joten jatkoakin seurannee.

* Ränni GmbH:n youtube-kanava
* Festivaalin facebook-sivu

Å-fest kuvina

Hyvät kuuntelijat

Helsingissä Galleria Katariinassa on vielä muutaman päivän Hanneriina Moisseisen Hyvät kuuntelijat. Näyttelyssä on esillä valokuvia Saastamoisen kokoelmista ja Moisseisen toukokuussa ilmestyvän sarjakuvakirjan originaaleja. Moisseinen on Eero Grundströmin kanssa luonut osaksi näyttelyä oman äänimaailmansa, Salakuljetettua Karjalaa -ääniteoksen. Näyttelyn viimeisenä päivänä 14.2. on vielä taiteilijatapaaminen (klo 14-16), jossa Moisseinen kertoo näyttelystään.

Näyttelyn ja tulevan sarjakuvan keskeisessä osassa ovat sota ja lehmät. Jatkosodan kesänä 1944 ihmiset ja lehmät joutuivat jättämään kotinsa. Moisseinen on luodannut uutta näkökulmaa sotaan.

* Hyvät kuuntelijat. Helsingin taiteilijaseura

Nurinaa Sarjakuva-Finlandiasta

Eilen julkistettiin Sarjakuva-Finlandian ehdokkaat. Valintalautakunta oli koonnut hienon kymmenen albumin joukon, josta näyttelijä Heli Sutelan sopii poimia mikä tahansa voittajaksi. Haastattelun mukaan Sutela toivoo voittajalta yllättävyyttä, mutta tuon lausunnon perusteella on vaikea ennustaa mihin valintaan hän päätyy. Millaista sarjakuvaa hän pitää yllättävänä?

Sarjakuva-Finlandia on Tampere Kuplii-festivaalin ja Tampereen kaupungin jakama tunnustus. Ehdokaslistan selvittyä ruodittiin onko Suomessa riittävästi tekijöitä ja sarjakuvajulkaisuja Finlandia-palkintoa varten. Kaikkiaan suomalaisilta tekijöiltä julkaistaan noin 80 albumia vuosittain ja niistä 59 oli ilmoitettu kisaan. Aamulehden pilapiirtäjä Juha Sihto kommentoi otsikolla Tutut tekijät jylläävät:

Tämän vuoden Finlandia-ehdokkaiden tekijöistä osa on jo ehtinyt saada Puupäähatun, ja osa olisi sen hyvinkin ansainnut. Moni on ollut aiemmin, jopa useasti, myös Finlandia-ehdokkaana.

Tämä voi kertoa ainakin kahdesta asiasta. Ensinnäkin: hienoa, että kovan luokan taitajat pystyvät jatkuvasti tekemään laadukasta sarjakuvaa. Toisaalta: onko alan huippu turhankin kapea, kun samat nimet toistuvat kärkikymmenikössä vuodesta toiseen.

Kieltämättä JP Ahonen on nyt viidettä kertaa ehdokkaana, kun palkintoa jaetaan yhdeksättä kertaa. Silti hän ei ole voittanut kertaakaan. Tämä on Finlandia-diktaattorijärjestelmän ongelma. Sarjakuva-Finlandiassa on sentään kerran ollut valistunut diktaattori, joka jätti ensimmäisen palkinnon jakamatta ja antoi sen sijaan kaksi toista palkintoa. Vuosi oli 2011 ja diktaattori M.A. Numminen.

Sihvo kommenttinsa lopuksi hyvin lyhyesti lohduttelee, että on tulevaisuuden tekijöitäkin nousemassa ja hänen maalailunsa on aiheetonta. Silti se on pitänyt kirjoittaa julki.

Palkintoa voisi kehittää. Yksinkertaisinta olisi antaa valintalautakunnan päättää kuinka monta teosta nostetaan diktaattorille valittavaksi. Tai antaa liukuma, 5-10 vuoden parasta jatkoon. Kymmenen teosta joka vuosi on ehkä liikaa.

Voittaja selviää 18. maaliskuuta. Sitten kuullemme lisää.

Sähkökirjan arvonlisävero

Aamulla Kalevassa oli oikaisu, jonka mukaan Esari ei myy mittauslaitteita vaan tarjoaa markkinoille mittauspalveluita. Ero on olennainen ja oikaisunsa ansainnut.

Kirja-ala valittaa laajasti sähkökirjan tavallista kirjaa korkeammasta arvonlisäverosta. Sähkökirjalle on määrätty yleinen 24 % arvonlisäverokanta ja painetuille kirjoille alennettu 10 % verokanta.

Verohallinto on sähkökirjan verokantaa määritellessään ollut tarkka. Sähkökirjat eivät ole samassa merkityksessä myynnissä kuin painetut kirjat, sähkökirjaa ei voi "ostaa" vaan myyjät tarjoavat ainoastaan lukupalvelua ja pidättävät itsellään kaikki omistusoikeudet. Myyminen ja palvelun tarjoaminen ovat luonteeltaan eri asioita, vaikka kyseessä olisikin itsepalvelu.

Arvonlisäverotuksen kannalta erolla ei suurimmalla osalla toimialoja merkitystä. Tietyille aloille (kirjat, lääkkeet, liikuntapalvelut, elokuvanäytökset, kulttuuri- ja viihdetilaisuuksien sisäänpääsy, henkilökuljetus, majoituspalvelut ja televisio- ja yleisradiotoiminnasta saadut korvaukset) annetulla alennetulla verokannalla on haluttu tukea kulttuuria ja pienituloisia.

Sähkökirja voisi päästä alennettuun verokantaan jos sen myyntiehtoja muutettaisiin. Tämä on kirja-alasta itsestään kiinni. Laki ei edellytä kirjalle tiettyä muotoa vaan omistusoikeuden siirtymistä. Jos sähkökirjatiedosto myytäisi samoin ehdoin kuin painettu kirja, niin verokantakin olisi sama.


Tabloidikokoinen Kaleva täyttää vuoden, sitä juhlitaan Rotuaarilla lauantaina. Uudistuksen myötä pikku-uutisten joukkoon tuli uusi otsikko, Kaleva oikaisee. Tällä otsikolla on vuoden ajan julkaistu juttuja lähes joka päivä.

Lehtimies Tintin seikkailuja

Hergé
Musta saari / Lohjennut korva
Lehtimies Tintti seikkailee
suom. Heikki Kaukoranta
Otava 2015


Tinttien julkaisemisen suhteen Suomi kuuluu B-kategoriaan. Monet Tintin ystävät ovat harmitelleet sitä, että tarjonta meille on ollut paljon niukempaa kuin esimerkiksi ruotsalaisille. Vuosikymmenten mittaan länsinaapurissa on saatu Tintin arkistosarja ja Hergén Kootut teokset. Suomessa näitä ei ole julkaistu, täällä on saatu tyytyä ns. suurelle yleisölle suunnattuihin albumeihin.

Hergé (1907-1983) toivoi, että Tintin julkaisua ei jatkettaisi hänen jälkeensä. Tintti kumppaneineen on silti säilynyt lukijoiden suosikkina, albumeita on myyty enemmän tekijän kuoleman jälkeen kuin elinaikana. ”Uutta” tarjottavaa on kaivettu arkistoista ja vanhoista julkaisuista. Nyt siis 1930-luvulla tehdyt mustavalkeat pitkät albumit on saatavilla suomeksikin ”kansanpainoksina”.

Aikaisemmin Hergén 1930-luvun jälkeä on nähty Tintti Neuvostojen maassa -albumissa. Lehtimies Tintin seikkailut -sarjassa julkaistut Lohjennut korva ja Musta saari vuosilta 1937 ja 1938 osoittavat taitojen kehittyneen jo myöhemmin tunnetulle tasolle.

Ensimmäinen kustantajan määräämään standardimittaan ja väreihin tehty Tintti-seikkailu oli Salaperäinen tähti (1942). Mustavalkoisia, yli satasivuisia albumeja ilmestyi yhdeksän. Neuvostojen maata lukuunottamatta Hergé muokkasi nämä albumit pääosin 1940-luvulla uuden standardin mukaisiksi. Tässä työssä tehdyt muutokset on tarkkaan dokumentoitu Benoît Peetersin ja Michael Farrin suomennetuissa Tintti-tietokirjoissa.

Musta saari ja Lohjennut korva ovat juoneltaan ja kuvituksiltaan pääosin samanlaiset Mustan saaren salaisuuden ja Särkyneen korvan kanssa. Sivutaitolla on kuitenkin suuri merkitys tarinoiden rytmiin ja mustavalkoisuus tuo ruutuihin enemmän tilaa kuin uskoisikaan. Muutamat pois jätetyt kohtaukset rikkovat tuttua ja urautunutta lukukokemusta. Heikki Kaukorannan suomennoksen vanhahtavat sadatukset tuovat mukavaa poikamaista henkeä.

Ranskassa on menty vielä askel taaksepäin Tinttien historiassa. Casterman on aloittanut kirjasarjat siitä, millaisilta Tintit näyttivät ensimmäisissä julkaisupaikoissaan aikakauslehdissä tai studioilta lähtiessä. Ainakin Seitsemän kristallipalloa ja Auringon temppeli on saatavissa version d´originalena (nimellä La Malédiction de Rascar Capac).



* Julkaistu aikaisemmin Sarjainfossa 4/2015.

Sarjakuvasankari David Bowie

Ylen Uutiset kertoivat, että David Bowien urasta ilmestyy sarjakuva. Näytteiden perusteella Blue Water Productions -yhtiön tuote ei vaikuttanut kovin kaksiselta. Sen sijaan innostuneita kehottaisin metsästämään Bowien aikaisempia visiittejä sarjakuvamaailmaan.

Rokkitähtenä Bowie alan lehtien sarjakuviin. Suomessa Mauri Kunnas piirsi Nyrok Cityyn Bowien koirana Diamond Dogs-levyn kannen mukaan. Maailmalla Bowie on esiintynyt samanlaisissa yhteyksissä Comicvinen tilastojen mukaan 16 kertaa ja lisäksi kerran Madissa (#433, syyskuu 2003).

Huomattavammat sarjakuvaroolit Bowie on saanut toista kautta. Kun Neil Gaiman herätti Sandmanin 1980-luvun lopulla uuteen eloon, niin hän pyysi piirtämään sivuhahmo Luciferin Bowien näköiseksi. Kirjoihin ja kansiin merkittiin, että tämä hahmo oli alkujaan John Miltonin (1608-1674) kuuluisan runoelman Kadotettu paratiisi Lucifer. Tosiasiassa Marvel oli jo aikaisemmin ehtinyt "luoda" sarjakuvahahmo Luciferin, joten DC Comicsin piti selittää samannimisen hahmon olemassaolo rauenneilla tekijänoikeuksilla. Bowielta tuskin lupaa kysyttiin. Sittemmin Sandmanin Lucifer on muuttanut ulkonäköään.

Bowie pääsi sarjakuviin myös elokuvarooliensa kautta. Aikoinaan monista filmeistä tehtiin sarjakuvaversiot, etenkin nuoremmalle väelle suunnatuista. Disney-filmeistä on lähes poikkeuksetta saatavissa myös sarjakuva. Vuonna 1986 Bowie oli toisessa pääroolissa Jim Hensonin Labyrintissä. Elokuvasta julkaistiin kolme sarjakuvalehteä, joista viimeisen kannessa oli tuttu hahmo.


Alkuvuodesta on ollut paljon esillä Bowien sadan suosikkikirjan lista. Sille mahtui kolme sarjakuvalehteä: Beano, Raw ja Viz.