Sarjakuva-Finlandia on Tampere Kuplii-festivaalin ja Tampereen kaupungin jakama tunnustus. Ehdokaslistan selvittyä ruodittiin onko Suomessa riittävästi tekijöitä ja sarjakuvajulkaisuja Finlandia-palkintoa varten. Kaikkiaan suomalaisilta tekijöiltä julkaistaan noin 80 albumia vuosittain ja niistä 59 oli ilmoitettu kisaan. Aamulehden pilapiirtäjä Juha Sihto kommentoi otsikolla Tutut tekijät jylläävät:
Tämän vuoden Finlandia-ehdokkaiden tekijöistä osa on jo ehtinyt saada Puupäähatun, ja osa olisi sen hyvinkin ansainnut. Moni on ollut aiemmin, jopa useasti, myös Finlandia-ehdokkaana.
Tämä voi kertoa ainakin kahdesta asiasta. Ensinnäkin: hienoa, että kovan luokan taitajat pystyvät jatkuvasti tekemään laadukasta sarjakuvaa. Toisaalta: onko alan huippu turhankin kapea, kun samat nimet toistuvat kärkikymmenikössä vuodesta toiseen.
Kieltämättä JP Ahonen on nyt viidettä kertaa ehdokkaana, kun palkintoa jaetaan yhdeksättä kertaa. Silti hän ei ole voittanut kertaakaan. Tämä on Finlandia-diktaattorijärjestelmän ongelma. Sarjakuva-Finlandiassa on sentään kerran ollut valistunut diktaattori, joka jätti ensimmäisen palkinnon jakamatta ja antoi sen sijaan kaksi toista palkintoa. Vuosi oli 2011 ja diktaattori M.A. Numminen.
Sihvo kommenttinsa lopuksi hyvin lyhyesti lohduttelee, että on tulevaisuuden tekijöitäkin nousemassa ja hänen maalailunsa on aiheetonta. Silti se on pitänyt kirjoittaa julki.
Palkintoa voisi kehittää. Yksinkertaisinta olisi antaa valintalautakunnan päättää kuinka monta teosta nostetaan diktaattorille valittavaksi. Tai antaa liukuma, 5-10 vuoden parasta jatkoon. Kymmenen teosta joka vuosi on ehkä liikaa.
Voittaja selviää 18. maaliskuuta. Sitten kuullemme lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti