Juttuja Fafnirissa

Fafnir 4/2016 on ilmestynyt. Osallistuin lehden tekemiseen kolmella jutulla.

Koipeliinin matka Suomeen ‒ Miten Rodolphe Töpfferin sarjakuva Monsieur Cryptogame muuttui tekijättömäksi Koipeliini-kuvasarjaksi

Sarjakuvan raameja – Arktinen sarjakuvaseminaari 4.11.2016

A Book Review: The Comics of Hergé – When The Lines Are Not So Clear

Fafnir

Hämmentävä loppu

Viime yönä Los Angelesissa jaettiin amerikkalaisen elokuvateollisuuden arvostetuimmat palkinnot. Eniten Oscareita keräsi musikaali La La Land. Gaalan loppupuolella ehdittiin jo kuuluttaa, että filmi voitti seitsemän palkintoa, mutta lopulliseksi luvuksi jäi kuusi.

Gaalassa on paljon poliittista piikittelyä presidentti Donald J. Trumpille. Presidenttihän on paljastanut katsovansa paljon televisiota ja puhunut läpiä päähänsä näkemänsä perusteella. Tviiteissään hän on suominut jopa television huumoriohjelmia 'huonoista vitseistä'. Trump ei ole noussut presidenttinä päivän tapahtumien yläpuolelle.

Jo gaalan alussa Trumpia kiiteltiin siitä, että hän on tehnyt viime vuosina paljon arvostelluista ehdokas- ja voittajavalinnoista vähemmän rasistisen oloiset.

Hey @realDonaldTrump u up?

— Jimmy Kimmel (@jimmykimmel) 27. helmikuuta 2017

Juontaja Jimmy Kimmel kyseli kesken palkintojenjaon mitä Trumpille kuuluu. Vielä tätä kirjoittaessa Trump ei ole vastannut.

Viime päivien tviiteissä Trump on käsitellyt pääasiassa valeuutisia ja -medioita. Parhaan elokuvan palkinnonjako oli luultavimmin Hollywoodin vastaisku Trumpin hallinnon lanseeraamille vaihtoehtoisille totuuksille.

Valeuutinen ei yksinkertaisesti ole totta. Se on väärää tietoa, jonka korjaaminen aiheuttaa suurta hämmennystä.

Parhaana elokuvana siis palkittiin Barry Jenkinsin ohjaama ja käsikirjoittama Moonlight.


* Oscar-gaala 2017

Saatavat

Kun vaalit ovat lähestymässä, on hyvä muistuttaa saatavakellosta. Suomen julkisella sektorilla on varoja huomattavasti enemmän kuin velkaa.


* Saatavakello

Uusia toimituksia

Arthur Conan Doyle

Cloomber Hallin salaisuus


Cloomber Hallin salaisuus (The Mystery of Cloomber) on Arthur Conan Doylen (1859-1930) ensimmäinen julkaistu romaani. Vuonna 1882 kirjoitettu teos julkaistiin 1888 jolloin Conan Doyle tunnettiin jo Sherlock Holmesin tekijänä.

Vuosien 1888-1912 välisenä aikana julkaistuja seitsemää romaania yleisesti pidetään tekijän parhaina saavutuksina. Ponnistelu maksoi siis vaivan.

Syystäkin Cloomber Hallin salaisuutta on pidetty Conan Doylen vähinten tunnettuna salapoliisikertomuksena. Siitä puuttuu tunnettu salaisuuksien ratkoja ja kertomuksessa on science fictionin piirteitä.

Heti ensimmäisillä riveillä esitelty päähenkilö James Fothergill West on amatöörisalapoliisi, jonka metodeista voi löytää jotakin Sherlock Holmesissa täyteen kukkaan noussutta.


ykl 84.2
174 s.
hinta 17,50 €
ISBN 978-952-5353-73-0
2017


Tilaa Adlibriksen kautta. Myös Osuuskunta Jyväs-Ainolan sivuilla.

Robert Leighton

Coo-ee - Boyscoutkertomus Etelämeren saarilta


"Kartat osottivat, että Uuden Georgian itärannikko oli tutkimaton, ja purjehtiminen sen ohi ei olisi ollut mikään helppo asia kokeneemmallekaan merimiehelle, kuin mitä Kep oli. Hän kohtasi usein pitkän rivin ärjyviä tyrskyjä, jotka osottivat, että oli olemassa vedenalaisia kalliosärkkiä. Mittausköysi oli käytännössä yöt ja päivät."


Robert Leighton (1859-1934) oli elinaikanaan suosittu poikien seikkailukirjojen tekijä. Maine ei ole kantanut 2000-luvulle. Teokset ovat kuitekin tutustumisen arvoisia seikkailujen ystäville. Leightonin tuotannosta taannoin valikoitui suomennettavaksi teos Etelämereltä. Tyynenmeren kaukaisten ja huonosti tunnettujen saarten elämään tutustui partiopoika apureineen.

ykl 84.2
214 s. nid.
hinta 19 €
ISBN 978-952-5353-74-7
2017

Tilaa Adlibriksen kautta. Myös Osuuskunta Jyväs-Ainolan sivuilla.

Ketteriä toimia, nopeita päätöksiä

Sipilän hallitus ei vatuloi. Se tarttuu toimeen ja määrätietoisesti ratkoo Suomen ongelmia. Hallitus linjasi lokakuun lopulla 2016, että Suomessa aloitetaan "valmistella siirtymistä" sähköiseen äänestämiseen. Työministeri Lindström tarttui toimeen välittömästi ja asetti kolme päivää sitten työryhmän tekemään esiselvitystä aiheesta.

Asiaa vähänkään tuntevat ovat tyrmänneet sähköisen äänestämisen jo vuosia sitten. Se ei yksinkertaisesti samanaikaisesti voi säilyttää vaalisalaisuutta ja olla tietoturvallinen.

Hallituksen ketterä ja nopea reagoiminen saa esimerkiksi Kalevan pääkirjoituksessa täyden tyrmäyksen. Nettiäänestyksen aika meni jo, otsikoi lehti.

Viro aloitti nettiäänestyksen ja Norja teki kokeilunsa aikana, jolloin kysymys ulkopuolisista vaikutusyrityksistä vaalien tulokseen ei ollut ollenkaan niin akuutti kuin nyt. Nyt tilanne on olennaisesti muuttunut.
Hakkerointiepäilyt nousivat pintaan viimeksi Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa. Todennäköisesti Venäjän verkkohyökkäyksiä ja vaikuttamisyrityksiä on ollut myös Georgian ja Ukrainan vaaleissa.
Asiantuntijoiden mukaan täydellisen turvallisia tietojärjestelmiä ei ole. Tämä näkemys pitää nyt ottaa vakavissaan. Jos vaalitulosta päästään peukaloimaan tai ilmassa on edes perusteltuja epäilyjä sellaisesta, ollaan kriisissä.

Jos Sipilän hallitus toimisi niin kuin se väittää toimivansa, niin esiselvityksen tekemistä ei olisi aloitettukaan. Viime lokakuun jälkeen sähköisen äänestämisen riskit ovat konkretisoituneet Yhdysvaltain presidentinvaaleissa. Suoria todisteita Venäjän puuttumisesta äänestyksen kulkuun ei ole, mutta epäsuoratkin tiedustelupalvelujen vahvistamat tiedot luovat syvän varjon Trumpin valinnan ylle.

Nyt nettiäänestystyöryhmä istuu marraskuun lopulle asti ja päätynee samaan lopputulokseen kuin Kalevan pääkirjoittaja. Nettiäänestyksen aika meni jo. 

Tähdellisempiäkin valtion asioita olisi pohdittaviksi.

Kvaakissa

Juho Maurinen

Rontticomics - Ihmismeri

Arktinen Banaani 2017

Lainaamassa, osa 4

Vähälevikkisen kirjallisuuden lainausviikot jatkuvat. Nyt pääkirjastosta lähti mukaan tällainen kasa.

Paul Kleen Veren kellon (Palladium 2009) olen lukenut jo aikaisemmin. Kirjasta on mukavat muistot, joten lainasin sen uudelleen. Vuonna 1901 Klee on kirjoittanut runoon Järjetöntä puhetta "Hyvä apaja lohduttaa" ja muutamia säkeitä myöhemmin "Minun täytyy pelastua. / Menestymällä?" Kannatti lukea uudelleen.

Suomen Länkkäriseura on julkaissut pieninä vihkoina vanhoja suomennoksia. Washington Irvingin Pokanoket'in Filip on alkujaan suomennettu jo 1876, siis Villin lännen kulta-aikaan. Tarina on vielä vanhempi, vuodelta 1814, ja kuvaa pilgrimien ja intiaanien yhteenottoja Kuningas Filipin sodassa (1675-76). Silloin "villi länsi" oli Bostonin ja New Yorkin välimaastoissa.

Karri Kokon Takaperin (ntamo 2014) on saanut alkunsa blogien ihmettelystä. Blogissahan on uusin teksti ensimmäisenä ja vanhin viimeisenä. Tekstit ovat siis normaalia lukemista ajatellen takaperin. Kirjamuotoinen kokoelma tehty samalla periaatteella.

Matti Kangaskosken Pääkalloneuvottelut (Teos 2017) pyörittelee tekstejä sivuilla moniin eri suuntiin. Päätä ja kirjaa saa kääntää eri asentoihin varsinkin runokokelman viimeisessä osastossa.

Pikku Prinssin kirjoittaja Antoine de Saint-Exupéry on julkaissut muutakin. Alkujaan 1929 ilmestynyt Postilento etelään (Koala 2017) on suomennettu vasta nyt. Ilmailun pioneerin arki Saharassa on kiinnostavaa.

Kaarinan kaupunki on ottanut toimialakseen julkaista vuosittain runokirjan. Teoksia on julkaistu jo vuodesta 1994 lähtien. Vuoden 2016 kirja on Riikka Ulannon Vedelmiä. Kevättä odotellessa on hyvä lukea kesästä: "Tervetuloa kuoliaaksi, / sääski."

Dónal J. Cotterin Poika ja tammipelilauta (Prometheus 2016) hämmentää sisältönsä ja ulkoasunsa ristiriidalla. Kirja on kertomus vain muutamia sanoja puhuvan 15-vuotiaan pojan terapiasta. Silti kirja on ladottu lastenkirjan tapaan. Alkuhämmennyksen jälkeen muoto saa selityksensä. Kirjasta on varmasti apua kohderyhmälleen.

Avauksia tutkimusmatkalle on Centria Ammattikorkeakoulun julkaisema artikkelikokoelma tieteen tekemisen käytännöistä. "Aktiivinen tutkija luo uutta tietoa", on yksi teoksen alaotsikoista. Kertaus on aina opintojen äiti. Tälle teokselle kertynee lainaajia. Pääkirjaston automaatti ei antanut lainata teosta, tiskiltä se onnistui. Syynä koneen kieltäytymiseen oli kirjasta tehty varaus. Ei kuitenkaan hätää, uutuushyllyssä oli toinen kappale varaajaa varten.



* edelliset lainat

Ulkoinen maailma

jatkoa

Populismi ja perinteiset poliittiset voimat puhuvat mielellään yhteisistä arvoista. Populisti nostalgisoi olemattoman menneisyyden ja vaatii paluuta entiseen hyvään, perinteiseen arvomaailmaan. Pitkään valtionhoitajina olleet liikkeet vetoavat pitkään poliittiseen prosessiin ja jatkuvaa rakentamista yhteisten ideaalien pohjalta.

Molemmissa yhteistä on vetoaminen kansalaisten sisäiseen maailmaan, meidän yhteisiin arvoihin, yhteiseen tahtoon. Useampikin filosofi on pitänyt tätä sisäiseen maailmaan vetoamista syynä moniin nykyisiin ongelmiin.

Richard Rorty näki Yhdysvaltojen sosiaalisen kehityksen pysähtyneen 1960-luvun lopulle. Tuolloin erityisesti demokraatit siirtivät poliittiset tavoitteensa ihmisten sisäisen maailman sääntelyyn. Siihen asti oli keskitytty ihmisten elämän ulkoisten ehtojen parantamiseen. Toimeentulon ja konkreettisten elämänehtojen parantamisella oli 1900-luvun mittaan päästy hyviin tuloksiin.

Juuri suomennetussa Slavoj Zizekin Uudessa luokkataistelussa (Into 2017) nykyajan ongelmana pidetään toisten sisäisten maailmojen kuvittelemista ja liiallista ymmärtämistä. Zizekin mukaan toisten (pakolaisten ja terroristien) arvomaailmat pitäisi sivuuttaa ja keskittyä ulkoisten elämänedellytysten parantamiseen. Toisten yksilöllisiin maailmankuviin on äärimmäisen vaikea vaikuttaa. Huomattavasti helpompaa on taata toisille hyvän elämän ulkoiset perusedellytykset.

Kun ulkoiset olosuhteet ovat kunnossa, niin ihmissuhteissa voidaan rauhassa ja turvallisesti tutustua toisten maailmankuviin ja arvomaailmoihin. Se ei ole mitään ylhäältä ohjattua laumatoimintaa, vaan kahdenkeskistä kanssakäymistä.

Välineiden ulkoista maailmaa voi muuttaa tahtomalla. Voimat tulisi keskittää siihen.

Sisäinen maailma

Filosofi Erik Ahlman aikoinaan eritteli arvojen ja välineiden maailmat. Kysymys on pitkälti miten eri yhteiskunnan ilmiöihin tulisi suhtautua. On toisia elämänaloja, joissa toimitaan arvojen mukaan luottaen toisten toimivan yhteisten sääntöjen mukaan. Toisilla aloilla täytyisi toimia välineiden ehdolla, olettaen toisten käyttävän kaikkia niitä mahdollisuuksia ja resursseja joita heillä on käytettävissään. Jos nämä menevät sekaisin, niin maailmasta tulee kamala paikka.

Eilen lueskelin tovin twitteristä kommentointia Trumpin Ruotsi-lausunnosta. Se sai vakuuttuneeksi, että Jari Sarasvuon neuvo nauramisesta Trumpille ei ole oikea. Nyt pitäisi saada kategoriat kohdilleen. Arvot arvojen ja välineet välineiden maailmaan.

Yleisin esimerkki välineiden maailmasta on sota. Jos vastapuolen armeijalla on tietty vahvuus, niin on luultavaa, että se käyttää sitä kokonaisuudessaan. Iskuihin on varauduttava sen mukaan.

Arvot puolestaan ovat aina henkilökohtaisia. Objektiivisia, yleispäteviä arvoja ei ole olemassakaan. Arvot ovat myös yhteismitattomia, niitä ei voi laittaa arvojärjestykseen. Ainoastaan välineitä voidaan mitata tai punnita toistensa suhteen.

Politiikassa on kyse tahdosta, totesi Olof Palme aikoinaan. Ahlman pitää yksilön tahtoa hänen arvojensa pohjana. Politiikassa yritetään saada välineet toimimaan arvojen mukaan.

Ahlman suuri pelko oli, että välineet ottavat arvojen paikan yhteiskuntia ohjaavina voimina. Ehkä näin oli jo päässyt käymään. Näkymättömät markkinavoimat, välineet, ovat ohjanneet poliittista päätöksen tekoa 1980-luvun lopulta lähtien.

Presidentti Trump on antanut kasvot arvoille, tahtomiselle. Hän tahtoo muurin Meksikon rajalle ja muslimit pois maasta. Trumpin tahtominen, arvot ovat rasistisia. Samalla Trump tuo laajaan julkisuuteen millaisilla arvoilla markkinavoimat toimivat.

Trump esimerkillään osoittaa, että politiikka on todella tahtomista, välineiden saamista arvojen kontrolliin. Mahdottomilta tuntuvia asioita voi yrittää saada muutetuksi.

En toivo, että Trump saisi halujaan läpi. Mutta toivottavasti politiikassa laajemmin ymmärretään tahtomisen merkitys.



jatkuu

Paratekstejä Facebookista

Torstai-iltana Sami Liuhdon kanssa tutkailtiin Facebookin paratekstejä. Tiedättehän, niitä aputekstejä, joita sosiaalisessa mediassa on varsinaisen viestinvälittämisen avuksi. Tykkää, vastaa, kirjoita kommentti ja niin edelleen. Niistä syntyikin mukava runoelma. Se on nyt julkaistu issuussa.

Tässä pätkä malliksi, ja koko teos on tuossa yllä.

Etsi ihmisiä, paikkoja ja asioita
Tykkää · Vastaa · Hetki sitten
Sami Liuhto
Sami Liuhto Reijo Valta tykkää kommentistasi: “Mitä tuli TAAS
tehtyä”.
muutama sekunti sitte
Tykkää · Vastaa · Hetki sitten
Sami Liuhto
Kirjoita vastaus…
Tykkää · Vastaa · 33 min
Sami Liuhto
Sami Liuhto Kirjoita vastaus…
Tykkää · Vastaa · Hetki sitten
Tykkää · Vastaa · 32 min
Reijo Valta
Reijo Valta Kirjoita vastaus…
Tykkää · Vastaa · Hetki sitten
Reijo Valta
Kirjoita vastaus…9
Valitse tiedosto
Kaveri kirjoittaa kommenttia…
Reijo Valta
Kirjoita kommentti…
Tykkää · Vastaa · 32 min
Sami Liuhto
Sami Liuhto Kaveri kirjoittaa kommenttia…
Tykkää · Vastaa · 32 min
Reijo Valta
Reijo Valta Sami Liuhto Sami Liuhto Kaveri kirjoittaa kommenttia…
Hetki sitten
Tykkää · Vastaa · 31 min
Sami Liuhto
Sami Liuhto Sami Liuhto
Kirjoita vastaus…
Valitse tiedosto
Kaveri kirjoittaa kommenttia…
Sami Liuhto
Kirjoita kommentti…
Valitse tiedosto
Tykkää · Vastaa · 31 min
Sami Liuhto
Sami Liuhto Reijo Valta mainitsi sinut kommentissa.
Tykkää · Vastaa · 31 min
Reijo Valta
Reijo Valta Ilmoitukset
Sami Liuhto vastasi kommenttiisi, joka koski hänen postan.
muutama sekunti sitten10
Sami Liuhto tykkää kommentistasi: “Reijo Valta 16. helmikuuta 2011
kello...”

Yli miljoona luettua sivua

Kiitos kaikille lukijoille ja kävijöille. Bloggerin tarjoama laskuri on heinäkuusta 2010 raksuttanut sivujen katselukertoja ja eilen pääsi seitsennumeroiseen lukuun.

Jo pari viikkoa sitten siirsin laskurin sivun alalaidasta ylemmäs, tuohon oikealle tiedotteiden väliin. En tiedä kuinka paljon luku kertoo oikeiden ihmisten vierailuista tässä blogissa, mutta koneita ainakin tuntuu kiinnostavan mitä kirjoittelen. Iso pyöreä luku, miljoona, lämmittää silti.

Pysykää jatkossakin mukana!

Finnan katuhaku

Finnassa, johon on koottu monenlaista suomalaista kulttuuriperintöä eri muistiorganisaatioista, on ottanut koekäyttöön katuhaun. Aivan Googlen katuhaun tavoin ei voi historian eri kerroksissa kulkea, mutta paikkatiedon perusteella saa nähtäväkseen kuvia ja muita dokumentteja lähiseudulta. Finna Street löytää historiallisia kuvia sieltä missä olet, kuten palvelun mainoslause kuuluu.

Ensimmäisenä haku tarjoaa ryhmäkuvaa OTK:n Oulun lihanjalostustehtaan henkilökunnasta vuodelta 1946. Sitten on ilmakuva Nallikarista ja tupakoivat Kirsti Sariola ja Suomen Tivolin domptööri Pertti Sariola asuntovaunun pöydän ääressä. Domptööri (dompteur) on petoeläinten kouluttaja, kerrottakoon, ettei teidänkin tarvitse sitä googlata.

Suuri osa kuvatarjonnasta on erilaisia kokous- ja ryhmäkuvia. On mukana joitakin katunäkymiäkin, kuten Samuli Paulaharjun ottama kuva omasta kodistaan. Se taisi olla lähinnä omaa sijaintiani.

Esineistä ensimmäisenä on Oulussa 1800-luvun lopulla sorvattuja hiekkakakkumuotteja.

Asiakirjoista tarjottiin muun muassa Oulun Villatehtaan vyyhtikääreitä (yllä).

Käykää katsomassa mitä teidän lähellä on.


* Finna Street

Lainattua, osa 3

Kolmas Vähälevikkisen kirjallisuuden lainausviikkojen kasa.

Facebookissa kyseltiin miten kirjastossa tunnistaa vähälevikkisen kirjallisuuden? Ne ovat siistejä, oli yksinkertaisin vastaus. Jos tuota pitää mittarina, Olli-Pekka Tennilän Ontto harmaa (Poesia 2016) ei ole vähälevikkistä runoutta. Oulun pääkirjaston kappale on jo kulunut ja luettu, ja sen välissä oli aikaisemman lainaajan eräpäivälappu. Merkintöjäkin kirjaan oli tehty: kaksi pientä rastia lyijykynällä.

Etäisyyden kääntyessä syvyydeksi
maailma alkaa ammottaa. Matka kotoa kirjastolle
merkitsee valtameren syvyyttä.

* * *

Mutta happi uupuu, maan rajapinta. Unohduksen sumu.

Rastien perusteella aikaisempi lainaaja oli otettu näistä sanoista.

Juri Nummelin on toimittanut paljon ja monenlaista. Yksi toimitus on Larin-Kyöstin eroottinen novelli Ilotyttö (turbator 2015) vuodelta 1919. Jallun tai Kallen kaltaista tarinaa ei kannatta odottaa, pikemminkin on kyse pienestä moraliteetistä.

Eila Kostamon Kadonnut sulhanen (Sanasato 2016) on kolmen novellin kokoelma. Oikeastaan kyseessä on kertomustrilogia, jossa isotädin kohtaloa valotetaan kolmesta eri näkökulmasta.

Kirjoituskokoelma on myös Jan Blomstedtin suomentama Denis Diderotin (1713-1784) Tämä ei ole tarina (ntamo P&C 2015). Oikeastaan nimi olisi voinut olla Diderot ja naiset, pohtii suomentaja Blomstedt, "koska jokaisessa tarinassa (jos ne ovat tarinoita) huomion kohteeksi joutuu nainen". Jos naisen piti 1700-luvulla vaieta seurakunnassa, niin salongissa hänen ääntään kuultiin.

Ojämliga Finland!
Se bara på pissoarerna
hur de sitter på väggarna.

runoilee Lars Huldén kokoelmassa Himmelshögt och vattentätt (schildts 2007).

Eteläamerikkalainen kirjallisuus on aina vedonnut minuun. Maanosan runouteen Pablo Nerudaa lukuunottamatta on Suomessa päästy harvemmin tutustumaan. Jukka Koskelaisen suomentama venezuelalaisen Rafael Cadenasin Ilman aikomusta osua (ntamo 2016) tarjoaa mahdollisuuden. Heti kirjaa avatessa silmiin sattui "Olennainen ei kuulu mihinkään aikakauteen." Tämä oli yksi vuonna 1973 tehdyistä merkinnöistä.



* Edellinen osa

Haddadaa, arvio Kalevassa

Maanantaina Kalevassa ilmestyi laaja sarjakuvakritiikki, jossa arvioitiin neljä Oulussa hiljan ilmestynyttä sarjakuvakirjaa. Käsittelyssä olivat Sami Nyyssölän ja Anssi Vieruahon 24 päivää, Harri Filpan Vastarannan siili unten mailla, Tiina Molanderin Yyhoo ja oma Haddadaa.

"Nousujohteista sarjakuvaa" otsikoi kriitikko Sauli Pesonen kirjoituksen ja arvioi pohjoisen aktiivisuuden olevan kasvussa.

Ainakin osin siitä on kiittäminen Oulun Sarjakuvakeskusta.



* Haddadaa

Iselda Isadora, tottelematon kusipää läski

Vaikka Daada lopetti, niin sen sarjakuvantekijät eivät ole lopettaneet. Jo aikaisemmin ilmoitettiin, että Marko Turusen ADHD-Sheikki 3 ilmestyy Zum Teufelin kustantamana. Zum Teufelille on siirtynyt myös Tea Tauriainen.

Iselda Isadora on, kuten 16-sivuisen pienjulkaisun otsikko kertoo, Tottelematon kusipää läski. Koira on hyvin itsekeskeinen ja itserakas olento.

Tauriainen on aikaisemmin piirtänyt mopseja osaksi Mad Tea Party -kirjoja. Iselda Isadoran kaltaista tylyttäjää ei kuitenkaan aikaisemmin ole nähty. Iselda ei tahtoisi jakaa toisten koirien kanssa mitään, ei palloa, ei keppiä, eikä leikkipaikkana olevaa rantaakaan. Isommatkin koirat saavat kyytiä.

Pahin vastustaja on kuitenkin toinen mopsi. Sen kohtalo on armoton.

Tarina on mustavalkoinen painoasua myöten. Iselda Isadora tuo mieleen South Parkin Cartmanin, jonka on vaikea nähdä itsessään mitään vikaa. Tauriainen tietää, miten tällainen tarina kerrotaan tehokkaasti ja toimivasti.



* Iselda Isadora - Tottelematon kusipää läski

Ryntäys Uuteen Etelä-Walesiin

Maailmanhistoria tuntee useita kultaryntäyksiä. Kuuluisimmat ovat Kaliforniaan ja Alaskaan, Suomessakin kultakuumetta on koettu Lapissa 1870-luvulla ja sotien jälkeen. Tänään 1851 Edward Hardgraves kumppaneineen löysi kultaa Australiasta, Uuden Etelä-Walesin vuoristosta Lewis Ponds Creekista.

Hardgraves oli aikaisemmin osallistunut Kalifornian kultaryntäykseen, mutta se ei tuottanut toivottavaa tulosta. Kaivostoiminnan Amerikoissa aloittivat aivan toiset miehet.

Kaliforniasta Hardgraves oli tainnut oppia jotakin muutakin. Kun kultaa oli löytynyt, niin hän lähes ensimmäisenä meni Sidneyyn paikallisen Morning Heraldin toimitukseen ja tarjosi lehdelle skuuppia. Uutinen kullasta kiiri maailman ääriin ja arvometalleja alettiin etsiä isoin joukoin.

Hardgraves taisi hyötyä löydöstä eniten Uuden Etelä-Walesin hallinnon myöntämän löytöpalkkion ja eläkkeen muodossa. Kuten Kaliforniassa, itse kaivostoiminnan taloudellinen hyöty jäi pieneksi siihen verrattuna mitä kullan paikalle houkuttelemat ihmiset muuten alkoivat tehdä.



By American & Australasian Photographic Company - Link

Kultaakin löytyi. Vuonna 1872 esiin kaivettu Holtermann Nugget oli 1,5 korkea ja painoi 286 kiloa. Kultaa "hipussa" oli noin 57 kiloa.

Å-Fest avattu

Porvoon Å-Fest on virallisesti avattu. Täällä Kulttuuritalo Grandissa kuluu iltapäivä. Käykää tervehtimässä, jos olette nurkilla.

Huomenna Å-Fest

Sarjakuvafestivaalivuoden aloittaa Porvoossa järjestettävä kaksikielinen Å-Fest. Pääosa festivaalin tapahtumista on huomenna Porvoon torin laidalla Kulttuurikeskus Grandissa. Å-Fest järjestetään nyt kolmatta kertaa.

Porvoossa teemana on rajat, gränser. Teemaa lähestytään monin eri tavoin.

Olen festivaaleilla Sarjakuvabasaarissa myymässä kirjoja ja esittelemässä Oulun pohjoismaista sarjakuvakilpailua. Sen teemana on Suomen juhlavuoteen liittyen Sata, Hundra. Vielä on hyvää aikaa osallistua, sillä kilpailuun tarkoitetut työt pitää palauttaa 14. elokuuta 2017 mennessä.

Oulun pohjoismainen sarjakuvakilpailu on jatkoa Kemissä 1980-luvulla aloitetulle kilpailuperinteelle. Oulun Sarjakuvaseura järjestää kilpailun nyt neljättä kertaa.



* Å-Fest

Lasse Björkin Fantasiat

Tuulispää julkaisi vuonna 1919 juhlanumeron päätoimittaja Onni V. Tuiskun täyttäessä 50 vuotta. Erikoispaksussa, perati 44-sivuisessa (normaalisti lehti oli kahdeksan sivuinen) numerossa oli mukana kuvittajia ja kirjoittajia, jotka eivät tavallisesti lehteä avustaneet.

Yksi noista osallistujista oli Lasse Björk, joka myöhemmin tunnettiin arkktehtinä. Hän onnitteli Tuiskua tällä kolmiosaisella Fantasialla.

* Tuulispää 21-24/1919.

Johannes ja Valkoiset tuplat

En tainnut vuosi sitten blogissa mainita, että Kaltion nettilehdessä oli juttu Valkoisista tuplista. Rutherford Chang on tehnyt albumien keräämisestä taidetta.

Sattumalta huomasin, että Valopolku-blogissa on jo 2014 käsitelty Oulun sarjakuvaseuran julkaisemaa Johannes-sarjakuvaa. Ei siitä pitkästi ole kirjoitettu, mutta mainittu kuitenkin.



* Valkoiset tuplat. Kaltio 1/2016
* Johannes - poliittisesti epäkorrekti. Valopolku

Lainaamassa, osa 2

Toinen Vähälevikkisen kirjallisuuden lainausviikkojen kasa, tällä kertaa sarjakuvia.

Boucqin ja Jodorowskyn Bouncer on edennyt kolmanteen osaan (osat yksi ja kaksi arvioitu linkkien takana). Käärmeen oikeus jatkaa parissa ensimmäisessä osassa tuttua linjaa. Tuiran sivukirjastossa olivat lainattavina kaikki kolme osaa. Tuttuja kirjastoihmisiä on kiukuttanut suuresti, että kustantajat aloittavat kirjasarjoja ja lopettavat ne kesken. Etenkin lasten ja nuorten kirjasarjoissa kohderyhmälle on vaikea viestiä, ettei kirjoja enää tule, vaikka tarina on jäänyt kesken. Bouncer on suunnattu vanhemmille lukijoille, mutta kiukuttaahan se aikuistakin keskenjääminen. Tämän ongelman ratkaisuun ei taida pelkkä aktiivinen lainaaminen riittää, mutta osaratkaisusta se ainakin käy.

Petteri Tikkasen sarjakuvia kannattaa lainata aina. Autoerotiikkaa on vuodelta 2013 ja kuvaa Eeron tulemista lähelle aikuisikää.

Jesse Matilaisen Lohikäärmeen kaupunki (Suuri Kurpitsa 2014) on matkakertomus Kiinasta. Matka on vanhakantaisesti pitkä, sillä kirjaan tiivistyy vuoden kokemukset Pekingistä, lohikäärmeen kaupungista.

Sarjakuvien kirjo on todella laaja. Pekka Rahkosen Välipala (Diabetesliitto 2008) kokoaa Diabetes-lehdessä julkaistuja strippejä. Diabeetikon tulee pitää huolta verensokeristaan. Päivittäisestä huolesta ja vakavasta rutiinista saa hyvin huumoriakin tehtyä.

Rogue One: A Star Wars Story -elokuvan myötä Tähtien sota on jälleen tapetilla. Jeffrey Brownin Darth Vader ja poika (Atena 2012) ottaa kaiken irti vaikeasta isä-poika -suhteesta. Huumorilla, totta kai.



* Edelliset lainat

Jaakko Juteini: Valittuja suomalaisia sananlaskuja

Valittuja suomalaisia sananlaskuja A

Valittuja suomalaisten sananlaskuja,
jotka on kokoillut ja ulos andanut
Jak. Juteini

Viipurissa
Painettu And. Cederwallerin kirjapainossa vuonna 1818

Niinkuin auringon säteet, jotka poltto-lasilla kootaan, 
sytyttävät aineen, niin on viisauskin, Sanan Laskuin suljettuna, 
voimallinen vaikuttamaan.

A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat


Aatto juhlista jalombi.

Ah! endinen aikani, nykyinen mieleni.

Ahkeruus pahan onnen voittaa, ahkeruus unengin estää.

Ah! kullaista kotoa, jos on ruokaa niukemmalda, niin on unda viljemmäldä.

Ahneus viisaankin pettää.

Ahven armas tuorehelda, särki säästössä parembi.

Aika autua kotona, ukko kurja kulkemassa.

Aika tuopi tyynen meren, aika vuotavan venehen.

Aika vanhin, avaruus suurin.

Ajallansa työn teko, hetkellänsä hyvä ilo.

Aika hiiren haukoitella, kuin on kissan kidassa.

Aina kala vedessä, ehk' ei aina apajalla.

Aina siehen korsi jää, kussa kuorma kaatuu.

Aina syötävä kuluu, pidettävä pahenee.

Aina uusi hembeämbi, ehkä endinen parembi.

Ain' on aikaa vireällä, kiire laiskalla kotona, jos ei muutoin niin makoolle.

Alaisin raudan, juoma miehen koettelee.

Alku työn kaunistaa, lopussa kiitos seisoo.

Andaa hyvä vähästäkin, ei paha paljostakan.

Anna kättä köyhän miehen ; köyhällä on lämmin koura.

Anna pahalle paljon valdaa, ottaa se itse enemmän.

Annettu luvattu lahja.

Ansaittu anottu ruoka, syöty leikattu pala.

Apuna ahongin kyndö, sisänä mahongin maito.

Arka hengensä pitää.

Arka händä peljätkön, vaan ei jalo paetko.

Aseessa työn teendö, miehessä pellon kyndö.

Asia niinkuin ajetaan, laki niinkuin luetaan.

Asioissa mieldä tarvitaan, hakkaahullukin halkoja.

Auta Jesus köyhää miestä, rikas ridoingin elää.

Auta miestä mäessä, älä mäen alla.

Auta minua aitan päälle, kyllän itse maahan pääsen.

Auta sitä, jok avun tundee.

Autuaalda voi putoo, vaivasen maito kaatuu.

Autuasta takaa, vaivaista otsaan onni potkii.

Autuas vahingosta viisaaksi tulee.


A, E, H, I-J, K, L, M, N, O, P, R, S, T, U-V, Y, Ä ja jälkisanat

Uuno Kailas: Yössä

Kohu tuulen ja sateen
ja kaukaisen raitiovaunun.
Ei mitään muuta.


Katukuilun toisella puolen
on kahdessa ikkunassa
hyvin keltainen valo.


Ja huuruista ruutua hipoo
jonkun häilyvän oksan varjo
kuin ihmisen käsi.


– Mutta keskellä pimeyttä
minun huoneeni elää:
kuin simpukka syvyydessä
tai sykkivä sydän.


Se oli saiturin lipas:
salaista iloa täynnä.


Sen ilma on kuiskauksista vapiseva
ja katseista kirkas
niinkuin kasteinen aamu.


Se matolla leikkii vielä
pienten jalkojen muisto.


Ja vuoteella viipyy
kuva poissaolevan,
nuoren, lämpimän ruumiin
niinkuin Kauneus itse.


Ja katsomattani näen
oven äsken nielemät kasvot –
ja värisen niitä.

Uuno Kailas – Paljain jaloin

Truth and Truthmp

Yhdysvaltain 45. presidentin Donald J. Trumpin virkaanastujaisiin ei ollut juurikaan halukkaita esiintyjiä. Yhtään kärkikastiin lukeutuvaa taiteilijaa ei tilaisuuteen saatu. Republikaanit yleensä tai Trump erityisesti eivät ole kulttuurin kanssa tekemisissä olevien ihmisten suosiossa.

Ennen kuin Trump uhkasi kahden suuren kulttuuriorganisaation lakkauttamisella, Chicagossa toimiva Moria Books aloitti locofo chaps -sarjan. Se on tarkoitettu poliittiselle runoudelle, ja useimmissa tavalla tai toisella heijastuu maan nykyinen poliittinen tilanne. Gabriel Guddingin runovihkon kannessa on Trump sängyssä.

"Chap" tai "chapbook" on Suomessa ollut viime vuosikymmeninä vähän näkyvä julkaisumuoto, eikä sille ole oikein luontevaa suomennosta. Poesia pari vuotta sitten aloitti Poesiavihkot -sarjan, sen mukaan tässä yhteydessä chap olisi runovihko. Mittaa vihkoilla on 20-30 sivua.

Moria Booksin William Allegrezza aikoo vuoden mittaan julkaista sata poliittista runovihkosta. Määrä täyttynee helposti, tätä kirjoitettaessa niitä on jo 14 kappaletta.

Yksi julkaistuista on tekemäni Truth and Truthmp.


* Truth and Truthmp (pdf)
* Truth and Truthmp (painettu)
* locofo chaps

Trump, Trump, Trump

Trump-meemejä ja meemigeneraattoreita on jo kiitettävästi saatavilla. Trumpia voi töräytellä osoitteessa trumpdonald.org.

 Trumpin nimiin voi kirjoitella kaikenlaisia presidentin määräyksiä generaattorissa.