Risto Oikarinen
Nälkämaan laulu
Otava 2016
Runoilijana aikaisemmin tunnettu Risto Oikarinen (s. 1978) on siirtynyt proosaan. Viime vuonna julkaistu esikoisromaani kantaa jo nimessään helsinkiläistyneen kirjoittajan taustoja. Nälkämaan laulu on Ilmari Kiannon kirjoittama ja Oskar Merikannon säveltämä kainuulaisten maakuntalaulu. Oikarinen tunnetaan myös muusikkona, klarinetin ja saksofonin soittajana. Myös romaanin päähenkilö on saksofonisti, joka aloitti opintonsa klarinetilla, koska Kajaanissa ei ollut 1980-luvulla saksofonin soitonopettajaa.
Oikarisen Nälkämaan laulu alkaa Helsingistä Uudenmaankadulta. Saksofonisti kiirehtii Kajaaniin menevään junaan. Romaani rakentuu junamatkan ympärille. Tuntikausien matkalla entiseen kotikaupunkiin on aikaa käydä läpi erilaisia muistoja ja havainnoida kanssamatkustajia. Kirja jaksottuu junan pysähtymispaikkojen mukaan. Pasilassa ei vielä pysähdytä, mutta Tikkurilassa kyllä.
Päähenkilö on matkalla Eino Leino -päiville, jossa hänellä on keikka. Kajaanilla on kunniakas jazz-historia, joka osaltaan on vaikuttanut romaanin kertojan uravalintaan. Nyttemmin jazz on pääosin menneisyyttä, mutta sentään romaanissa Eino Leinon runoihin on tilattu jazzimprovisaatioita. Tietysti lapsuus ja Kainuun Jazzkevään jokavuotinen vieras Richie Cole elävät vain muistoissa.
Junamatkalla on aikaa käydä läpi mieleen tulevaa. Kajaanin historia sekoittuu henkilöhistoriaan luontevin kytköksin. Kajaanin linna on ollut monenlaisten tapahtumien paikka menneisyydessä ja nykyisyydessä. Linnan raunioilla on ollut kulkijaa Napoleonin voittajaa, tsaari Aleksanteri I myöten. Perinteet elävät kaupungissa ja siirtyvät sukupolvelta toiselle.
Matkakertomuksen muoto antaa Oikariselle mahdollisuuden ottaa mukaan kirjaansa kaikenlaista, kaikkea mitä matkalla sattuu ajatuksiin pullahtaa tai mistä tulee toisten matkustajien kanssa puhe. Tekijä kiittelee erityisesti Reijo Heikkisen paikallishistoriallisia kirjoituksia. Niistä onkin ammennettu paljon. Oikarinen ei kuitenkaan ole hyväksynyt Heikkisen ajatusta siitä, että ensin oli silta, sitten vasta linna. Siksi sillalla on oikeus olla siinä missä se on.
Kirja käy mainiosti sujuvasanaiseksi Kajaanin kulttuurihistorian pääpiirteiden katsaukseksi. Samalla saa annoksen jazztietoutta ja muun muassa kuvan luterilaisen ehtoolliskäsityksen syntyhistoriasta. Viini on Kristuksen verta, joka on säilyttänyt viinin ominaisuudet. Junamatka on yhtä ajatusten virtaa, jota lyhyet pysähdykset asemilla eivät juurikaan katkaise. Kuopion jälkeen virta vain vuolastuu.
Lopetus tuntuu ensin pikkunäppärältä, mutta tarkemmin ajateltuna niin kaiken pitääkin tapahtua. Ajatukset matkan aikana ovat niin paljon kaikessa muussa kuin Paltaniemen kuvakirkon keikassa. Nälkämaan laulukin soitettiin muistojen Saksassa.
Julkaistu Kaltiossa 1/2017.
Kirjasta on kirjoittanut myös bleue ja Marissa Mehr.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti