Tänään 1718 lady Mary Wortley Montagu (1689-1762) oli takaisin Englannissa pari vuotta kestäneeltä vierailulta Konstantinopolissa. Hänen puolisonsa oli ollut siellä diplomaattina, ja Montagu teki havaintoja ja kirjoitti niistä ystävilleen.
Mary Wortley Montagun kirjeistä koottiin jo aikoinaan matkakirjoja. Tekijä editoi kirjeitä ennen julkaisua ja jopa uusia painoksia varten paljonkin. Kirjeiden kirjoittaminen oli siis harkittu kirjan rakenne. Toista sukupuolta edustavista matkakirjailijaedeltäjistään poiketen hän saattoi kirjoittaa myös kohdemaiden naisten elämästä ja herätä puolustamaan naisten oikeuksia.
Konstantinopolilaisessa kylpylässä lady Mary ihaili estottomasti paikallisten naisten alastomia vartaloita. Englannissa sellaisia ei näkynyt.
Lokakuun viimeiselle päivälle kirjatussa kirjeessä ollaan tultu takaisin Englantiin, Doveriin. Laivamatka Ranskasta oli ollut rankka ja täynnä koettelemuksia. Matka kokonaisuudessaan oli saanut lady Mary pohtimaan matkustamisen merkitystä.
Nähtyäni osia Aasiasta ja Afrikasta ja kierrettyäni miltei koko Euroopan uskon, että rehellinen englantilainen heppu on muita onnellisempi, kun hän pitää kreikkalaisia viinejä vähemmän maukkaina kuin maaliskuussa pantua olutta, ajattelee etteivät afrikkalaiset hedelmät maistu yhtä hyviltä kuin kullankeltaiset pikkuomenat, uskoo naudan takaselästä leikatun pihvin olevan parempaa kuin Italian viikunoiden ja punnitsee muutenkin kaiken kaikkiaan ettei tästä elämästä voisi mitenkään nauttia vanhan kunnon Englannin ulkopuolella. Rukoilen Jumalaa, että ajattelisin itsekin samoin lopun elämääni, ja koska minun on tyydyttävä tämän maan suomaan viheliäiseen päivänvalon määrään toivon, että unohtaisin pian Konstantinopolin eloisan auringon. (suom. Ville-Juhani Sutinen, Elämänmenoa kultaisessa sarvessa, Savukeidas 2010)
Englantilainen karjakko oli lady Mary mielestä onnellisemmassa asemassa kuin hän. Terhakka karjakko ei vaivannut päätään oppineiden kirjoittamalla ja omilla ajatuksillaan.
