tiistai 31. lokakuuta 2017

Kotona Konstantinopolista


Tänään 1718 lady Mary Wortley Montagu (1689-1762) oli takaisin Englannissa pari vuotta kestäneeltä vierailulta Konstantinopolissa. Hänen puolisonsa oli ollut siellä diplomaattina, ja Montagu teki havaintoja ja kirjoitti niistä ystävilleen.

Mary Wortley Montagun kirjeistä koottiin jo aikoinaan matkakirjoja. Tekijä editoi kirjeitä ennen julkaisua ja jopa uusia painoksia varten paljonkin. Kirjeiden kirjoittaminen oli siis harkittu kirjan rakenne. Toista sukupuolta edustavista matkakirjailijaedeltäjistään poiketen hän saattoi kirjoittaa myös kohdemaiden naisten elämästä ja herätä puolustamaan naisten oikeuksia.

Konstantinopolilaisessa kylpylässä lady Mary ihaili estottomasti paikallisten naisten alastomia vartaloita. Englannissa sellaisia ei näkynyt.

Lokakuun viimeiselle päivälle kirjatussa kirjeessä ollaan tultu takaisin Englantiin, Doveriin. Laivamatka Ranskasta oli ollut rankka ja täynnä koettelemuksia. Matka kokonaisuudessaan oli saanut lady Mary pohtimaan matkustamisen merkitystä.

Nähtyäni osia Aasiasta ja Afrikasta ja kierrettyäni miltei koko Euroopan uskon, että rehellinen englantilainen heppu on muita onnellisempi, kun hän pitää kreikkalaisia viinejä vähemmän maukkaina kuin maaliskuussa pantua olutta, ajattelee etteivät afrikkalaiset hedelmät maistu yhtä hyviltä kuin kullankeltaiset pikkuomenat, uskoo naudan takaselästä leikatun pihvin olevan parempaa kuin Italian viikunoiden ja punnitsee muutenkin kaiken kaikkiaan ettei tästä elämästä voisi mitenkään nauttia vanhan kunnon Englannin ulkopuolella. Rukoilen Jumalaa, että ajattelisin itsekin samoin lopun elämääni, ja koska minun on tyydyttävä tämän maan suomaan viheliäiseen päivänvalon määrään toivon, että unohtaisin pian Konstantinopolin eloisan auringon. (suom. Ville-Juhani Sutinen, Elämänmenoa kultaisessa sarvessa, Savukeidas 2010)

Englantilainen karjakko oli lady Mary mielestä onnellisemmassa asemassa kuin hän. Terhakka karjakko ei vaivannut päätään oppineiden kirjoittamalla ja omilla ajatuksillaan.



maanantai 30. lokakuuta 2017

Kapteenin tytär




Aleksander Pushkinin Kapteenin tytär oli ensimmäinen romaani, joka kirjamuodossa julkaistiin suomeksi. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura saattoi teoksen lukevan yleisön käsille vuonna 1876. Sitä ennen venäläistä kirjallisuutta oli suomennettu ja julkaistu vain aikakaus- ja sanomalehdissä.

Ajankohta saattaa tuntua myöhäiseltä, olihan Suomesta tullut osa Venäjän valtakuntaa jo vuonna 1809. Venäläisen kirjallisuuden tuntijoiden mukaan venäläisten teosten suomentaminen alkoi kuitenkin samoihin aikoihin kuin muuallakin Euroopassa. Kaunokirjallisuuden julkaiseminen oli monissa maissa tarkoin viranomaisten valvomaa ja ennakkosensuurin alaista. Autonomisessa Suomessa oli 1850 jopa kielletty kokonaan muu kuin tieto- ja uskonnollisten kirjojen kustantaminen. Kaunokirjallisuus levisi yleisesti ennen 1800-luvun loppupuolta eri lehtien välityksellä.

Pushkinin Kapteenin tyttären suomensi Samuli S., Samuli Suomalainen (1850-1907). Pietarissa syntynyt Suomalainen valmistui Helsingin yliopistosta 1873 ja teki elämäntyönsä matematiikan lehtorina Sortavalan seminaarissa. Kapteenin tytärtä suomentaessaan hän toimi Helsingissä saksan ja suomen opettajana. Venäjän hän oli oppinut nuorena valtakunnan pääkaupungissa.

Venäläiseen kirjallisuuteen liittyy osin ajatus tekstistä puheena, luettuna. Klassikoissa on sisäänrakennettuna omanlaisensa rytmit, jotka Samuli Suomalainen on Venäjän kirjallisuuden ja kulttuurin professorin Tomi Huttusen mukaan onnistunut tavoittamaan hyvin. Erityisesti Huttunen kiittää Suomalaisen Nikolai Gogol suomennosta Kuolleet sielut (1881). Suomalainen on pystynyt löytämään myös suomenkielestä rytmillisen proosan. Vaikka Suomalaisen käännökset venäläisistä klassikoista on suomennettu monta kertaa uudelleen, niin ensimmäiset ovat pitäneet hyvin pintansa uudempien rinnalla. Ajallisesta etäisyydestä huolimatta Samuli Suomalainen kirjoitti ymmärrettävyytensä säilyttänyttä nykysuomea.

Kapteeni tytär on käännetty Suomessa neljä kertaa. Lisäksi Neuvostoliitossa julkaistiin 1935 oma suomennos. Eniten painoksia on otettu Suomalaisen versiosta. Pro gradunsa käännöksistä tehnyt Anna Levenberg ei löytänyt versioista olennaisia eroja:

Kaikki käännökset ovat hyviä ja ratkaisuiltaan neutraaleja. Niissä ei ole merkittäviä muutoksia, ei ole huomattavissa ideologian vaikutusta käännöksiin tai erityistä yhteiskunnallista tilausta käännöksille (Uusi käännös, miksi sitä tarvitaan? 2016, 84).

Tomi Huttunen on todennut, että vanha suomennos parhaimmillaan onnistuu uudistamaan käyttämäämme kieltä. Kyse ei ole vanhahtavien sanojen tai taivutusten uudelleen lanseeraamisesta, vaan ilmaisutapojen uudellleen löytämisestä. Toivottavasti tästä julkaisusta tarttuisi jotakin lukijan puheenparteen.


* Kirja on saatavissa painettuna lulu.comista

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Kemin Taiteiden Yöstä


Olimme Kemin taiteiden yössä kulttuurikirppiksellä myymässä Kaltiota, Hallausta ja Oulun pohjoismaisen sarjakuvakilpailun albumeita. Ihmisiä oli kiitettävästi liikkeellä.











lauantai 28. lokakuuta 2017

perjantai 27. lokakuuta 2017

Kilpa-ajo halki Italian


Ferri - Condrad
Kilpa-ajo halki Italian
Asterix 37
Egmont 2017

Eilen ilmestyi uusi Asterix, jo kolmas uuden tekijäkaksikon luomus Uderzon jäätyä eläkkeelle sarjakuvien tekemisestä. Ferri ja Condrad ovat täyttäneet hyvin saamansa suuret saappaat. Goscinnyn ja Uderzon luomien hahmojen henki ja ulkomuoto ovat edelleen voimissaan.

Rooma tunnetaan etenkin teistään. Kaikki tiet vievät Roomaan, tietävät kaikki. Osa antiikin aikoina tehdyistä on edelleen päivittäisessä käytössä, usein muistutetaan. Mutta jo muinoin teitä piti rakentaa ja pitää kunnossa. SPQR (Senatus populusque Roma, Rooman senaatti ja kansa) on julkisten töiden vankka ja arvonsa säilyttänyt brändi.


Asterixin aikoihin Senaatissa teiden kunnosta vastasi senaattori Lactus Bifidus. Senaatin kyselytunnilla kuopat teissä herättivät kysymyksen käytetäänkö verovaroja todellakin teiden kunnostamiseen vai Bifiduksen orgioihin? Hätäpäissään senaattori tulee julistaneeksi kilpa-ajon Italian halki vankistaakseen asemaansa ja häivyttääkseen syytökset taka-alalle.

Niinpä kaikkialta valtakunnasta ja sen ulkopuoleltakin etsitään kilpailijoita Modiciasta (Monza) Naepoliin ajettavaan kisaan. Kuin sattumalta Gallian edustajiksi kisaan tulevat Obelix ja Asterix.

Tekijät ripottelevat matkan varrella olevista paikkakunnista niiden tunnetuimpia asioita, esimerkiksi Milanon design ja Firenzen kuvanveisto. Ruokakulttuuria esitellään runsaasti, Naepolissa tarjoiltiin outoja jauhokiekkoja, jotka Obelixin mielestä olisivat kaivanneet päälleen jotakin kastiketta.

Albumin odotus palkittiin mukavalla lukukokemuksella. Asterix, Obelix ja kumppanit ovat hyvissä käsissä.


keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Botnia Rytisalon Lemmelle



Tänään on julkistettu ensimmäisen Botnia-palkinnon saaja. Voittaja oli -- ainakin minulle -- positiivinen yllätys. Palkinto meni Minna Rytisalon Lemmelle (Gummerus).

Oulun kirjailijaseuran tiedote aiheesta oli seuraava:

Kautta aikojen ensimmäisen Bontia-kirjallisuuspalkinto on myönnetty kirjailija Minna Rytisalolle kirjallaan Lempi (Gummerus).
   Uunituoretta voittajaa haastatellaan Helsingin Kirjamessuilla. Tervetuloa kuuntelemaan.
   Botnia-palkinnon raati sanoo perusteluissaan voittajateoksesta näin:
”Minna Rytisalon Lempi on poikkeuksellisen hallittu ja valmis esikoisromaani. Rytisalo kirjoittaa samaan aikaan herkän hienovireisesti ja vimmaisen väkevästi. Henkilöt ovat aitoja ja tunteet silmittömiä, olipa kyse surusta, kateudesta, hämmennyksestä tai halusta.”
   10 000 euron arvoinen Botnia on palkintona poikkeuksellinen: ehdolle voidaan hyväksyä mitä tahansa kirjallisuuden lajia edustava teos. Lisäksi kielirajausta ei ole – riittää että tekijä asuu tai on kotoisin Pohjois-Pohjanmaalta. Syksyisin jaettavan palkinnon ehdokaslistalle kelpaavat teokset, jotka on julkaistu saman vuoden keväällä tai edellisen vuoden syksyllä. Tällä Oulun kirjailijaseura haluaa kamppailla kirjallisuuden lyhenevää elinkaarta ja kvartaalikustantamista vastaan. Hyvä kirja kelpaa luettavaksi vielä vuodenkin päästä ilmestymisestään.
   Botnia-palkinnon jakaa Oulun kirjailijaseura ry. Palkinto jaetaan tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Palkintosumman lahjoittavat Oulun kaupunki ja Osuuskauppa Arina. Kilpailun yhteistyökumppaneita ovat Suomalainen Kirjakauppa ja Kaleva.

Kaleva kirjoittaa aiheesta otsikolla Lempi sytytti Botnia-raadin. Yle on virallisempi: Minna Rytisalolle merkittävä kirjapalkinto sota-ajan romaanistaan.


Telluuria


Maanantaina Venäjän kirjallisuuden ja kulttuurin professori Tomi Huttunen oli Kultakuumeessa puhumassa naapurin kirjallisuudesta. Mihin suomalaisen kannattaisi tutustua. Huttusen vinkeistä kiinnostavimmalta vaikutti Vladimir Sorokinin Telluuria. Teoksen on suomentanut Like 2015.

Vielä en osaa kirjasta muuta kertoa kuin jakaa kanssanne kansitaidetta. Huttusen innostava juttu kuultavissa Ylen kirjasuosituksia listaavan jutun ohessa. Maailmankirjoissa sitä käsitteli Risto Niemi-Pynttäri.




maanantai 23. lokakuuta 2017

Hakeeko vai eikö hae?


Säädösten mukaan ihmisellä on oikeus työttömyysetuuteen, jos hän on työkykyinen, työmarkkinoiden käytettävissä, hakee kokoaikatyötä ja on taloudellisen tuen tarpeessa. Poliitikkojen määrittelemiä kohtia on siis neljä, vaikka viime aikaisesta keskustelusta voisi päätellä aivan jotakin muuta.

Työttömyyskorvausta saadakseen pitäisi olla työkykyinen. Tämänkin hallituksen aikana on tehty päätös, että työkyvyttömille pitkäaikaistyöttömille kirjoitetaan eläkepaperit. Näin ei ole syystä tai toisesta käynyt normaalissa valtiokoneiston toiminnassa. Ihmisiä on pidetty kortistossa jotta he saisivat jotakin tukea ja tuloa elämiseensä. Säädösten vastaisesti.

Työttömyyskorvauksen saajien varallisuutta tai muita mahdollisia tulonlähteitä ei tutkita. Huomattavatkaan osinkotulot eivät estä työttömyyskorvauksen saamista.

Tarkkailun kohteena on siis pääasiassa se, että onko työmarkkinoiden käytettävissä. Jatkossa (kokoaika)työn hakemistakin aletaan syynätä tarkemmin.

On kummastuttavaa, että laissa selkeästi samassa yhteydessä luetellun neljän kohdan viranomaistulkinnat ovat niin erilaisia. Yhtä ei näytetä huomioitavan ollenkaan, yhden vastaisesti toimitaan ja kahden toteutumista valvotaan pilkuntarkasti.

Toki viranomaisten pitää noudattaa lakia ja olla inhimillisiä työssään. Mutta tässä työttömyysasiassa saman litanian eri kohtiin tunnutaan suhtautuvan hyvin eri tavoin.



sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Länsimaiden tragedia


Tatu Vaaskivi
Huomispäivän varjo – Länsimaiden tragedia
toim. Jukka Pennanen
Tiberiuskirjat 2017


Oululaisen, nuorena menehtyneen Tatu Vaaskiven (1912-1942) maine on kantanut nykypäivään saakka. Vaaskiven muistoa vaalittaisi kaupungissa enemmänkin, jollei 1990-luvulla olisi puolivahingossa purettu hänen viimeistä asuinpaikkaansa Hietasaaressa. Kaupunginkirjaston nettisivuille on kuitenkin laadittu hyvä kooste Vaaskiven elämästä ja teoksista.

Vaaskiven muistoa vaalii myös Tiberiuskirjat, joka on julkaissut jo useita uusia painoksia hänen kirjoistaan. Viimeisin uusintajulkaisu on Huomispäivän varjo, joka alkujaan julkaistiin vuonna 1938. Teos on jatkoa edellisenä vuonna ilmestyneelle Vaistojen kapinalle, joka popularisoi psykoanalyysiä.

Huomispäivän varjo on saanut alaotsikokseen Länsimaiden tragedian. Siinä on selkeä yhtymäkohta maailmansotien välisenä aikana paljon luettuun Oswald Spenglerin Länsimaiden perikatoon. Vaaskivi sattuvasti huomauttaa, että kulttuuripessimisti Spengler kirjoitti teoksensa ”vastalauseeksi kulttuurioptimismille ja edistysuskolle” jo ennen ensimmäistä maailmansotaa. Sodan jälkeen vuosina 1918-1922 se resonoi hyvin valitsevaan ajatteluun ja kulttuurimorfologiseen kiinnostukseen.

Vaaskiven tyylilaji mainituissa kahdessa teoksessa on esseistiikka. Hän tekee analyysiä ajastaan, tosin osaamatta nähdä tulevaa sotaa. Tälle on syynsä. Jälkihuomatuksessa Vaaskivi myöntää teoksen paljon velkaa Eino Kailan ajattelulle, joka on saanut hänet monin kohdin haistamaan ”henkisen ummehtumisen tympeän, kitkerän ja tervettä taistelumieltä herättävän lemun”. Kokonaisuus on Spenglerin ajattelun tuomista 1930-luvulle. Länsimainen kulttuuri oli Vaaskiven mielestä monin kohdin analoginen antiikin lakastumisen lakastumisen kanssa. Kirja tarjoaa monenlaista mielenkiintoista pohdittavaa vielä 2010-luvulla, esimerkiksi pakanallisen jumalasuhteen kautta. Paradoksit näkee hyvin historian läpi.

Teoksen toimittanut Jukka Pennanen on laatinut tarkat selitykset Huomispäivän varjoihin. Ne osoittavat, että Vaaskivi todella viljeli vierasperäisiä sanoja ja mainitsi koko joukon entisaikain vaikuttajia.

Suomen satavuotisen itsenäisyyden juhlinnan yhteydessä on nostettu esiin erilaisia teemoja itsenäistymisen ajoilta. Yksi niistä on se, että vuonna 1917 puolet suomalaisista oli alaikäisiä, lapsia (0-14-vuotiaita) oli 35 prosenttia väestöstä. Suomalaiset olivat keski-iältään hyvin nuori kansa, 1910-luvulla syntynyt mies saattoi odottaa elävänsä 43-vuotiaaksi. Tatu Vaaskiveä on usein kuvailtu nuorena paljon aikaansaaneeksi ihmiseksi. Väestöhistoriallisia faktoja tarkastellen Vaaskivi oli aikansa lapsi ja myöhemmin nuoruuteen ja elämän kiihkeyteen liittyvät lausunnot ovat anakronistisia. Tuolloin ihmiselo oli lyhyt ja jäljen jättääkseen piti tarttua toimeen ajoissa.



Julkaistu Kaltiossa 4/2017.


lauantai 21. lokakuuta 2017

Eeron eka kerta



Petteri Tikkanen
Eka kerta
Like 2017

Eeron tarina jatkuu. Viidennessä osassa päähenkilö ottaa ensimmäisiä itsenäisen elämän askelia. Petteri Tikkasen omaelämäkerrallinen Eero-sarja sai tunnustetun alun, kun uutisankkuri Matti Rönkä valitsi sarjan ensimmäisen osan Eero (Like 2009) Sarjakuva-Finlandian voittajaksi vuonna 2010. Rönkä perusteli valintaansa näin: ”Yksinkertainen, mutta koskettava, tärkeäkin tarina. Sen kuvakerronta on huoliteltua ja tyylikästä, jossa vähäisillä yksityiskohdilla on aina tarkoitus. Draama on eheä – Eeroa koetellaan, ja hän päätyy tilanteeseen, josta ei ole paluuta. Mutta kivut kasvattavat, suurentavat.” Samat sanat voisi sanoa sarjan seuraavistakin osista, Mopo (2011), Autoerotiikkaa (2013), Armeija (2014) ja uutuudesta Eka kerta (2017). Sarjan neljä ensimmäistä osaa on julkaistu saksaksi yhteisniteenä Blitzkrieg der Liebe (Avanta 2014).

Ensimmäisen kerran lisäksi viidennessä osassa keskeisessä osassa on itsenäistyminen, omilleen muuttaminen. Vanhempien luona tila käy ahtaaksi. Ekaan kertaan osaltaan ohjaa se, että Suosikin keskiaukeamajulisteen Lucy Ewing, näyttelijä Charlene Tilton ei enää herätä samanlaisia fantasioita kuin aikaisemmin. Tilton päätyy taiteltuna koulupöydän alalaatikkoon.

Suurin elämänmuutos on kuitenkin opiskelupaikan saaminen. Kaikki ovat iloisia Eeron puolesta, paitsi yksi, rakkauden kohde. Opiskelujen aloittamiseen siis tuntui liittyvän enemmän kuin kotikaupungin taakse jättäminen. Sarjakuvan viimeinen ruutu kuitenkin tuo Eerolle helpotuksen. Orastava rakkaus saanee jatkoa.

Vaikka sarjakuva on omaelämäkerrallinen, tunnistettavia maisemia tai katukuvia Tikkasen kotiseudulta ei työssä ole. Itse koettu kasvaa yleisinhimilliseksi, esimerkiksi sulakkeen vaihtaminen ei ole pelkästään sulakkeen vaihtamista, vaan itsenäistymisen merkki. Toistuva teema sarjan kirjoissa on se, että elämä kantaa haasteiden yli. Jos jotakin iisalmelaista sarjasta etsii, niin lähinnä mieleen tulee Eeron hiusmalli. Iisalmen torilla oleva Kalapoika-patsas on saanut lainata hiustyylinsä Tikkasen Eerolle. Tosin uusimmassa albumissa Eeron tyyli on kantta lukuunottamatta toinen, takatukka ei enää lainehdi vaan on nyrhityn oloinen. Sellainen taisi olla tuolloin muotia.

Petteri Tikkanen on kertonut, että Eeron tarina jatkuu. Seuraavat teokset eivät välttämättä ole yhtä omaelämäkerrallisia kuin tähän asti. Sarjakuvan Eeron elämä lähtenee omaan suuntaansa.

Tikkasen huoliteltua siveltimen jälkeä on nautinto seurata. Sivusommitelmat ovat harkittuja ja toimivia. Ensimmäisen kerran sarjakuvan lukee nopeasti, mutta siihen palaa useampia kertoja. Toisilla lukukerroilla teoksesta nauttii hitaasti ja yksityiskohtiin uppoutuen. Teknisen taituruuden lisäksi Tikkanen osaa sujuvan tarinan kuljettamisen, luoda tunnelmakuvin kokonaisia arjen maailmoita.



Julkaistu Kaltiossa 4/2017.


perjantai 20. lokakuuta 2017

Majakovskin Chicago


Vuonna 1920 Vladimir Majakovski kirjoitti Chicagosta seuraavasti:

Maailma,
paloista valon
kvintettiä kokoaa
suo sille mahdin maagillisen,
kaupunki siinä
yhdestä ruuvista kohoaa
kokonaan sähködynamomekaaninen
Chicago on
14 000-katuinen --
säteet aurinkoaukioiden.
Jokaisella
700 sivukujaa
joilla ajaisi vuoden junaa.
On ihana ihmisen Chicagossa!

Venäläinen runoilija ei ollut koskaan käynyt kaupungissa. Useimmat totesivat Majakovskille, että hän muuttaisi mieltään kaupungin nähtyään.

Viisi vuotta myöhemmin Majakovski kävi Chicagossa. Tästä hän kertoo teoksessa Minun löytämäni Amerikka (Savukeidas 2010, suom. Mika Rassi). Kaupungin nähtyään hän ei ollut halukas muuttamaan runoaan.

Oli totta, että Chicagossa teurastettiin eläimiä ja paljon. Teurastamoita ei piiloteltu kaupungin laitamille, ne olivat ihan keskustan tuntumassa. Kävelysilloilta saattoi kuka tahansa seurata eläinten virtaa. Lihakapitalisti oli ahneuksissaan ensimmäisen maailmansodan aikaan ruokkinut sotilaita parikymmentä vuotta vanhalla ruoalla.

Maailma syö Armourin säilykkeitä.
Kuka tahansa voi saada vatsataudin.

Lapsikuolleisuus kaupungissa oli valtava. Teurastamoissa työskentelevistä tuli kasvissyöjiä tai murhaajia.

Mutta silti Majakovski ei kaupungin nähtyään muuttanut mieltään. Chicagossa oli kommunististen marttyyrien muistomerkki. Kaupungissa kannatettiin aatetta laajasti. Yhdysvaltain kommunistisen puolueen keskuskomitea oli siellä. Tärkein kommunistien lehti ilmestyi siellä.

Mikä tärkeintä: Chicago ei piilotellut tehtaitaan. Kaupunkia ei ollut rakennettu silmille, vaan tarkoitusta varten. Satamassa ja rautateillä oli jatkuva vilske.

Chicagossa saattoi aistia vallankumouksellisen muutoksen, lupauksen paremmasta.

Chicagosta saattaisi nousta koko maan muuttava voima.

Chicagosta saatettaisi sanoa, että Yes We Can.





Tuoreeltaan arvion käännöksestä on tehnyt Marjatta Ripsaluoma.

torstai 19. lokakuuta 2017

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Sininen Jänis


Suomessa on aloittanut uusi sarjakuvakustantamo! Sininen Jänis julkaisee nyt syksyllä kaksi käännösalbumia, molemmat ranskalais-belgialaisen seikkailusarjakuvan helmiä viime vuosikymmeniltä.


Hermannin Bois-Mauryn tornit on 1100-luvun Ranskaan sijoittuva seikkailusarja. Vaeltava ritari Aymar de Bois-Maury yrittää aseenkantajansa kanssa saada linnansa takaisin. Kaikki keskiajan vitsaukset ovat hankkeen tiellä.

Lewis Trondheimin ja Stéphane Oiryn Maggy Garrison on nykyajan Lontoossa asuva nuori nainen. Elämän sisällön ja toimeentulon hankkiminen ovat sarjakuvan keskeisiä liikuttajia.

Molemmat sarjakuvat ovat Ranskassa palkittuja ja ehdottomasti tutustumisen arvoisia.


* Sininen Jänis


tiistai 17. lokakuuta 2017

Tuoli istuu aina



Savukeitaan paketista valikoitui tällä kertaa kirjoituksen aiheeksi belgialaisen surrealistin Achille Chavéen Keitteitä ja valittuja runoja (Savukeidas 2014).  Aforistikot ovat vuosien mittaan keksineet ajatelmilleen monenlaisia nimiä. Chavéen muunnelma aiheesta on keite. Niitä ilmestyi kuusi kokoelmaa.

Aki Räsänen on valikoinut ja suomentanut keitteitä ja runoja edustavan kokoelman. Chavée kirjoittaa itsestään, usein ironisesti. Surrealistin kirjoittamiksi tekstit avautuvat helposti.

"Olemattomuuden varalle säästetään hirvittävästi", on Chavée todennut huhtikuussa 1959. Samaan aikaan hän on päätynyt ajattelemaan, että "en enää jaksaisi opetella lukemaan." Mitä jos pitäisikin opetella uudestaan lukemaan? Saattaisi jäädä useimmilta meistä tekemättä.

Tässä muutamia muita keitteitä.


Kai teilläkin on kaapillinen naisten alusvaatteita?


Pidän hylyistä, jotka tuntevat rapistumisensa.


Tuoli istuu aina.


Aina on kyse oman varjon ikuistamisesta.


Älkää pissikö sarkofagiinne.


Ektoplasman vastaanottaminen ei ole helppoa.


Sade lankeaa täysin välinpitämättömästi.


Intuitioihmisiä varten on joskus savua ilman tulta.


Varmuus on punainen juuri.


Vanha haave on tekoparta.


Varo sitä haavaa, josta ei jäänyt arpea.


Ei tuntematonta vaan tuttua kannattaa varoa.


Olen toisinaan hämmästyttävän taitava olemaan poissa.


Hiljaa, Chavée, pitkästytät minua.




maanantai 16. lokakuuta 2017

Sikamessias

Vuonna 2013 Turun taidemuseossa oli esillä monta Harro Koskisen työtä.
Taidemuseo Poikilossa Kouvolassa on viime aikoina ollut useita kiinnostavia näyttelyitä. Valitettavasti Kouvola ei ole sattunut kulkureittien varrelle, joten näkemättä ovat jääneet.

Hiljan Ylen uutinen kertoi, että jotkut kouvolalaiset ovat mielestään nähneet näyttelyssä liikaakin. Asianomaiselle kaupungin lautakunnalle on valitettu, että Harro Koskisen Sikamessias (1969) pitäisi poistaa seinältä.

Taideteos tuskin seinältä poistuu, ja lautakunta ei liene toimivaltainen asiassa. Hämmentävää on, että taiteen kieltäminen on noussut ylipäätään esille.

-- Kyllä tähän alkaa jo kyllästyä, kommentoi taiteilija Koskinen Facebookissa.

Poikilon johtaja Elina Bonelius piti teosta yhteiskunnallisen ilmapiiri mittarina. Nyt on siis sellaiset ajat.



* Sikamessias. Kansallisgalleria


torstai 12. lokakuuta 2017

Liukeneva seinä

Ei seuraavaa aamua.

Lokakuun alussa Yle Areenaan on kaiveltu radioarkistosta erilaisia tieteiskuunnelmia vuosien varsilta. Lokakuun lopulla on luvassa lisää.

Yle on vuosien varrella muistanut kaikenlaisia yleisöjä. Tieteistarinoista erityisesti muistetaan Linnunradan käsikirja liftareille ja Maata etsimässä. Niiden lisäksi on tehty kaikenlaista, kuten radioarkiston kaivelu osoittaa.

Kuunnelkaa vaikka:


* Scifiä - matkoja tulevaisuuteen ja ulkoavaruuteen. Yle Areena


keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Ei liity tapaukseen

Kuva ei liity tapaukseen.


Kuvan uimahalli tai uimari eivät liity tapaukseen, kuva on kuvituskuva.

Kuvan juusto ei liity tapaukseen.

Kuva ei liity tapaukseen.

Kuvan henkilöt eivät liity tapaukseen.

Kuvan postiluukku ei liity tapaukseen.

Skeittaaja hyppää rampin ylitse. Kuvan henkilö ei liity tapaukseen.

Kuvan lintu ei liity tapaukseen.

Kuvan karhu ei liity tapaukseen.

Kuvan siili ei liity tapaukseen.

Arkistokuva ei liity tapaukseen.

Kuvan romuajoneuvot eivät liity tapaukseen.

Kuvan hevonen ei liity tapaukseen.

Arkistokuva, ei liity tapaukseen.

Kuvan papukaija ei liity tapaukseen.

Kuvituskuva ei liity tapaukseen.

Tapiontupa ei liity tapaukseen.

Kuva ei liity tapaukseen.

Konsoli ei liity tapaukseen.

Rintamalinjat erottuu vankiloissa — vangit eivät liity tapaukseen.

Ei kai hän mitenkään liity tapaukseen, jota sinä tutkit?

Kuvituskuva. Ei liity tapaukseen.

Kuvan poika ei liity tapaukseen.

Kuvan nuotio ei liity tapaukseen.

Poliisi tuli vastaanottokeskukseen hieman ennen puoltapäivää hakemaan maasta poistettavia ulkomaalaisia. (Kuva ei liity tapaukseen).

Kuvan hampurilainen ei liity tapaukseen.

Kuvan nallekarkit eivät liity tapaukseen.

Poliis tavoitti Oulussa kuusamolaisen miehen autoilemassa humalassa. Arkistokuva ei liity tapaukseen.

Jos tämä Transit ei liity tapaukseen, miksi siitä ruuvattiin rekisterikilvet irti eikä vaihdettu niitä toisiin?

Kuvan henkilö ei liity tapaukseen. Kuvituskuva. Lue lisää.

Kuvan allas ei liity tapaukseen.

Kuvassa olevat henkilöt eivät välttämättä liity tapaukseen.

Kuvan koira ei liity tapaukseen.

Kuvan murtuma ei liity tapaukseen.

Jutun alussa oleva vyökuva on kuvituskuva eikä liity tapaukseen tai lajiin. Juttua tarkennettu 13.4.

Kuvituskuva ei liity tapaukseen.

Kuvan lokki ei liity tapaukseen.

Kuva ei liity tapaukseen.

Arkistokuvan tuoli ei liity tapaukseen.

Kuvan maakotka ei liity tapaukseen.

Kuva on arkistosta eikä liity tapaukseen.

Kuvan ambulanssi ei liity tapaukseen.

Kuvan henkilö ei liity tapaukseen.

Kuvan kukko ei liity tapaukseen.

Kuvan susi ei liity tapaukseen.

Kuvan kuusikko ei liity tapaukseen.

Kuvan sakset eivät liity tapaukseen.

Kuvituskuva, ei liity tapaukseen.

Poliisilla uutta tietoa 15-vuotiaan voimistelijatytön katoamisesta Wisconsinissa – hyytävä YouTube-video ei liity tapaukseen.

Kuvituskuva, kuvan poliisi ei liity tapaukseen.

Kuvan henkilöt eivät liity tapaukseen.

Kuvan sairaala ei liity tapaukseen.

Kissa joutui kiipeliin Pomarkussa. Kuvan kissa ei liity tapaukseen.

Kuvan pyörä ei liity tapaukseen.

Kuvan orava ei liity tapaukseen.

Kuva ei liity tapaukseen.

Mastodon-kitaristi mursi jalkansa ja kertoi siitä Instagramissa – kuvan lihakirves ei liity tapaukseen… kai?

Tiger Woods antoi selityksen rattijuopumukselleen: ”Haluan ihmisten tietävän, ettei alkoholi liity tapaukseen”

Aiemman tiedotteen mukana julkaistun valkoisen pakettiauton yksilöintitiedot ja tämän hetkisen tiedon mukaan ajoneuvo ei liity tapaukseen.

Kuvan Paleface ei liity tapaukseen.

Kuva ei liity tapaukseen.

Kuvan hirvi ei liity tapaukseen.

Aikaisempia ammuskelun jälkiä Malmössä, kuva ei liity tapaukseen.

Artikkelin kuva ei liity tapaukseen.

Kuvan käsi ei välttämättä liity tapaukseen.

tiistai 10. lokakuuta 2017

Ihmisen talo


Viime lauantaina Lapinlahden kirjastossa oli Juhani Vierimaan näyttelyn avajaiset. Aniara-näyttelytilassa on Ihmisen taloja 28. lokakuuta saakka.

Yksi Vierimaan töistä jää pysyvästi Lapinlahden kirjastoon. Sen kuva on viimeisenä.





LinkWithin

Blog Widget by LinkWithin

Viimeisimmät kirjoitukset