Petteri Tikkanen
Eka kerta
Like 2017
Eeron tarina jatkuu. Viidennessä osassa päähenkilö ottaa ensimmäisiä itsenäisen elämän askelia. Petteri Tikkasen omaelämäkerrallinen Eero-sarja sai tunnustetun alun, kun uutisankkuri Matti Rönkä valitsi sarjan ensimmäisen osan Eero (Like 2009) Sarjakuva-Finlandian voittajaksi vuonna 2010. Rönkä perusteli valintaansa näin: ”Yksinkertainen, mutta koskettava, tärkeäkin tarina. Sen kuvakerronta on huoliteltua ja tyylikästä, jossa vähäisillä yksityiskohdilla on aina tarkoitus. Draama on eheä – Eeroa koetellaan, ja hän päätyy tilanteeseen, josta ei ole paluuta. Mutta kivut kasvattavat, suurentavat.” Samat sanat voisi sanoa sarjan seuraavistakin osista, Mopo (2011), Autoerotiikkaa (2013), Armeija (2014) ja uutuudesta Eka kerta (2017). Sarjan neljä ensimmäistä osaa on julkaistu saksaksi yhteisniteenä Blitzkrieg der Liebe (Avanta 2014).
Ensimmäisen kerran lisäksi viidennessä osassa keskeisessä osassa on itsenäistyminen, omilleen muuttaminen. Vanhempien luona tila käy ahtaaksi. Ekaan kertaan osaltaan ohjaa se, että Suosikin keskiaukeamajulisteen Lucy Ewing, näyttelijä Charlene Tilton ei enää herätä samanlaisia fantasioita kuin aikaisemmin. Tilton päätyy taiteltuna koulupöydän alalaatikkoon.
Suurin elämänmuutos on kuitenkin opiskelupaikan saaminen. Kaikki ovat iloisia Eeron puolesta, paitsi yksi, rakkauden kohde. Opiskelujen aloittamiseen siis tuntui liittyvän enemmän kuin kotikaupungin taakse jättäminen. Sarjakuvan viimeinen ruutu kuitenkin tuo Eerolle helpotuksen. Orastava rakkaus saanee jatkoa.
Vaikka sarjakuva on omaelämäkerrallinen, tunnistettavia maisemia tai katukuvia Tikkasen kotiseudulta ei työssä ole. Itse koettu kasvaa yleisinhimilliseksi, esimerkiksi sulakkeen vaihtaminen ei ole pelkästään sulakkeen vaihtamista, vaan itsenäistymisen merkki. Toistuva teema sarjan kirjoissa on se, että elämä kantaa haasteiden yli. Jos jotakin iisalmelaista sarjasta etsii, niin lähinnä mieleen tulee Eeron hiusmalli. Iisalmen torilla oleva Kalapoika-patsas on saanut lainata hiustyylinsä Tikkasen Eerolle. Tosin uusimmassa albumissa Eeron tyyli on kantta lukuunottamatta toinen, takatukka ei enää lainehdi vaan on nyrhityn oloinen. Sellainen taisi olla tuolloin muotia.
Petteri Tikkanen on kertonut, että Eeron tarina jatkuu. Seuraavat teokset eivät välttämättä ole yhtä omaelämäkerrallisia kuin tähän asti. Sarjakuvan Eeron elämä lähtenee omaan suuntaansa.
Tikkasen huoliteltua siveltimen jälkeä on nautinto seurata. Sivusommitelmat ovat harkittuja ja toimivia. Ensimmäisen kerran sarjakuvan lukee nopeasti, mutta siihen palaa useampia kertoja. Toisilla lukukerroilla teoksesta nauttii hitaasti ja yksityiskohtiin uppoutuen. Teknisen taituruuden lisäksi Tikkanen osaa sujuvan tarinan kuljettamisen, luoda tunnelmakuvin kokonaisia arjen maailmoita.
Julkaistu Kaltiossa 4/2017.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti