Yle Teema on esittänyt Kino Suomessa Seppo Huunosen ohjaamia elokuvia. Tiistai-iltana nähtiin niistä viimeinen, Piilopirtti (Suomi 1978). Huunosen filmografia ei ole laaja, Piilopirtti oli kolmas ja viimeinen Huunosen pitkistä elokuvista. Karvat (1974) on jäänyt kuriositeetiksi, erikoiseksi kulttielokuvaksi. Huovisfilmatisointi Lampaansyöjät (1972) sen sijaan muistetaan paremmin, ja aikanaan se sai kohtalaisen vastaanoton.
Piilopirtin asetelmat ovat suurinpiirtein samat kuin Lampaansyöjissä. Kaksi miestä hylkää sivistyksen ja lähtevät saareen kavalaa maailmaa pakoon. Piilopirtin päähenkilöiden Ville (Leo Lastumäki) ja Masa (Erkki Liikanen) ovat suuressa elämänmuutoksessa. Kiinteistönvälittäjä Kosonen (Kauko Helovirta) houkuttelee heidät vedonlyöntiin. Miesten tulisi kieltäytyä suomalaisen miehen seitsemästä perisynnistä (viina, tupakka, ylensyönti, kortinlyönti, kiroilu, tv-penkkiurheilu, naiset). Muuten he menettäisivät kesämökkinsä. Jos pidättäytyminen onnistuisi, niin he saisivat rantatontin.
Juoni on kevyt ja huumorin paremmin mahdollistava kuin Lampaansyöjissä. Kesän mittaan miehiä kohtaa houkutus jos toinenkin, mutta loppu on onnellinen vedon ja elämän suhteen. Mukana on laulua, tanssia, viinaa, heinälatoja ja vilahduksia, kaikki keskeiset vanhemman suomalaisen elokuva kliseet.
Lienen nähnyt tämän elokuvan ensimmäisen kerran vuonna 1982, jolloin MTV esitti sen televisiossa. Elokuvasta ei ollut jäänyt mieleen juuri mitään selkeää. Tiistai-iltana filmiä katsoi kuin olisi nähnyt sen ensimmäisen kerran. Tarinassa ei ollut syvällisempää tarttumapintaa muistijälkien luomiseen.
Ei kelpaisi piilopirtiksi tuollainen rakennelma, ei.
* Kino Suomi: Piilopirtti. Yle Areena
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti