Vuonna 1920 Vladimir Majakovski kirjoitti Chicagosta seuraavasti:
Maailma,
paloista valon
kvintettiä kokoaa
suo sille mahdin maagillisen,
kaupunki siinä
yhdestä ruuvista kohoaa
kokonaan sähködynamomekaaninen
Chicago on
14 000-katuinen --
säteet aurinkoaukioiden.
Jokaisella
700 sivukujaa
joilla ajaisi vuoden junaa.
On ihana ihmisen Chicagossa!
Venäläinen runoilija ei ollut koskaan käynyt kaupungissa. Useimmat totesivat Majakovskille, että hän muuttaisi mieltään kaupungin nähtyään.
Viisi vuotta myöhemmin Majakovski kävi Chicagossa. Tästä hän kertoo teoksessa Minun löytämäni Amerikka (Savukeidas 2010, suom. Mika Rassi). Kaupungin nähtyään hän ei ollut halukas muuttamaan runoaan.
Oli totta, että Chicagossa teurastettiin eläimiä ja paljon. Teurastamoita ei piiloteltu kaupungin laitamille, ne olivat ihan keskustan tuntumassa. Kävelysilloilta saattoi kuka tahansa seurata eläinten virtaa. Lihakapitalisti oli ahneuksissaan ensimmäisen maailmansodan aikaan ruokkinut sotilaita parikymmentä vuotta vanhalla ruoalla.
Maailma syö Armourin säilykkeitä.
Kuka tahansa voi saada vatsataudin.
Lapsikuolleisuus kaupungissa oli valtava. Teurastamoissa työskentelevistä tuli kasvissyöjiä tai murhaajia.
Mutta silti Majakovski ei kaupungin nähtyään muuttanut mieltään. Chicagossa oli kommunististen marttyyrien muistomerkki. Kaupungissa kannatettiin aatetta laajasti. Yhdysvaltain kommunistisen puolueen keskuskomitea oli siellä. Tärkein kommunistien lehti ilmestyi siellä.
Mikä tärkeintä: Chicago ei piilotellut tehtaitaan. Kaupunkia ei ollut rakennettu silmille, vaan tarkoitusta varten. Satamassa ja rautateillä oli jatkuva vilske.
Chicagossa saattoi aistia vallankumouksellisen muutoksen, lupauksen paremmasta.
Chicagosta saattaisi nousta koko maan muuttava voima.
Chicagosta saatettaisi sanoa, että Yes We Can.
Tuoreeltaan arvion käännöksestä on tehnyt Marjatta Ripsaluoma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti