maanantai 31. joulukuuta 2018
4. Sarjakuvan tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan
Wendy ja Richard Pinin luoma fantasiamaailma Elfquest on jäänyt mieleeni keskeneräisenä seikkailuna. Jalava aloitti sarjan julkaisemisen vuonna 1990 ja se jäi pahasti kesken viiden albumin jälkeen 1993. Kussakin osassa oli noin kolmekymmentä sivua, joten haltioiden keskinäisten suhteiden kuvaamisessa päästiin vasta alkuun.
Tiedän, että sittemmin Egmont on julkaissut sarjaa, mutta niihin kirjoihin en ole saanut tartuttua. Tuntuu siltä, ettei kirjastossa koskaan ole alkupään osia paikalla. Toisaalta värittömyys ja muutettu sivutaitto eivät innosta. Uudelleen sarjakuvan alkua lukiessa hämmästyttää kerronnan vahva hahmovetoisuus. Uuteen maailmaan ja sen sääntöihin olisi halunnut jonkilaisen johdatuksen.
Elfquest on jäänyt kiinnostavan maailmanluonnin aluksi. Ehkäpä joku kustantaja tästä vielä innostuu.
Satasarjista-haasteen aikaisemmat osat
1. Sarjakuvassa muutetaan
2. Sarjakuvan nimessä on jokin paikka
3. Sarjakuva on julkaistu vuosikymmenellä, jolla synnyit
sunnuntai 30. joulukuuta 2018
3. Sarjakuva on julkaistu vuosikymmenellä, jolla synnyit
Satasarjista-haasteen kolmas kohta saattaa olla yllättävän vaikea täyttää, jos syntymävuosikymmen on kovin kaukainen. Aina 1990-luvulle saakka sarjakuvaharrastaja saattoi hyvin pysyä perillä kaikista Suomessa julkaistuista sarjakuvista, määrä ei ollut hirvittävän suuri.
Yksi Suomessa sarjakuvan mainetta harrastajapiirien ulkopuolella kirkastanut sarjakuva oli 1968 pokkarisarjana aloittanut Tenavat. Älä jännitä, Jaska Jokunen oli Charles M. Schulzin parhaimpien luomiskausien tuotoksia, ja siitä saattoi kertoa pitävänsä sellainenkin (nais)ihminen, jolla oli vielä hyvässä muistissa 1950-luvun sarjakuvasota.
Ensimmäisen pokkarin kanteen valittu kuvakin antoi vinkin siitä, että sarjakuvassa voitiin käsitellä seikkailuja ja sotimista henkilökohtaisempia asioita.
Kuvat Moogin arkistosta.
lauantai 29. joulukuuta 2018
2. Sarjakuvan nimessä on jokin paikka
Satasarjista-haasteen toisessa osassa piti lukea sarjakuva, jonka nimessä on jokin paikka. Tintin seikkailujen 22. osa tunnettiin Suomessa pitkään pelkästää Lento 714 -nimellä, mutta kymmenen vuotta sitten suomentaja Heikki Kaukoranta lisäsi loppuun paikan, Lento 714 Sydneyyn. Niinpä haasteen ehto täyttyy.
Alkuperäisessä ranskankielisessä nimessä lennon kohde, Australian Sydney on ollut koko ajan. Vol 714 pour Sydney.
Vuonna 1960 ilmestyneeseen Tintti Tiibetissä -albumiin (20.) asti Hergé studioineen oli työskennellyt tasaista tahtia. Uusi albumi ilmestyi kahden vuoden välein. Eläkeikää lähestyessä tahti ei hiljentynyt, vaan entistä enemmän aikaa kului markkinointiin ja huomion kohteena olemiseen. Myös tekijän kunnianhimo sisältön suhteen kasvoi.
Lento 714 Sydneyyn perustuu tuolloin paljon pinnalla olleihin ufo-havaintoihin ja paratieteiden nousuun. Sarjakuvaan Hergé piirsi mukaan ranskankielisessä maailmassa kuuluisan ukrainalaissyntyisen paratieteilijä-kirjailija Jacques Bergierin. Vanhasta tutusta Tuhatkaunosta paljastuu uusia piirteitä. Toki mukana on tuttu heiluri.
Albumissa on tekoaikansa vakaata uskoa tulevaisuuteen ja ihmisen tuntemattomiin kykyihin.
perjantai 28. joulukuuta 2018
1. Sarjakuva, jossa muutetaan
Somessa on ideoitu #satasarjista2019-haastetta. Listaus on kopioituna esimerkiksi Kvaakin sivuille. Ensimmäisenä listalla on "sarjakuvassa muutetaan".
Tähän sopiva sarjakuva on esimerkiksi Morrisin ja Goscinnyn Arkajalka. Brittiläinen herrasmies Waldo Badmington palvelijoineen saapuu villiin länteen. Monen uudisasukkaan kohtalo oli joutua kiusatuksi, mutta perinnöksi saamaansa tilaa hoitamaan tullut Badmington suhtautuu cowboyden kovisteluun initaatioriittinä.
Lucky Luke on sattumoisin paikalla, ja huolehtii ettei pidättyiväisesti tunteenilmaisuihin suhtautuva britti joudu ylenmääräisiin hankaluuksiin. Wally osoittautuu hyvinkin vaivan arvoiseksi.
Arkajalka oli ensimmäinen suomeksi julkaistu Lucky Luke -albumi. Sitten vuoden 1971 albumeita on saatu koko joukko lisää.
torstai 27. joulukuuta 2018
Trumpin kantapäät
Trump näyttää lomailun sijaan viettäneen joulun ajan töissä. Yhdysvaltain budjettiin pitäisi saada rahat muurin rakentamiseen, mutta niitä ei ole tulossa. Liittovaltion työntekijät saavat tuntea kiistan nahoissaan, sillä hallinto on osin suljettu ja palkkoja ei makseta. Trump istuu uhmakkaana Valkoisessa talossa odottaa demokraattien antavan hänelle edes jotakin.
Politiikan ja talouselämän suurin ero on siinä miltä asiat näyttävät. Talouselämässä syntynyt mielikuva on tärkein, ei se miten se on saatu synnytettyä. Politiikan ja sen päätöksiä toteuttavan byrokratian tärkein seikka on pykälien noudattaminen. Jos politiikassa lopputulos ei ole tarkkaa pykälien mukaan toimimista, niin siitä ei selvitä seurauksitta. Kaupallisella puolella ei ole niin tarkkaa.
Talouspolitiikka vasta onkin kimurantti aihe. Trumpin hallinto sai New Yorkin pörssin jouluaattona romahtamaan, koska presidentin kiukkua yritettiin lievittää puhelinkierroksella suurimpiin pankkeihin. Markkinavoimien reaktio oli se, että mitä meille on jätetty kertomatta? Miksi pitää vakuuttaa, että rahaa on? Onko se loppumassa?
Akilleella oli vain yksi heikkous, toinen kantapää. Trumpilla kantapäitä on joka lähtöön. Välipäivinä paljastui, että presidentti sai aikoinaan vapautuksen Vietnamin komennukselta kantapäidensä takia. Eräässä isän talossa praktiikkaansa harjoittanut pediatri kirjoitti Trumpille paperit, joiden perusteella hänet katsottiin palveluskelvottomaksi. Pediatrin tyttärien mukaan kyse oli palveluksesta vuokraisännälle, ja vastapalveluksiakin saatiin.
Akilleen suojelija oli hänen äitinsä Thetis. Trumpin isän suojelutoimet nakertavat pojan mainetta edelleen.
keskiviikko 26. joulukuuta 2018
Herra Koipeliini -kisa
Kvaakissa on alkanut Herra Koipeliini -äänestys vuoden 2018 parhaasta käännössarjakuvasta. Foorumille kirjautuneet voivat äänestää toimituksen esivalikoimista ehdokkaista. Kilpailu on, kuten aina ennenkin, rajattu uusiin käännössarjakuviin, joten muutama ennakolta vahvana pidetty uusintajulkaisu on poissa ehdokkaiden joukosta.
Aikaisemmin tunnustuksen ovat saaneet
2009 – Hayao Miyazaki: Tuulen laakson Nausicaä, suom. Heikki Valkama (Sangatsu Manga)
2010 – Suomalaiset sarjakuvan pienkustantajat
2011 – Benito Jacovitti: Cocco Bill: Kamomillacowboy saapuu kaupunkiin, suom. Kirsi Kinnunen ja Saila Kinnunen (Zum Teufel!)
2012 – Craig Thompson: Habibi, suom. Ida Takala (Like)
2013 – Mauro Boselli ja Andrea Venturi: Tex Willer - Uudisraivaajat, suom. Rene Nikupaavola (Egmont Kustannus)
2014 – Jacques Tardi: Kirottu sota!, suom. Heikki Kaukoranta (Jalava)
2015 – Charlie Christensen: Aarne Ankka – kansankodin pesänjakajat, suom. Ville Hänninen ja Vesa Kataisto (Zum Teufel)
2016 – Garth Ennis ja Steve Dillon: Preacher 1–4, suom. Petri Silas ja Antti Koivumäki (RW Kustannus)
2017 – Lewis Trondheim ja Stéphane Oiry: Maggy Garrisson, suom. Anssi Rauhala (Zoom Teufel)
Tätä kirjoittaessa äänestystä johtaa Kirsi Kinnusen suomentama Hermannin Bois-Mauryn tornit (Sininen Jänis).
Äänestysaikaa on jäljellä vielä reilusti. Äänestys loppuu loppiaisena 7.1. illalla.
tiistai 25. joulukuuta 2018
Gronsk pyk!
Aku Ankassa 51/1973 Roope Ankka saa tarpeekseen jouluvouhotuksesta, ja päättää lähisukuineen lähteä joulua pakoon.Gronsk pyk! pic.twitter.com/sd5JkK6hkr— Reijo Valta (@reijovalta) 25. joulukuuta 2018
Harvinaista kyllä Ankat päätyivät pohjoiseen paikkaan jonka kieltä Roope ei osannut. Vasta myöhemmin hänelle paljastui, ettei joulua pääse pakoon minnekään.
Parempi siis vain antautua joulumenoon.
Roope näyttää toivottaneen Gronsk pyk myös ruotsiksi. Googlen kääntäjä väittää tervehdyksen olevan friisiä ja sen tarkoittavan vihreää haukea.
maanantai 17. joulukuuta 2018
Päätoimittaja ja kustantaja
Ylioppilaslehtien tilanne vaikuttaa tällä hetkellä huonolta. Vastavirtaan kulkee ainoastaan Oulun ylioppilaslehti, joka ensi vuonna alkaa jälleen ilmestyä paperisena versiona. Aikoinaan opiskeluaikoina yhden lehden toimintaa seuranneena ja yhden ylioppilaskunnan historian kirjoittaneena olen pitänyt näitä lehtiä tärkeinä sananvapauden hahmottamisen välineenä.
Jokaisella medialla on kustantaja ja päätoimittaja (vastaava toimittaja). Ylioppilaslehdet ovat vuosien varrella opettaneet tuleville johtajille ja muillekin päättäjille kustantajan ja päätoimittajan rooleja. Näin työelämään päässeet ovat voineet omien tai opiskelukavereiden kommellusten kautta oppia journalismin perusasioita vaikka kantapään kautta.
Kustantaja julkaisee lehteä ja valitsee sille vastaavan toimittajan. Valinnan jälkeen kustantaja ei voi puuttua lehden sisältöön, tuo vastuu on siirtynyt päätoimittajalle joka vastaa siitä. Laissa on määritelty päätoimittajarikkomukset ja seuraukset niistä. Kustantaja voi joutua vastuuseen vain jos ei ole nimennyt vastaavaa toimittajaa.
Isoissa lehdissä nämä linjat ovat selvät, mutta pienemmissä järjestöjen julkaisemissa lehdissä työnjako ei ole mennyt perille. Viimeksi lauantaina Inhimillisiä uutisia -lehdestä poistettiin juttu päätoimittaja ohittaen.
Veikkauksen Velipekka Nummikosken olisi kannattanut seurata tarkemmin ylioppilaspolitiikkaa. Silloin ei olisi tullut rikottua journalismin perusperiaatteita,
sunnuntai 16. joulukuuta 2018
Empatia ja eläintuotanto – mahdoton yhtälö?
Tämä on välimuistitallenne Mikko Kärnän vaatimuksesta poistetusta jutusta Veikkauksen julkaisemista Inhimillisistä uutisista. Veikkauksen verkkolehden #lempeä teeman päätoimittaja on Kimmo Ohtonen, silti jutun poistamisesta päätti Velipekka Nummikoski. Laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnästä määrittelee media sisällön olevan vastaavan toimittajan ts. päätoimittajan vastuulla. Laissa on erikseen määritelty päätoimittajarikkomukset ja niistä seuraavat rangaistukset. Julkaisijalla ei siis ole vastuuta sisällöstä. Tulkoon Kärnän vaatimuksesta poistettu teksti julki tässä, jotta lukija voisi arvioida mikä ex-kansanedustajan mielestä on "propagandaa" ja "kunnianloukkaamista".
Empatia ja eläintuotanto – mahdoton yhtälö?
Ihminen sekä tappaa että rakastaa eläimiä. Se on mahdollista, mutta sietämätöntä, empatiasta kirjoittanut tutkija Elisa Aaltola sanoo.
Teksti: Kirsi Haapamatti, kuvat: Johannes Tervo
Reetta-Kaisa Vähäsarjalla on 293 lammasta, joista teurasauto hakee satsin neljästi vuodessa. Seuraavan teurastamoerän lähtöön on vielä viikkoja, mutta asiasta puhuminen saa lampurin kyyneliin. Eläimen teuraaksi laitto ravisuttaa syvältä, ja on unelma-ammatissaan toimivalle naiselle työn tummin varjo.
”Kun ensimmäinen eläinsatsi lähti, oli teurastamon kuljetusautossa pienet ikkunat. Tuntui raastavalta nähdä lampaiden katselevan minua auton kaartaessa pois. Teuraaksilähettämispäivä ei todellakaan ole mikään juhlapäivä, vaan surullinen ja raskas. Koetan silloin vain ajatella, että taloudelliset realiteetit sanelevat tämän. Jos haluan olla lammaskasvattaja, en voi pitää kaikkia.”
Rakastan eläimiä, mutta…
Filosofi Elisa Aaltola on tutkinut eläimiä koskevia eettisiä ja filosofisia kysymyksiä kauan. Aaltola on tunnettu eläinten oikeuksien puolestapuhuja. Viime vuonna hän julkaisi Sami Kedon kanssa myötäelämistä käsittelevän kirjan Empatia. Empatiaa pidetään moraalimme perustana. Aaltola uskoo, että empatia ei ole ihmiskunnasta kadonnut, se vain usein sysätään syrjään, kun kyse on eläimistä.
”Ihmisellä on taipumus olla näkemättä ikäviä asioita ja totuuksia, jotka sotivat omia etuja tai jo opittuja ajatusmalleja vastaan. Suhteemme eläimiin on juuri tällaisen käyttäytymisen ristipaineessa.”
"Tuottajissa on myös eläinrakkaita ihmisiä, vaikka tutkimuksen valossa he harvinaisuus ovatkin."
Aaltola sanoo, että aidosti eläinrakkaana itseään pitävä ihminen saattaa samalla hyväksyä eläinten tappamisen, jolloin ristiriita korostuu.
”Lajit ovat eriarvoisessa asemassa. Toisinaan lemmikin rakastamisen ajatellaan, tiedostamattomasti, olevan jo riittävä osoitus eläinrakkaudesta, mitä puolestaan pidetään yleisesti hyväksyttävänä piirteenä. Lemmikit saattavat olla eräänlaisia toteemieläimiä, niiden rooli on olla symbolina sille, että kyllä minä eläimiä kunnioitan”, Elisa Aaltola sanoo.
Aaltola kertoo tutkimuksista, joiden mukaan tuotantoeläinten kasvattajilla on heikompi empatiantunto kuin muilla ihmisillä. He ovat saattaneet kasvaa kulttuuriin, jossa eläimellä ei nähdä itseisarvoa.
”Toisaalta tuottajissa on myös eläinrakkaita ihmisiä, vaikka tutkimuksen valossa he harvinaisuus ovatkin. Heidän arkensa on varmasti kovin stressaavaa, kun toimintaa värittää ristiriita. He välittävät eläimistä, mutta kasvattavat niitä ruuaksi. He elävät lihaparadoksia ihan konkreettisesti.”
Lihaparadoksin eetos
Lihaparadoksi on länsimainen ilmiö, jonka ilmentymät heijastuvat laajalle. Lihaparadoksiin kuuluu, että valtaosa ihmisistä pitää eläimistä. Kaikki haluavat sanoa olevansa eläinrakkaita ja pitävänsä eläinten oikeuksia tärkeinä. Eläinten oikeuksista puhutaan paljon, ja vain raakalainen sanoo, ettei piittaa tai että eläimillä ei ole arvoa. Samaan aikaan eläintuotanto on yhä teollisempaa ja eläinten (sinänsä tärkeinä pidettyjä) oikeuksia poljetaan.
”Eläintuotantoon liittyy paljon viestintää, joka tukee ihmisten ajatuksia siitä, että eläinten tehotuotanto ja vaikkapa kanan pitäminen ahtaassa häkissä on oikeutettua. Samalla vedotaan eläinsuojelulakien olemassaoloon, vaikka ne itse asiassa antavat lain turvan sille, että eläinten keskeisiä tarpeita vastaan rikotaan.”
Tuotantoeläinten pitäjät elävät lihaparadoksia: he välittävät eläimistä, mutta samalla kasvattavat niitä ruuaksi.
Eläinten hyvään kohteluun halutaan uskoa, sillä harva on valmis muuttamaan kulutustottumuksiaan. Jos eläinten kärsimyksen antaisi tulla iholle, myötäeläisi sen kanssa, voisiko enää mikään olla kuten ennen?
Elisa Aaltola sanoo aikaamme leimaavan sen, että ihmiset haluavat nyt kaiken. Individualismi jyrää. Haluamme mielihyvää, viihdykettä ja jatkuvaa kuluttamista. Uskomme, että meillä on oikeus tavoitella kaikkea, mitä mielimmekin. Samaan aikaan eläinten oikeudet ja mahdollisuudet toteuttaa itseään ovat kaventuneempia kuin koskaan.
”Jako lemmikki- ja tuotantoeläimiin on selvä. Osa ihmisistä pitää virheellisesti tuotantoeläimiä henkisiltä kyvyiltään heikompina kuin lemmikkejä. Kaupunkilaisen elämäntavan myötä monella ei myöskään ole kosketusta vaikkapa sikaan tai kanaan. Tämä luokittelu sitten ikään kuin vapahtaa kuluttajan: minä voin jatkaa eläintuotteiden kuluttamista.”
Muutos näköpiirissä?
Ihminen on empaattinen, myötäelämään kykenevä olento. Ihminen voi kuvitella, miltä emakosta tuntuu häkissä, jossa se ei pääse kääntymään. Ihminen ymmärtää, että sellainen tuottaa tuskaa. Miksi tuota empatiaa ei näy käytännössä enemmän?
”Jotain on muuttumassa”, Aaltola uskoo. ”Individualismin ja kuluttamisen alla olemme alkaneet kaivata empatiaa, yhteyttä muihin, myös eläimiin. Tämä näkyy julkisessa keskustelussa ja lisääntyvästi myös kulutuskäyttäytymisessä ja kasvissyönnin yleistymisessä. Eläinten kohtelussa on tulossa muutos. Nykyään puhutaankin jopa eläinkäänteestä.”
Voiko empatiaa eläimiä kohtaan sitten jotenkin opetella? Jos on lapsesta saakka oppinut, että possu kuuluu leivän päälle tai että tyhmä kana joutaakin asumaan häkissä? Elisa Aaltolan vastaus on tiedon lisääminen.
”Tutkittua tietoa eläinten tarpeista, älykkyydestä ja käyttäytymisestä on jo paljon. Enää ei voida väittää, ettei tiedettäisi, millaisissa oloissa vaikka sika voisi hyvin. Tutkimustiedon lisäksi tarvitaan yksittäisiä eläintarinoita ja eläinten näkökulman huomiointia. Juttuja ja kuvia siitä, miten jokin tietty eläinyksilö elää, miten se käyttäytyy ja mitä sille päivän mittaan tapahtuu. Tällaiset tarinat lisäävät myötäelämisen tunteita.”
Tuotantoeläimen hyvä elämä?
Usein todetaan, että modernin eläintuotannon karut olot ovat rakenteellinen ongelma, eivät yksittäisten tuottajien synti. Tehokkuusvaatimukset ajavat jatkuvasti suurempiin navetoihin ja sikaloihin ja johtavat siihen, etteivät eläimet pääse tyydyttämään lajilleen ominaisia tarpeita.
"Voisiko olla eläintenpitoa, joka olisi samalla aidosti empaattista?"
Eläinoikeusliikkeen sanotaan pyrkivän eläintuotannon lopettamiseen. Se on myös Aaltolan toive. Vaan voisiko olla myös eläintenpitoa, joka olisi samalla aidosti empaattista?
”Eläinten hyvinvoinnin kattavampi huomiointi vaatisi, että tilakoot tulisi ajaa alas, eläinten liikkumatilaa pitäisi kasvattaa huomattavasti, lisäksi olisi turvattava lajityypillinen käyttäytyminen aina virikkeistä jälkeläisten hoitoon. Käytännössä tämä tarkoittaisi isoja investointeja tuotanto-olosuhteiden parantamiseen ja siten sitä, että lihasta tulisi harvinainen herkku ja kallista ostaa.”
Mielekkäämpänä ratkaisuna Elisa Aaltola pitää eläinteollisuudesta luopumista.
”Eläin on tietoinen yksilö, jolla on oma näkökulmansa maailmaan, pyrkimys säilyä hengissä ja perustellusti itseisarvoa. Miksi tappaa ja syödä mielen omaavia otuksia, jos se ei ole välttämätöntä?”
Suru on läsnä unelma-ammatissa
Reetta-Kaisa Vähäsarjan lampaiden olot ovat hyvät. Niillä on valoisa, puhdas lampola, jossa ne kirmailevat touhukkaina ja lepäilevät rentoina. Kesäisin ne laiduntavat tilan pelloilla. Lampaita kuitenkin kasvatetaan lihaksi. Pässikaritsoiden kohtalo on astella teurasautoon alle vuoden ikäisinä. Jalostukseen sopivat uuhet Vähäsarja pitää tai myy muille lammastiloille. Myös jotkut pässipojat löytävät uuden kodin.
”Pikkupässien poislaitto on tavallaan helppo perustella itselleen. En voi pitää niitä, ne alkavat jo parin kuukauden ikäisinä astua omia emiään. Raskainta on, kun jokin vanhempi, pitkään minulla ollut uuhi on teurastettava, esimerkiksi sairauden vuoksi. Silloin yritän muistuttaa itselleni, että toiminnan pitää olla taloudellisesti kannattavaa. En voi pitää kaikkia sairaita tai siitokseen kelpaamattomia lampaita.”
"Reetta-Kaisa vaihtoi kaupallisen alan uran lampurin töihin."
Reetta-Kaisa Vähäsarja sanoo kuitenkin eläintenpitonsa olevan keskimääräistä ”pehmompaa”. Hän käyttää joskus eläinlääkäripalveluihin paljon rahaa, vaikka taloudellisempaa olisi lopettaa sairastunut lammas.
Reetta-Kaisa Vähäsarja siirtyi unelma-ammattiinsa lampuriksi vasta puolisentoista vuotta sitten. Sitä ennen hän työskenteli kaupallisella alalla. Uravalinnan perusteena oli eläinrakkaus.
”Tykkään aivan valtavasti touhuta eläinten kanssa. Ne ovat mutkattomia, rehellisiä ja lempeitä hoidettavia.”
Kotimaista tieteen tekemistä tuetaan tänä vuonna 106,5 milj eurolla Veikkauksen pelien tuotoista. Yhtiö tekee yhteistyötä WWF Suomen kanssa ja on näin mukana rahoittamassa luonnon- ja eläintensuojelua.
lauantai 15. joulukuuta 2018
Avoimet rajapinnat
Ajokorttirekisterin tietoturvallisuus on puhuttanut ja saanut Trafin pääjohtajan siirtymään pykälää alemmalle tasolle virastonsa organisaatiokaaviossa. Ministeri Bernerin informointi ja tiedot aiheesta ovat julkisuuden mukaan olleet ristiriitaisia.
Avoimet rajapinnat ovat olleet Bernerin lempilapsi ministeriyden alusta lähtien. Vuoden 2015 esitelmässä (pdf) Berner painotti "avoimia markkinoita" ja digitalisoitua tietoa uuden raaka-aineena. Kun yrittäjällä on käytössään paljon dataa, niin hän voi louhia siitä uutta, vielä tuntematonta lisäarvoa ja sen varaan liiketoimintaa. Syntyisi jotakin josta emme vielä tiedä, ja valtion ei tulisi olla tämän toiminnan esteenä.
Trafin ajokorttirekisteri on toteutettu tämän Bernerin ajatuksen päälle. Toki Berner 2015 muistutti myös tiedon suojaamisen ja yhteisten pelisääntöjen tärkeyttä. Mutta ne olivat vasta pykälät 3 ja 4.
Valitettavasti alkoi näyttämään siltä, että uuden liiketoiminnan lisäksi avoin ajokorttirekisteri tarjosi ns. viranomaisille tutuille henkilöille mahdollisuuksia harjoittaa vanhoja ammattejaan. "Vastuulliselle toiminnalle" ei oltu vielä ehditty "yhteisiä pelisääntöjä" saada aikaiseksi.
Kesällä MTV:lle kirjoittamassa kolumnissa Berner ehdotti, että "postipalveluiden tietojen avaaminen rajapintojen kautta voisi mahdollistaa tehokkaamman toiminnan ja uusien palveluiden syntymisen". Idea on aivan sama kuin Trafin rekisteteiden avaamisessa.
Ehkä kuitenkin saatujen kokemuksien myötä pidättäydytään avaamisesta. Ettei viranomaisille tutuille henkilöille mahdollisuuksia harjoittaa vanhoja ammattejaan.
perjantai 14. joulukuuta 2018
Tylsät kriitikot
Facebookissa oli puhetta sarjakuvakritiikistä, ja havaintona esitettiin, että esimerkiksi Jyrki Nissisen töistä ei ole kirjoitettu kunnollisia analyysejä. Erityisesti kaivattiin Nissisen yhteiskunnallisen viestin ruotimista.
Mieleeni tuli heti Tylsät ritarit (2011), jonka gramscilaisuus paistaa kilometrien päähän. Mutta enpä ole sitä tuoreeltaan kirjoittamassani jutussa maininnut muuten kuin laittamalla linkin tekstin loppuun. Linkkikin on huonosti valittu, mutta silloin ei tainnut parempaa pikaisella googlailulla löytyä.
Tylsien ritarien päähenkilöt muuttuvat absurdeiksi hahmoiksi, koska he eivät toimi kuten gramscilaisittain toimittaisiin. Käytännössä Nissinen kirjoittaa kaikki seikkailusarjakuvat (muutkin seikkailukirjat ja -elokuvat) italialaisen revisionistin vallankumousteorioita noudattaviksi.
Kapitalistista järjestelmää palvelevat julkiset toiminnot tyynnyttelevät ihmiset odottamaan ja keskustelemaan silloin kuin olisi aika toimia. Samaan aikaan järjestelmän sisään sujahtaneet ihmiset moittivat odottamaan alistettuja laiskoiksi ja aikaansaamattomiksi.
Niin se vain menee. Nyt kirjoitan vain tämän havainnon, lupaan jatkossa tarttua hanakammin ainakin tällaisiin selviin syöttöihin.
* Tylsät ritarit verenpaineenmittausretkellä
torstai 13. joulukuuta 2018
Loppuvuoden sanastoa
pikkujoulu
joulu
tapaninpäivä
uudenvuodenaatto
uudenvuodenyö
uudenvuodenpäivä
uusivuosi
Hyvää uutta vuotta!
loppiainen
keskiviikko 12. joulukuuta 2018
Hakaristilipun kieltäminen
Kansalaisaloitteeseen hakaristilipun ja muiden natsitunnusten kieltämiseksi kerätään nimiä. Taustalla on itsenäisyyspäivän tapahtumat, jolloin poliisin suojeluksessa marssineet uusnatsit tekivät aatteensa koko kansalle tutuksi.
PVL sai marssia noin 20 minuuttia lippujen kanssa ennen kun poliisi poisti liput. Kulkue oli tulossa Kallioon, jossa olisi varmasti syntynyt kahakka tunnusten vuoksi. Imagotappio olisi poliisille ollut massiivinen.
Kansalaisaloitteeseen on kertynyt nimiä nihkeästi. Sen teksti on hyvin mustavalkea, kiellon poikkeuksia varten pitäisi saada lupa. Keneltä, sitä ei aloitteessa ilmaista.
Täyskielto lisäisi symbolien kiehtovuutta. Ja luultavasti se johtaisi päinvastaiseen tulokseen kuin olisi tarkoitus. Antaa natsien näyttää, että he ovat natseja. Se toivoakseni pitää fasistit paremmin kurissa kuin kiellot.
tiistai 11. joulukuuta 2018
Musta laatikko
Ahvenaarion joulukalenterissa on käsitelty Pikon ja Fantasion seikkailuja. Franquinin piirtämät seikkailut ovat klassikkoja, mutta muut albumit eivät nouse samalle tasolle. Silti Pikolla ja Fantasiolla on Suomessa vakaa kannattajakunta, jolle on julkaistu suomennoksia melko paljon. Pääsarjassa on julkaistu viitisen kymmentä albumia ja uusia seikkailuja neljätoista. Tosin Suomessa pääsarja "lakkautettiin" uusien seikkailujen myötä.
Annoin sattuman valita yhden albumin ja käsiin sattui Nicin ja Cauvinin tekemä Musta laatikko (1983, suomeksi 2005). Kyseessä on ihan kelpo seikkailu, joka tosin on jatkoa aikaisemmalle. Näin irrallaan luettuna jäi arvoitukseksi keitä kolme toisella planeetalla olevaa tiedemiestä olivat.
Perusjuoni on selkeä. Pahat pojat tahtovat Pikolta ja Fantasiolta Mustan laatikon täynnä mikrofilmattuja jänniä keksintöjä. Kiristämällä he saavat sen, mutta rohkeat toimittajat hakevat sen takaisin. Roistojen tyhmyys avittaa takaisin hakemista.
Mutta menkää Ahvenaarioon. Siellä enempi albumeita arvioituna.
maanantai 10. joulukuuta 2018
Thorgal
WSOY on tuonut Lehtipisteisiin uuden sarjakuva-albumisarjan, Thorgalin. Sarjaa on olemassa yli 30 albumia, joten jos kauppa käy, niin tästä sarjakuvasta riittää iloa pitkäksi aikaa. Ensimmäisessä albumissa Lumoojattaren kosto on kaksi tarinaa, joista ensimmäinen vetää erinomaisesti mukaan tekijöiden luomaan maagisen myytilliseen fantasiamaailmaan.
Belgialaisen Jean van Hammen käsikirjoittama ja puolalaisen Grzegorz Rosinkin luoma Thorgal aloitti Tintin-lehdessä vuonna 1977. Suomessakin hahmo on tuttu Mustanaamion lukijoille. Aikoinaan lehteä kiiteltiin hyvistä kakkossarjoista, ja Thorgal oli yksi tuon maineen luojista.
Jos jo nimi Thorgal Aegirsson ei kuljeta ajatuksia skandinavisen mytologian ja viikinkiaikojen maailmaan, niin sarjakuvan ensimmäinen sivu tekee sen. Ollaan talvisen meren rannalla uhrikiven luona. Taustalla on Hullun Gandalfin kipparoima viikinkilaiva.
Kuka on tämä soturi ja miksi hänet jätetään vuoroveden hukuttamaksi?
Asia paljastuu aikanaan, sopivissa paloissa.
sunnuntai 9. joulukuuta 2018
Munaniityn sivukirjastossa
Tuomas Karemo avautui Ylen sivuilla asioista, joita hän vihaa nykyajassa. Yksi niistä oli ihmiset, jotka unohtavat varsinaisen asiansa kun alkavat muistella lapsuuden aikoja Munaniityn sivukirjastossa, jossa tuli luetuksi ensin lastenosaston kirjat ja sitten aikuistenkin puoli.
Minulle Munaniitty oli Niiralan sivukirjasto. Lasten ja nuorten puolen kirjat luin kaikki, muistan hyvin kun tuli vastaan se kerta, että kaikki hyllyssä olleet oli luettu. Aikuisten puolen kirjoja en lukenut kaikkia, ja sitä paitsi siellä oli yksi kirja josta en ollut varma saisinko sitä lukeakaan. Koraani.
Tämän blogin alkuvaiheessa huomasin, että "kaikkien kirjojen" lukemisesta ei jäänyt pysyvää hyötyä. Ahmimisiässä luetusta skifistä ei ollut jäänyt päähän kuin tunnelmia ja hämäriä juonen pätkiä. Niiden varassa ei uusia kirjablogauksia syntynyt. Täysin uusina saisi suuren osan kirjoista nyt lukea.
Olen tänä vuonna viettänyt paljon aikaa maalla. Syksyllä tänne syrjäkylälle saatiin uusi palvelu, kirjastoauto poikkeaa kerran kahdessa viikossa. Ensi tiistaina tulee seuraavan kerran. Koetan muistaa sanoa kuskille päivää.
Luulen tietäväni, mutta en tosiasiassa muista mitään.
Minulle Munaniitty oli Niiralan sivukirjasto. Lasten ja nuorten puolen kirjat luin kaikki, muistan hyvin kun tuli vastaan se kerta, että kaikki hyllyssä olleet oli luettu. Aikuisten puolen kirjoja en lukenut kaikkia, ja sitä paitsi siellä oli yksi kirja josta en ollut varma saisinko sitä lukeakaan. Koraani.
Tämän blogin alkuvaiheessa huomasin, että "kaikkien kirjojen" lukemisesta ei jäänyt pysyvää hyötyä. Ahmimisiässä luetusta skifistä ei ollut jäänyt päähän kuin tunnelmia ja hämäriä juonen pätkiä. Niiden varassa ei uusia kirjablogauksia syntynyt. Täysin uusina saisi suuren osan kirjoista nyt lukea.
Olen tänä vuonna viettänyt paljon aikaa maalla. Syksyllä tänne syrjäkylälle saatiin uusi palvelu, kirjastoauto poikkeaa kerran kahdessa viikossa. Ensi tiistaina tulee seuraavan kerran. Koetan muistaa sanoa kuskille päivää.
Luulen tietäväni, mutta en tosiasiassa muista mitään.
perjantai 7. joulukuuta 2018
torstai 6. joulukuuta 2018
Tie -- teiden yö
Monet kulttuurivaikutteet ovat siirtyneet teitä pitkin. Nykyisin tiet ymmärretään lähinnä autoväylinä, mutta aikasempina kulttuurikausina niillä on ollut huomattavasti laajempi merkitys. Joen yli rakennetulle sillalle syntyi kauppaliikkeitä ja kievareita, talonpoika saattoi kaupata tilansa tuotteita pihansa halki kulkevan tien laidassa.
Tie tuo, tie vie, mutkainenkin tie vie perille. Suomessa on vietetty taiteiden ja tieteitten öitä. On jo aika vallata kulkuväylät takaisin autoilta. On aika viettää teiden yötä.
* Tie -- teiden yö Kansalliskirjastossa 10.1.2019
keskiviikko 5. joulukuuta 2018
Taivalkoskelta ilmataisteluihin
Esa Niskanen on käsikirjoittanut kaksi Anssi Rauhalan piirtämää ilmasotaan liittyvää sarjakuvaa, Paluu rajan takaa ja Korpilentäjä. Nyt ensin mainittu teos on saanut esiosan, Taivalkoskelta ilmataisteluihin (zum teufel 2018). Siinä seurataan taivalkoskelaisen metsurin, Mauri Niskasen tietä tukkimetsästä pommikonelentäjäksi.
Tammikuussa 1939 Niskanen kutsutaan ilmavoimien pääsykokeisiin Helsinkiin. Sieltä tie vie Kauhavalle, terve nuori mies hyväksyttiin ilmavoimiin. Lentäminen sujuu hyvin, ja pakkolaskukin Kauhavan pelloille sujui mallikkaasti. Niskanen yleni nopeasti vänrikiksi.
Niskanen haaveili hävittäjälentäjäksi pääsystä. Ryppy rakkaudessa kuitenkin muutti suunnitelmia, ja hän päätyi pommikoneen ohjaimiin.
Ilmojen korkeajännityksiä ulkoasultaan malliltaan ja muodoltaan muistuttavat sarjakuvat ovat myös sisällöllisesti samaa sukua. Poikkeuksen lehtipisteissä muinoin myytyihin esikuviin Niskasen käsikirjoitukissa on kovat kannet.
Esiosan piirtäjänä on Veli-Matti Ural. Hän ei yritäkään omaksua edeltäjänsä tyyliä, vaan tekee aiheesta oman tulkintansa. Lentokoneet ja muut kulkuvälineet on tehty historiallisten esikuvien mukaan, ne tunnistaa ruuduista helposti.
Lentäjä Mauri Niskasen tarinaa värittävät rakkaus ja velvollisuus. Sodan raadollisuus on läsnä unissa ja valveilla.
* Taivalkoskelta ilmataisteluihin kustantajan sivuilla
tiistai 4. joulukuuta 2018
Uusi vaalilaki käytännössä
[Tänään liputetaan ensimmäiselle yleisille ja yhtäläisille kunnallisvaaleille. Päivän tarina on Väinö Katajan (1867-1914) ensimmäisistä eduskuntavaaleista kirjoittama, mutta sopii hyvin teemaan.]
Levisi huhu kylällä, että kansakoululla on joku kokous, johon sai mennä kenen mieli teki, että siellä puhutaan ja selitetään ja äänestetään. Ja kertoi huhu lisäksi, että vaimoväki varsinkin oli tervetullutta. Mutta tiesivät jotkut kertoa, ettei siellä puhuta kuin uudesta vaalilaista, jota ei kukaan ymmärrä, ja että esitelmän pitäjä oli Helsingistä mikä lie ollut "temokraatti".
Mutta uutta vauhtia sai huhu, kun lukkari kertoi, että siellä oli "näytelmä".
Ja kun oli joutilas päivä, niin olipa aikaa käydä "näytelmää" katsomassa, sillä enemmistö tuntui olevan sitä uskoa, että "näytelmä" siellä oli, mikä liekin. Ja alkoi koululle väkeä kokoontua, tuli vaimoväkeäkin laumoittain, poikasia ja vakavia ukkoja sekaisin.
Useimmat eivät tienneet, mistä tulee kysymys, mutta Eeli-Mikkolan Vante, joka oli kaupungissa käydessään asiasta kuullut ja muutenkin oli lukenut ja aikaansa seuraava mies, selitti kämmeniään levitellen, että "se pitää esitelmän uudesta vaalilaista".
Selitti sen ja kertoi lyhyesti vaalilaista mitä tiesi, kertoi ja silmäili ympärilleen juuri kuin ei kukaan muu asiasta tietäisi tai ymmärtäisi mitään.
"Niin... jaa... vai uudesta vaalilaista", virkkoi välinpitämättömästi Erkkilän Jooseppi. "Minä olen sen jo tutkinut moneen kertaan... ja sitä paitsi on siitä jo muilla paikkakunnilla ammon aikoja pidetty esitelmiä."
"Kuuluu olevan vaimokin tämän uuden lain mukaan yhtä suuri herra kun mieskin", kuului joku sanovan sieltä oven puolelta.
"Joo, saavat kyllä äänestää herrainpäivämiestä, mutta eivät ne saa huutaa ja kurkuta muuten enempää kuin ennenkään", tiesi Eeli-Mikkolan Vante taas selittää.
"Ei suinkaan sitä kaikille vaimoille ole yhdenlaista valtaa annettu", lausui epäilyksensä Sillanpään emäntä, joka oli varakas leski ja aina etukynnessä miestenkin keskellä.
"Yhtä suuri on nyt ääni teillä, Sillanpään emäntä, kuin tuolla Olkkos-Kaisalla tuolla oven suussa, ei enempää vähääkään", vastasi Erkkilän Jooseppi, ymmärtäväinen mies.
"Siinä vain valhe tuli", riensi Sillanpään emäntä sanomaan, mutta oven suussa syntyi naurua ja hihitystä ja joku virkkoi ääneen, että kuului kaikille:
"Olkkos-Kaisalla on valta huutaa, että maa tärisee."
Siitä sitten keskustelu vilkastui, kun tuo arveli tuota, tämä tätä. Ja koetti joku jakaa sukkeluuksiakin.
Mutta etumaisilla riveillä istuvilla oli tullut kiivas tinka, ja väittely oli täydessä vauhdissa. Tinka oli syntynyt siitä, että Ollilan Isso, joka muutamia kuukausia sitten oli palannut rahamiehenä Amerikasta, tahtoi olla viisaampana kuin muut ja väitöksillään kumota toisten mielipiteet. Mutta kiivaasti vastusti häntä Eeli-Mikkolan Vante.
Ja kovin siinä sydäntyi kumpikin, ja väittelyinto tarttui muihinkin; oven puolessa jo kuului Tolos-Sakari kiroilevan.
"Sinulla ei ole äänivaltaa vielä ollenkaan", sanoi Eeli-Mikkolan Vante Ollilan Issolle.
Se harmitti Issoa, koski hänen kunniaansa kipeästi. Hänelläkö ei olisi äänivaltaa, joka vasta joku viikko sitten oli kunnan säästöpankkiin pannut monta tuhatta markkaa!
"Minulla on äänivaltaa vähän enemmän kuin muilla", hän vastasikin Eeli-Mikkolan Vantelle.
"Ei ole. Saadaan nähdä, kun ääniluetteloa tarkastetaan."
"Ja miksei ole? Vissiin sentähden, että taidan olla velassa jollekin... esimerkiksi kunnalle", sanoi hän ylpeänä Vantelle.
"Sinä olet ollut monta vuotta ulkomaalla ja semmosilta on äänivalta kielletty useammaksi vuodeksi..."
"Minä olen veroni maksanut niinkuin sinäkin... vähän paremminkin..."
"Ei se auta..."
Mutta yhä enemmän sydäntyi Ollilan Isso, ja kun ei muuta osannut, niin rupesi soimailemaan. Siihen sekaantuivat muutkin, ja kun alussa väittelyä oli ollut kysymys vaalilaista, niin nyt jo oli ehditty Eero Kalskeen kiväärijuttuihin.
Mutta oven puolella oli myös syntynyt tinka suntion ja Tolos-Sakarin kesken, ja siihen sekaantuivat kaikki itsellismiehet ja mäkitupalaiset.
Suntio, joka uskotteli olevansa erittäin tärkeä jäsen kirkonpalvelijain kirjavassa ketjussa ja muutenkin oli "maallisestikin" oppinut, alkoi ensin härnäillä Tolos-Sakaria, ettei Sakarilla muka ole äänioikeutta, koska ei ollut verojaan maksanut, oliko koskaan. Mutta Sakari sai puolelleen kaikki jätkät, ja muuan, joka oli nähnyt mitä kansa voi, huusi suntion korvan juuressa:
"Pian me hävitämme koko kirkon ja paistamme suntion vartaassa... vartaassa, niinkuin Kukkolan siian... Minä olen ollut Rovaniemellä... niin minä kyllä tiedän, että jätkä se nyt on herra... hei, pojat!"
Siitä saivat Sakarin puoluelaiset uutta vimmaa ja mellastamisen halua, ja yhä kiivaammasti väiteltiin ja kovemmaksi ääni paisui.
"Olkaa hiljempaa siellä oven suussa!" huusi joku sitten etempää.
Mutta äskeinen rohkea jätkä vastasi:
"Täällä saapi puhua yksi niinkuin toinenkin."
Ja väittely ja tingan halu tarttui vähitellen kaikkiin, ja vähän ajan päästä oli koko kansakoulusali yhtenä ainoana äänimerenä, jossa myrsky vimmatusti myllersi ja mellasteli. Mutta oli yksi, joka ei mitään virkkanut, vaan itsekseen naureskeli toisten huutoja, haukkumisia huvikseen kuunteli. Hän oli tuon Taavettila-vainajan köykkyselkäinen poika, Jooseppi.
Viisaasti vilkkuivat hänen pienet harmaat silmänsä, kun hän seurasi valkearintaisen suntion ja pitkäsäärisen Tolos-Sakarin tuimaa tinkaa, vilkkuivat silmät ja suu hymysi...
Mutta Ollilan Issolla ja Eeli-Mikkolan Vantella oli tullut tosi, ja vihassa vaahtosivat ja pauhasivat molemmat, koska "nokolla lämminneitä" järkensä puolesta tiedettiin molempain olevan...
"Lyö!... Koskepa...! Satuppa kädelläsi!" huusi Vante.
"Nykäseppä sinä ensin... nykäseppä vähä... sinä maarotta ja paulakengän paikkaaja", kiljui Ollilan Isso vastaan.
"Sillä lailla, pojat! Iskekääpä yhteen!" kehoitteli se äskeinen jätkä, Tolos-Sakarin puolustaja.
"Asettukaa hiidessä!" kuului joku vanhempi mies huutavan jostakin nurkasta.
Ja mikä kehoitti, mikä kielsi, mikä nauroi ja mikä taivasteli, että tämäpä vasta elämää on...
Mutta juuri kun pauhu ja huuto oli ehtinyt korkeimmilleen ja juuri kun Ollilan Isso ja Eeli-Mikkolan Vante olivat iskemässä yhteen, kuului oven suusta huuto:
"Jo maisteri tulee!"
Ja hän tulikin ja päästyään sisälle karjaisi:
"Mikä hirmuinen elämä täällä on?"
Mutta sai hän huutaa toisen ja kolmannen kerran ennenkun pauhu taukosi, taukosi vähitellen kuulumattomaksi.
Silloin hän vielä kerran silmäsi ympäri pirttiä ja virkkoi:
"Tämähän ei ole... Mikä kauhea rähinä täällä oli?"
Ei kuulunut vastausta.
Silloin nousi Taavettila-vainajan poika, köykkyselkäinen Jooseppi ylös ja virkkoi:
"Täällä oli uusi vaalilaki käytännössä."
Virkkoi, iva suupielissä.
Levisi huhu kylällä, että kansakoululla on joku kokous, johon sai mennä kenen mieli teki, että siellä puhutaan ja selitetään ja äänestetään. Ja kertoi huhu lisäksi, että vaimoväki varsinkin oli tervetullutta. Mutta tiesivät jotkut kertoa, ettei siellä puhuta kuin uudesta vaalilaista, jota ei kukaan ymmärrä, ja että esitelmän pitäjä oli Helsingistä mikä lie ollut "temokraatti".
Mutta uutta vauhtia sai huhu, kun lukkari kertoi, että siellä oli "näytelmä".
Ja kun oli joutilas päivä, niin olipa aikaa käydä "näytelmää" katsomassa, sillä enemmistö tuntui olevan sitä uskoa, että "näytelmä" siellä oli, mikä liekin. Ja alkoi koululle väkeä kokoontua, tuli vaimoväkeäkin laumoittain, poikasia ja vakavia ukkoja sekaisin.
Useimmat eivät tienneet, mistä tulee kysymys, mutta Eeli-Mikkolan Vante, joka oli kaupungissa käydessään asiasta kuullut ja muutenkin oli lukenut ja aikaansa seuraava mies, selitti kämmeniään levitellen, että "se pitää esitelmän uudesta vaalilaista".
Selitti sen ja kertoi lyhyesti vaalilaista mitä tiesi, kertoi ja silmäili ympärilleen juuri kuin ei kukaan muu asiasta tietäisi tai ymmärtäisi mitään.
"Niin... jaa... vai uudesta vaalilaista", virkkoi välinpitämättömästi Erkkilän Jooseppi. "Minä olen sen jo tutkinut moneen kertaan... ja sitä paitsi on siitä jo muilla paikkakunnilla ammon aikoja pidetty esitelmiä."
"Kuuluu olevan vaimokin tämän uuden lain mukaan yhtä suuri herra kun mieskin", kuului joku sanovan sieltä oven puolelta.
"Joo, saavat kyllä äänestää herrainpäivämiestä, mutta eivät ne saa huutaa ja kurkuta muuten enempää kuin ennenkään", tiesi Eeli-Mikkolan Vante taas selittää.
"Ei suinkaan sitä kaikille vaimoille ole yhdenlaista valtaa annettu", lausui epäilyksensä Sillanpään emäntä, joka oli varakas leski ja aina etukynnessä miestenkin keskellä.
"Yhtä suuri on nyt ääni teillä, Sillanpään emäntä, kuin tuolla Olkkos-Kaisalla tuolla oven suussa, ei enempää vähääkään", vastasi Erkkilän Jooseppi, ymmärtäväinen mies.
"Siinä vain valhe tuli", riensi Sillanpään emäntä sanomaan, mutta oven suussa syntyi naurua ja hihitystä ja joku virkkoi ääneen, että kuului kaikille:
"Olkkos-Kaisalla on valta huutaa, että maa tärisee."
Siitä sitten keskustelu vilkastui, kun tuo arveli tuota, tämä tätä. Ja koetti joku jakaa sukkeluuksiakin.
Mutta etumaisilla riveillä istuvilla oli tullut kiivas tinka, ja väittely oli täydessä vauhdissa. Tinka oli syntynyt siitä, että Ollilan Isso, joka muutamia kuukausia sitten oli palannut rahamiehenä Amerikasta, tahtoi olla viisaampana kuin muut ja väitöksillään kumota toisten mielipiteet. Mutta kiivaasti vastusti häntä Eeli-Mikkolan Vante.
Ja kovin siinä sydäntyi kumpikin, ja väittelyinto tarttui muihinkin; oven puolessa jo kuului Tolos-Sakari kiroilevan.
"Sinulla ei ole äänivaltaa vielä ollenkaan", sanoi Eeli-Mikkolan Vante Ollilan Issolle.
Se harmitti Issoa, koski hänen kunniaansa kipeästi. Hänelläkö ei olisi äänivaltaa, joka vasta joku viikko sitten oli kunnan säästöpankkiin pannut monta tuhatta markkaa!
"Minulla on äänivaltaa vähän enemmän kuin muilla", hän vastasikin Eeli-Mikkolan Vantelle.
"Ei ole. Saadaan nähdä, kun ääniluetteloa tarkastetaan."
"Ja miksei ole? Vissiin sentähden, että taidan olla velassa jollekin... esimerkiksi kunnalle", sanoi hän ylpeänä Vantelle.
"Sinä olet ollut monta vuotta ulkomaalla ja semmosilta on äänivalta kielletty useammaksi vuodeksi..."
"Minä olen veroni maksanut niinkuin sinäkin... vähän paremminkin..."
"Ei se auta..."
Mutta yhä enemmän sydäntyi Ollilan Isso, ja kun ei muuta osannut, niin rupesi soimailemaan. Siihen sekaantuivat muutkin, ja kun alussa väittelyä oli ollut kysymys vaalilaista, niin nyt jo oli ehditty Eero Kalskeen kiväärijuttuihin.
Mutta oven puolella oli myös syntynyt tinka suntion ja Tolos-Sakarin kesken, ja siihen sekaantuivat kaikki itsellismiehet ja mäkitupalaiset.
Suntio, joka uskotteli olevansa erittäin tärkeä jäsen kirkonpalvelijain kirjavassa ketjussa ja muutenkin oli "maallisestikin" oppinut, alkoi ensin härnäillä Tolos-Sakaria, ettei Sakarilla muka ole äänioikeutta, koska ei ollut verojaan maksanut, oliko koskaan. Mutta Sakari sai puolelleen kaikki jätkät, ja muuan, joka oli nähnyt mitä kansa voi, huusi suntion korvan juuressa:
"Pian me hävitämme koko kirkon ja paistamme suntion vartaassa... vartaassa, niinkuin Kukkolan siian... Minä olen ollut Rovaniemellä... niin minä kyllä tiedän, että jätkä se nyt on herra... hei, pojat!"
Siitä saivat Sakarin puoluelaiset uutta vimmaa ja mellastamisen halua, ja yhä kiivaammasti väiteltiin ja kovemmaksi ääni paisui.
"Olkaa hiljempaa siellä oven suussa!" huusi joku sitten etempää.
Mutta äskeinen rohkea jätkä vastasi:
"Täällä saapi puhua yksi niinkuin toinenkin."
Ja väittely ja tingan halu tarttui vähitellen kaikkiin, ja vähän ajan päästä oli koko kansakoulusali yhtenä ainoana äänimerenä, jossa myrsky vimmatusti myllersi ja mellasteli. Mutta oli yksi, joka ei mitään virkkanut, vaan itsekseen naureskeli toisten huutoja, haukkumisia huvikseen kuunteli. Hän oli tuon Taavettila-vainajan köykkyselkäinen poika, Jooseppi.
Viisaasti vilkkuivat hänen pienet harmaat silmänsä, kun hän seurasi valkearintaisen suntion ja pitkäsäärisen Tolos-Sakarin tuimaa tinkaa, vilkkuivat silmät ja suu hymysi...
Mutta Ollilan Issolla ja Eeli-Mikkolan Vantella oli tullut tosi, ja vihassa vaahtosivat ja pauhasivat molemmat, koska "nokolla lämminneitä" järkensä puolesta tiedettiin molempain olevan...
"Lyö!... Koskepa...! Satuppa kädelläsi!" huusi Vante.
"Nykäseppä sinä ensin... nykäseppä vähä... sinä maarotta ja paulakengän paikkaaja", kiljui Ollilan Isso vastaan.
"Sillä lailla, pojat! Iskekääpä yhteen!" kehoitteli se äskeinen jätkä, Tolos-Sakarin puolustaja.
"Asettukaa hiidessä!" kuului joku vanhempi mies huutavan jostakin nurkasta.
Ja mikä kehoitti, mikä kielsi, mikä nauroi ja mikä taivasteli, että tämäpä vasta elämää on...
Mutta juuri kun pauhu ja huuto oli ehtinyt korkeimmilleen ja juuri kun Ollilan Isso ja Eeli-Mikkolan Vante olivat iskemässä yhteen, kuului oven suusta huuto:
"Jo maisteri tulee!"
Ja hän tulikin ja päästyään sisälle karjaisi:
"Mikä hirmuinen elämä täällä on?"
Mutta sai hän huutaa toisen ja kolmannen kerran ennenkun pauhu taukosi, taukosi vähitellen kuulumattomaksi.
Silloin hän vielä kerran silmäsi ympäri pirttiä ja virkkoi:
"Tämähän ei ole... Mikä kauhea rähinä täällä oli?"
Ei kuulunut vastausta.
Silloin nousi Taavettila-vainajan poika, köykkyselkäinen Jooseppi ylös ja virkkoi:
"Täällä oli uusi vaalilaki käytännössä."
Virkkoi, iva suupielissä.
maanantai 3. joulukuuta 2018
Tohtori Norjassa
Tänäisessä Doctor Whon jaksossa seikkailtiin Norjassa, metsässä vuonon rannalla. Tohtorin useampi inkarnaatio on käynyt tai ainakin maininnut Norjan seikkailuissaan. Mutta Suomessa hän ei ole käynyt, ainoa maininta Suomesta koko tv-universumissa on Good bye, Sarah Jane Smith -spinn-offissa, jonka yhdessä jaksossa osoitetaan kartalta maatamme.
Brittien näkökulmasta Norja on paljon kiinnostavampi rosoisine rannikkoineen. Ja onhan se naapurimaa meren takana. Ja Beatles lauloi Norwegian Woodista, vaikka Lennon tarkoitti sillä halpaa sisustusmateriaalia.
Mikähän toisi Tohtorin Suomeen? Olisiko egyptinparrusta houkuttimeksi?
sunnuntai 2. joulukuuta 2018
Babylon Berlin
Ylen Areenassa on katsottavissa kaksi kautta saksalaista suursarjaa Babylon Berlin. Volker Kutscherin romaaneihin perustuva sarjaa on tehty suurella rahalla ja hyvällä maulla. Televisiosarja oli vaikuttava katselukokemus.
Fiktiivisten henkilöiden ympärille rakennettu kerronta on sijoitettu historiallisesti todenmukaiseen ympäristöön. Vuodesta 1929 liikkeelle lähtevä komisario Gereon Rathin työn ja elämän seuranta muistuttaa sellaisesta Saksan historiasta, joka ei liian usein nouse muisteluksissa tai historiakirjallisuudessa esille.
Kaikkihan tietävät mitä sarjan jatkuessa tulee vastaan. Ensimmäisellä kaudella Adokf Hitlerin nimi mainittiin, mutta samaan sävyyn kuin Timo Soinin 1990-luvulla. Toisella kaudella lauma natseja oli kurmottamassa pormestaria lahjussyytösten vuoksi.
Odotin hieman nousisiko Suomen sukellusvenelaivasto esiin, mutta käsikirjoituksessa pysyttiin ilmavoimissa ja laajemmin tunnetuissa yhteyksissä. Ehkäpä seuraavilla kausilla.
Weimarin tasavallan historiallisena opetuksena on yleisesti pidetty sitä, että voitettua ei saa lyödä ja rajoittaa liikaa. Sitä taitaisi Babylon Berlinkin toistaa.
* Babylon Berlin. Yle Areena
lauantai 1. joulukuuta 2018
Onko Trump peloissaan?
Erikoissyyttäjä Robert Muellerin tutkimukset Donald J. Trumpin ja Venäjän välisistä suhteista etenevät tasaisen varmaa tahtia- Mueller itse ei ole ollut julkisuudessa, mutta hänen oikeustoimensa ovat saaneet etenkin Yhdysvalloissa laajaa julkisuutta. Tutkinnasta tihkuvia tietoja kommentoidaan ahkerasti.
Tänään poliittisen taloushistorian auktoriteetti, jo korkean iän saavuttanut, omaa nimeään kantavan instituutin johtaja Immanuel Wallerstein (s. 1930) kommentoi Trumpin tilannetta. Wallerstein on sitä mieltä, että Trump totta kai on peloissaan. Hänellä on ollut pelko perseessä koko elämänsä ajan.
Trumpiin sopii hyvin vanhan Kom-teatterin äänilevyn otsikko: porvari nukkuu huonosti. Ja kun tviittailun kellon aikoja seurailee, niin pikät unet eivät tunnu kuuluvan Trumpin säännölliseen elämänrytmiin.
Wallerstein katsoo, että Trump vaatii paljon lojaalisuutta, mutta ei anna sitä lainkaan takaisin. Tästäkin amerikkalainen media ottaa kaiken huvin irti. Hyökkäilyssään presidentti on ilmiselvä.
Tällainen ei voi kestää loputtomasti. Mutta koska Trump on toiminut vastaavasti hyvin kauan, niin hän ja lähipiiri tietää kaikki kikat jatkaa mahdollisimman pitkään. Ja tuon ajan Trump aiheuttaa kaikenlaista harmia.
Ei ole onni periä hirvittävästi rahaa. Traktoristina elämä sujuisi leppoisammin.
Tosin maanviljelyssä olisi ilmastonmuutoksen vuoksi nopeasti luovuttava kyntämisestä ja siirryttävä suorakylvökoneiden käyttämiseen.
* Is Trump Scared?
perjantai 30. marraskuuta 2018
Redin vaikeudet
Kauppakeskus Redin tilannetta on puitu julkisuudessa kiivaasti. Ihmisiä ei siellä liiku ja tee ostoksia tarpeeksi. Eräässä kolumnissa koko hanketta pidettiin onnettomien tähtien alla syntyneenä. Yksittäisen ihmisen valituksen vuoksi hanke viivästyi, ja eräälle nosturikuskille piti maksaa peräti 4200 euron kuukausipalkkaa.
Torninosturinkuljettajien keskipalkka on koko maassa Oikotien tietojen mukaan 3775 euroa kuukaudessa. Pääkaupunkiseudulla palkat ovat yleensä muuta maata hieman korkeampia, joten 4200 tuntuu vallitseviin oloihin normaalilta.
Vai tuntuiko se vain kolumnistista suurelta omaan palkkaan verrattuna?
Palkoista puhuminen on Redin ja muiden kauppakeskusten kannalta olennainen kysymys. Jos ihmisillä ei ole rahaa kuluttamiseen, niin mihin erityisiä keskuksia edes tarvitaan?
Taannoin Seuran haastattelussa Juha Siltala totesi, että työtä on halvennettu liikaa. Siitä johtuu pitkittynyt lama ja nousukauden jääminen lyhyeksi tussahdukseksi.
Raha tuottaa hyvinvointia ainoastaan silloin kuin se kiertää.
torstai 29. marraskuuta 2018
Sulavat jäätiköt
Luin uudelleen Risto Isomäen romaaniin perustuvan sarjakuvan Sarasvatin hiekkaa (2008). Sarjakuva kuvittaa hyvin sitä mitä jäätiköille tapahtuu ilmaston lämmetessä. Ne eivät sula pikkuhiljaa, vaan saattavat rytinällä liukua meriin.
Suomessa melkein kaikkialla näemme jääkauden jälkiä. On tuntureita, soraharjuja ja siirtolohkareita mitä kummallisimmissa paikoissa. Etenkin Pohjanmaalla kolme kilometrisen jäätikön alla painunut maa nousee edelleen melkein nähtävissä olevaa vauhtia.
Silti jään katoamisesta ei ole ollut kiistatonta teoriaa. 1980-luvun alussa Spede Pasasen rahoittamana eräs asiaa pohtinut kansanmies vei ison jääkuution Lappiin tunturin huipulle. Yhdessä kesässä se ei juurikan sulanut.
Miten siis kolme kilometrinen jää olisi kadonnut niin nopeasti kuin se katosi? Spede suunnitteli aiheesta televisiodokumenttia, mutta MTV ei siitä ollut kiinnostunut. Selitykseksi oli tarjolla liian huimia teorioita. Että maailman meret olisivat nousseet parin sadan metrin korkeuteen ilmaan ja niiden alla olisi tullut huomattavan lämmintä.
Isomäen esittelemät teoriat jäiden liukumisesta meriin ovat paljon uskottavampia. Ilmastomuutos ei aina ole hidasta, melkein näkymätöntä muutosta. Jossakin vaiheessa on luultavasti luvassa isoa ryskettä.
keskiviikko 28. marraskuuta 2018
tiistai 27. marraskuuta 2018
Emilio Palma 40 vuotta
Ville Ranta tuskailee blogissaan 40-vuotispäiviään. Alkuvuodesta 40 vuotta täytti Emilio Palma, jonka maailma muistaa synnyinpaikastaan. Palma oli ensimmäinen Etelänapamantereella syntynyt ihminen. Guinnessin ennätyskirjan toimituksessa häntä oli pohdittu laajemminkin, ja oli päädytty siihen, että Palma on ainoa nimeltä tunnettu ihminen, joka on syntynyt millään maapallon mantereella todistetusti ensimmäisenä.
En tiedä millaisesta neljänkympin kriisistä Palma on kärsinyt. Tai miten hän on elämänsä eri vaiheissa suhtautunut saamaansa huomioon. Joka tapauksessa hän ei voi sattuneesta syyttää yksin vanhempiaan. Argentiina halusi 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa laajentua. Palman synnyinpaikka oli sovittu maan hallituksessa, jossa ajateltiin maa-aluevaatimusten menevän paremmin läpi kansainvälisissä oikeusistuimissa jos argentiinalaisia olisi syntynyt vaaditulla alueella.
Sotilasjuntan innovointi ei tuottanut toivottua tulosta, vaikka chileläiset matkivat ideaa. Nykyisin Etelänapamantereella tiedetään syntyneen ainakin parikymmentä ihmistä. Myös Palman pikkuveli syntyi samassa paikassa.
Päinvastoin. Mikäli Palma haluaisi muuttaa Isoon-Britanniaan, niin kansalalaisuuspaperit odottaisivat häntä valmiina. Britit ovat esittäneet vaatimuksia samasta alueesta, ja Lontoon näkökulmasta mies on syntynyt brittiläisellä maaperällä.
maanantai 26. marraskuuta 2018
Ikuinen pikkolopoika 80 vuotta
Pikon ja Fantasion uusien seikkailujen viimeisin osa vuonna 1938 perustetun Spirou-lehden tasavuotisia juhlistava. Huhtikuussa tuli kuluneeksi 80 vuotta hahmon ja lehden synnystä. Ikuinen pikkolopoika ja muita tarinoita sisältää lyhyempiä tarinoita toimituksesta ja vaihtoehtoisista tulevaisuuksista. Tehdäänpä melkoinen aikamatkakin Sieninevan kreivin sukulaispojan Tiituksen kehittelemällä laitteella.
Sankareita tuntevalle tarinat tarjoavat joitakin oivalluksia vuosien mittaan luetusta ja koetusta. Alleviivatusti useampaan kertaan muistetaan hahmon olevan Dupuisin omaisuutta, ja siksipä Pikon täytyy kerta toisensa jälkeen pukeutua pikkolon asuun.
Pikon kehittänyt ranskalainen Robert Veltier (1909-1991) joutui luopumaan kehittämänsä hahmon oikeuksista epäreiluilta vaikuttavissa olosuhteissa. Veltier haavoittui 1940, ja vaikka puoliso Davine (Blanche Dumoulin) jatkoi sarjakuvan tekemistä, niin 1943 päädyttiin oikeuksien kauppaan. Lisäksi Veltier asui Pariisissa ja kustantaja oli brysseliläinen. Lisäksi sota-ajan olosuhteissa piirrosten saaminen ajoissa painoon ei ollut varmaa.
Pikkolopuku Pikolle tuli Veltieriltä. Hän oli 16-vuotiaana ollut Lontoossa Ritz Charltonissa hissipoikana.
Ikuisessa pikkolopojassa ei käydä läpi hahmon historiaa, mutta sen painolasti on hahmon harteilla lähes koko ajan. Sinänsä mukava, että kustantajalla on itseironinen asenne "sopimusteknisiä" asioita kohtaan. Vitsaillaan siitäkin, että ei me Euroopassa kuitenkaan olla yhtä pahoja kuin Amerikassa.
sunnuntai 25. marraskuuta 2018
lauantai 24. marraskuuta 2018
perjantai 23. marraskuuta 2018
Chester A. Arthur
Amerikassa on tapana listata kaikenlaisia asioita. Helmikuinen uutinen Donald J. Trumpin valinnasta maansa huonoimmaksi presidentiksi kautta aikojen noteerattiin laajasti. Wikipediaan on koottu erilaisia yli puoluerajojen tunnustettuja kyselyitä ja arvioita.
Vuonna 2014 amerikkalaisilta kyseltiin kuinka muistettavia eri presidentit ovat olleet. Ykkössijalla oli silloinen presidentti Barack Obama. Hän saattaa pysyä korkealla myös sadan vuoden päästä, koska on ensimmäinen mustaihoinen valkoisten miesten joukossa. Toisena oli Bill Clinton ohittaen Bushit.
Omalla kompuroinnillaan Trump on vallannut suuremman näkyvyyden mediassa ympäri maailman kuin kukaan edeltäjistään. Muistettavuudessaan Trump tullee varmaankin olemaan omaa luokkaansa. Huonoin presidentti ikänä.
Huonoiten muistettu Yhdysvaltain presidentti oli Chester A. Arthur. Kun James Garfield salamurhattiin 1881 kuuden kuukauden pestin jälkeen, varapresidentti Arthur astui ohjiin. Kautensa lopuksi Arthur ei päässyt edes oman puolueensa presidenttiehdokkaaksi, vaikka haluja siihen oli. Garfieldkaan ei ole salamurhastaan ja suosittuun sarjakuvakissaan viittaavasta nimestä huolimatta päässyt kovin korkealle muistettujen listalla. Miten siis hänen varapresidenttinsäkään.
Ainakin nyt näyttää siltä, että Trump tullaan muistamaan. Tuskin kuitenkaan hyvällä.
torstai 22. marraskuuta 2018
Oulun sarjakuvafestivaalin ohjelma
Varaohjelma kaatumisten varalta
Ohjelmisto 2018
- Perjantain 23.11. ohjelmisto
- Lauantain 24.11. ohjelmisto
- Sunnuntain 25.11. ohjelmisto
- Viikko-ohjelma
Koko ohjelmisto:
- TO01MARRAS2018LA24MARRAS2018
Lakeuden sarjakuvia
Lakeuden sarjakuvia on Avi Heikkisen, Harri Filpan ja Sami Nyyssölän sarjakuvanäyttely, jossa on esillä otteita tekijöidensä teoksista. Tekijöitä yhdistää, että he ovat kaikki syntyneet tai kasvaneet Oulunsalossa tai Kempeleessä.Valotusaika on (Pokuto, 2018) on Avi Heikkisen joulukuussa 2018 julkaistava sarjakuvaromaani, jonka tekotapa on poikkeuksellinen: jokaisen sarjakuvaruudun kuva on alunperin valokuva, joka on jälkikäsitelty näyttämään piirretyltä. Näyttely esittelee teoksen tekemistä aina ideoinnista käsikirjoitukseen ja kuvauksista lopullisiin viimeisteltyihin sivuihin.Harri Filpan Kuolema meidät erotti (Pokuto, 2017) albumiin pohjautuva näyttely on omaelämänkerrallinen ja käsittelee puolison kuoleman tuomaa odottamatonta käännettä elämässä. Suurten sarjakuvasivuvedosten rinnalla näyttelyssä kuullaan kertomuksia teoksen taustasta sekä albumin ulkopuolelle jääneistä kohtaamisista. Puolison äkillinen kuolema tuo surun ja kaipuun, jonka lopullisuutta on vaikea ymmärtää. Kuolema meidät erotti -teos oli vuonna 2018 Sarjakuva-Finlandia- ja Botnia-kirjallisuuspalkintoehdokkaana.Learn Finnish without studying - Opi suomi opiskelematta (Pokuto, 2018) on Sami Nyyssölän 23.11.2018 julkaistava sarjakuvaopas. Jos sinä tai joku tuntemasi haluaa tutustua suomen kieleen opiskelematta, tämä kirja on kirjaimellisesti sitä varten tehty. - TO01MARRAS2018PE30MARRAS2018
Cara Bean: Brain World -exhibition
Cara Bean, Artist in Residence at the Oulu Comics Center and Liminka School of Art is currently working on a graphic novel about mental health for kids. She uses the art form of comics as an expressive teaching tool to explain anxiety, depression, and substance abuse. The Liminka School library will have on display her sketches and preliminary sketches for the chapters of her book in process.Bean will be exhibiting images of the metaphors and storytelling devices that she is using to educate about anxiety, depression, trauma, coping mechanisms, and treatment that she has generated while being an artist in residence.A smaller version of the Brain World exhibition will be available 24th of November in the Oulu City LibraryOulun Sarjakuvakeskuksen ja Limingan taidekoulun residenssitaiteilija Cara Bean työstää lasten mielenterveyttä käsittelevää sarjakuvaromaania. Hän käyttää sarjakuvataidetta ilmaisullisena opetusvälineenä, jonka avulla hän selittää asioita ahdistuksesta, masennuksesta ja lääkkeiden väärinkäytöstä. Tulevaan kirjaan liittyviä piirroksia ja luonnoksia on esillä Limingan taidekoulun kirjastosta löytyvässä taidenäyttelyssä. Näyttely esittelee ahdistusta, masennusta, traumaa ja selviytymiskeinoja käsitteleviä metaforia ja tarinankerronnallisia ratkaisuja, joita Bean on päättänyt käyttää kirjassaan.Brain World -näyttelyn suppeampi versio on nähtävillä Oulun Kaupunginkirjastolla 24.11.2018. - KE21MARRAS2018
Cara Bean: Brain World interview
Cara Bean talks about her exhibition. Bean, Artist in Residence at the Oulu Comics Center and Liminka School of Art is currently working on a graphic novel about mental health for kids. She uses the art form of comics as an expressive teaching tool to explain anxiety, depression, and substance abuse. The Liminka School library will have on display her sketches and preliminary sketches for the chapters of her book in process.Bean will be exhibiting images of the metaphors and storytelling devices that she is using to educate about anxiety, depression, trauma, coping mechanisms, and treatment that she has generated while being an artist in residence.A smaller version of the Brain World exhibition will be available 24th of November in the Oulu City LibraryCara Bean esittelee näyttelynsä ja kertoo työskentelystään. Oulun Sarjakuvakeskuksen ja Limingan taidekoulun residenssitaiteilija Bean työstää lasten mielenterveyttä käsittelevää sarjakuvaromaania. Hän käyttää sarjakuvataidetta ilmaisullisena opetusvälineenä, jonka avulla hän selittää asioita ahdistuksesta, masennuksesta ja lääkkeiden väärinkäytöstä. Tulevaan kirjaan liittyviä piirroksia ja luonnoksia on esillä Limingan taidekoulun kirjastosta löytyvässä taidenäyttelyssä. Näyttely esittelee ahdistusta, masennusta, traumaa ja selviytymiskeinoja käsitteleviä metaforia ja tarinankerronnallisia ratkaisuja, joita Bean on päättänyt käyttää kirjassaan. - KE21MARRAS2018
Open stage Drink'n'Draw
Limingan nuorisoseuran talolla kuukausittain järjestettävä Open Stage kerää Oulun sarjakuvafestareiden viikolla yhteen jälleen monimuotoisia esityksiä.Kuka vain voi ilmoittautua esiintymään, mutta pääpaino on livepiirtämisellä ja sarjakuva-aiheilla. Osaatko soittaa, laulaa, stand-upata, performoida, esiintyä kyllitätinä ja tai burleskitähtenä?Ennakkoilmoittaumiset : tessa.astre@gmail.com, myös paikan päällä voi ilmoittautua. Tykki, dokkakamera, äänentoisto löytyy, omat piirtovälineet ja soittimet esiintyjiltä itseltään.Narikka 1€, baari palvelee normaalein asiakashinnoin.
The Open Stage, organized monthly at the Liminka Youth Center, will collect a variety of performances for the Oulu Comics Festival week.Anyone can sign up to perform, but the main focus is in live drawing and comic themes.Do you have skills to play instruments, sing, perform stand up or just perform, draw to audience with no problems and or burlesque?Pre-registration: tessa.astre@gmail.com, can also be registered at the center. There is a video projector, a document camera and a sound system, but you have to bring your own drawing tools and musical instruments for your performance.Checkroom 1€, bar serves the standard customer prices. - TO22MARRAS2018
International Comics Cafe | Sarjakuvakielikahvila
International Comics Cafe gathers in Oulu Comics Festival week at thursday 24th November 17:00-19:00 at Sarjasto (Kaarlenväylä 3, third floor of the Oulu City Library). The Comics Cafe is open to everyone. Participants get to read and draw comics together. In the Cafe we communicate mainly in Finnish and English. And in the international language of comics of course.Let's festival!Oulun Sarjakuvakeskuksen kielikahvila kokoontuu Oulun Sarjakuvafestivaalien merkeissä torstaina 22.11. klo 17:00-19:00 Sarjastolla (Oulun Kaupunginkirjasto, Kaarlenväylä 3, 3. kerros). Kielikahvila on kohdennettu maahanmuuttajille ja turvapaikanhakijoille. Kaikki tapahtumasta kiinnostuneet ovat luonnollisesti tervetulleita. Sarjakuvakielikahvilassa osallistujat pääsevät lukemaan ja tekemään sarjakuvia. Kahvilassa keskustellaan pääasiassa suomeksi ja englanniksi sarjakuvan kieltä luonnollisesti unohtamatta.Tästä se festari alkaa! - PE23MARRAS2018LA24MARRAS2018
POP UP-näyttelyt | POP UP exhibitions
Tänä vuonna osana Oulun Sarjakuvafestivaalia nähdään kirjastolla lukuisia näyttelyitä. Ala-aulasta Sarjastolla johtava portaikko ja Sarjaston hyllyjen välit täyttyvät yllättävistä pienistä näyttelykokonaisuuksista.POP UP näyttelyt ovat avoinna 23.11. klo 16:00-20:00 ja 24.11. klo 09:00-19:00Näyttelykierros osana Oulun Sarjakuvafestivaalin ohjelmistoa pe 23.11. klo 16:00-17:30.POP UP Näyttelyt ||| POP UP Exhibitions:
3. kerros, Sarjasto POP UP, 3rd floor, Comics library POP UP
Martin Ernstsen (Norja / Norway)
Sigbjørn Lilleeng (Norja / Norway)3. kerroksen tasanne, 3rd floor platform
Jope Pitkänen,
Stine Spedsbjerg (Tanska / Denmark)
Søren Mosdal (Tanska / Denmark)2.-3. kerros portaikko, 2 to 3. floor staircaseVeli-Matti Ural & Esa Niskanen2. kerroksen tasanne, 2nd floor platform
Cara Bean (USA)1.-2. kerros portaikko, 1 to 2. floor staircaseEsko HeikkiläPOP UP exhibitions
This year, as part of the Oulu Comics Festival, numerous exhibitions will be seen in the library. A staircase leading from the lower lobby to the Sarjasto and the space between Sarjasto's shelves will be filled with unexpected small exhibitions.POP UP exhibitions are open on 23.11 from 16:00 to 20:00 and on 24.11 from 09:00 to 19:00Exhibition tour as part of the Oulu Comics Festival's program on Fri 23.11. from 16:00 to 17:30 - PE23MARRAS2018SU25MARRAS2018
Sarjakuvia kaamoksessa - valoteos | Comics in polar night - light art
Oulun pohjoismaisessa sarjakuvakilpailussa etsittiin tänä vuonna sarjakuvateoksia osaksi valoteosta. Nyt kilpailun parhaimmisto valaisee Sammakkotalon seinän. Teos on osa Oulun Sarjakuvafestivaalin ohjelmistoa ja se on toteutettu yhteistyössä Lumo-valofestivaalin ja Coronaria Silmäsairaalan kanssa. Teoksen juhlallisia avajaisia pääsee seuraamaan saapumalla Teuvo Pakkalan patsaalle, Vaaranpuistoon 23.11. klo 18:00.This year Oulu Nordic Comics Competition searched for comics to be part of a light artwork. Now the competition's masterpieces will illuminate the wall of the "Frog building". The Light artwork is part of the Oulu Comics Festival and it has been produced in collaboration with the Lumo Light Festival and the Coronaria Eye Clinic. The solemn opening ceremony of the artwork can be followed by coming to Teuvo Pakkala's statue, Vaaranpuisto 23.11. at 18:00. - PE23MARRAS2018MA31JOULU2018
Kuningas menettää päänsä – Ville Rannan originaalipiirroksia
Ville Rannan tänä syksynä ilmestynyt sarjakuvaromaani Kuningas menettää päänsä (WSOY) on kertomus vanhenemisesta, miehistä sekä miesten pahimmista vihollisista: naisista, lapsista ja pienistä eläimistä. Teos on myös käsityön ja akvarellitekniikan räiskyvä taidonnäyte. Rannan originaalit paljastavat, miten kirjan sivut ovat syntyneet, ja miten originaaleissa kaikki on oikeasti melkein yhtä hienoa kuin painettuna kirjan sisällä.Näyttelykierros osana Oulun Sarjakuvafestivaalin ohjelmistoa pe 23.11. klo 16:00- - PE23MARRAS2018MA31JOULU2018
Sunna Kitti - 2118
Sadan vuoden kuluttua Maapallo on muuttunut lähes kokonaan elinkelvottomaksi. Vuonna 2118 ilmastonmuutos ja sodat ovat runnelleet maailman, ja demokratia ja länsimainen yhteiskunta ovat sortuneet. Maailmaa hallitsee häikäilemätön diktaattori, joka hallitsee alkuperäiskansoja kovin ottein. Löytääkseen toivoa tästä armottomasta todellisuudesta saamelaisten on vedettävä yhtä köyttä.Näyttelykierros osana Oulun Sarjakuvafestivaalin ohjelmistoa pe 23.11. klo 16:00- - PE23MARRAS2018MA31JOULU2018
Pokuton syksyn 2018 uutuudet
Pokuton uutuuksia esittelevässä näyttelyssä nähdään vaiheita syksyn uutuusteoksien taustalta ja otteita kirjoista. Mukaan näyttelyssä ovat Pokuton taiteilijat:
Jussi Hukkanen: Maailman Paskin Nalle
Harri Filppa & Jukka Takalo: Kekä kommeiten kuolee
Sami Nyyssölä: Learn Finnish Without Studying
Avi Heikkinen: ValotusaikaNäyttelykierros osana Oulun Sarjakuvafestivaalin ohjelmistoa pe 23.11. klo 16:00-Pokuton kirjojen julkistamistilaisuus pe 23.11. klo 19:00- Cafe KULuMA, Kauppurienkatu 5, Oulu - PE23MARRAS2018TO10TAMMI2019
Ilpo Koskela: Lights on! Historia eloon sarjakuvan keinoin
Suomen ja Viron Metsähallitusten Lights On! -projektissa muinaiskohteiden historiaa tuodaan esille kuvitusten ja sarjakuvan avulla. Valmiit työt käännöksineen ovat luettavissa 100 cm leveänä tauluna itse paikassa, johon tarina tunnistettavasti liittyy. Osa töistä esitellään mobiiliversioiden kuvituksina, joita vieraat pääsevät tutkimaan paikan päällä QR-koodin omaan älylaitteeseensa kuvaamalla. Kohteita on neljä Suomessa ja neljä Virossa.
Ilpo Koskela sai luettavakseen kohteiden historiasta kertovia kirjoja sekä teksti- ja kuvareferenssi-informaatiota, joita käyttäen hän käsikirjoitti kuudesta yhdeksään 1–4-ruutuista sarjakuvatarinaa jokaisesta kohteesta. Projekti eteni synopsiksista lyijykynäluonnoksiin sekä niistä historian tuntijoiden sekä arkeologien kommentoinnin ja korjausehdotusten kautta valmiiksi paino-originaaleiksi. Valmiit taulut ovat jo luettavissa eri kohteissa.Näyttelykierros osana Oulun Sarjakuvafestivaalin ohjelmistoa sunnuntaina 25.11. klo 15:00The Lights On! Program by Metsähallitus and RMK from Estonia brings ancient history alive through the power of comics. Finished works included with translations can be read as pictures 100 centimeters in length located at a place which is heavily connected with the historical story. Some of the works will be presented as illustrations for mobile versions that can be read by scanning QR codes. There's four attractions in Finland and also four in Estonia.Ilpo Koskela has made from six to nine comic book stories of each of the historical places. He's artistic process included researching history from the pages of books and examining sketches with archaeologists. The finished products are already at the right attractions.Koskela will showcase his exhibition to everyone on Sunday 25th of November at 3 pm - PE23MARRAS2018
Näyttelykierros Oulun kaupunginkirjastolla | Exhibition tour at the Oulu City Library
Näyttelykierroksella tutustutaan mukana olevien taiteilijoiden kanssa Oulun kaupunginkirjaston pääkirjastoon sijoitettuun laajaan näyttelykokonaisuuteen. Tilaisuus alkaa Sarjastosta (3. krs) ja päättyy Laiturin näyttelytilaan.Tapahtuma aloittaa vuoden 2018 Oulun Sarjakuvafestivaali viikonlopun.The exhibition tour will be introduced with the participating artists to a large exhibition complex located in the Oulu City Library. The event will start at Sarjasto (3rd floor) and end at the Laituri exhibition space.The event launches the 2018 Oulu Comics Festifal weekend. - PE23MARRAS2018
Avajaiset | Opening ceremony
Avajaiset: Sarjakuvia kaamoksessa - valoteos
Oulun pohjoismainen sarjakuvakilpailussa etsittiin tänä vuonna sarjakuvateoksia osaksi valoteosta. Oulun Sarjakuvafestivaali kuljettaa väen tervehtimään Teuvo Pakkalaa.Klo 18:00 Toiminnanjohtaja Harri Filpan avajaispuheKlo 18:10 Oulun Pohjoismaisen Sarjakuvakilpailun voittajien julkistaminenKlo 18:15 Valotaideteoksen julkistaminen ja voittajien haastattelutKlo 18:40 Jyrki Korpua luovuttaa jokavuotisen Skrew You -tunnustuspalkinnonTapahtuman päätteeksi Harri Filppa johdattaa väen viettämään iltaa sarjakuvanmerkeissä. JAtkopaikkana toimii Cafe KULuMA, Kauppurienkatu 5, Oulu.Opening ceremony: Comics in a polar night - a light artwork
This year Oulu Comics Festival’s people are guided to greet Teuvo Pakkala by Oulu Nordic Comics Competition. In the competition we searched for comics to be part of a light artwork.6:00 pm Opening speech by Harri Filppa6:10 pm Winners of the Oulu Nordic Comics Competition are announced6:15 pm Light artwork that includes the winning works is revealed. The interview of the winners6:40 pm Honorary award Skrew You! goes to... ?!!After the event Harri Filppa leads everyone to spend the evening at the Cafe KULuMA, Kauppurienkatu 5, Oulu - PE23MARRAS2018
Drink'n'Draw & Neljän kirjan julkkarit
Perjantain Oulun Sarjakuvafestivaaliklubin järjestävät yhteistyössä POKUTO - pohjoinen kustannustoiminta ja Zum Teufel. Luvassa on perinteisen Drink’n’Draw:n lisäksi myös festivaalin uutuuskirjojen julkistamisia...Klubilla näkevät päivänvalon teokset:Jussi Hukkanen: Maailman Paskin Nalle: Koko kooma 2013-2018 (POKUTO, 2018)Harri Filppa & Jukka Takalo: Kekä kommeiten kuolee (POKUTO, 2018)Sami Nyyssölä: Learn Finnish Without Studying (POKUTO, 2018)Veli-Matti Ural & Esa Niskanen: Taivalkoskelta ilmataisteluihin (Zum Teufel, 2018)Tapahtuma on pääsymaksuton ja K18.Drink'n'Draw & Publication of four books
Friday's Oulu Comics Festival club will be co-organised by POKUTO and Zum Teufel.These productions will see the daylight at the club:Jussi Hukkanen: Maailman Paskin Nalle: Koko kooma (POKUTO, 2018)Harri Filppa & Jukka Takalo: Kekä kommeiten kuolee (POKUTO, 2018)Sami Nyyssölä: Learn Finnish Without Studying (POKUTO, 2018)Veli-Matti Ural & Esa Niskanen: Taivalkoskelta ilmataisteluihin (Zum Teufel, 2018)The event is free of charge. You must be at least 18 years old to attend. - LA24MARRAS2018
Oulun pääkirjastolla 24.11. - Oulun Sarjakuvafestivaali 2018
Oulun Sarjakuvafestivaalin lauantain ohjelmisto on monipuolinen. Oulun kaupunginkirjastolta löytyy festivaalipäivän aikana iso määrä näyttelyitä, Sarjakuvakeidas on avoinna klo 11-19.A lot of program also in english11:00 - Laituri: Veli-Matti Ural ja Esa Niskanen: Taivalkoskelta ilmataisteluihin
lisää/more11:40 - Laituri: Pentti Otsamo ja Pauli Kallio: Huuhkajia ja Helmareita
lisää/more11:45 - Pakkala-sali: Animaatio: Karl Magnus & Helvetin Viimeinen Vitsaus
lisää/more12:00 - Pakkala-sali: Sprinttistripin SM
lisää/more12:20 - Laituri: Sami Nyyssölä: Learn finnish without studying
lisää/more13:00 - Laituri: Mari Ahokoivu: Oksi
lisää/more13:45 - Laituri: Harri Filppa ja Jukka Takalo: Kekä kommeiten kuolee
lisää/more14:20 - Laituri: Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen: Kamala luonto
lisää/more15:05 - Laituri: Wolf Kankare: Subdimensionaalinen portti
lisää/more15:35 - Laituri: Ville Ranta: Kuningas menettää päänsä
lisää/more16:15 - Laituri: Stine Spedsbjerg (Tanska/Denmark)
lisää/more16:50 - Laituri: Mattias Elftorp (Ruotsi/Sweden) ja Lauri Ahtinen
lisää/more17:10 - Pakkala-sali: Sprinttistripin SM 2018 palkintojenkako
lisää/more17:30 - Pakkala-sali: Jussi Hukkanen: Maailman paskin nalle - Koko kooma
lisää/more17:35 - Laituri: Martin Ernstsen & Sigbjørn Lilleeng (Norja/Norway)
lisää/more18:15 - Pakkala-sali: Cara Bean (USA) and Tessa Astre
lisää/more18:20 - Laituri: Avi Heikkinen: Valotusaika
lisää/more - LA24MARRAS2018
Sarjakuvakeidas / Comics Oasis
Sarjakuvakeidas on avoinna 24.11. klo 11-19 ja antaa vierailijoille mahdollisuuden tehdä sarjakuvalöytöjä. Keitaalla on myynnissä sarjakuvakirjoja, tulosteita, oheistuotteita ja muuta materiaalia lukuisilla pöydillä, joiden takaa löytyy itsenäisiä tekijöitä, yrityksiä ja yhteisöjä. Sarjakuvakeidas sijaitsee Oulun kaupunginkirjaston pääkirjastolla.On Saturday November 24th the Comics Oasis is open between 11am and 7pm and gives a pleasant opportunity to find all kinds of comic books from mainstream to alternative. There are also prints and other goodies on sale by different authors, companies and communities. The Comics Oasis is located at the Oulu city library's main library.Myyjät keitaalla / At the Comics Oasis- Turun Sarjakuvakauppa
- Zum Teufel
- Asema Kustannus
- Pokuto - Pohjoinen kustannustoiminta
- Suuri kurpitsa
- Kamala luonto
- CBK
- Wormgod
- Tusen serier
- Sigbjørn Lilleeng
- Martin Ernsten
- Ilpo Koskela
- Rocken Moll
- Nikke Lindholm & Onsku Franck
- Nam-Ke
- Keski-Suomen Sarjakuvaseura
- Avi Heikkinen
- Rika Ruusuvaara & co.
- Esko Heikkilä
- Late ja kumppanit
- Apila Pepita
- Kimmo Lust
- Mari AA
- Limingan taidekoulu
- Saara Holappa
- Laura Nieminen
- Heidi Lintula
- Amy Jean
- Mae Vaan
Piirrätä itsestäsi karikatyyri
Sarjakuvakeidas, Limingan taidekoulun piste
12:00-18:00Sarjakuvataiteilija Tessa Astre loihtii karikatyyrejä ja muotokuvia festivaalihinnalla, 10 euroa/kpl Limingan taidekoulun pisteellä, Sarjakuvakeitaalla. Tekniikkana hän käyttää perinteisesti tussia ja akvarelleja.Piirrätä itsellesi jääkaappimagneetti
Sarjakuvakeidas, Pokuton piste
12:00-18:00Tule ja piirrätä itsellesi oma ja uniikki jääkaappimagneetti sarjakuvantekij öiden toteuttamana, 3 euron korvausta vastaan. - LA24MARRAS2018
Signeeraukset | Book Signings
11:40-12:00
Veli-Matti Ural & Esa Niskanen
12:00-12:20
Juho Sihvonen
12:20-12:50
Pentti Otsamo & Pauli Kallio
13:00-13:40
Sami Nyyssölä
Jyrki Mäki
13:45-14:20
Mari Ahokoivu
14:20-14:45
Harri Filppa & Jukka Takalo
14:45-15:05
Timo Kokkila
Tohtori K
15:05-15:40
Jarkko Vehniäinen & Marja Lappalainen
15:40-16:15
Wolf Kankare
Mikko Jylhä
16:15-16:50
Ville Ranta
Aapo Kukko
16:50-17:30
Jussi Hukkanen
Cara Bean
17:35-18:20
Mattias Elftorp
Lauri Ahtinen
18:20-18:45
Martin Ernsten
Sigbjørn Lilleeng - LA24MARRAS2018
Sprinttistripin SM 2018 / Sprint strip's Finnish Championship 2018
Vuonna 2018 järjestetään Oulun Sarjakuvafestivaalilla yhteistyössä Kemin Sarjakuvakeskuksen ja Pohjoisen Kulttuurilehti Kaltion kanssa jo Kemin Sarjakuvapäiviltä tuttu Sprinttistripin SM.Kilpailu on järjestetty viimeksi vuonna 2012 ja lajin hallitseva Suomen mestari on Reetta Laitinen.Mittelössä osallistujilla on 45 minuuttia aikaa laatia sarjakuvastrippi annetusta aiheesta. Tuomaristo rakentuu tänä vuonna sarjakuvan moniottelijoista ja strippisarjakuvan taitureista.Voittajille on luvassa palkintoja, jotka tarjoaa Pohjoinen Kulttuurilehti Kaltio. Palkintojenjako Pakkala-salissa 24.11. klo 17:10.- 1. palkinto: 200 euroa
- 2. palkinto: 100 euroa
- 3. palkinto: Kaltion vuosikerta
Sprint strip's Finnish Championship 2018
In 2018 Oulu Comics Festival organizes Sprint Strip Finnish Championship in collaboration with the Arctic Comics Center in Kemi and the cultural magazine Kaltio.The competition was last organised in 2012 and the dominant Finnish champion is Reetta Laitinen.In the Sprint participants have 45 minutes to compile a comic strip of a given topic. The jury consists of professionals and experts of the comics industry who have a particular experience in comic strips.Prizes for the winners will be presented by Cultural magazine Kaltio. Winners will be revealed at the Pakkala hall 24th November 5:10 pm- 1. Prize: 200 EUR
- 2. Prize: 100 EUR
- 3. Prize: Kaltio's volume
- LA24MARRAS2018
Sarjisbloggaajien miitti / Comic bloggers meeting
Pienessä ja mukavassa Kolossa sopu sijaa antaa! Sarjisblogaajien miitissä pääset tutustumaan toisiin sarjisbloggaajiin, hengailla rennosti tai pelata lautapelejä.Kannattaa ottaa myös omat piirustusvälineet mukaan!Meeting is held at the Cafe Kolo. There you can get to know comic bloggers, hang out casually or play board games.Bring your own drawing tools just in case! - LA24MARRAS2018
Sarjakuvaklubi | Comics Club
Sarjakuvaklubi kutsuu viettämään iltaa ja tutustumaan sarjakuvantekijöihin. Pub & Club Letkunpuiston Helmi anniskeluravintolassa on tarjolla on virvokkeita, musiikkia, monenlaista ohjelmaa ja hyviä keskusteluja!Illan ohjelma alkaa Sarjakuvakeitaalta saalistettujen kirjojen ääneenluvulla. Aapo Kukko ja Veli-Matti Ural tulkitsevat otteita pienlehtikeitaalla myydyistä tuotteista. Lisäksi lavalle astuu rupattelemaan tanskalainen sarjakuvataiteilija Søren Mosdal. Illan musiikista ennen Sarjakuvakaraokeahuolehtii Ville Pirinen.Vapaa pääsy, Ikäraja 18Come spend the evening at the Comic Club! Get to know some comic artists! The licensed restaurant Pub & Club Letkunpuiston Helmi serves refreshments, music, a variety of programs and good conversations!The evening program will start with the presentation where Aapo Kukko and Veli-Matti Uralread out loud from books fetched from the Comics Oasis. In addition, the Danish comic artist Søren Mosdal will be interviewed on stage.Ville Pirinen provides music beforethe Comics karaoke.Free access, age limit is 18 - SU25MARRAS2018
Mestarikurssi | Master Class
Norwegian comic artist Sigbjørn Lilleeng organizes a Master Class which puts the focus on flow and readability on the page. The Class is promoted towards adults and young adults interested in drawing comics. You can find pens and paper in the class, but you can also bring your own tools if you want to use a drawing tablet for example.Norjalaisen sarjakuvantekijän Sigbjørn Lilleengin ohjaamassa mestarikurssissa keskitytään sarjakuvasivun sommitteluun ja sulavan lukukokemuksen toteuttamiseen. Kurssille ei tarvitse ilmoittautua ennakkoon, mutta tilaan mahtuu vain 10 ensimmäistä osallistujaa. Kurssi on kohdennettu sarjakuvapiirtämisestä kiinnostuneille nuorille ja aikuisille. Oulun Sarjakuvakeskus tarjoaa paperia ja kyniä, mutta kurssin harjoitukset voi toteuttaa myös itse tuomilla työvälineillä, jos esimerkiksi haluat piirtää digitaalisesti. Kurssin opetuskieli on englanti. - SU25MARRAS2018
Suomen sarjakuvatutkimuksen nykytila
Mitä kuuluu Suomen sarjakuvatutkimukselle? Kuka sarjakuvaa tutkii ja missä? Miten sarjakuvaa voi ylipäätään tutkia ja mistä näkökulmista? Tule kuuntelemaan ja konsultoimaan asiantuntijoita. Jos tutkijuus kiinnostaa, tämä on oikea paikka!Paikalla sarjakuvatutkimuksesta kertomassa, keskustelemassa ja konsultoimassa muun muassa Don Rosan Disney -sarjakuvista väitellyt Ankkatohtori Katja Kontturi (Jyväskylän yliopisto), sarjakuvan ja kirjallisuuden tutkija Filosofian tohtori Jyrki Korpua (Oulun yliopisto) ja Suomen ensimmäisen sarjakuvitetun pro gradu -tutkimuksen tehnyt Taiteen maisteri Harri Filppa (Lapin ylipisto).Mikäli haluat saada tilaisuudessa palautetta omasta tutkimuksestasi niin lähetä suunnitelmasi osoitteeseen sarjakuvaoulu(at)gmail.com 18.11.2018 mennessä.Tapahtuma järjestetään yhteistyössä Suomen sarjakuvatutkijoiden kanssa. - SU25MARRAS2018
Sarjakuvapitchaus
- SU25MARRAS2018
Näin syntyvät sarjakuvahahmot
Koko perheen Oulun Sarjakuvafestivaalitapahtumassa sarjakuvantekijät ja kuvittajat kertovat ja piirtävät haastatteluiden siivittämänä sarjakuvahahmojaan.Tilaisuudessa hahmoja papereille loihtivat seuraavat taiteilijat, mainituista teoksistaan:- Timo Kokkila: Peräsmiehen poika 002 (Sarvakuja, 2018)
- Mari Ahokoivu: Sanni & Joonas: Hugo-serkku (Kumiorava, 2016)
- Jii Roikonen: Soivan Siilin joulu nuottikirja (Nispero, 2018)
- Harri Filppa: Vastarannan Siili piipertää (Soiva Siili, 2017)
Tilaisuuden aikana on myös hyvä hetkinautia Konst O. Delin herkuista.Taiteilijoiden teoksia voi tilaisuudessa tiedustella signeerattuna tekijöiltä tai vaihtoehtoisesti niitä on saatavilla Turun Sarjakuvakaupan Oulun toimipisteestä.How comic characters are made
Comic makers and illustrators will be telling and drawing something of their comic characters through the interviews at the whole family's event Oulu Comics Festival.At the event will the following artist draw their characters on the paper from their own works:- Timo Kokkila: Peräsmiehen poika 002 (Sarvakuja, 2018)
- Mari Ahokoivu: Sanni & Joonas: Hugo-serkku (Kumiorava, 2016)
- Jii Roikonen: Soivan Siilin joulu nuottikirja (Nispero, 2018)
- Harri Filppa: Vastarannan Siili piipertää (Soiva Siili, 2017)
During the event there is also a good time to enjoy the delights of Konst O. Deli.Artist's works can be asked by signatories from the creators or, alternatively, they are available at the Turku Comic Shop's Oulu store. - SU25MARRAS2018
Sarjakuvagalleria!n näyttelykierros | Comics Gallery! exhibition tour
Ilpo Koskela esittelee näyttelynsä Lights on! Historia eloon sarjakuvan keinoin. Tarjolla virvokkeitaIlpo Koskela presents his exhibition Lights on! History is alive in comics storytelling. Small refreshments! - SU25MARRAS2018
In memoriam 2018
Perinteisesti festivaaliväki on kokoontunut vielä sunnuntaina viimeisenkin ohjelman jälkeen rupattelemaan sarjakuvista ja mieltä polttavista asioita. Tänä vuonna festivaalin päättäjäiset siirtyivät myös ohjelmistoon ja toivotammekin sarjakuvakansan tervetulleeksi nauttimaan hyvästä seurasta, vielä kerran.Tapahtuma on pääsymaksuton ja K18.Traditionally, the festival visitors and staff has convened on Sunday evening after the last program. This year, that meeting is also part of the festival program. We would like to welcome all visitors, exhibitors, staff, etc to enjoy a good company, once again.The event is free of charge and K18. - SU25MARRAS2018
Flow-sirkus: Sirkusteltan naisen fantastinen show
Sirkusteltan naisen isojen hameiden alle kätkeytyy pieni sirkus, joka on täynnä leluja, nukkeja, sulkia, viuhkoja, pieniä valkoisia palloja, hattuja ja naamioita. Jokaiselle hameelle on oma shownsa minieläintarhasta lumoavaan sormijalkaiseen nuorallatanssijaan.Kahden ranskalaisen sirkustaiteilijan visuaalisesi kiehtova teos, ranskalaiselta nimeltään Les attractions extraordinaires de la femme chapiteau kuljettaa katsojat musiikillisesti maailman ympäri ja houkuttelee perheen pienimmät vanhempineen iki-ihanalle mielikuvitusmatkalle.Flow-circus: The Fantastic Show of the Big-top WomanHidden under the big skirts of the big-top woman is a tiny circus full of puppets and toys, feathers and fans, little white balls, hats, and masks. Every skirt is its very own show; an enchanting performance by a ropedancer, for example, or a miniature zoo!
“The Fantastic Show of the Big-top Woman” – originally called Les attractions extraordinaires de la femme chapiteau – is a visually intriguing performance by two French circus artists that induces the little ones, as well as their parents, on a divine imaginary journey and to travel musically around the world.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Viimeisimmät kirjoitukset
Powered By Blogger Widgets