Pari vuotta sitten Itävallan vaaleista uutisoidessaan Helsingin Sanomat keskustelutti nimittämällä Jörg Haiderin puoluetta laitaoikeistolaiseksi. Sen jälkeen termi on tarttunut lehdestä silmään, viimeksi Belgian burkakiellosta uutisoitaessa: "Laitaoikeiston keppihevosesta tuli koko poliittisen kentän suosikki" (HS 15.4.2010).
Miksi äärioikeisto ei Hesarille kelvannut? Tarkoitukseni oli kaivella termin taustaa, mutta asia jäi kunnes se tuli vastaan aivan toisessa yhteydessä.
Kuuluisa kommunisti Tuure Lehén teoksessaan Työväenluokan maailmankatsomus (Kansankulttuuri 1950) moittii porvareita ja erikseen vielä laitaoikeistoa. Lehén ei avaa käyttämäänsä termiä, mutta aika antaa vihjeen.
Toisen maailmansodan jälkeen hävinneissä maissa äärioikeiston toiminta oli kielletty. Oikeistolaista politiikkaa ei siis käynyt äärioikeistolaiseksi moittiminen, ellei se todella sellaista ollut. Olisi saattanut syyte tulla perättömästä ilmiannosta.
Laitaoikeistolaiseksi saattoi kuitenkin moittia.
Helsingin Sanomat ovat digitoituina verkossa vuodesta 1990 alkaen. Aineistosta voi tehdä hakuja, vaikka palvelua ei olisi tilannutkaan.
"Laitaoikeisto" haku tuotti eilen 61 tulosta. Vanhin oli tammikuulta 1990, jolloin uutisoitiin Länsi-Saksan poliisin ratsioista. "Uusnatsien toimista löytyi näyttöä - Länsi-Saksan poliisi etsi kotiratsioissa todisteita kielletyn äärioikeiston jäsenistä" (HS 25.1.1990). Tuolloin vielä äärioikeistolainen toiminta oli siis kielletty ja uutisessa kerrottiin "paineen laillista laitaoikeistoa vastaan lisääntyvän".
1990-luvulla Hesari käytti laitaoikeisto-termiä lähinnä Saksasta raportoidessaan. Huhtikuussa 1992 otsikoitiin "Äärioikeisto jyräsi Saksan kaksissa osavaltiovaaleissa" (6.4.1992), itse jutussa ääri- ja laitaoikeistosta puhuttiin. Seuraavan päivän pääkirjoituksessa arvioitin voiton syyksi "muukalaiskaunaa" (7.4.1992). Saksan laitaoikeistosta kirjoitettiin pitkin vuosikymmentä.
Heinäkuussa 1993 "valkoinen laitaoikeisto" jättäytyi Etelä-Afrikassa pois uuden perustuslain neuvotteluista. Huhtikuussa 1994 laitaoikeistolaiset söivät Mitterandin ja sosialistipuolueen kannatusta Ranskassa. Toukokuussa 1995 Belgiassakin laitaoikeiston kannatus nousi.
1990-luvulla laitaoikeistolaisuutta oli myös Yhdysvalloissa. Nykyisin tuota suuntausta sanottaisiin pikemminkin uskonnolliseksi oikeistolaisuudeksi. Heinäkuussa 2003 Hesarin kulttuurisivuilla suuntauksen edustajaksi nimettiin Ann Coulter (21.7.2003).
2000-luvulla laitaoikeisto-sanaa käytettiin pääasiassa Itävallan politiikasta ja Jörg Haiderista kerrottaessa. Ensimmäinen maininta on helmikuulta 2002. "Haideria moititaan jo Vapauspuolueessakin" (19.2.2002). Mainintoja on myös Saksan, Sveitsin ja Belgian laitaoikeistolaisista.
Ääri- ja laitaoikeiston ovat siis perua toisen maailmansodan rauhansopimuksista. Äärioikeistolainen toiminta oli kriminalisoitua, laitaoikeistolaisuus "laillista äärioikeistolaisuutta". Itse raja on varmaankin veteenpiirretty, kuten rajat poliittisella kentällä muutoinkin.
(kuvassa yhdysvaltalainen laitaoikeistolainen Ann Coulter vuonna 2007, Alex Erden ottama kuva wikipediasta)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti