Viisi vuotta sitten Faros-kustannus julkaisi kirjasena John Polidorin (1795-1821) Vampyyrin. Varsinaiselta ammatiltaan Polidori oli lääkäri ja lyhyen elämänsä aikana hän ehti julkaista vain muutaman tarinan. Sittemmin on julkaistu myös hänen päiväkirjojaan ja kirjeitään, lähinnä kiinnostuksesta erästä toista kirjailijaa kohtaan. John Polidori toimi nimittäin hetken lordi Byronin henkilääkärinä.
John Polidori kirjoitti Vampyyrin kesäkuussa 1816 Genevejärven rannalla. Se oli kilpakirjoitus, kilpailu on sittemmin saanut suurta arvostusta, vaikka osallistujille se oli vain lomahuvitus.
Merkittävän kilpailusta tekivät osallistujat. Polidorin lisäksi siihen osallistuivat Byron, Maryt Shelley ja Godwin. Tarina syntyi "muutamien aamupäivien" tuloksena, ja motivaatiota sille antoi muutamaa päivää aikaisemmin Byronilta saadut potkut.
Byron oli aikansa tähtiä ja kaikki häneen liittyvä kiinnosti lehdistöä. Polidorin tarina päätyi New Monthly Journalin tekijöiden käsiin, ja toimituksessa nähtiin mahdollisuus loata Byronin mainetta. Polidorin tarina sopi tarkoitukseen höystön kera. Tekijä oli jo "melkein unohtanut" kirjoittamansa.
Jotkut epäilivät tarinan olevan Byronin käsialaa, Byronin kilpakirjoituksesta Polidorin tarinassa onkin kaikuja. Itsepuolustuksekseen Byron Vampyyrin julkaisun jälkeen julkaisi omansa Mazeppa -runoelman liitteenä.
Faroksen julkaisuun esipuheen kirjoittanut britti Christopher Frayling pitää Vampyyria genren aloittajana. Siitä on vain lepakon siivenisku Draculaan.
Vampyyreita on kansanperinteessä ja kirjallisuudessa ollut iät ja ajat. Polidorin tarinan tekee merkittäväksi vampyyrin lordius. Aatelisiin piireihin verenimijöitä ei aikaisemmin oltu Fraylingin mukaan liitetty, ainakaan herrasmiesmäisessä merkityksessä. Vlad Seivästäjää ei kohteliaasta ja kunnioitettavasta käytöksestään tunneta.
Polidorin tarina on lajityypin tunnuspiirteet täyttävä. 19-vuotiaana unissakävelystä ja mesmerismistä tohtoriksi väitellyt käytti ajalle tyypillistä tapauskertomusten tieteen kieltä, ja se jäi genren normiksi pitkiksi ajoiksi.
Tarinan vampyyrin, Lordi Ruthvenin, esikuvana pidetään siis lordi Byronia. Mutta saattaa tarina olla pelkästään aateliston etuoikeuksia pilkkaavaa. Polidorilla oli aatelittomana taidoistaan ja tutkinnoistaan huolimatta vaikeuksia pärjätä ammatissaan. Vampyyristakaan ei täyttä palkkiota maksettu, ja sekin vasta julkaisun jälkeen.
Polidori kuoli 25-vuotiaana aivovaurion seurauksena. Hänen kuolemaansa yritettiin mystifioida, mutta myöhemmät tutkimukset ovat osoittaneet ne kohun nostatukseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti