Roland Flicket: Nenänkaivuun nautinto

Minerva Kustannus on pokkarisarjassaan julkaissut Roland Flicketin kirjoittaman ja Jon Highamin kuvittaman Nenänkaivuun nautinnon (2008). Alaotsikoltaan teos on "tekniikat kautta aikain". Poimi, pyörittele ja sneppaa, siinä tekninen osuus. Maailman nenänkaivajat, yhtykää! julistaa takakansi.

Teoksen kirjoittaja Flicket esitellään "maailman johtavaksi räänkaivuunasiantuntija professoriksi". Kyseessä on siis humoristinen teos, jossa herätellään naurua ja komiikkaa kun vakiintuneeseen tietokirjalliseen lausemuottiin sijoitetaan järjenvastaisia ajatuksia.

Valitettavaa on vain, että tietokirjallisena lausemuottina on käytetty perin vanhahtavaa ja huonoa "Valitut Palat" -pohjaa. Tästä syystä lauseiden koomisen transformaation ehdot täyttyvät vain osittain.

Aihe on mitä herkullisin (tai mitä kukin omista nenäeritteistään ajattelekaan) ja siitä olisi voinut syväkaivaa enemmänkin aivoituksia. Heti teoksen alussa nousee mieleen, onko egyptiläisten faraoiden nenänkaivamisella ja palsamointiin liittyvällä aivojen poistamisella nenän kautta mitään yhteyttä toistensa kanssa? Siihen ei asiantuntijaprofessori ota kantaa, vaan vaikenee täysin.

Kaivuuongelmia -osiossa professori vastaa nenänkaivuuongelmista kärsivien kysymyksiin. S. T. Boorman Fallsista tiedustelee, miten hänen tulisi suhtautua poikaystäväänsä, joka rakastellessa kaivaa nenää (omaansa, Flicketin moraalisääntöjen mukaan toisen nenää ei saa koskaan kaivaa). Professori kehottaa naista kaivamaan myös. Avoimeksi jää kysymys, mistä olisi saatavilla nenäkaivuufetissin omaaville kuvamateriaalia nautinnon täydellistämiseksi.

On teoksessa hyvätkin puolensa. Jos haluat viettää mukavan kahvihetken töiden lomassa, niin ota tämä kirja mukaan. Porukassa lauseita tekstistä poimien aikaan saa hersyvät naurut.

Skotlanti - Englanti 0-0

Huominen marraskuun 30. päivä on kansainvälisen jalkapalloilun merkkipäivä. Huomenna 1872 käytiin ensimmäinen kansainvälinen jalkapallo-ottelu Glasgow'ssa Hamilton Crescentin krikettikentällä. Isäntä Skotlantia vastaan asettui Englanti ja lopputuloksena oli maaliton tasapeli. Peliä oli todistamassa noin neljä tuhatta katsojaa.

Maaliskuussa 1873 pelattiin uusinta, jonka Englanti vei kotikentällään 4-2. Seuraavien parin vuoden aikana Brittein saarten sisäiset "kansainväliset" ottelut vakiintuivat.

Jalkapallon kansojen väliset ottelut eivät saaneet alkuaan nationalismista, vaan lajin perusluonteesta. Jalkapallo oli erilaisten seurojen välistä mittelöä, lajin soccer -nimikin tulee seuroista: jollakin englantilaisella logiikalla soc. on tietenkin lyhenne association -sanasta.

Kun erilaiset seurueet ottivat mittelöitä, erittäin suosittuja sellaisia, keskenään, niin miksei myös kansat?

Jo ennen ensimmäistä kansainvälistä ottelua jalkapallo oli levinnyt siirtotyöläisten ja siirtolaisten mukana laajalle: mannermaalla Sveitsissä ja Tanskassa, Amerikoissa Argentiinassa ja Yhdysvalloissa jo 1860-luvulla pelailtiin.

Suomeen laji tuli 1890-luvulla englantilaisten mukana, joskin akateemista kiinnostusta lajiin oli ollut jo 1870. Kuten niin monet muut uutuudet, uusi laji kiersi maakuntien kautta pääkaupunkiin. Turun, Sortavalan, Viipurin ja Vaasan esimerkit osoittivat helsinkiläisille, että laji voisi olla ihan mainio. Läpimurto Helsingissä tapahtui 1906.

Eroon sokeritoukista?

Tähän aikaan vuodesta usein herää huomaamaan, että sokeritoukat ovat vallanneet asunnon. Kaipa ne harmittomina seuralaisina viettävät elämäänsä seuranamme muinakin vuodenaikoina, mutta (ulko)valon vähentyminen saattavat pieneläimet uskaliaammille retkille huoneistoihin sellaisinakin kellonaikoina, jolloin ihmisasukkaatkin ovat hereillä.

Sokeritoukka (Lepisma saccharina) on ihan varsinainen hyönteinen, eikä 'toukasta' koskaan muodonmuutoksen kautta muuta synny. Englannissa eliötä kutsutaan silverfishiksi, hopeakalaksi värityksensä mukaan. Täysikasvuisena se on noin senttimetrin pituinen ja elinvuosia ötökälle hyvissä oloissa kertyy kolme, neljä. Suippenevassa takapäässä on kolme sukasta, joista parhaiten saa lajimäärityksen tehtyä.

Ravinnokseen sokeritoukat syövät kaikkea tärkkelyspitoista ja ne viihtyvät parhaiten kosteissa tiloissa. Kerrostalossa ei kannata kuvitellakaan paasevansa eliöistä kokonaan eroon, ellei kiehuvalla vedellä holvaa viemäreitään joka päivä.

Haittaa sokeritoukista ei ole. Kerran kuulin väitettävän, että toukat olisivat syöneet liimaselkämykset eräästä sarjakuva-albumikokoelmasta, mutta epäilen todenperäisyyttä. Sen sijaan alareunastaan repsottavat tapetit saattavat olla sokeritoukkien mahan täyttämisen seurausta. Liisterihän on hyvin tärkkelyspitoista.

Kiusallisen suureksi kasvaneen jalkalistan taakse pesiytyneen populaation voi hävittää Raidilla. Ruiskuttamalla kaikki kolot ja lattiaa 20-30 sentin leveydeltä esimerkiksi aamulla töihin lähtiessä voi illalla kotiin tullessaan imuroida koko joukon menehtyneitä ja pökertyneitä yksilöitä saaliikseen. Muista viedä pölypussi samantien ulos, jotteivat heräilevät yksilöt väistä kohtaloaan.

WC- ja saunatiloissa sokeritoukat voivat olla hyödyllinen kumppani. Elikot kun syövät mielellään homeitiöitä ja niiden ei soisi sienikasvustoiksi asti pääsevän kenenkään huoneilmaa pilaamaan.

Nessun turma ja muita Oulu Sinfonian esityksiä

Oulu Sinfonia lähestyi ystävällisesti, tiedustellen haluammeko jatkaa kausikorttilaisina vakiopaikoilla Madetojasalissa parvella istuen. Kevään tulevien konserttien esiintyjänimiä ja teemoja päätöksen tueksi tarjottiin.

Mennyt syyskausi on ollut vaihteleva ja siten aloittelevalle kausikorttilaiselle hyvin antoisa. Monenlaista on ollut Taiteiden Yön toriesiintymisestä (kuva) Uuden musiikin lokakuun kautta Bel Canto -iltaan.

Sinfonialla ei ole vakituista kapellimestaria ja syksyn mittaan on todella oppinut, että siellä edessä heiluvalla puikkohyypällä on merkitystä. Orkesteri on kapellimestarin soitin ja ilman johtajaa hyväkään orkesteri ei pärjää.

Yhdessä ensimmäisistä konserteista tuomiokirkossa Sinfonia soitti Mozartin Eine Kleine Nachtmusikin ilman johtajaa, yhteissoitto pysyi jotenkuten unisonossa. Kirkonpenkissä kävi neljännessä osassa jo kova supina ja tuskastus, että mistä on oikein kyse.

Seuraavaa Aulis Sallisen Noturnal Dances of Don Juanquixote kappaletta onneksi tuli johtamaan työnsä taitava tekijä, Eva Ollikainen.

Erityisesti syksyn mittaan olen ilahtunut uusista tuttavuuksista, Schönbergistä, Messiaenista ja J-P Lehdon Habasta. Kirkkokonserteissa usein esitettyjen teosten massiivisuus suurine kuoroineen palkitsee. Aaria-iltojen merkitystä en osaa arvostaa, vaikka Madetojasali tuntui juuri silloin okevan täysimmillään. Nessun dorman voi vaikka Youtubesta Pavarotin parhaiden päivien esityksenä kuulla, jos pikaisen mielenliikutuksen haluaa.

Oulu Sinfonian intendentinkin paikka on auki, joten jos kansalais- ja kausikorttilaismielipiteenä saisi esittää, niin Sinfonian johtoon tulisi valita sellaisia henkilöitä jotka laaja-alaista ohjelmistoa tuottaisivat.

Tuoretta ja ajankohtiin sopivaa soitantoa.

Mannerheimin kuvaukset

[Tässä blogissa käsitellään Mannerheimin Muistelmia. Harlinin Mannerheim elokuvan alkuvaiheista löytyy hyvä juttu Uutispäivä Demarista: Rane Aunimo. Matti Kassila nosti Renny Harlinin Mannerheim-elokuvan ohjaajaksi.]

Mediat tiesivät kertoa, että Renny Harlinin Mannerheim -elokuvan kuvaukset ovat alkaneet. Itse Harlin ei työn tekoa vielä ole aloittanut, vaan kakkoskuvausryhmä kiertelee Suomea apulaisohjaajan johdolla. Akateemisen kirjakaupan näyteikkuna Kauppurienkadulla innosti minutkin Mannerheim -kuvausten aloittamiseen.

Suoraan sanottuna Mannerheimin Muistelmien uudelleenjulkaiseminen hämmästytti. Onhan vanhoja laitoksia, sitä ensimmäistäkin 1950-luvun alusta melkein jokaisesta antikvariaatista saatavana. Mitään 'tietoaukkoa' Mannerheimin suhteen ei ole päässyt syntymään, jota uusintapainoksella tarvitsisi täyttää.

Markkinointimateriaalissa ollaan avoimia. Viime vuonna julkaistu lyhennelmä Ratsain halki Aasian 1906-1908 (Otava 2007) myi sen verran hyvin, että laajalle ostajakunnalle täksi vuodeksi tarjotaan Muistelmia.


On melko tunnettu tosiasia, että Mannerheimin osuus muistelmien kirjoittamisessa oli tarkastuslukeminen ja hyväksynnän antaminen. Esikunta koordinoi ja historiantutkijat kirjoittivat. Jossakin on julkaistu luettelo muistelmien kirjoittajista luvuittain.

Alkuperäisten muistelmien julkaisuajankohtaa on historioitsijoiden piirissä kritisoitu. Mannerheim halusi saada kirjat julki vielä eläissään, tämä rajoitti haamukirjoittajien tulkintojen tekemistä. Kuoleman jälkeen julkaistuille muistelmille olisi kansallisen historiantutkimuksen piirissä voitu antaa enemmän painoarvoa, ja sisältökin olisi voinut olla niin sanotusti rankempaa.

Eipä Muistelmia ole juurikaan historiankirjoituksessakaan käytetty, eikä niillä olekaan antia kuin historiankirjoituksenhistorialle.


Mannerheimin muistelmien julkaisuhistoria:

Muistelmat / G. Mannerheim
Ensimmäinen osa / suom. Lauri Hakulinen, avustajina Matti Sadeniemi, Eino Nivanka ja Maijaliisa Auterinen
Helsinki : Otava 1951, 2. p. 1953
544 s.
125 kuvaa, 14 karttaa, 1 karttaliite

Muistelmat / G. Mannerheim
Toinen osa / suom. Lauri Hakulinen avustajina Matti Sadeniemi, Eino Nivanka ja Maijaliisa Auterinen
Helsinki : Otava 1952, 2. p. 1953
526 s.
135 kuvaa, 16 karttaa sekä henkilöhakemisto

Muistelmat / C. G. Mannerheim
suomentanut Lauri Hakulinen, avustajina Matti Sadeniemi, Eino Nivanka ja Maijaliisa Auterinen
Helsinki : Otava , 2008 (Keuruu : Otavan Kirjapaino)
766 s., [32] kuvas. : kuv., kartt. ; 29 cm

Suomen marsalkan muistelmat : G. Mannerheimin Muistelmien I-II kansanpainos
1. p. 1954 (387 s., 24 kuval. 17 karttaa, 70 syväpainoliitekuvaa)
2. p. 1993 (387 s., [48] kuvas. : kuv., kartt. ; 21 cm)
3. p. 2004

Suomen marsalkka Mannerheim
Helsinki : Suuri suomalainen kirjakerho , 1995 (Keuruu : Otava)
527 s. : kuv., kartt. ; 25 cm
Sisältö: s. 8-372: Suomen marsalkan muistelmat / C. G. E. Mannerheim. - Lyh. laitos. - s. 373-526: Mannerheimin kääntöpuoli / Sakari Virkkunen.

Knock knock

Tänään vuonna 1940 valkokankaalla kuultiin ensimmäisen kerran Nakke Nakuttajan nakutukset. Andy Panda -pätkässä esiintyneellä hahmolla ei vielä ollut nimeä, mutta seuraavana vuonna omien filmien myötä suosikkitikka sellaisen sai: Woody Woodpecker.

Nakke on Walter Lantzin ja Ben Hardawayn luoma hahmo. Äänen hänelle kehitti Mel Blanc. Valkokankaalla Nakke kumppaneineen keikaroi nakuttelemassa lyhyiden piirrettyjen kulta-ajan 1950-luvun puoliväliin ja siirtyi televisioon 1957.

Sarjakuvien tuotanto aloitettiin myös, Nakke Nakuttaja ilmestyi Suomessakin vuodesta 1955 lähtien aina vuoteen 1992, jolloin julkaiseminen lopetettiin kesken vuotta. Nakke vastasi ilmestymistiheydeltään Aku Ankkaa.

1970-luvulla tilausvalintani päätyi kuitenkin Aku Ankkaan, koska Nakkea ilmestyi kaksi kaksoisnumeroa, eli "vain" 50 numeroa vuodessa kun Akuja ilmestyi 52!


Parhaina Nakke -sarjakuvina mieleeni ovat jääneet Freddy Miltonin tekemät albumit Möykky tulee (1979) ja Iloiset pisarat (1980). Albumisarjaan liittyy kaksi lohikäärmeperhe Puff -albumia ja Nakkekokooma Monessa mukana (1989).

Iloisissa pisaroissa luontoon kaadettu jätekarkkilasti saa aikaan outoja: maasta alkaakin pulputa "iloa", jonka vyöryminen markkinoille johtaa kieltolakimaisiin tunnelmiin. Lopussa päästään alun asetelmiin. Karkkitehtaan johtajilla on jälleen valtava karkkilasti varastoissaan, ja siitä halutaan päästä eroon mahdollisimman yksinkertaisesti.

Liikemiesten nimellä kulkevat hämäräheput eivät Miltonin käsittelyssä helpolla pääse. Kuvan Pusse on pulassa Monessa mukana -albumissa tahtoessaan hakata kaupungin keuhkot.

Nakke -lehteä yritettiin herätellä henkiin 2001-2003, mutta yritys jäi vain neljäksi numeroksi.

Eurooppalainen elokuva-arkisto

Muutama päivä sitten tuli satiirisesti tölvittyä EU:n suurta Europeana -hanketta. On unioni saanut kulttuurin nettihankkeita onnistuneestikin aloitettua, sellaisena mainittakoon Europa Film Treasures, jonka tarkoituksena on koota kansallisten elokuva-arkistojen aarteita yhteen portaaliin kaikkien eurooppalaisten iloksi.

Toistaiseksi sivuilla on 51 filmiä katseltavaksi. Suomesta on mukana yksi, Holger Harrivirran 1947 Finlandia-Kuvalle ohjaama lyhäri Sauna.

Filmien kirjo on vähäisestä määrästä huolimatta melkoinen. Erilaisia animaatiota on mukana paljon, kiintoisin niistä Margaret Taitin vuonna 1970 suoraan filmille piirtämä.

Pääasiassa tekijänoikeuksista vapaat kuvat ovat 1900-luvun alusta, tuorein on vuodelta 1999 oleva itävaltalainen dokumentti maan elokuvatuotannon alkuvaiheista.

Wienissä 1900-luvun alussa kukoisti niin sanottujen "pikanttien elokuvien" tuotanto. Auliisti paljasta pintaa esitellyt tuotanto haki esikuvansa Pariisista. Wieniläisen Saturnin tuotanto painotti uima-asujen sijaan naturistista linjaa.

Vaikka pornon puolelle ei ilmeisesti menty, Saturnin toiminta herätti laajaa kansainvälistä vastustusta. Niinpä 1911 viranomaiset lopettivat sen toiminnan.

Joukosta löytyy viisi yhdysvaltalaistakin elokuvaa. Vanhat filmit ovat säilyneet satunnaisesti, eivätkä välttämättä kotimaassaan. Englantilainen Walter R. Boothin 1909 ohjaama science fiction -pätkä on tarjolla saksaksi Der Luftkrieg der Zukunft Saksan filmiarkistoista.

Pisimpänä työnä tarjolla on John Fordin varhainen lännenkuva Bucking Broadway vuodelta 1917 ranskalaisten restauroimana.

Yhdysvaltalainen on myös nettisivujen suosituin filmi, The Apple-Knockers and the Coke. Tuntemattomaksi jääneen ohjaajan K-18-lyhärissä vuodelta 1947 vähäpukeinen pin-up-tyttö Arlene Hunter leikittelee omenan ja limpparipullon kanssa.

Vähissä pukeissa Saunankin lauteilla tietysti ollaan. Toivottavasti elokuva-arkistoille riittää rahaa myös filmiaarteiden pelastamiseen ja kalliisiin restaurointeihin. Toivottavasti työn tuloksia jatkossakin tuodaan tätä kautta kaikkien nähtäväksi.


* Europa Film Treasures

Silmäkurkkuja ja muuta tiedotusta

Kulttuuritalo Valve oli ilmaantunut täyteen kaikenlaisia tiedotteita ja kysymyksiä. Toimikoot nämä neljä nappausta lääkkeenä Valokuvatorstain 109. haasteeseen:






Peräänkuulutetuksi vastalääkkeeksi tarjottakoon kauneudenhoitoliikkeen ulkomainostamia silmäkurkkuja:

Europeana

Euroopan hiili- ja teräsyhteisönä alkunsa saanut EU on täysin höpnaadilla lyöty, kun se taloustaitajien koordinoimana yritti hankkia itselleen taiteen avulla positiivista julkisuuskuvaa. EU:n komissio järjesteli nettisivun, jonka kautta saattaisi tutustua joidenkin kansallisten kirjailijoiden, säveltäjien, taiteilijoiden yms. tuotantoon ja kuvalliseen ilmaisuun.

Tämän pienen pienen sivuprojektin nimeksi oli annettu juhlavasti Europeana. EU:n komission puheenjohtajan José Manuel Barroson kiertojuttu aiheesta julkaistiin Kalevassakin (21.11.).

Barroson jutussa kerrottiin, miten oululainen matematiikan opettajakin saattaisi Newtonin alkuteoksia selailla tai bulgarialainen bibliofiili voisi tutkailla irlantilaisten munkkien käsintekemiä kirjakuvituksia.

Innovatiivinen internetteknologia näin viimein saattaa saada sen kuvitteellisen pakistanialaisen aasinajajan ja Lontoon Cityn meklarin kokemaan uudessa viestintäyhteisössä sielunveljeyttä toistensa kanssa.

Hiili- ja teräskoordinaattorit pahasti vain aliarvioivat tällaisten paikallisten, kansallisten kulttuurihömppien kuin Sibeliuksen, Baudelairen, Beethovenin, Danten ja Vermeerin tekeleiden kiinnostavuuden internetkäyttäjien keskuudessa.

Palvelu jumiutui alkuunsa. Ei oltu ajateltu, että yli kymmenen miljoonaa internettaajaa voisi olla tunnissa kiinnostunut tuollaisesta paikallisesta, nurkkakuntaisesta kulttuurituotannosta.

Tökkäsi alkuunsa tutustuminen. Pääsin etusivulle, jossa tuolloin esiteltiin tarjolla olevan muun muassa sellaisen saksalaisen johtajan kuin Adolf Hitler piirroksia. Ei ollut sama kuin Veikko Huovisen Veitikassa julkaistut, joten saattoivat ihan aitojakin olla.

Seuraavan kerran Barroson kuvaama "koko eurooppalainen kulttuuriperintö" on mahdollisesti kaikkien internetkäyttäjien katseltavissa joulukuun puolivälissä. Kunhan koneet saadaan isommiksi vaihdettua.

Sheikki Bab el Ehristä radisti Hans Böhmiin

[Tänään on vuorossa B-kirjaimella alkavien Tintin seikkailujen hahmojen esittely. Hahmot Abdulista Autuaaseen Salamaan, Caesarista Czarlitziin ja Dauodista Dupontiin ovat linkkien takana, muilla kirjaimilla alkavat hahmot löytyvät teoksesta Pablo, Tuhatkauno, Ludwig XIV ja muita Tintin sivuhahmoja (2007). Saatavana linkin takaa tai Helsingin Akateemisesta kirjakaupasta]

Bab el Ehr - sheikki, joka suunnitteli vallankaappausta Khemedissä. Eli partisaaniensa kanssa aavikolla beduiinien tapaan. Vallankaappaus onnistui viimein Dawsonilta ostettujen lentokoneiden avulla (Seikkailu Punaisella merellä, 14:6). Ensiesiintyminen: Mustan kullan maa, sivu 16, ruutu 2.

Bada, Ramon - eteläamerikkalainen veitsenheittäjä, joka varasti toverinsa Alonzo Perezin kanssa tavoitteli timanttia, arumbajojen blinksthinia. Lopulta hukkui toverinsa kanssa Atlantiin. Puhui murtaen: “henen pelinse on pelattu!” Ensiesiintyminen: Särkynyt korva, sivu 4, ruutu 15.

Balthazar - maalari-kuvanveistäjä, jonka Rodrigo Tortilla kaasutti kuoliaaksi. Mainitaan: Särkynyt korva, sivu 3, ruutu 14.

Balthazar, J. - maalari-kuvanveistäjä Balthazarin veli. Valmisti työpajassaan Nuevo Ricon pääkaupungissa San Facionissa arumbajafetissejä. Mallin J. Balthazar oli löytänyt veljensä jäämistöstä. Toimiston ja työpajan osoite oli Rue du Mouton d’or 32. Ensiesiintyminen: Särkynyt korva, sivu 57, ruutu 12.

Barnard - Lintusen veljesten hankkija. Haavoittui vakavasti esimiestensä ammuttamana, mutta selvisi kuitenkin vaikka sanomalehdessä kerrottiin hänen kuolleen. Ensiesiintyminen: Yksisarvisen salaisuus, sivu 3, ruutu 13. Uusi Kuvalehti 1955: Barnabas. WSOY: Barno.

Barrett - teknisen tutkimuslaitoksen polttoaineosaston johtaja. Kieltäytyi kommentoimasta moottoreiden räjähtelemisepidemiaa radiolle. Mainitaan: Mustan kullan maa, sivu 42, ruutu 17.

Batellerie, Jean-Loup de la - Paris-Flashin toimittaja. Erehtyi kuvaajansa Walter Rizotton kanssa luulemaan, että Castafiore ja Haddock aikovat naimisiin. Kunnon toimittajan tapaan hän yritti tarkistaa asian, mutta journalismin luotettavuuden kannalta hän erehtyi kyselemään tarkempia tietoja professori Tuhatkaunolta. Tuli myöhemmin Moulinsartiin tiedustelemaan kapteeni Haddockin mielipidettä kenraali Tapiocan salaliittosyytöksistä (Tintti ja picarot 5:8). Kun Hergé uudisti Mustan saaren salaisuuden, Batellerie pääsi mukaan jututtamaan pessimististä ja jälkiviisasta kiltochilaisen pubin vakioasiakasta (Mustan saaren salaisuus 61:10). Ensiesiintyminen: Castafioren korut, sivu 22, ruutu 1.

Baxter - Sbrodjin atomintutkimuskeskuksen ylin johtaja. Atomitutkimuskeskuksen palveluksessa työskentelevillä oli omat henkilönumerot, jotka käyvät ilmi haalareiden rinnuksesta. Herra Baxter oli numero yksi, professori Tuhatkauno yhdeksän, Frank Wolff neljätoista, kapteeni Haddock 56, Tintti 57, Dupond 61 ja Dupont 62. Observatoriota johti numero 85. Valvonta-asemalla työskenteli muun muassa numero 91 ja laskeutumisalueella numero 115. Ensiesiintyminen: Päämääränä kuu, sivu 10, ruutu 4.

Bazaroff, Basil - asekauppias Vicking Armsin palveluksessa. Myi kanuunoita yms. aseita sekä San Theodorosille ja Nuevo Ricolle, jotka valmistautuivat sotaan Gran Chapon alueen öljyvarojen vuoksi. Hahmon esikuvana oli brittien aateloima kreikkalainen Basil Zaharoff, joka rikastui ensimmäisen maailmansodan aikana myymällä aseita sodan kaikille osapuolille. Ensiesiintyminen: Särkynyt korva, sivu 33, ruutu 16.

Beatrix - äkäinen hevonen, joka potkaisee Tintin ja isäntänsä seinän läpi tallista ulos. Ensiesiintyminen: Tintti Amerikassa, sivu 17, ruutu 7.

Beh-Behr, sotamies - Tintin itselleen keksimä arabialainen salanimi. Harmikseen Tintti unohti salanimensä ja sai neljä päivää arestia. Nimi tullee Albertin diminutiivista Bébert. Englanninnoksessa salanimi on Ali Bhai eli alibi. Mainitaan: Faaraon sikarit, sivu 26, ruutu 6.

Ben Jussef - Sheikki Bab el Ehrin vakooja emiiri Ben Kalish Ezabin hovissa. Astui huolimattomuuttaan Aieššan hännälle, eikä kyennyt ajoissa kertomaan tietojaan Tintistä eteenpäin. Ensiesiintyminen: Seikkailu Punaisella merellä, sivu 31, ruutu 12.

Ben Kalish Ezab, Mohammed - Khemedin emiiri, Abdullahin isä. Asui Hash el Hemmissä, vaikka maan pääkaupunki oli rannikolla oleva Wadesdah. Joutui ongelmiin öljy-yhtiöiden kanssa: Khemedin sopimus öljykenttien hyödyntämisestä Arabexin kanssa oli umpeutumassa. Arabex ja Skoil Petroleum kilpailivat sopimuksesta ankarasti ja kaikkia keinoja käyttäen. Ben Kalish Ezab vaistosi Müllerissa jotakin pahaa, eikä suostunut yhteistyöhön hänen tai Skoilin kanssa. Myöhemmin solmi sopimuksen lentoyhtiö Arabairin kanssa, joka teki Wadesdahista merkittävän välilaskupaikan matkalla Mekkaan. Emiiri ja lentoyhtiö riitautuivat kuitenkin jo puoli vuotta sopimuksen solmimisen jälkeen. Menetti Khemedin hetkeksi sheikki Bab el Ehrille (Seikkailu Punaisella merellä, 14:6). Euroopan matkallaan halusi hankkia kaikenlaista, joka auttaisi Khemediä kehittymään. Tuomas Mesaanin haastattelussa hän kertoi yrittäneensä ostaa Windsorin linnan, mutta talousvaikeuksista huolimatta britit olivat kieltäytyneet myymästä. Tällaista emiiri ei ymmärtänyt. Hän ei ymmärtänyt ranskalaisiakaan: he kieltäytyivät myymästä Eiffelin tornin öljynporaustorniksi ja Centre Beaubourghin museon jalostamoksi (Tintti ja aakkostaide 10). Ensiesiintyminen: Mustan kullan maa, sivu 34, ruutu 10.

Ben Mahmud, Ali - Ben Kalish Ezabin palvelijoita. Ilmoittaa Abdullahin katoamisesta. Ensiesiintyminen: Mustan kullan maa, sivu 36, ruutu 5.

Ben Mulfrid, Jussuf - Ben Kalish Ezabin sotilasneuvonantaja. Ensiesiintyminen: Mustan kullan maa, sivu 38, ruutu 9.

Berberit - Saharassa ryöstelevä heimo. Kun eräs berberi tulee ampuneeksi Haddockin viskipullon, tämä äityy valtavaan raivoon: kostoa! Senkin kanaljat! Lättäjalat! Keppikerjäläiset! Troglodyytit! Hyrysysyt! Raakalaiset! Aststeekit! Rupikonnat! Mattokauppiaat! Kuvainraastajat! Dipsomaanit! Ektoplasmat! Lotjauunot! Bašši buzukit! Nieriäiset! Herkkukurkut! Makkabealaiset! Parasiitit! Törkyturvat! …ja jos tulette takaisin, niin saatte kiväärinperästä! Tässä yhteydessä on toinen sarjakuvaruuduista, joihin Hergé oli tuotannossaan tyytyväinen (38:2). Ensiesiintyminen: Kultasaksinen rapu, sivu 36, ruutu 10.

Bergamotte, Hippolyte - professori, Sanders-Hardmuthin retkikunnan jäsen, Tuhatkaunon opiskelutoveri. Toi Rascar Capacin muumion Etelä-Amerikasta mukanaan. Asui Palissyssä. Ensiesiintyminen: Seitsemän kristallipalloa: sivu 27, ruutu 3.

Bibarot - intiaaniheimo, joka asui arumbajojen naapurissa. Kutistivat vihollistensa päät omenan kokoisiksi. Ensiesiintyminen: Särkynyt korva, sivu 49, ruutu 12.

Bikulu - arumbaja, jonka poika oli sairas. Löydettyään Ridgewellin liinan Miloun hännästä lähti etsimään “valkoista vanhusta”. Ensiesiintyminen: Särkynyt korva, sivu 50, ruutu 10.

Bill - Bobby Smilesin apuri. Sitoo Tintin rautatiekiskoihin. Ensiesiintyminen: Tintti Amerikassa, sivu 39, ruutu 12.

Bill - chicagolainen pikkurikollinen, Caponen kanssa kilpailevan joukon palveluksessa. Mainitaan: Tintti Amerikassa, sivu 12, ruutu 11. Ensiesiintyminen: Tintti Amerikassa, sivu 13, ruutu 1.

Bill - chicagolainen pikkurikollinen, josta oli tarkoitus tulla Oy Ryöstäntä Ab:n osakas. Ensiesiintyminen: Tintti Amerikassa, sivu 50, ruutu 1.

Bill - Ison-Britannian rautateiden palveluksessa ollut veturimies, jonka kuljettaman veturin tohtori Müller ja hänen autonkuljettajan Ivan kaappasivat. Ensiesiintyminen: Mustan saaren salaisuus, sivu 34, ruutu 11.

Bill - yhdysvaltalainen ratatyöläinen. Ensiesiintyminen: Tintti Amerikassa, sivu 31, ruutu 12.

Bior, Tristan - suunnittelija. Moulinsartin ruusutarhasta palatessaan Bianca Castafioren kaulassa ollut helminauha katkesi. Castafiore totesi, ettei kaulakorulla ollut suurta arvoa, mutta “onhan Tristan Bior sentään aina Tristan Bior”. Biorin esikuvana on mitä ilmeisimmin Christian Dior. Piirrettyään Tintti Tiibetissä seikkailuun Air Indian lentokoneita, sai Hergé Indian Airwaysistä vihaisen puhelinsoiton. Yhtiön edustaja syytti sarjakuvapiirtäjää kunnianloukkauksesta, sillä edustajan mukaan yksikään Indian Airwaysin kone ei ollut koskaan pudonnut. Castafioren koruissa Hergé antoi periksi perfektionismilleen ja Paris Matchista tuli Paris-Flash ja Christian Diorista Tristan Bior. Viskipullokin, jotka Hergé yleensä piirsi hyvin tarkasti etikettiä myöden, sai Castafioren korujen alussa olla vain “scotch whisky”. Sivulla 57 Haddockin käteen kuitenkin ilmaantui jo aito pullo. Mainitaan: Castafioren korut, sivu 25, ruutu 5.

Björgenskjöld, Erik - ruotsalainen tiedemies, auringon protuberanssien tutkija. Euroopan Tieteellisen Tutkimussäätiön retkikunnan jäsen. Ensiesiintyminen: Salaperäinen tähti, sivu 14. WSOY: Matti Pohtija.

Bob - VH-RCB vesitasolentokoneen (tunnus Victor Hotel Bravo) lentäjä. Kone lähetettiin havainnoimaan Pulau-Pulau Bompan tulivuorenpurkausta. Ensiesiintyminen: Lento 714, sivu 59, ruutu 10.

Bohlwinkel, pankkiiri - Pearyn tutkimusretkikunnan rahoittaja. Kilpaili meteorin löytämisestä ETT:n kanssa. Ei kaihtanut epärehellisiä keinoja tavoitteidensa saavuttamiseksi. Asui Sao Ricossa, albumin aikaisemmassa versiossa Yhdysvalloissa. Nimi tulee brysselin murteesta, herkkupuotia tarkoittavasta bollenwinkel -sanasta. Ensimmäisessä versiossa pankkiirin nimi oli Blumenstein. Vuonna 1954 Hergé muutti juutalaistyylisen nimen nykyiseen vain havaitakseen, että Bohlwinkel on oikea israelilainen sukunimi… Ensiesiintyminen: Salaperäinen tähti, sivu 22, ruutu 3.

Boldov - syldavialainen lentäjä. Kuljetti SY-ONF pienkonetta. Ensiesiintyminen: Tuhatkaunon tapaus: sivu 41, ruutu 3.

Bolero y Calamares, Porfiro - espanjalainen tiedemies Salamancan yliopistosta. Euroopan Tieteellisen Tutkimussäätiön retkikunnan jäsen. Ensiesiintyminen: Salaperäinen tähti, sivu 14.

Bolivar (Hippolyte) - maailman väkevin mies, jonka puupainot gansterit olivat varastaneet. Hahmon esikuvana oli aikoinaan kuuluisa Arthur Henning alias voimamies Arthur Saxon. Ensiesiintyminen: Tintti Amerikassa, sivu 60, ruutu 1.

Bombard, tohtori - erikoisen planktonia ja merivettä sisältävän päivällisen kehittäjä. Mainitaan: Seikkailu Punaisella merellä, sivu 36, ruutu 13.

Bonvault, Louis - kansainvälisen rahanväärennysliigan yhdyshenkilö Sveitsissa. Osoite oli Villa Gai-Soleil, St. Germain (S. et O.). Mainitaan: Mustan saaren salaisuus, sivu 54, ruutu 9.

Boris, eversti - Muskar XII:n adjutantti, ZZRK:n jäsen. Yritti estää Tintin pääsyn kuninkaan puheille raaoin keinoin, mutta sattuma toimi sankarimme hyväksi. Soluttautui mukaan Tuhatkaunon johtamalle kuuretkelle tavoitteenaan raketin varastaminen (Tintti kuun kamaralla 39:15). Tuolloin hän oli nimeltään Jörgen, mutta Tintti muisti hyvin heidän aikaisemman tapaamisen. Haddockin mielestä Boris muistutti muun muassa olmia ja putkisierainlepakkoa. Kuoli kinastelussa aseesta insinööri Frank Wolffin kanssa (Tintti kuun kamaralla 52:7). Ensiesiintyminen: Kuningas Ottokarin valtikka, sivu 35, ruutu 11. Uusi Kuvalehti 1961: luutnatti Boris.

Boris - professori Alfredo Topolinon bordurialainen palvelija. Poltti Makedonia -savukkeita. Mainitaan: Tuhatkaunon tapaus: sivu 25, ruutu 13.

Boullu, Isidor - kivityömies, rappari. Nestor ja Haddock yrittivät kovasti saada Boullua kiinni ja korjaamaan Moulinsartin portaikosta rikki menneen rapun. Yksityisyrittäjäksi Boullu ei ollut kovin palvelualtis. Moulinsartin torvisolistien jäsen (Castafioren korut 30:2). Hahmon esikuvana oli eräs herra Boullu, joka korjasi Hergén maaseutuasuntoa kahden vuoden ajan. Ensiesiintyminen: Castafioren korut, sivu 5, ruutu 8.

Boullu, rouva - rappari Boullun aviopuoliso. Puhelimessa kertoo Haddockille, että hänen miehensä oli lähtenyt heti aamusta, vaikka herra istui edelleen kotonaan. Onnittelee miehensä kanssa sähkeitse Haddockia kihlautumisesta. Ensiesiintyminen: Castafioren korut, sivu 26, ruutu 3.

Braque, Georges - taidemaalari (1882-1963). Kubismin kehittäjä Pablo Picasson ohella. Carreidas käski välittäjänsä Goldbergin ostaa hänen taulunsa. Mainitaan: Lento 714, sivu 8, ruutu 6.

Bross - Bross & Clackwell hattutehtaan perustajia. Carreidasilla oli ennen sotia ostettu heidän valmistamansa hattu. Mainitaan: Lento 714, sivu 46, ruutu 5.

Brown - Shanghain kansainvälisen vyöhykkeen etsiviä. Ensiesiintyminen: Sininen lootus, sivu 35, ruutu 18.

Bruno - taikureiden kuningas. Pystyi muuttamaan veden viiniksi, toisin kuin kapteeni Haddock. Ensiesiintyminen: Seitsemän kristallipalloa: sivu 16, ruutu 2.

Brutus - Lintusen veljesten verikoira. Ensiesiintyminen: Yksisarvisen salaisuus, sivu 3, ruutu 12. Uusi Kuvalehti 1955: Nero.

Buaarat - arabiheimo. Kaksi heimon miestä hyökkäsi kavalasti sheikin kimppuun, ainakin huhun mukaan. Mainitaan: Faaraon sikarit, sivu 25, ruutu 10.

Bustringovitš - GPU:n agentti, joka Zum Löwen Gastausin tarjoilijaksi naamioituneena Berliinissä huumaa Tintin ja Miloun. Ensiesiintyminen: Tintti Neuvostojen maassa, sivu 132, ruutu 5.

Böhm, Hans - radisti. Spalding palkkasi hänet Carreidasin palvelukseen Singaporessa, jossa aikaisempi radisti jäi säiliöauton alle. Ensiesiintyminen: Lento 714, sivu 8, ruutu 8.


Katso myös: Abdulista Autuaaseen Salamaan, Caesarista Czarlitziin ja Dauodista Dupontiin.

Sijoitusluonteisen omaisuuden verotus voimaan takautuvasti

Maailman paras valtiosihteeri Raimo Sailas on onnistunut siinä, mistä monien muiden maiden valtiovarainministeriöiden virkamiehet vain haaveilevat. Sailas on onnistuneesti saanut vasta maailman parhaaksi valtiovarainministeriksi valitun Jyrki Kataisen junailemaan hallituksen tekemään päätöksiä niin, että sijoitusluonteisen omaisuuden verotus astuu Suomessa voimaan takautuvasti. Helsingin Sanomien mukaan verottajalla on mahdollisuus toimittaa verotus uusiksi sijoitusomaisuuden osalta vuodelta 2004 alkaen.

Lama-ajan surkastuvien verotulojen vuoksi verottaja tullee käyttämään mahdollisuuttaan kirstunsa täyttämiseen täysimääräisesti. Pettynyt kansanedustaja Kimmo Sasi kykeni tarjoamaan yrittäjille vain yhden oljenkorren verojen maksuunpanon viivyttämiseksi: "asia jää oikeuskäytännön varaan".

Pitkään valmisteltu yrittäjien vapauttaminen perintöverosta sai ratkaisevan käänteen syyskuun 10. päivä tätä vuotta, kun Sailas onnistui ujuttamaan ministeriönsä poliittisessa johdossa olevan Kataisen verouudistukseen niin sanotun Troijan hevosen, viruksen, joka aktivoitui Kataisen ja valtioneuvoston hyväksyttyä perintöverouudistuksen täydennetyn version hallituksen esitykseksi.

Viruksen takautuva vaikutus varmistui tiistaina 18. päivä tätä kuuta, kun Katainen The Financial Timesilta saamansa tunnustuksen huumassa sai hallituksen perumaan koko perintöverouudistuksen. Hallituksen uusi perintöverolinjaus siis aktivoi Sailaksen viruksen vaikuttamaan aina vuodesta 2004 alkaen.

Sijoitusluonteisen omaisuuden verotus tulee olemaan syyskuussa tehtyjen arvioiden mukaan valtiolle paljon tuottoisampi kuin aikaisempi, pari vuotta sitten poistettu varallisuusverotus ja vanha huojennettu yritysperintöverotus yhteensä.

Kuva: Lehtikuva Oy/Valtioneuvoston kanslia.

Talokuvastoja haaveiluun

Akateemisesta kirjakaupasta tarttui mukaan kaksi Kolonin kustantamaa nelikielistä arkkitehtuurikirjaa, Skandinaavisia koteja ja Vapaa-ajan asunnot (2008). Molemmat teokset ovat Macarena San Martínin kokoamia ja espanjalaisen LOFT Publicationsin tuottamia.

Samassa sarjassa oli useampiakin julkaisuja, mutta ensikesän rakennussuunnitelmia ajatellen nämä kaksi vaikuttivat parhailta virikkeiden antajilta.

Hinnan puolesta useampikin olisi voinut ostaa, nämä monikieliset normaalien kustannuskielirajojen yli menevät teokset kun tapaavat olla huomattavasti halvempia kuin pelkästään Suomen markkinoille tehdyt.


Kappalehinta oli 6,90.

Arkkitehtuurikuvastoissa pääasia ovat kuvat, tekstiä on vähän. Nelikielisyys ei vie lukijansilmissä "turhaa" tilaa. Ajoittain on jopa hauska pysähtyä vertailemaan tanska, ruotsin ja norjan "eroavaisuuksia". Kääntäjien nimetkin mainitaan, monikielisyyden tuottaminen ei ole jäänyt jonkun käännösfirman nimeen.

Kun tekstiä on vähän pienetkin virheet kiukuttavat. Kreikkalainen satusetä oli Aisopos, tästä pyyhkeet oikoluvun tehneelle barcelonalaiselle Equipo de Edición -firmalle.

Molemmissa teoksissa esitellyissä rakennuksissa ensilukemalta/katselulta pisti silmään runsas lasin ja ikkunapinta-alan käyttö. Kokonainen lasiseinä ei ole mikään harvinaisuus näissä viime vuosikymmen(i)en tuotoksissa. Tarkemmin perehtyessä yksityiskohtiin alkoi nähdä myös kantavia rakenteita ja ihan oikeita seiniäkin.

Kotimaiseen haaveiluun Vapaa-ajan asunnoista ei juuri ole apua, jos tahtoo pitää haaveensa ilmasto-olosuhteisiin sopivina. Monet esitellyistä rakennelmista ovatkin aivan jossakin muualla leveysasteilla, osa jopa viidakon sisässä salaisena pakopaikkana.


Skandinaavisissa kodeissa on koko joukko suomalaisiakin, ihan kesäasunnoksi suunniteltujakin. Todd Saundersin ja Tommie Wilhelmsenin Ahvenanmaalle paikkaan suunnittelema kesätalo voisi olla jotakin sellaista mitä haen. Olavi Koposen Kemiöön suunnitteleman Villa Långbon ulkoseiniin materiaaliksi valitsema päre saattaisi olla hyvinkin käyttökelpoinen idea laajemminkin.



Paljon katseltavaa ja ihmeteltävää näissä riittää, kun malttaa pysähtyä kuvien yksityiskohtia katselemaan. Moneen makuun ja mielenkiintoon. Soisi, että laajemminkin osattaisi pysähtyä uutta tai uudempaa arkkitehtuuria katselemaan ja sitä myöden myös sellaisesta haaveilemaan.

Näissä ei hintakaan paljon painaisi.

Mutta kyse taitaa olla ajasta.

Vaisu kamppailu

YLE TV1:n Kotikatsomossa esitetty kaksiosainen Katso ihmistä jäi valitettavan vaisuksi kirjailijan kamppailun kuvaukseksi. Kyseessähän oli Salamasotaa, yhtä suurta kulttuuri- ja sananvapaustaistelua kuvaava minisarja, joka vuosien varrella on kasvanut suorastaan myyttisiin mittoihin muiden 1960-luvun tapahtumien tapaan.

Viikko sitten maanantaina esitetyssä ensimmäisessä osassa pohjustettiin tulevaa, rakennettiin asetelmaa, jossa uskonnolliset piirit hakivat kohdetta ja nuori kirjailija perusti perhettä.

Eilen esitetty toinen osa saattoi osaset kasaan. Pitkällisen piinan oikeudenkäynnin odottelu Salamalle ja hänen nuorelle vaimolleen toi. Sarjan ohjannut Kari Paljakka ei kuitenkaan saa näytttelijöistä irti sitä, mitä pitäisi. Salaman vainoharhat ja karkumatka eivät saavuta sellaisia mittasuhteita, joita odottaisi.

Konkarit Antti Litja Simojokena ja Martti Suosalo lahkolaisena, kiihkeänä jumalanpilkan vastustajana onnistuvat rooleissaan. Litjan Simojoki kiemurtelee oivallisesti Salaman tullessa häntä tapaamaan -- ja yleisölle välittyy myös se, että tuolloin hän tajusi taistelun hävityn.

Piina mahdollisesta rankaisusta jääkin vain Salaman päähän.

Suosalon kiihkouskovainen on Litjan hahmoakin uskottavampi. Saatuaan sanottua mitä mitä tuo (yksittäinen) uskovainen odottaa kuulevansa, Salama voi olla jälleen luottavainen tulevaisuuden suhteen.

Mutta kuten sanottu: jää yleiseltä ilmeeltään vaisuksi.

Ehkä niin on ajateltukin. Ylen sivuilla käsikirjoittaja Kari Hukkila kertoo saaneensa innoituksensa tv-sarjaan Tanskan pilakuvakiistasta. Sekin olisi ratkennut alkuunsa, jos Tanskan pääministeri Anders Fogh Rasmussen olisi sanonut mitä kiihkouskovainen olisi halunnut kuulla.


***

Jotenkin minisarjasta jäi vaikutelma, että Juhannustanssit olisi ollut Hannu Salaman esikoisteos. Piti ihan hyllystä tarkistaa: oli se jo neljäs.

(Kuva Ylen Katso ihmistä -sivulta)

Oulu 10

[Tässä kuvia uuden virastotalon rakennusajalta. Oulu10 kaupungin sivuilla linkin takana]

Olen seuraillut Oulun kaupungin uuden asioimispisteviraston valmistumista vanhan keskustakorttelin sisäpihalle jonkin aikaa. Viime lauantaina rakennus (kolme ensimmäistä kuvaa) näytti jo melko valmiilta.

Virallisia avajaisia pidettiin 9.1.2008: katso kuvia.

Eläin raateli metsästäjää

HTT 16.11.2008 00:15

Eläin on käynyt jälleen metsästäjän kimppuun. Hirvimetsällä ollut 39-vuotias metsästäjä joutui eläimen ahdistamaksi lauantaina aamupäivällä Kramforsissa Sundsvallin lähettyvillä. Eläin uhkasi metsällä ollutta viimeksi torstaina Vallstassa sata kilometriä Uppsalasta pohjoiseen.

Lähteen mukaan metsästäjä joutui eläimen hyökkäyksen kohteeksi olleessaan metsässä yhdessä neljän kaverinsa ja koiransa kanssa. Metsästäjät olivat menossa tarkastamaan paikkaa, jossa koira haukkui kiivaasti, kun eläin hyökkäsi. Eläin tönäisi raateluaikein 39-vuotiasta metsästäjää vasempaan jalkaan niin, että tämä kaatui maahan.

Metsästystoverit hätistivät eläimen syvemmälle metsään ja hälyttivät paikalle ambulanssin.

Suomen sisäministeri Anne Holmlund on kommentoinut Ruotsissa sattunutta tapausta tuoreeltaan. Holmlundin mukaan hallitus aikoo pikaisesti selvittää käsiaseiden myynnin vapauttamista, jotta eläimet eivät Suomessa pääsisi uhkaamaan metsästäjien turvallisuutta.

(vrt. HS)

Vartija kansalaiskuulemisessa viranhaltijan suojana

Mitä lienee miettinyt kuopiolainen johtava viranhaltija, joka otti mukaansa kansalaiskuulemiseen turvamiehen? Helsingin kaupungin liikennelaitos on lisännyt vartijoiden määrää metrossa kaksinkertaiseksi, vaikka järjestyksenvalvojien mukaan viimeisen kymmenen vuoden ajan häiriöt ovat vähentyneet ja vartijat yleensä vain ajelevat edestakaisin toimettomina.

HKL:n ratkaisu vartijoiden toimettomuuteen on ollut lisätä heidän valtuuksiaan. Junapartiot voivat jatkossa toimia pikkupoliiseina.

Jos ajattelee, että vajaat kaksikymmentä vuotta sitten edes pääministerillä ei ollut turvamiehiä, niin kuopiolaisen toimialajohtajan ratkaisu tuntuu käsittämättömältä.

Toimialajohtaja meni Kuopion Yhteiskoululle kertomaan, että se lakkautetaan. Savon Sanomien mukaan hänellä ei mitään muuta sanottavaa ollutkaan. Ainoa peruste lakkauttamiselle oli, että "säästöjä on saatava aikaan".

Kuopion Yhteiskoulun lakkauttamisesta on tiedetty jo suurinpiirtein vuoden verran. Ilmoituksen aiheena oli, että lakkautus tehdään nopeutetussa aikataulussa.

HKL:n peruste vartijoiden lisäämiselle oli, että kansalaiset mielipidetiedusteluissa ovat kertoneet turvattomuuden tunteen lisääntymisestä.

Olisiko kunnallisten päättäjien syytä pohtia, mistä turvattomuuden tunteen lisääntyminen johtuu? Mikä rooli voisi holtittomilla, käsittämättömillä, vain rahaan vedoten tehdyillä päätöksillä olla tähän yleisen turvallisuuden tunteen katoamiseen.

Kuopion Yhteiskoulu on maan toiseksi vanhin, vuonna 1892/3 perustettu yhteiskoulu. Vanhempi on vain Helsingin 1886 perustettu.

Kun katukuvasta vanhoja instituutioita hävitetään niks naks, niin sehän turvallisuuden tunnetta lisää.


(Kuvassa esimerkki Kuopion kaupungin menneinä vuosikymmeninä tekemistä hukkainvestoinneista Valkeisenlammen rantaan)

Tuuli (sananlaskuja)

[Valokuvatorstain 108. haaste: tutkielma esineestä, tässä tapauksessa tuulimyllystä Oulun horisontissa. Tekstinä sananparsia tuulesta.]






Itätuuli vie kalan kattilasta.

Alatornio


Hyvä on turkki tuuli siällä takki talavi pakkasella.

Eno ja Ilomantsi


Pohjotuul on kylymee tuulpa mistä tuul.

Eno


Sehän viuhkaa kun tuul hevon hännän alla.

Eno


Koira haukkuu, tuuli kantaa, mies on miesnä täyvelleen.

Eno


Mitä se tuul kivelle taitaa, samaa pakkanen kannolle.

Eno


Ijän tuul' ei mää satamata eikä akan kiukku itkemätä

Eno


Hih hei sen tuuli vei.

Hailuoto


Kun tuuli heikkenee, niin veto vähenee.

Hailuoto


Kylymää seun tuo pohojastuuli tuuli mistä tuuli.

Hailuoto


Ei tuuli tuohta irrota, runko taittua voi.

Hausjärvi


Ei isää myrsky kaara, tuuli pojan nurin keikahtaa.

Hausjärvi


Kova tuuli köyhän kaataa rikastakin kiikuttaa.

Hausjärvi


Kyllä tuala ulkona sataa ja on niin Jumalan tähäre rapaa. Tuuli nakkeloo vanhoja akkoja ja laron kattoja.

Isokyrö


Pukki piaraasi kalliollen ja tuuli puhalti hengen.

Isokyrö


Minkäs se tuul kivel mahtua!

Joutseno


Mitä sare kasta sen tuul kuiva.

Kalanti


Kako tuul vie kattilastaki.

Kalanti


Kyllä sen tiijät, kuhan ommaan nokkaan tuul' ruppee käymään.

Kiuruvesi


Tulloo vielä tuul, joka laevan lahesta ottaa.

Kiuruvesi


Tuul' se sillonnii kun seehtemä akkoo pit' vasikan nahkoo vintilän reejjässä niin tuul vee.

Kiuruvesi


Koha alkaa tuul käyvä ommaa ohtaa.

Kurkijoki


Nii hoastaa ko peä ois toisen kainalossa ja tuul heiluttas leukoja.

Kurkijoki


Sus paskans suurosen jäälle ja tuul toi taloon kun ihmiset rupes hoitamaan niin minusta tul ihminen.

Kurkijoki


Häntä ylös sano Luumäe ukko [kun] tuul nosti aka hammee helemoja.

Laukaa


Aata Jumala ja aata paekalla sano akka ku tuul hametta nosti.

Laukaa


Tuuli puhaltaa mistä tahtoo ja sinä kuulet sen humina.

Laukaa


Viepi se iso tuuli verkot ja venneetki.

Paltamo


On niin kova tuuli ettei köyhä pystössä pysy.

Paltamo


Niin on kova tuuli, ettei miljoonamieskää voi pystössä pyssyö, voan koataa senni.

Paltamo


Jos tuuvl tupija tekis, kyllä saesin sammalija.

Riistavesi


Tuuli mistä tuuli, täällä se vihuri käypi.

Rovaniemi


Länsituuli lämmin tuuli.

Rovaniemi


Tuuli mistä tuuli mutta Taneli ei ku seisoo vain.

Rovaniemi


Tuuli tuvan jähdyttää pakkanen pahan navetan.

Tyrvää


Luade tuuli on taivaalluuta.

Tyrvää


Mailmaa tämä o ja tuuli kuivaa heinii.

Ulvila


Siäl o irä ilkeet ilmat ja kaako karvas tuuli.

Ulvila


Minkäs tuul kivelle taitaa.

Valkeala



[Enempi mietteitä, elämänviisauksia, sananlaskuja ja sanontoja Sanottua-sivuilla]

Rodínin Ajattelija

Eilen vuonna 1840 syntyi Auguste Rodín (k. 1917), jota aikalaiset viime vuosisadan alussa laajasti uudeksi Michelangeloksi nimittivät. Rodín toimi monilla eri taiteen saroilla, mutta tunnettiin lähinnä kuvanveistäjänä. Rodínin nimi ei ole vakiintunut ison M:n rinnalle, mutta ainakin yksi hänen teoksistaan on piirtynyt mieliimme kulttuuri-ikonina.

Jos jotakuta pyydetään olemaan patsaan mallina tai kuvaamaan ajattelua, niin melko varmasti käsi vetäytyy leuan eteen aivan kuin Rodínin Ajattelijan (Le Penseur, 1880/1902) käsi.

Rodínin vahvuutena edelleenkin pidetään vanhojen perinteiden ja uuden yhdistämistä, parhaiden käsityöläistyötapojen siivittämänä. Klassisuuden lisäksi teoksista on aistia niiden impressionistisuuden, hetken kuvaamisen.

Alkujaan Ajattelija oli tarkoitettu runoilija Danten patsaaksi. Rodín sai toimeksiannon valmistaa laajan monumentaalisen teoksen erään pariisilaisen museon edustalle. Aiheeksi Rodín valikoi Danten Jumalaisen näytelmän eri hahmoja, Ajattelijan alkuperäisenä työnimenä oli Runoilija. Patsaaseen Rodín tahtoi ladata niin älykkyyttä kuin runollisuuttakin Danten kunnioitukseksi.

Aikaisemmin Rodín oli saanut paljon lokaa niskaan Balzacin muistomerkistä (1891-98). Tuokiokuva suurkirjailijan luomisentuskasta ymmärrettiin ihan muiksi vääntelyiksi ja Rodínin Balzacista tuli yleinen pilapiirrosten aihe. Victor Hugon muistomerkki, jonka kipsimallin Rodín sai valmiiksi 1897, valettiin pronssiin vasta vuonna 1964.

Ajattelijan kipsinen pienoismalli oli valmistunut jo 1880. Tarkan harkinnan ja mietinnän jälkeen 1902 lopullinen, suurempi Ajattelija valettiin. Pronssipatsas sai kuitenkin istua varastossa marmorijalustallaan pari vuotta ennen julkistamistaan 1904.

Paljastamisen jälkeen Ajattelijasta tuli suosittu. Siitäkin tehtiin ja tehdään edelleenkin paljon pilapiirroksia, mutta (ainakin pääosin) arvostavassa hengessä. Samanlainen patsas haluttiin moneen muuhunkin paikkaan ja vajaat kolmisenkymmentä pronssivalua on ihmisten ilona ympäri maailman. Melkein puolet Ajattelijoista on yhdysvaltalaisten yliopistojen kampuksilla.

Rodínin muistoa vaalitaan museoissa Pariisissa ja Philadelphiassa. Molempien sisäänkäynnin luona on Ajattelija.


(Wikipedian kuvan Ajattelija on Kiotossa)

Make Impact - Tehkää Vaikutuksia

Pahasti näyttää siltä, että seuraava Yhdysvaltain keskuspankin haltuun kaatuva yritys on General Motors. Melkoisen suuri firma siis. Muun muassa tuleva presidentti Obama on vedonnut, että GM:n pelastettaisiin.

Meillä pienessä pohjolassa Esko Ahon johtama Innovaatio-työryhmä on laventanut (joku taisi sanoa vesittänyt) innovaatio-käsitteen merkitystä. Ryhmä päätyi pohdinnoissaan siihen, että innovaatioiden kehittäminen tarkoittaa yhtiöiden jo omistamien tai muutoin hallussa pitämien patenttien ja liiketoimintamallien entistä tehokkaampaa käyttämistä.

Tätä Esko Ahon työryhmän kehittelemää ajatusta haluaisin tarjota Pohjois-Amerikan Yhdysvalloille ja koko maailman autoteollisuudelle tulevaksi toimintamalliksi. Tutkailkaa tarkkaan, millaisia patentteja ja jo valmiita tuoteperheitä teidän immateriaalisista salkuistanne löytyy.

General Motorsille toteaisin otsikon mukaan Make Impact - tehkää Vaikutuksia. Te valmistitte vuosina 1996-2003 kuvassa olevia General Motors EV1 -sähköautoja. Auton prototyyppiä nimitettiin Impactiksi.

Taustalla oli akkujen kehitys. Niiden suurempi varaus ja valmistunut Impact -prototyyppi sai Kalifornian poliitikot ja ilmanlaadusta vastaavat viranomaiset innostumaan niin, että säädettiin laki, joka velvoitti autoteollisuuden valmistamaan myyntiin nollapäästöisiä (sähkö)autoja. Tavoitteena oli, että 1998 uusista myydyistä autoista joka viideskymmenes olisi sähköauto. Aikaa myöten tavoite oli nouseva, 2001 joka kahdeskymmenes ja 2003 joka kymmenes.

Autoteollisuus tarttuikin työhön. Kuusi eri autonvalmistajaa tuottikin sähköautoja Kalifornian ja Arizonan markkinoille.

Suurin menestys oli General Motors EV1. Yhdellä lautauksella saattoi ajaa jopa 240 kilometriä, huippunopeus oli 130 km/h ja satasen vauhtiin auto kiihtyi kahdeksassa sekunnissa. Akkujen lataus vei kahdeksan tuntia, eli illalla töpseliin laitettu auto oli aamulla taas valmis ajoon. Sähkölasku oli kolmasosan aikaisemmasta bensalaskusta.

Ainakin jos on uskomista sähköautot.fi -sivuja, wikipediaa tai
Chris Painen vuoden 2006 dokumenttia Who Killed The Electric Car?, niin GM ei halunnutkaan autosta menestystä. Impact oli tehty imagosyistä, eikä oikeasti markkinoille.

EV1:tä ei voinut ostaa, ainoastaan liisata. Jonotusajat olivat pitkät. Kalifornian lainsäätäjiä alettiin painostaa 'tyhmän' lain purkamiseksi, Paine vierittää syytä lobbauksesta erityisesti öljyteollisuuden ja George W. Bushin hallinnon niskaan. Eikä GM itsekään missään vaiheessa ollut ilahtunut sähköauton kysynnästä tai osavaltion antamista velvoitteista.

Vuonna 2003 laki purettiinkin, GM haki autonsa pois vuokraajilta eikä suostunut myymään niitä käyttäjilleen edes omaan määrittelemäänsä hintaan.

Mutta nyt tämän auton voisi jälleen 'innovoida' takaisin markkinoille. GM:n ja maapallon pelastamiseksi.

Unet vedessä ja veden äärellä

[Unisarja jatkuu veden äärellä. Aikaisemmat osat Unien selityksiä, Mitä lintu unessa merkitsee, Käärme unessa luikertaa ja Numerot unissa]

Lähteenä käyttämämme Kariston Unikirja/Unien avain luetteloi koko joukon veteen liittyviä ilmiöitä ja paikkoja erilaisen merkityksen saavina uni-ilmiöinä. Vesi noin yleensä ottaen ilmaisee rauhallisesta elämästä.

Tarkastelkaamme ensin vedeneläviä, joskin tässä tulee hieman päällekäisyyttä matelijoiden kanssa:

Ankerias - elävä: aviopuolisosi petollisuutta. Kuollut: joku puhuu pahaa selkäsi takana.
Hai - sinulla on vaarallinen kilpailija.
Hauki - teet ikävän löydön.
Hylje - solmit taloudellisen suhteen.
Kala - Isot: etua ja voittoa. Pienet: surua. Syöminen: sairautta.
Kilpikonna - tutustut itsekkääseen henkilöön.
Lohi - paljon rahaa tulossa.
Makrilli - petollista ystävää.
Mustekala - vaikeuksia jonkin lähisukulaisen kanssa.
Näkinkenkä - sinusta puhutaan.
Osteri - saat merkittäviä etuja.
Peto - sinua uhkaa vaara.
Rapu - vedessä: varo joutumasta kiellettyyn suhteeseen. Maalla: vastoinkäymisiä ja sairautta. Keitetty: rakastettusi haluaa lopettaa suhteenne.
Sammakko - sinua imarrellaan pahassa tarkoituksessa.
Silli - säästäväisyytesi kantaa hedelmää.
Simpukka - pitkää matkaa.
Valas - Odottamaton onnenhetki.
Vedenneito - uusia tuttavuuksia, usein uutta rakkaussuhdetta.

Kirjan alkusanoissa kerrotaan kalojen pääasiassa olevan hyvä enne. Selitysosasta puuttuu koko joukko kalalajeja särjistä, salakoihin, muikuista ahveniin, ja voisi olettaa, että ne ovat hyviä enteitä. Jos ne ovat suuria ja uivat suurissa parvissa puhtaassa vedessä. Sairaat ja kuolleet kalat ovat huono enne.

Ristiriitaisuuksiakin Unikirja tarjoilee. Kalansaaliin hakusanana kerrotaan merkitsevän petollisuutta, vaikka alkusanoissa sen sanotaan merkitsevän menestystä. Pyry ja lumipyry saavat myös erilaiset merkitykset.

Veden ominaisuuksiin, säähän ja vesilläliikkumiseen selityksiä on tarjolla runsaasti:

Aalto - valmistaudu taistelemaan onnestasi.
Airot - maalla: laiskuutta ja köyhyyttä. Veneessä: työtä ja tuloja.
Akvaario - pysyvän onnen enne.
Allas - tyhjä: masennuskausi tulossa. Täysi: saat paljon aikaan.
Amme - tyhjä: huolia. Täynnä: huolehdi velvollisuuksistasi paremmin.
Ankkuri - nostaminen: jotain uutta yritystä. Laskeminen: selviydyt jostain vastoin käymisestä.
Avanto - sukupuolista kylmyyttä.
Haaksirikko - ikäviä uutisia, epäonnistunutta matkaa, rahanhukkaa.
Haavi - menetät jotain tärkeää.
Hukkuminen - iloa ja riemua.
Ilmapuntari - kuuntele ystäväsi neuvoja.
Joki - kirkas: voittoa jossakin asiassa. Samea: vaikeuksia elämässä. Joen ylittäminen: viivytyksiä toimissasi.
Jäidenlähtö - toivut vähitellen pitkästä masennuskaudesta.
Järvi - tyyni: lepoa ja rauhaa. Myrskyinen: vaikeuksia ja huolia.
Jää - luovu suurisuuntaisista suunnitelmistasi.
Jääpuikko - menestystä rakkaudessa.
Jäävuori - opettele hyväksymään kielteisetkin luonteenpiirteesi.
Kahlata - kaipaat elämänmuutosta, mutta et tee mitään sen hyväksi.
Kaisla - arkihuolia.
Kaivo - näkeminen: ystävyyttä. Sieltä ammentaminen: tärkeitä ihmissuhteita. Putoaminen: välien rikkoutumista. Hyväkuntoinen: menestystä. Raunioitunut: petosta.
Kalansaalis - joku ystäväsi on petollinen.
Kalastaminen - huonoa onnea.
Kalaverkko - sadetta tai sään muutosta.
Kanava - menestyt liikeasioissasi ja kotona vallitsee rauha.
Kanootti - joudut pyytämään taloudellista apua.
Kari - suunnitelmiisi tulee odottamattomia esteitä.
Kompassi - saat hyödyllisiä neuvoja.
Koski - vaikeuksia jotka voitat.
Lossi - surua.
Luistimet - iloista huvittelua tiedossa.
Lumi - pyry: kestävää rakkautta. Sulava: uusi tärkeä ihmissuhde. Pallot: riitaa. Luminen maisema: menestyt aikeissasi.
Lumiukko - unelmasi ei toteudu.
Lumivyöry - saat tärkeän tiedon.
Luotsi - ystävä antaa varteenotettavia neuvoja.
Lähde - onnen ja voiton riemua. Jos juot lähteestä: tutustut henkilöön, joka tuo sinulle runsaasti onnea. Vedenlaatu: tulevan terveyden enne.
Majakka - noudata saamaasi neuvoa.
Masto - menestystä.
Meri - tyyni: terveyttä. Myrskyinen: vastoinkäymisiä.
Merimies - uusia, merkittäviä suhteita.
Meripihka - hyvä enne naisille, huono miehille.
Merirosvo - huikeaa rakkausseikkailua.
Muta - saat hyviä uutisia.
Mylly - varallisuutta.
Myllynkivi - perheenlisäystä.
Myrsky - saat moitteita.
Naaraaminen - suhteesi toiseen ihmiseen vaikeutuu.
Oja - näkeminen: edessäsi on vaikeuksia. Yli harppaaminen: menestystä. Putoaminen: aikeesi menee myttyyn.
Onkiminen - saat harmia jossain sinulle tärkeässä asiassa.
Pato - säästäväisyytesi palkitaan.
Pelastusvene - saat tilaisuuden tehdä suuren palveluksen, joka palkitaan.
Pilvi - tummat: eripuraisuutta. Vaaleat: surusi loppuu.
Puro - kirkas: uskollisia ystäviä. Samea: harmia ja surua.
Pyry - pystyt voittamaan vaikeutesi.
Pyydys - kiellät jonkin tärkeän tunteesi.
Raato - onnea ja pitkää ikää.
Rajuilma - elämässäsi tapahtuu tärkeä muutos.
Ranta - menestystä.
Rapakko - panettelua.
Reimari - saat varteenotettavia neuvoja joltakin.
Rysä - varo sinulle viritettyä ansaa.
Räme - raatamista ja ikävyyksiä.
Saari - onnellista matkaa.
Sade - rankkasade: ikävyyksiä. Tihkusade: hidasta menestystä.
Salama - asunnon tai työpaikan vaihtoa.
Satama - menestystä toivomassasi asiassa.
Sateenkaari - kaikkea ihanaa edessäsi.
Sateensuoja - saat lahjan odottamattomalta taholta.
Soutaminen - odottamaton apu pelastaa sinut pulasta.
Suihkulähde - pitkän elämän symboli.
Sukeltaminen - yrityksesi menee myttyyn.
Sumu - toiveen täyttyminen siirtyy.
Suo - vaurautta ja onnea.
Tulva - ikävyyksiä.
Uima-allas - saat tuntea voitonriemua.
Uiminen - virtaa ylös: joudut taistelemaan jotain vastaan. Rantaa kohti: pääset tavoittelemaasi päämäärään. Kelluminen: yrität selviytyä jostakin asiasta mahdollisimman vähällä vaivalla. Jostain poispäin: haluat paeta jotakin tiettyä tilannetta.
Ukkonen - sinua tai läheisiäsi uhkaa suuri onnettomuus.
Ulappa - olet epävarma jossain valintatilanteessa.
Upota - koet elämäntilanteesi ylitsepääsemättömän vaikeaksi.
Vaahto - saat turhia lupauksia.
Vedenpaisumus - liiketappiota.
Vene - vaikeita hetkiä edessä.
Verkko - riitoja.
Vesi - rauhallista elämää. Kiehuva: joudut suuttumaan. Syvä vesi: tunnet pystyväsi mihin tahansa. Matala: olet kyllästynyt työhösi.
Vesijohto - pitkää matkaa.
Vesiputous - rakastamasi henkilö on uskoton.
Vesisuihku - vilpitöntä rakkautta.
Väylä - pääset tavoitteesesi.

Paljon mylly- ja lohiunia!


[Aikaisemmat osat Unien selityksiä, Mitä lintu unessa merkitsee, Käärme unessa luikertaa ja Numerot unissa]

Tuomioja ja Aku Ankka

Erkki Tuomioja blogissaan (merkintä 9.11. "Tasa-arvoiseen transatlanttiseen kumppanuuteen") muistelee, että hänen sukupolvensa ensimmäinen kontakti amerikkalaisuuteen oli Aku Ankka. Tutustumisessa hän erityisesti kiittelee Carl Barksin merkitystä:

Aku Ankka on ollut monen ikäpolveni suomalaisen ensimmäinen kontakti amerikkalaisuuteen, ja minun onnekseni se syntyi aikana - näin olemme myöhemmin oppineet - jolloin anonyyminä Disneylle ankkoja piirrellyt Carl Barks sai sarjoihin mukaan jopa monikulttuurisia ja yhteiskunnallisia vivahteita, jotka niistä kauan sitten ovat hävinneet.

Kuten tiedämme, hyvissä sarjakuvatarinoissa lukija voi asettautua mukaan seikkailuun ja antaa oman mielikuvituksensa täyttää aukkopaikkoja. Näin samat sarjakuvat voivat toimia eri lukijoiden näkökulmasta aivan eri poliittisten näkemysten ajajina. Lukijalla on paljon valtaa.

Sittemmin amerikkalaisen Ankan ja monien supersankareidenkin tapahtumauniversumit on pysäytetty jonnekin menneille vuosikymmenille. Ankasta kerrotaankin, että 1950-luvun lähiöt ovat ainoa sallittu asuinympäristö. Supersankarisarjojen suosion laskua on perusteltu jäädyttämispäätöksillä, sankareita kaivattaisiin nimenomaan nykyolosuhteisiin.

Mustanaamion kotimaan Bengalin modernisointi nykyaikaan kärsimään kehitysmaiden tyypillisistä ongelmista epäonnistui. Lehden levikki suorastaan romahti, kun lukijat eivät enää löytäneet tuttua ja turvallista ympäristöä johon mennä mukaan seikkailemaan.

Epäonnistuminen on varmaan vaikuttanut sarjakuvankustantajiin paljon. Sarjakuva on vaativa laji, kehitysmaiden tai muiden päivän polttavien ongelmien käsittely kyllä onnistuu, mutta lukijan on voitava tutustua aiheisiin turvallisen heittäytymisen kautta.

Tällaisessa Carl Barks oli mestari.

Ajateltakoon vaikka Marco Polon aarretta (1966), jonka juoneen meneillään ollut Vietnamin sota vaikutti. Horjustanian tapahtumat joutuivat myöhemmin ankkasensuurin kouriin, kun sodan suosio romahti.

Eipä tule mieleen ankkasarjoja tai muitakaan sarjakuvia, joissa Persianlahden, Irakin tai Afganistanin meneillään olevien sotien tapahtumia olisi nuorisolle valaistu.

Mistä kansalliskirjailijat ovat saaneet alkunsa?

Tekno-Kekon kommentti toissapäiväiseen kirjoitukseen Ville Rannan Elias Lönnrotista muistutti mieleen, että kansalliseepoksemme kirjoittajan isoisän Mustapää-Matin on epäilty olleen puoliksi romani. Aikaisemmin olen kirjoittanut Aleksis Kivestä, jonka isoisä oli melko suurella todennäköisyydellä Adlercreutzien aviotonta sukua.

Tästä heräsi ajatus, että ovatko kansalliskirjailijat laajemminkin saaneet innoitusta kirjoituksiinsa isälinjansa epäselvyyksistä? Kansalliskirjailijoita on eri maissa nimetty vaihtelevasti. Pääasiassa se on eurooppalainen 1800-luvun ilmiö, kiinnostusta on ollut myös Intiassa, Pakistanissa ja Iranissa.

Saksankielisestä wikipediasta löysin seuraavan kansalliskirjailijaluettelon:

Espanja: Miguel de Cervantes (1547-1616)
Flanderi (Belgia/Alankomaat): Charles De Coster (1827-1879)
Iran: Muhammed Šemseddin Hafis (n. 1320-1390)
Iso-Britannia: William Shakespeare (k. 1616)
Israel: Chaim Nahman Bialik (1873-1934)
Italia: Dante Alighieri (k. 1321)
Itävalta: Franz Grillparzer (1791-1872) ja Johann Nepomuk Nestroy (1801-1862)
Pakistan: Muhammad Iqbal (1877-1938)
Portugali: Luís de Camões (n. 1524-1580)
Puola: Adam Mickiewicz (1798-1855)
Ranska: François Rabelais (k. 1553)
Ruotsi: Selma Lagerlöf (1858-1940)
Saksa: Johann Wolfgang von Goethe (1749-1832) ja Friedrich von Schiller (1759-1805)
Suomi: Aleksis Kivi (1834-1872)
Tanska: Hans Christian Andersen (1805-1875)
Tsekki: Alois Jirásek (1851-1930) ja Jaroslav Hašek (1883-1923)
Ukraina: Taras Ševtšenko (1814-1861)
Unkari: Sándor Petőfi (1823-1849)
Venäjä: Alexander Pushkin (1799-1837)

Monissa vanhoissa sivistysvaltioissa kansalliskirjailijan titteli on annettu keskiajan tai uudenajan alun, jo tuolloin maailmankirjallisuuden, klassikoille: Shakespeare, Dante, Rabelais, Cervantes. Lähteiden hajanaisuuden vuoksi tieto koko heidän elämistään on epävarmuuksien täyttämää, joten juoruilujen historiaa ei näiden osalta voida ajatellakaan arvioitavan.

Suomessa kansallisten kulttuurimerkkihenkilöiden nimeäminen oli ohjelmallista. Kansalliskirjailija Kiven lisäksi on kansallisrunoilija J. L. Runeberg, kansallisfilosofi J. V. Snellman ja kansalliseepoksen kirjoittaja Elias Lönnrot.

Muualla on runoilijakin saattanut saada kansalliskirjailijan aseman, kuten Pushkin Venäjällä ja Petőfi Unkarissa. Saksalaisissa Goethessa ja Schillerissä yhdistyvät eri kirjallisuuden alojen hallinta samassa persoonassa.

Ainoa nainen joukossa on ruotsalainen Selma Lagerlöf.

Aleksis Kiven ja Elias Lönnrotin taustalta paljastui epämääräisyyksiä isän puolen juurissa. Suvun johto esipolviin ei kulje normaaliin tapaan. Mitä löytyy muiden 1800-luvulla vaikuttaneiden kansalliskirjailijoiden taustasta?

Aloitetaan listan lopusta: Pushkinin isoisoisä oli afrikkalainen orja, Ibrahim Petrovitš Gannibal, joka tuotiin vuonna 1701 Etiopiasta Konstantinopoliin, jossa Venäjän Turkin suurlähettiläs Savva Raguzinsky adoptoi pojan kahdeksanvuotiaana vuonna 1704.

Unkarin kansallisrunoilija Sándor Petőfin isän äidinkieli oli unkari, mutta synnyinkansallisuudeltaan hän oli serbi samoin kuin isovanhemmat. Kasteessa Petőfi sai serbinimen Alexander Petrovics.

Ukrainalainen runoilija ja taidemaalari Taras Ševtšenko oli syntyjään maaorja. Tarasin äiti kuoli pojan ollessa yhdeksän ja isä kolme vuotta myöhemmin. Orvoksi jääneen Tarasin otti hoiviinsa hänen omistajansa poika, aatelisherra P. Engelhardt. Lyhyet elämäkertatiedot eivät kerro Engelhardtien ja Ševtšenkojen välisistä suhteista tarkemmin.

Historiallisista kertomuksistaan ja näytelmistään tunnettu tsekki Alois Jirásek oli taustaltaan vanhaa talonpoikaissukua, mutta hänen vanhempansa kuitenkin olivat maattomia käsityöläisyrittäjiä (leipuri ja kutoja). Humoristi ja satiirikko Jaroslav Hašekin lapsuutta leimasi ”jatkuva” muuttaminen. Opettajaisä huolehti kahden poikansa lisäksi myös orvoksi jääneestä poikien serkkutytöstä.

Tanskalaisen satusetä Hans Christian Andersenin isä oli suutari, joka oli vakuuttunut olevansa aatelista sukutaustaa. Näitä uskomuksia ruokki Hans Christianin isoäiti, mutta näyttöä väitteille ei ole kirkonkirjoista löydetty.

Ruotsalainen satutäti, ensimmäinen Nobelin kirjallisuuspalkinnon saanut nainen Selma Lagerlöf syntyi Mårbackan herraskartanoon Värmlannissa, hänen lapsuuttaan ja elämäänsä leimasi synnynnäinen lonkkaluksaatio ja kolme ja puolivuotiaana kärsitty halvaus. Toinen Lagerlöfien sukuhaara oli aateloitu, Selman ei.

Puolalaisten kansallisrunoilijan Adam Mickiewiczin isä kuului Puola-Liettuan valtakunnan aatelistoon, Liettuan suuriruhtinaskunnan johtoon. Adamin epäonneksi valtakunta lakkasi olemasta kolme vuotta ennen hänen syntymäänsä.

Pakistanilaisten Muhammad Iqbalin isä oli kashmirilainen räätäli, isoisä oli kääntynyt islaminuskoon. Sitä ennen Iqbalin suku oli ollut arvostettuja brahmiineja, hindujen pappisaatelia.

Itävallan Franz Grillparzer kuului äitinsä puolelta Sonnleithnerien säveltäjä- ja kirjailijasukuun ja näytelmäkirjailija, oopperalaulajanakin tunnettu Johann Nepomuk Nestroy oli asianajajan poika.

Israelin kansallisrunoilija, odessanjuutalainen Bialik jäi orvoksi seitsemän vuotiaana, jonka jälkeen ortodoksijuutalainen isoisä kasvatti häntä.

Belgialaisen kirjallisuuden isä Charles De Coster syntyi Münchenissä, jossa hänen isänsä oli kasvatettu Paavin Nuntiuksessa (Vatikaanin suurlähetystössä).

Jättiläisiin Goethe ja Schiller en tässä pikaselvityksessä uskalla kajota.

Melkein kaikkien kohdalla isien tai isoisien alkuperä näyttäisi aiheuttaneen ainakin juoruilun aihetta, vaikka oikeaa aihetta ei siihen olisi ollutkaan. Mikäpä Paavin lähettiläs ottaisi vierasmaalaisen pojan kasvatettavakseen, jos se ei hänen omansa olisi...

Paljon on joukossa aatelissuvusta alenneita, isänsä uskonnon tai maanvaihdosta kärsineitä...


Isänmaanasian julistamiseen parhaiten sopiviksi nimetyt näyttäisivät olevan joukko, joka on itse isäasioissa jäänyt jotenkin vajaalle. Se on tunkenut heidän kirjoituksistaan läpi ja se on opettu kansoille luettavaksi isänmaan tuskana, ei kirjailijan tuskana omasta alkuperästään.

Veikko, Tette ja Jykke: Kaikki seikkailut

Hergén sivusarjanaan 1950-luvulla julkaisema Veikko, Tette ja Jykke on palannut markkinoille yhtenä kokoomana Kaikki seikkailut (Otava 2008). Vuosina 1951-1957 alkujaan julkaistut viisi albumia julkaistiin Suomessa 1974-1977, mutta uusintapainoksia niistä ei Tinttien tapaan ole nähty.

Veikko, Tette ja Jykke saivat alkunsa jo vuonna 1936. Jotkut vanhemmat olivat närkästyneet Tintistä, koska tämä seikkaili "orpona" pitkin maailmaa. Hergéhän esitteli Tintin yleisölle 14-vuotiaana neuvokkaana journalistin alkuna.

Kriittisten vanhempien kritiikin tyynnyttäkseen Hergé loi neuvokkaan sisarusparin. Tosin perin helposti Veikko ja Tette vanhempien helmoista seikkailuihin tempautuvat. Monet itkut kotiäitiäiti saa tirauttaa, lopuksi kunnollinen ja lahjomaton insinööri-isä saa onneksi aina olla ylpeä lapsistaan.

Lemmikkisimpanssi Jyken tekemiset ovat asia erikseen.

Jo, Zette et Jocko aloittivat seikkailunsa Pariisissa ilmestyneessä Cœurs Vaillants -lehdessä, joka julkaisi myös Tinttiä. Uuden sarjan tekemisestä Hergé sopi lehteä päätoimittaneen isä Courtoisin kanssa. Isä oli informoinut sarjakuvantekijää vanhempien viesteistäkin.

Esihistoriaakin hahmoilla on: sisarukset muistuttavat suuresti Hergén vuonna 1934 Antoinen konditorialle tehdyn mainossarjakuvan Antoinea ja Antoinettea.

Värialbumeiksi Veikon, Teten ja Jyken seikkailut koostettiin 1951 ja 1952. Vanhojen seikkailujen uudelleenpiirtäminen ja värilliseksi muuttaminen alkoi jo 1945 Tintti Amerikassa -albumista. Uusittujen Tintti-seikkailujen jälkeen ilmestyi neljä Kuikka ja Vili (Quick & Flupke) -kirjaa, sitten oli sisarusten vuoro.

Veikon, Teten ja Jyken seikkailuja on moitittu poliittisen ja sosiaalisen analyysin puutteesta, jota Tintin seikkailuista löytyy. Arvostelijat ovat kuitenkin unohtaneet perehtyä tarinoiden tekoajankohtaan. Albumiparista Herra Pumpun testamentti/Matkalla New Yorkiin on samanlaista yhdysvaltalaisen markkinatalouden arvostelua kuin Tintti Amerikassa -albumissa. Pumpun veljenpojat, Pörssikummut, ovat rahan perässä mihin tahansa keinoin.


Albumiparissa "Manitoba" ei vastaa/Karamakon purkaus setvitään hullun tiedemiehen tapausta James Bondin tapaan, jo aikaan ennen James Bond -elokuvia. Hulluja, maailmanvalloitukseen kykeneviä tiedemiehiä on 1940-luvulta lähtien aina 1980-luvulle saakka käsitelty runsaasti populaarikulttuurissa. Olisiko näissä taustalla natsi-Saksan tiedemiesten ammattitaidon hyväksikäyttö voittajavaltioissa? Jos he eivät toimisi meidän hyväksi, he toimisivat meitä vastaan?

Kolmas seikkailu, viides albumi Kobralaakso (1957) paneutuu kehitysavun vaikutuksiin kohdemaissa. Apu helpottaa kohdemaiden asukkaiden arkea, mutta väistämättä muuttaa maiden sisäistä valtarakennetta.

Kobralaakso on tuoreimpana Veikko, Tette ja Jykke -työnä piirroksiltaan ja juonenkehittelyltään ehdottomasti paras. Aikaisemmissa ruudut ovat välillä kovinkin tyhjän oloisia eikä sankarilentokone Stratoneff H.22 niin kovin näyttävä ole. Kobralaaksossa esiteltävät tekniset hienoudet (silta) eivät ajatuksellisesti niin merkittäviltä tunnu, mutta vuoristomaisemat ovat hienoja kuin myöhemmässä Tintti Tiibetissä -albumissa (1960). Juonella on sisällöllistä annettavaa nykypäivänäkin.

Aivan tähän ei Veikko, Tette ja Jykke -historia tyssää. Hergén studioilla vuonna 1960 oli käsittelyssä Gregin Le Thermozéro (nollapiste) -käsikirjoitus, josta olisi voinut tulla joko Tintti tai Veikko, Tette ja Jykke -albumi. Työtä edistettiin kahdeksan luonnossivun verran ennenkuin Hergé hylkäsi sarjakuva-albumiajatuksen. Samasta käsikirjoituksesta kaavailtiin Tintti-elokuvaa, mutta sekin hanke tyssäsi.

Tämän jälkeen sisaruspari simpansseineen hautautui kokonaan Tintin (englanninkielisen) maailmanvalloituksen jalkoihin. Tintti vaati studioiden koko huomion. Briteissä Veikko, Tette ja Jykke -albumeita julkaistiin ensimmäisen kerran vasta 1986 (The Valley of the Cobras) ja Pumppu-pari seuraavana vuonna. Myös mustia alkuasukkaita kuvaava Manitoba-pari julkaistiin keräilijöille tarkoitettuna rajoitettuna yhteispainoksena 1994.

Kaikkiin seikkailuihin kannattaa tutustua, hypätkää suoraan Kobralaaksoon jos alun tarinat tuntuvat puuduttavilta.