Oulu Sinfonia lähestyi ystävällisesti, tiedustellen haluammeko jatkaa kausikorttilaisina vakiopaikoilla Madetojasalissa parvella istuen. Kevään tulevien konserttien esiintyjänimiä ja teemoja päätöksen tueksi tarjottiin.
Mennyt syyskausi on ollut vaihteleva ja siten aloittelevalle kausikorttilaiselle hyvin antoisa. Monenlaista on ollut Taiteiden Yön toriesiintymisestä (kuva) Uuden musiikin lokakuun kautta Bel Canto -iltaan.
Sinfonialla ei ole vakituista kapellimestaria ja syksyn mittaan on todella oppinut, että siellä edessä heiluvalla puikkohyypällä on merkitystä. Orkesteri on kapellimestarin soitin ja ilman johtajaa hyväkään orkesteri ei pärjää.
Yhdessä ensimmäisistä konserteista tuomiokirkossa Sinfonia soitti Mozartin Eine Kleine Nachtmusikin ilman johtajaa, yhteissoitto pysyi jotenkuten unisonossa. Kirkonpenkissä kävi neljännessä osassa jo kova supina ja tuskastus, että mistä on oikein kyse.
Seuraavaa Aulis Sallisen Noturnal Dances of Don Juanquixote kappaletta onneksi tuli johtamaan työnsä taitava tekijä, Eva Ollikainen.
Erityisesti syksyn mittaan olen ilahtunut uusista tuttavuuksista, Schönbergistä, Messiaenista ja J-P Lehdon Habasta. Kirkkokonserteissa usein esitettyjen teosten massiivisuus suurine kuoroineen palkitsee. Aaria-iltojen merkitystä en osaa arvostaa, vaikka Madetojasali tuntui juuri silloin okevan täysimmillään. Nessun dorman voi vaikka Youtubesta Pavarotin parhaiden päivien esityksenä kuulla, jos pikaisen mielenliikutuksen haluaa.
Oulu Sinfonian intendentinkin paikka on auki, joten jos kansalais- ja kausikorttilaismielipiteenä saisi esittää, niin Sinfonian johtoon tulisi valita sellaisia henkilöitä jotka laaja-alaista ohjelmistoa tuottaisivat.
Tuoretta ja ajankohtiin sopivaa soitantoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti