Eräässä takavuosien stand up show'ssa Ulla Tapaninen kuvaili maaseudun elämää. Julkisuudessa oli suuri huoli syrjäseudun mummojen selviytymisestä, Tapanisen syrjäseudun mummo oli puolestaan suivaantunut naapureihin ja kylän miehiin. Joka päivä oli joku ovelle kolkuttelemassa ja peräänkatsomassa. Ja jos ei avannut, niin pihassa seisoi kohta poliisi ja ambulanssi. Mummo suunnitteli muuttavansa pääkaupunkiseudulle, jossa saisi vaikka muumioitua kotiinsa rauhassa.
Juttu tuli mieleen hiihtolomaseudun viimeaikaisista tapahtumista. Ahkionlahden kanavan rannalle umpihankeen oli ilmestynyt jalanjäljet. Palo- ja pelastuslaitoksen voimin tarkastettiin, ettei kukaan ollut hukkunut. Paikallinen mullikka uutisoi tapahtumat. "Kukaan ei ole kateissa Maaningalla".
Piti lomalaisenkin käydä tutkailemassa jälkiä. Salaperäiset jäljet olivat saaneet rinnalleen toiset, paikallinen mies oli käynyt tarkistamassa kävelysuunnan. Pois sulasta askeleet johtivat.
Täten naapureille ja kyläläisille kerrottakoon, että Myllylahteen johtavat umpihangessa olevat jäljet ovat tekemäni. Kävin Nallikalliolla tarkastamassa paljonko venevajan katolla on lunta (vähän oli, ei tarvinnut pudottaa). Palasin omia askeleitani myöten, joten saattaa parin päivän päästä näyttää siltä, että hangessa on vain menojäljet.
Terveenä ja kunnossa ollaan, hengen ja ruumiin puolesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti