[Sunnuntai-illan Loma Roomassa -elokuva ja Kari Rydmanin eilen elokuvasta kirjoittama muistutti mieleen, että taannoin kirjoitin vespoista, kaupunkien ampiaisista.]
Tamas Vilagi
Vespa, Italian ampiainen
Atena 2005
120 s.
Viime vuosina on julkaistu lukuisia yksittäisiä kulutushyödykkeitä käsitteleviä teoksia ajalta, jolloin tuotteet olivat vielä tuotteita omine, persoonallisine piirteineen. Viime vuonna ilmestyi helsinkiläisen Vespa-harrastaja Tamas Vilagin Vespa, Italian ampiainen. Teos lähestyy kohdettaan kulttuurihistoriallisesti, kuvaten kaikkea mitä vuosien varrella tähän 'kaksipyöräiseen autoon' on liitetty.
'Sembra una Vespa!' totesi tehtaanjohtaja Enrico Piaggio, 'sehän näyttää ampiaiselta', kun ensimmäinen italialainen skootteri huristi ulos hänen tehtaastaan vuonna 1946. Siitä tulikin kulkupelin tuotemerkki. Vilagi ylistää sen muotoja 'ainutlaatuisiksi' ja 'edeltäjättömäksi'. Itse en menisi noin pitkälle, mutta kieltämättä omaperäinen on tämä ilmailuinsinöörin suunnittelema polkimeton moottoripolkupyörä tai moottoroitu potkulauta.
Vuonna 2006 tuli siis kuluneeksi 60 vuotta ensimmäisen Vespan valmistumisesta. Sodan jälkeisessä maailmassa sotatarvikkeita valmistaville tehtaille piti kehittää uusia tuotteita ja kansa tarvitsi edullisia, myös naisten käyttöön sopivia ajoneuvoja. Ilmailualan insinööri Corradino d'Ascanio sellaisen suunnitteli, ja kuvasi sitä "moderniksi kulkuneuvoksi, joka on yleinen kuin polkupyörä, nopea kuin moottoripyörä sekä tyylikäs ja mukava kuin auto".
Kulkupelin luominen ei sujunut aivan yksioikoisesti: ensimmäistä Aku Ankaksi (it. Paperino) nimettyä prototyyppiä ei hyväksytty valmistukseen. Se muistutti Piaggion mielestä liikaa moottoripyörää, koska siinä oli yhtenäinen runko. Naisten ei ollut soveliasta nostella jalkojaan kaupungilla ollessaan.
Ensimmäisessä sarjatuotantomallissa, Vespa 98:ssa, oli 98-kuutioinen puhallinjäähdytteinen moottori, joka kehitti 3,2 hevosvoimaa. Vespa painoi 60 kiloa ja sen huippunopeus oli 60 km/h. Pistehitsauksin valmistettu runko (tai oikeastaan itsekantava kori) oli tukeva. Maavara oli vain 15 cm, joten Vespan saattoi pysäköidä ilman seisontatukea astinlautansa varaan. Ensimmäistä mallia valmistettiin kahdessa vuodessa 18 000 kappaletta.
Vespa 98:n jousitus oli olematon: ainoastaan etupyörässä oli kierukkajousi ja tärinää vaimensi muutama kumipusla rungon ja moottorin yhtymäkohdassa. Vuonna 1948 esitelty 125-kuutioinen Vespa 125 oli jousitettu takaakin. Samana vuonna markkinoille tuotiin kolmipyöräinen hyötyversio Ape. Kuorma-, paketti- ja jopa taksiversioina varustellut Apet sopivat Italian vanhojen kaupunkien kapeille kaduille erinomaisesti. Vuonna 1953 Italiassa oli valmistettu puoli ja kolme vuotta myöhemmin täysi miljoona kappaletta Vespoja.
Tamas Vilagin mukaan 'kaunein ja rakastetuin' malli, 150 Gran Sport, tuli myyntiin vuonna 1955. Hevosvoimia tässä mallissa oli kahdeksan ja huippunopeus yli 100 km/h. Menekkituote se ei kuitenkaan aikoinaan ollut. 1960-luvulla yritettiin lanseerata markkinoille myös Vespa-autoa, mutta siinä ei onnistuttu.
Jo vuonna 1950 Vespan lisenssioikeudet oli myyty muihin suuriin Euroopan maihin. Suomeen ensimmäiset Vespat tulivat vuonna 1951: Helsingin Koneliike Oy tilasi Italiasta 20 kappaletta Vespa 125:a ja sai ne saman tien myytyä. Italian ihme komisteli muun muassa Suomen Kuvalehden kannessa tuona vuonna.
Jatkossa Suomeen Vespoja tuotiin Ranskasta A.C.M.A.:n lisenssitehtaalta. Tuontisääntelyn vuoksi määrät eivät kasvaneet suuriksi. Vilagin arvion mukaan pääosa tuonnista meni ruotsinkielisten käyttöön. Vespan muotoilu innosti kuitenkin monia Suomessakin: esimerkiksi Harrastelija -lehti esitteli kesällä 1950 Vallilan poikien itse rakentamia 'scootereita'.
Vuonna 1955 Vespojen maahantuojana aloitti Elfving Oy. Sen päätuotteita olivat moottorisahat ja lypsykoneet, Vespa oli sesonkituote. Hyötykäytössä Vespoja oli lähinnä pienten yritysten läheteillä: Vespaa kun sai ajaa jo 16-vuotiaana kevytmoottoripyöräkortilla.
Tamas Vilagi omistaa kokonaisen luvun Vespan sukupuolen pohtimiselle. Kirjassa oleva runsas kuvitus osoittaa, että skootteria mainostettiin pääasiassa naisella. Vilagin mukaan sillä Vespan tapauksessa oli kuitenkin kaksitehoinen vaikutus, mainosten pin up-naiset tarjosivat glamouria ja samalla myös samaistumisen kohteen. Äijä-Vespaa saavat luvussa edustaa erilaiset nopeus- ja matkaennätykset. Tässä kohtaa olisi voinut pohtia myös sitä, miksi juuri miesten Vespojen keuloissa on ollut törröttämässä niin runsaasti erilaisia lisävaloja ja taustapeilejä.
Vespoja valmistetaan edelleen. Vuonna 2003 markkinoille tuli ensimmäinen vesijäähdytteinen nelitahtimoottorinen Gran Turismo, designiltaan perinteitä kunnioittava malli. Tamas Vilagin kirja on erilaisten anekdoottien täyttämä Vespan ylistyslaulu, brändiin ihastuneille oiva muistelujen apuväline.
Julkaistu aikaisemmin Tekniikan Waiheita 2/2006.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti