Viime syksynä Egmont aloitti Asterixin julkaisemisen uudelleen alusta. Syksyllä ilmestyivät Asterix gallialainen ja Kultainen sirppi. Nyt kesän kynnyksellä ilmestyivät Asterix ja gootit ja Asterix gladiaattorina.
Asterixin seikkailuja on Suomessa julkaistu vuodesta 1969. Ensimmäisinä Sanoma julkaisi nyt uudelleen julkaistun Asterix gladiaattorina ja Asterix ja Kleopatra -albumit. Uusissa kovakantisissa on edelleen käytössä vanhat, Outi Wallin ja Jorma Kaparin tekemät suomennokset.
Nyt aloitettu kovakantinen sarja ei ole pelkästään vanhan lämmittelyä. Albert Uderzo on tehnyt ainakin alkupään albumeihin uudet kannet. Muutos on maltillinen, kuva-aiheet ovat säilyneet samoina. Kultaisen sirpin Parisium on on uudessa versiossa paljon suurempi kuin vanhassa...
Lisäksi sarjakuvat on väritetty uudelleen.
Egmontin blogissa jo viime elokuussa esitettiin näyte uudesta värityksestä ja vertailtiin sitä vanhaan. Väritykseen on uhrattu selvästi enemmän aikaa. Uderzon viiva ei enää peity tummempien värisävyjen alle. Suuria pintoja ei enää ole tasapaksusti vedetty samalla värisävyllä.
Tässä esimerkit kahdesta ensimmäisestä, ensin vanha ja sitten uusi.
Albumeissa ei kerrota kuka tai ketkä uuden värityksen takana on/ovat.
1970-luvun suomalaisiin painoksiin verrattuna tekstaustyyli on muuttunut. Uusi perustuu Uderzon omaan käsialaan. Tekstit on latonut Heidi Sulosaari.
Uderzon itsensä tekemiin virheisiin ei ole kajottu. Härkäkauppiaasta vankkurikauppiaaksi muuttuneen maalaismiehen vaunujen sivulautojen määrä vaihtelee edelleen ruudusta toiseen.
Nämä René Goscinnyn käsikirjoittamat Asterix-seikkailut ovat edelleen klassikkoja. Uusi väritys auttaa havaitsemaan joitakin yksityiskohtia lisää, mutta ei niitä kovin paljon ole. Vanha tekstaus tuntui luettavammalta. Mutta eihän näiden uusintapainosten lukemisessa ole enää kiire.
3 kommenttia:
Piti kirjoittamani ihan toista, mutta ajattelin paluun lapsuuden 1970-luvulle olevan turvallisempi vaihtoehto.
Olin lapsena viikon sairaalassa leikkauksen takia vuonna 1980. Ostin sairaalan kanttiinistä kaikki Asterix-sarjakuvat mitä siellä oli.
Albumit tuli myöhemmin myytyä pois,harmittaa, olen nyt kerännyt sarjaa uudelleen omalle lapselle.
Joitakin vanhojakin painoksia kirpputoreilta on löytynyt.
Ihan kohtuullisella vaivalla saa Asterix-kokoelman kerättyä, varsinkin jos ei ensimmäisiä painoksia metsästä.
Itselle Asterix ja Kleopatra oli lapsena oivalluksen tuottaja. Siinähän kannessa lueteltiin mitä sarjakuvan tekemiseen oli tarvittu. "14 litraa tussia, 30 sivellintä" jne ja lopuksi "ja 67 litraa keskiolutta". Siitä hoksasin, etteivät sarjakuvat ole pelkästään lapsille tarkoitettu juttu, vaan niissä on sisältöä aikuisillekin. Alkoi lukea hieman toisin.
Lähetä kommentti