Pari vuotta sitten Henry Oinas-Kukkonen kertoi talvisodan aikaisista suunnitelmista, joiden mukaan suomalaispakolaiset olisi asutettu Alaskaan Yukonin pitkän Tanana-sivujoen varsille mikäli Neuvostoliitto olisi valloittanut Suomen. Viikonloppuna Kalevassa (13.5.2012) Oinas-Kukkonen jatkaa aiheesta: suunnitelmaa pidettiin diplomaattipiireissä hengissä vielä jatkosodankin aikana.
Talvella 1940 Yhdysvaltain diplomaatit varautuivat pahimpaan Pohjois-Euroopassa. Talvisotaa seurattiin tarkasti myös rapakon takana, suomalaisten progandatyö onnistui hyvin. Yhdysvalloissa tehtiin Oinas-Kukkosen mukaan lukuisia esityksiä siitä, että suomalaispakolaiset tulisi asuttaa Alaskaan.
Talvisodan propagandakuvissa valkoisissa valkealla hangella hiihtävät suomalaiset yhdistettiin heti Alaskaan. Yhdysvaltain Venäjältä ostama territorio haluttiin nostaa osavaltioksi Neuvostoliiton uhan vuoksi, mutta Alaskan väkiluku oli perin alhainen. Suomalaisten uudisasutushanke olisi siis palvellut myös maan omia tarpeita.
Moskovan rauhan solmimisen jälkeen hanke raukesi, mutta se nousi uudelleen esille jatkosodan myötä. Viimein keväällä 1944 laivaston komentajaluutnantti Bertram Herman Lindman (1906-1989) laati ehdotuksen sisäministeriölle. Lindman oli suomalaista syntyperää, ja vieraillutkin vanhempiensa syntymämaassa vuonna 1937.
Lindman halusi suomalaisten pelastamista Alaskaan. Suomalaiset olisivat mitä otollisinta väkeä vahvistamaan Alaskan puolustusta ja hyödyntämään sen luonnonvaroja.
Toisen maailmansodan alkuaikoina oli suunniteltu myös juutalaisten asuttamista Alaskaan. Nämä suunnitelmat olivat vuotaneet julkisuuteen ja saivat alaskalaisissa aikaan vastarintaa. Territorion väestösuhteiden ei haluttu radikaalisti muuttuvan.
Lindman esitteli jatkosodan aikaisessa ehdotuksessa suomalaisia positiiviseen sävyyn. Lisäksi hän korosti, että suunnitelma olisi tuotava julkiseksi kieli keskellä suuta. Ehdotuksessa Lindman kaavaili, että Alaskasta tehtäisi suomalaisen pakolaisvirran myötä osavaltio, jonka perustuslain ja tietyt johtotehtävät annettaisi uusille tulokkaille korvaukseksi oman maan menettämisestä. Ehdotukseen sisältyi myös, että suomalaiset olisivat saaneet Yhdysvaltain kansalaisuuden suoraan, tosin sillä ehdolla, että asuisivat Alaskassa vähintään viisi vuotta.
Monien suomalaisten oletettiin tarttuvan Yhdysvaltojen tarjoamaan oljenkorteen. Lindman mietti vähäväkisen Alaskan väestösuhteiden muuttuvan paljon. Täysin suomalaiseksi leimatuvan "Finalaskan osavaltion" synty olisi pyrittävä estämään sopimuksin siirtolaisten ja alaskalaisten välillä.
Talvisodan aikana Alaskan uhkana nähtiin japanilaiset. Jatkosodan loppuvaiheissa suurin uhkakuva oli Beringinsalmen toisella puolella oleva Neuvostoliitto.
Yhdysvaltain sisäministeriössä oltiin Lindmanin kanssa yhtä mieltä siitä, että asutussuunnitelmat olisi pidettävä ehdottoman salaisina. Yhdysvaltain sisäministeri Harold L. Ickes (1874-1952) tosin ei ajatellut jo Alaskassa asuvia, vaan rauhantunnusteluihin alkavia suomalaisia. Amerikkalaisten suunnitelmat eivät saaneet päätyä Moskovan neuvottelijoiden kiristysruuviksi.
Suomalaiset eivät sotien seurauksena päätyneet Tanana-jokilaakson asuttajiksi. Alaska piti sovitella osavaltioksi toisin, ilman suomalaisia. Suunnitelma toteutui 1959.
(kuva Tananajoelta on Yhdysvaltain armeijan insinöörien ottama)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti