Reino Mäkelä
Kynä
Lempo Kustannus 2011
58 s.
Aku Ankan taskukirjojen yhdessä vakiojuonikaaviossa Touho Ankka käy kirjekurssin ja siitä innostuneena jo kesken kurssin aloittaa yritystoiminnan alalla. Touhon luonteenpiirteitä tuntevat tietävät, että tarinoissa päädytään lähes poikkeuksetta katastrofiin. Touholla on hetkellistä intoa, ei lainkaan pitkäjänteistä paneutumista.
Tamperelaisen eläkkeellä olevan lihanleikkaajan Reino Mäkelän (s. 1941) viime vuonna julkaistun sarjakuva-albumin syntytarina on päinvastainen. Mäkelä opiskeli piirtämistä Åke Skiöldin kirjekurssin vihkoista 1950- ja 1960-luvuilla ja aloitti oman sarjakuvan tekemisen vuoden 1975 tienoilla.
Mäkelän sarjakuvallisena esikuvana ovat olleet 1930-, 1940- ja 1950-luvuilla alkunsa saaneet seikkailusarjakuvat, pääasiassa lännensarjat. Taika-Jim, Rock Lane, Hopalong Cassidy ja Cisco Kid, luettelee Mäkelä P.A. Manniselle sanelemassaan esipuheessa itselleen tärkeitä sarjakuvia. Suosikkipiirtäjäkseen hän mainitsee Cisco Kidin tekijän argentiinalaisen Jose Luis Salinasin (1908-1985).
Myös Reino Mäkelän sankari, Kynä, oli lännensankari. Apunaan hänellä oli Valotähti, nainen, joka oli vähintäänkin yhtä sankarillinen kuin päätähti Kynä. Tarina alkaa kapakkatappelulla. Humaltuneet saluunan miehet iskevät silmänsä Valotähteen. Mutta tämä nainen osaa pitää puolensa!
Mäkelä teki sarjakuvaansa kolme ja puoli vuosikymmentä. Mikään Touhon kaltainen kirjekurssilainen hän ei ole, vaikka itse epäileekin onko hänellä pienintäkään järjen hiventä.
Lännentarinana alkanut sarjakuva laajenee eri suuntiin. Kynä ja Valotähti ovatkin maanalaisen vallankumouksellisen järjestön johtajia. Lukija voi juonenkäänteistä nähdä, että sarjakuva on todella tehty pitkän ajanjakson kuluessa. 1990-luvun alkupuolen tapahtumat lienevät vaikuttaneet siihen, että sivulla 36 Sniplandiaa valmistellaan IMU-kelpoiseksi (IMU, Imevä rahamahti).
Valotähti soluttautuu suihkuseurapiireihin. Tarina saa agenttiseikkailun piirteitä, samalla erotiikka tulee osaksi kokonaisuutta. Luonnonihmeitäkin esitellään, kerrotaan Kynän valtavan hevosen tarina ja katsastetaan kapinallisten maanalainen tukikohta.
Vaikka sarjakuvassa on erilaisia elementtejä hämmentävän paljon, silti kertomus etenee kohtuullisen loogisesti. Loppuratkaisu jää osin avoimeksi, ehkä vielä joskus saamme luettavaksemme toisen osan Kynän ja Valotähden seikkailuja.
Julkaistu Kaltiossa 2/2012
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti