Pekka Puupää aikalaisarvioissa

Tänään 1953 sai ensi-iltansa ensimmäinen Pekka Puupää -elokuva. Suositusta sarjakuvasta valkokankaalle temmatut hahmot eivät saaneet aikalaisarvioissa juurikaan kehuja, sikäli kun elokuvaa ylipäätään suvaittiin noteerata. Kansallisfilmografian mukaan vain harva kriitikko siitä kirjoitti.

Pekka Puupää - Reino Helismaan käsikirjoitukseen perustuvana - kuuluu niihin elokuviin, joita kai suuret kansanjoukot rientävät katsomaan, mutta joita ei ole tehty arvostelua varten.

Heimo Kallio, Uusi Aura 5.5.1953

Esikuvat ovat helposti tunnettavat: on lainailtu Majakan ja Perävaunun kommelluksia ja itsensä Chaplinin tyyliä, mm. nyrkkeilyottelu. Mutta jotakin puuttuu: huumoria ja sydäntä.

Olavi Veistäjä, Aamulehti 5.5.1953.

Kyllä huononkin aiheen voi käsitellä hauskasti, kun vain yritetään [...] mutta kun ei panna minkäänlaisia vaatimuksia paitsi ehkä käsikirjoituksen valmistumisen nopeuteen nähden, niin hukkaan menevät kaikki hyvätkin ajatukset. 

Mies [Esa Pakarinen] on kuluttanut itsensä loppuun aivan perin pohjin. Ei minkäänlaista uutta edes tavoitellakaan. Ainainen savonmurteella haastaminen ei jaksa huvittaa enää.

A. S., Jyväskylän Sanomat 5.5.1953

Esa Pakarisessa on enemmän Esaa kuin Puupäätä, mutta Siiri Angerkoski käy täydestä Justiinana. Masa Niemi olisi kovan käden alla käyttökelpoinen voima tämän lajin tehtäviin. 

Keskisuomalainen 3.5.1953.  

Äänitystä vaivasi kumma käheys, joka pilasi ei vain Toivo Kärjen valppaasti asiain menoa myötäilevää musiikkia vaan repliikkejäkin. 

Valma Kivitie, Elokuva-Aitta 10/1953.

* Pekka Puupää. Elonet.

Papukaijannokkaan

Oulun yliopistonkirjaston uutuushyllyllä oli mielenkiintoisen oloinen teos, Kerkko Hakulisen ja Sirkka Paikkalan Pariisista Papukaijannokkaan - Suomenkieliset ulkomaiden paikannimet ja niiden vieraskieliset vastineet (Kotimaisten kielten keskus 2013). Hyvin nopeasti selvisi ettei kyse ole tutkimuksesta, jossa selvitettäisiin suomenkielisten ulkomailla sijaitsevien maantieteellisten paikkojen nimien alkuperää. Kyse on yksiin kansiin laitetuista kahdesta luettelosta, joista toinen on aakkostettu suomalaisten eksonyymien (suomenkieliset nimet, jotka poikkeavat paikallisesti käytetyistä) mukaan ja toinen endonyymien (paikallisesti käytettyjen nimien) mukaan.

Pitkien luetteloiden tarkastelussa on oma viehätyksensä. Kirjan kanssa vierähti hyvä tovi. Ranskan pääkaupungin ohelle nimeen nostettu Papukaijannokka on Kambodžan kaakkoinen uloke, joka muistuttaa koukkunokkaisen linnun ylä- ja alaleukaluiden pidentymää. Paikkallisesti niemimaata kutsutaan Svay Rieng, englanniksi Parrot's Beak.

Eksonyymien luettelossa on noin kaksi ja puoli tuhatta paikannimeä. Pääsääntöisesti luetteloon on otettu vain kaupunkia suurempia paikkakuntia. On joukossa silti joitakin pienempiäkin paikkoja, esimerkiksi Kananen, kylä Murmanskin alueelta (venäjäksi Kovdozero).

Endonyymejä on hieman enemmän, 3200. Tämä johtuu siitä, että luettelossa paikalliset ja englanninkieliset nimet. Arabian Al-Atlas al-Wasti on suomeksi Keski-Atlas ja Al-Atlas as-Saghir Anti-Atlas.

Teoksessa on yritetty koota joitakin nyrkkisääntöjä suomenkielisten nimien muodostumisesta. Poikkeuksia säännöistä on kuitenkin niin paljon ettei niiden opettelu juurikaan hyödytä. Maantieteellinen muoto saari tai niemi pitäisi kirjoittaa yhteen pääsanan kanssa, mutta silti on olemassa Omanin sulttaanikuntaan kuuluvat Kuria Muria -saaret Arabianmeressä.

Eurooppalaisista nimistä useimmille eniten hankaluuksia tuottaa Iso-Britannia. Nykyisten suositusten mukaan valtio on joko Britannia tai Yhdistynyt kuningaskunta. Iso-Britannia on se saari, jolla valtio pääosin sijaitsee. Se saaristo, johon Iso-Britannia kuuluu on nimeltään Britteinsaaret.

Luettelot on julkaistu kielenhuollon avuksi. Sellaiseen se on omiaan, ja myöskin satunnaiseen ihmettelyyn. Tiesittekö, että Aataminsilta on särkkäjono Intian ja Sri Lankan välillä?

Oulu sota-aikana ja nyt

Ennen ja nyt. Puolustusvoimat julkaisivat muutamia päiviä sitten vapaaseen käyttöön tk-kuvaajien sodan aikana ottamia valokuvia. Oulu -hakusana tavoitti yli 260 kuvaa. Niistä valikoin neljä ja kävin samalla paikalla ottamassa kuvan nykytilanteesta.

Aloittakaamme kaupungintalon edustalta: 

Kesäkuun kuudes 1943 Oulussa juhlittiin Mannerheimin syntymäpäiviä näyttävästi. Huhtikuun lopulla 2013 lauantaina neljän jälkeen on hiljaisempaa.

Pommitukset karsivat Oulun keskustan puutalokantaa. Askon huonekaluliike ilmoitti kadun varressa ilmeisistä syistä tapahtuneesta muutostaan. Viime perjantaina samalla paikalla Rotuaarilla oli leppoisammat tunnelmat.

Sota-aikana 8.Kev.It.Ptrilla oli silta-asema Oulujoen ylittävällä Rautasillalla. Nyttemmin aseman rakenteet on purettu ja polkupyörälläkin saa vapaasti kulkea.

Vuonna 1941 valmistunutta Valkeaa linnaa pidettiin aikoinaan Pohjois-Suomen komeimpana rakennuksena. Sodan jälkeen hotelli Tervahovin tiloihin majoittui Valvontakomissio. Autot päivystävät edelleen samalla paikalla. Ravintola Sarkka oli toiminnassa jo varhaisemman kuvan ottamisen aikaan. Uudempaan kuvaan lisäyksenä on tullut taksiasema.

Kittelsenin näkit

Näkki

Tänään 1857 syntyi norjalainen taiteilija Theodor Kittelsen (k. 1914). Saksassa, Münchenissa opiskellut maalari on arvostettu ja pidetty kotimaassa, paikallinen gallenkallela. Kittelsen haki aiheensa mytologiasta ja kansantarinoista. Erityisen pidettyjä ovat Kittelsenin lastenkirjat ja satukuvitukset. Hänen peikoissaan voisi nähdä Björn Landströmin menninkäisten esikuvan. Myös satiiriset pilapiirrokset muistetaan hyvin.

Kittelsenin veden henget eli näkit ovat sisämaan soisten lampien asukkaita. Merellä uhkana ovat ihan toisen kokoluokan otukset. Vaikka näkki oli melkoinen kummitus ulkonäöltään, toisinaan se saattoi nousta lammestaan valkoisena hevosena hurmaamaan.

Näkki valkoisena hevosena.

Kansallisen veteraanipäivän tiimoilta

Eilen iltapäivällä oli sotaveteraanien asia esillä kahdellakin tavalla. Keskisuomalaisen skuupin mukaan Yleisradio yritti huijata suorassa tv-lähetyksessä. Lauantaina televisioidaan kansallisen veteraanipäivän pääjuhla Jyväskylästä. Tv-lähetyksen osana oleva seppeleenlasku sankarihaudalle nauhoitettiin jo eilen. Keskisuomalaisen terhakkaat toimittajat Heli Paananen ja Pekka Ilonen havaitsivat toimitukseen tulleista poliisitiedotteista, että osa Tellervonkadusta suljettiin jo eilen seppeleenlaskua varten.

Keskisuomalaisen otsikko "yritti huijata suorassa lähetyksessä" on hieman ennenaikainen, koska suora lähetys on tulossa vasta lauantaina. Huijausyrityksen todisteena toimittajilla on aikaisempi toimintatapa: veteraanipäivien televisiointi on menneinä vuosina hoidettu samoin. Suoran lähetyksen suvantokohtaa (ruokailutauko) varten on nauhoitettu ennakolta materiaalia.  Tämän ovat lähetyksen selostajat ohjelmassa todenneet. Keskisuomalaisen toimittajien mukaan on kuitekin "journalismieettisesti arveluttavaa" silti pitää kuvaruudussa suoran lähetyksen merkkiä. Yleisradion Timo Keränen suostuikin kaupallisen median painostuksen vuoksi lisäämään seppeleenlaskun ajaksi kuvaruutuun tekstin "nauhoitettu 25.4.".

Eilen iltapäivällä Puolustusvoimien Kuvakeskus julkaisi yli 170 000 tiedotuskomppanioiden tk-kuvaajien ottamaa valokuvaa netissä. Sivusto sa-kuva.fi ruuhkautui heti ja sivusto kaatui. Palvelimet eivät kestäneet yli sadantuhannen ihmisen yhtäaikaista kiinnostusta.

Pääesikunnan viestintäosaston mukaan sivusto sisältää kuvia maa-, meri- ja ilmavoimista sekä kotirintamalta. Kuvat kertovat myös puhdetöistä ja lottien tehtävistä, sodan raakuuksia unohtamatta. Tutkijoiden arvioiden mukaan osa kuvista on lavastettuja, esimerkiksi hyökkäyskuvat. Kuvia on digitoitu kolme ja puoli vuotta. Julkistus on ajoitettu tarkoituksella juuri kansallisen veteraanipäivän alle.

Kuvakokoelman kuvat tulevat kaikille vapaaseen käyttöön. Niitä saa vapaasti kopioida, tulostaa ja julkaista. Julkaistaessa lähteen mainitseminen riittää, mitään maksuja ei peritä. Kuvia voi tulostaa aina A3-kokoon saakka hyvällä laadulla.

Puolustusvoimien valitseman tavan soisi yleistyvän myös muissa kuva-arkistoissa. Vaikka julkinen sektori maksuttomuudellaan näin nakertaakin alan kaupallisten toimijoiden voittoja.



* SA-kuva-arkisto

Kolmas maailma pääsee ääneen

Peik Johansson (toim.)
Kolmannen maailman puheenvuoroja
Like/Pystykorvakirja
2013
350 s.


Yle Radio 1 ja sen edeltäjät ovat vuodesta 1987 lähtien palvelleet kansalaisia tarjoamalla Kolmannen maailman puheenvuoroja. Ohjelmasarjassa on esitetty viimeisten 25 vuoden aikana lähes kahdeksansataa ohjelmaa, joista neljäkymmentä on nyt koottu yksiin kansiin. Kolmannen maailman puheenvuoroja syntyi aikoinaan Eurooppalaisten puheenvuorojen sisarohjelmaksi. Nykyisessä radion ohjelmakaaviossa näiden rinnalla vuorottelevat myös Amerikkalaiset puheenvuorot.

Puheenvuorot ovat taustoittaneet maailmalla tapahtuvaa jonkun ajattelijan, tutkijan, kirjailijan tai ideologin kautta. Kolmannen maailman puheenvuoroissa Yleisradion toimittajat tai kirjeenvaihtajat ovat esitelleet miten Aasiassa, Afrikassa tai Latinalaisessa Amerikassa ajatellaan ja toimitaan. Ensimmäisessä ohjelmassa ulkomaantoimittaja Johan von Bonsdorff esitteli kenialaisen kirjailijan Ngugi wa Thiong’on vapaa-ajattelua wc-paperilla. Ohjelmien tuottajana on ollut Juha Kulmanen alusta saakka, ja alkuperäisestä ryhmästä edelleen ohjelmia tekee Jussi Raumolin.

Useimmat puheenvuorot ovat jonkun teoksen tai tutkimuksen perusteella kirjoitettuja esseemäisiä varttitunnin mittaisia uusia näkökulmia etsiviä ohjelmia. Silloin tällöin toimittaja on päässyt haastattelemaankin. Kirjan sivuiksi muutettuina kukin puheenvuoro on seitsemän, kahdeksan sivun mittainen. Kolmannen maailman puheenvuoroja 1990-luvulta saakka tehnyt Peik Johansson on valikoinut toimitukseensa sellaisia tekstejä, joilla olisi annettavaa nykyhetkessäkin. Valitut eivät kuitenkaan erityisesti painotu viimeisiin vuosiin muuten kuin Arabikevättä koskevassa osiossa.

Vuoden 1992 Suomen vierailulla Kulmasen haastattelema perulainen kirjailija Mario Vargas Llosa ei hyväksynyt koko kolmas maailma -käsitettä. Kirjailijan mukaan se ei vastannut todellisuutta, ’kolmanteen maailmaan’ mahtui niin paljon erilaisia poliittisia, kulttuurisia ja uskonnollisia järjestelmiä ettei niiden niputtaminen yhteen kuvaa mitään. Suomesta katsottuna tämä kolmas jää päivittäisissä uutisissa täysin varjoon. Johanssonin valikoimassa on oma osionsa vääristyneen median käsittelyyn.

Esipuheessa Kulmanen tarjoaa kolmannelle maailmalle 1950-luvulla luodun merkityksen rinnalle vanhempaa merkitystä Ranskan suuren vallankumouksen ajoilta. ”Kolmas sääty” oli suuri kansalaisten enemmistö, jolla ei ollut äänivaltaa. Yleisradion ohjelma antaa äänen kaukana Suomesta asuvalle maapallon suurelle enemmistölle.

Äänien kirjo on suuri myös Johanssonin valikoimassa. Puheenvuoron saavat niin tuaregipäällikkö Mano Dayak kuin Libyan johtaja Muammar Gaddafi, kiinalainen tieteenfilosofi He Bochuan kuin brasilialainen kuminkerääjä Chico Mendes. Bangladeshilainen journalisti Afsan Chowdhury valottaa mikrolainojen taustoja ja sambialainen taloustieteilijä Dambisa Moyo vaatii kehitysavun lopettamista. Malesialainen kehitystutkija Martin Khor kyseenalaisti talouskurivaatimukset jo vuonna 1998. Näkökulmia maailmaan ja maailmasta on monta.

Kolme vuotta sitten lähetetty ohjelma, jossa Tapio Tamminen esitteli intialaisen kulttuurintutkija Meera Nandan ajatuksia teoksesta The God Market – How Globalization is making India more Hindu (Random House India, 2009) oli hyvin valaiseva. Vaikka demokratisoitumista ja kouluttautumista on pidetty uskonnollisuuden vähentäjänä, Intiassa on käynyt toisin. Maallistumisen sijaan kasvava keskiluokka hakee entistä enemmän turvaa perinteisistä uskonnoista. Hindunationalismi voimistaa jalansijaansa. Lisäksi Intiassa on syntynyt ”karmakapitalismi”, bisnessgurujen ryhmä, joka kiertää myös länsimaissa valmentamassa yritysjohtajia, tarjoamassa spirituaalista navigointijärjestelmää. Taloudellinen menestys voi uusien gurujen mielestä olla merkki kertyneestä karmasta, eli hyvin eletyistä aikaisemmista elämistä. Uskonto, politiikka ja talous kietoutuvat yhteen. Tamminen tosin toppuuttelee Nandan dramaattisimpia väitteitä, mutta antaa arvoa Nandan pääväitteelle. Yhteiskunnan modernisoituminen ei vähennä uskonnollisuutta.

Peik Johanssonin toimittama Kolmannen maailman puheenvuoroja tarjoaa koko joukon erilaisia näkökulmia ajankohtaisiin aiheisiin. Tämän radio-ohjelman konsepti toimii paperillakin.



* Puheenvuoroja. Yle Radio 1.

Aave leijuu lännen yllä

Mikko Mustasaari ja Aapo Kukko
Aave Stream Cityssä
Lempo Kustannus 2012
90 s.


Miksi näiden elokuvien täytyy viimeisillä metreillään kääntyä yltiöyksilöllisyyden ja oikeistolaisten arvojen edistäjiksi? Näin kysyi Suomen Sosialidemokraatin toimittaja takavuosina Clint Eastwoodin elokuvia käsitellessään. Varsinaisena arvostelun kohteena taisi olla Likainen Harry, mutta jutussa arvostelu laajentui myös koko yhdysvaltalaista lännenelokuvagenreä kohtaan. Mikseivät tarinat koskaan pääty ideologisesti toisin?

Italialaisessa spagettiwesternissä eivät juonikaaviot ole olleet aivan yhtä yksioikoisia kuin valtameren takana. Myöskään Mikko Mustasaaren (s. 1982) ja Aapo Kukon (s. 1991) yhdessä käsikirjoittamassa ja Kukon piirtämässä lännensarjakuvassa asiat eivät mene niin kuin lajityypissä on totuttu. Mustasaari ja Kukko osoittavat kunniaa muun muassa Lee Marvinille, Jack Palancelle ja Sergio Leonelle. Idea käsikirjoitukseen syntyi Leonen ohjaamaa Kourallinen dollareita -elokuvaa katsellessa.

Parrakas muukalainen saapui pieneen kaivoskaupunkiin 1800-luvun loppupuolella. Hänellä oli mielessään vallankumous. Ensimmäiseksi hän sotki pormestarin ja tuomarin virkoja hoitavan kaivoksenomistajan järjestämät hirttäjäiset.

Alkuasetelma on lännenkuvaukselle erittäin tyypillinen. Yksi rohkea ja kyselevä junantuoma riittää staattisen, kauhun tasapainoon perustuvan yhteisön myllerrysten kipinäksi. Aloitteentekijän kohtalo oli tällä kertaa ohrainen. Muukalaisen sanat olivat kuitenkin tehneet vaikutuksen ja tuntuvat palaavan kummittelemaan. Tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden sanoma upposi otolliseen maaperään.

Lännentarinoiden genressä tekijän liikkumavara on rajattu. Karl Marxin näköisiä agitaattoreita ei lännen raiteilla ole juurikaan nähty, vaikka esimerkiksi Jack London näytti miten he maisemaan sopisivat. Mustasaari ja Kukko ovat omalla tavallaan lähteneet kunnioittamaan tätä harvoin kuljettua polkua. Loppuratkaisu ei kuitenkaan ole sellainen kuin Sosialidemokraatin elokuva-arvostelija kaipasi.

Kukon mustavalkoinen, kontrasteihin perustuva kuvitus on tarinan henkeen hyvin sopiva. Lännensarjakuvan perinteet ovat tekijöille tutut. Stream Cityn hautausmaalla tosin lepää nimettyinä vain elokuvantekijöitä. Sarjakuvan lähikuvien runsaus tulleekin ohjaaja Sergio Leonelta. Tex Willereissä tai Ken Parkereissa ei vastaavaa tunnelman luontia ole nähty. Kelpo länkkäri: jotakin uutta, jotakin vanhaa ja rutkasti lajityypillistä käyttäytymistä.

Julkaistu Kaltiossa 1/2013.

Internetin musta päivä

Tänään vietetään internetin mustaa päivää. Maailmalla useat suuret (ja pienet) verkkotoimijat, mm. Google ja Wikipedia, ovat aikaisemmin osallistuneet tempauksiin, joissa on huolta internetin säätelystä on ilmaistu pimentämällä sivustoja.

Tänään suomalainen verkkoyhteisöt viettävät mustaa päivää. Verkkoyhteisöt tahtovat muistuttaa tekijänoikeuslain internetin toiminnalle aiheuttavista vakavista ongelmista. Laki on estänyt uusien palvelujen syntyä, ja lailla on luotu yksityinen verkkosensuurijärjestelmä.

Tekijänoikeuslakiin tarvitaan järkeä. Ongelmista voi päästä eroon lakia muuttamalla. Allekirjoittamalla Järkeä tekijänoikeuslakiin -kansalaisaloitteen voit edistää lakien muuttamista inhimillisemmiksi ja sananvapauden kanssa linjassa olevaksi.

Järkeä tekijänoikeuslakiin

Tami Ipsum -generaattori

[Anders Rexin Tami Ipsum-generaattori]


Aamun kuntokoulu ohi, raskaalta tuntui; eilinen ja.-tappio painoi; never, ever GIVE UP my friend!!! Saako Mårts jatkaa???- ihmettelen jos ei tule vaihdoksia!! Nyt formulaa ; huipputiimi maikkarilla; Oskari, Eki, Mika, Timo-SIMPLY GREAT!! Hieno kiekkoilta; kaksi hyvin valmistettua joukkuetta; Rämö häikäisevä ja 1-3!! Vapaa sunnuntai näkyi suoritusten laadussa-parani loppua kohti!! TUTO IS BACK!!! Maikkarilla suvereeni juontaja Late Karhuvaara oli liekeissä-taas kerran; Oskari Saaren haastattelu alkavasta formulakaudesta oli nappisuoritus!!

Seuraavat 21 kuukautta??- Mika Saukkosen (MTV3) sanoin: "Seuratkaapa sitä". Tänään keikka Helsingin Kauppakorkealla; "tulevaisuuden toivot" asiakkaina- "det blir spännande" sanoisivat Foppa ja Sundin!!Sitä ennen Turun Logomoon avaamaan Nyrkkeilykisat; minusta meidän urheiluihmisten on TSEMPATTAVA toinen toisiamme yli lajirajojen ja sen aion TAAS KERRAN tehdä!! Mutta no hätä , lomallahan tässä ollaan. Simply great- keep rocking jatkossakin!!Saku Tuominen heitti komplimentin suorassa lähetyksessä joten tässä Sakulle rannesyöttö takaisin: Saku oli aikoinaan valtakunnan lahjakkaimpia kiekkojunnuja (Kiekko-Espoo); valitsi mediabusineksen; media voitti ,jääkiekko hävisi, mutta intohimo peliin tallella-CHAPEAU SAKU!!!

aamujää 10.30; luonas Legenda klubilla 12.30, bussi Heinolaan 13.00. Nyt kylpylään, sitten huippudinner (Japanese Restaurant) ja illalla eurooppalaista huippufutista kaikilta kanavilta!! Aamulla Anskun tavarat Turusta peräkärryyn; Mondeo kiitää kohti stadia; tavarat Anskun kämpille; sieltä ylimääräiset kellaritilaan , joka sijaitsee Munkassa ja kun rundi on tehty (toivottavasti ) puoleen päivään mennessä; meeting Helsingin keskustassa (koulutusasiakas), käynti kiekkoliitossa ystävä Pentti Lindegrenin (Lion # 205) toimistossa , jossa suunnittelemme MM kisojen yksityiskohtia; olen Pentille kertonut, että olen AINA käytettävissä kun liitto tarvitsee; Pentti vetää Finnish Hockey Poolia; tärkeätä palaa maajoukkueen toiminnassa; siellä yritysmaailman kiekkohenkiset "LEIJONAT" kohtaavat ja siten tukevat pelimme kehitystä!!

"Style is never out of fashion". Maikkarilla suvereeni juontaja Late Karhuvaara oli liekeissä-taas kerran; Oskari Saaren haastattelu alkavasta formulakaudesta oli nappisuoritus!! Illaksi kotiin legendaariseen "Finnair slogan" tyyliin!! "Det blir spännande" sanoisi ruotsin "Aurinkokuningas", ystäväni Niklas Wikegård!! Kevyeltä tuntui; kondis nousee- SIMPLY GREAT!!! Päivä omistettu esikoisen muutolle!! Kevyeltä tuntui, nyt päivän businesten kimppuun!!

Kuntokoulu ohi, fillari sai kyytiä 45 min (115-125) 100 vatsaa, 50 rinnallevetoa- "slow and steady-gets You ready"-niin se menee!!Eilen hikinen maratontappio, feed back veljille pelin jälkeen: "Peli ei ole oikeudenmukaista-se on PELI", nyt katse eteenpäin =game 2; 15.30 kevyt harjoitus + pelin purku-Aittolan videotykki + Aurinkokuninkaan verbaliikka= kova combination!! Nyt kylpylään, huippudinner mme:n kanssa ja early to bed, koska aamulla vielä 9 reikää peliä, kamojen pakkaus ja sitten home, sweet home!!

Jommastakummasta ON KYSYMYS!! "Can You make it one more time my friend"?, kysyy selftalk ja vastaus saadaan seuraavan synttärin yhteydessä 26.05.2013!! Iltapäivällä luonas hienon TUTO partneri Janne Ollilan kanssa, kiitoskirjeet yhteistyökumppaneiille lähtee vielä tänään!! Nyt tiedän mitä Ruissalon harjoituksissa treenataan PRO Ari Mäen johdolla!! SISKOT ja VELJET! Peliseurana hieno svedupari, Tommy & Gunilla Tukholmasta; hienoa peliseuraa, 20 vuotta peliä Tukholman ja myös Maariahaminan (Kastelholm) kentällä, pyysimme Tuun Ruissalon, meidän rakkaalle kotikentälle JT, AG champion 1977; team captain 1980-82, jotta näkevät mikä on HUIPPUKENTTÄ!!

Niissä palavereissa selviää UUDEN TUTON suunta tulevaisuudessa;siitä on helppo tehdä omat johtopäätökset ja jatkosuunnitelmat. "Det blir intressant" sanoisi Börje Salming;12.00 luonas Matti Aarnion ja Kai Ortion kanssa; kauden yhteenveto hienon yhteistyökumppanin ja coaching partnerin kanssa!! Sauna, kylmä suihku-ready to go!!! Ympäristö reagoi; saat pelikavereiden, valmentajan, hallituksen , kannattajien etc.. Keep up the good work!!Tässä hengessä kaikille taistelijoille ja upeille daameille have a great week; kitisijät lukekaa lehdet tarkkaan, Pohjois-Korean liiderit jo on uho päällä, joten pikkuhiljaa KITISIJÖILLEKIN kirkastuu: "There is no paradise"; joten koettakaa kestää ja jos pinna on lujilla-menkää lähimetsään ja huutakaa 30 min suoraa huutoa-se helpottaa-luulisin!! Br JT, Lion # 79



[Anders Rexin Tami Ipsum-generaattori]

Muisteltu humoristi Mark Twain

Turvallinen paikka

Kun Mark Twain aikoinaan oli erään maaseutulehden toimittajana, muuan taikauskoinen tilaaja kirjoitti hänelle tavanneensa lehdessään hämähäkin ja kysyi, merkitsikö se onnea vaiko onnettomuutta. Humoristi laati hänelle seuraavan vastauksen ja painatti sen lehteensä:

"Vanha tilaaja: Hämähäkin löytyminen lehdessänne ei merkitse Teille onnea eikä onnettomuuttakaan. Hämähäkki vain tutki lehteämme nähdäkseen kuka liikemiehistä ei ilmoita, niin että se voisi mennä tämän myymälään, kutoa verkkonsa oveen ja elää siinä kaiken ikänsä häiritsemättömässä rauhassa."

Helsingin Kaiku 28-29/1911.

Tänään 1910 Mark Twain kuoli. Sen muistoksi linkkejä:

Jatkokertomuksissa vanhat suomennokset:

* Mark Twain. Taivas vaiko helvetti? (Lukutupa 1904)

* Mark Twain. Viimeisellä hetkellä. (Lukutupa 1897)


Tässä blogissa aikaisemmin:

* Mark Twain. Mehiläinen. 


Tekno-Kekon mielekäs maailmanhistoria:

* 1880: Mark Twain sijoittaa latomakoneeseen.

* 1894: Mark Twain vastaa kysymyksiin.

Kaisa Halmkrona jatkoon

Voittaja Kaisa Halmkrona

Runopuulaakin eli lavarunouden SM-kisojen Pohjois-Suomen karsinta järjestettiin torstai-iltana ravintola Nuclear Nightclubissa. Osanottajia oli mukana viisi, sateinen kurja keli lienee karsinut viime hetkeen miettineet pois joukosta.

Kisa käytiin kahdessa kierroksessa. Molempien kierrosten parhaaksi tuomarit katsoivat Kaisa Halmkronan, joka jatkaa Kuopiossa 25. toukokuuta järjestettävään loppukilpailuun.

Tarkat tulokset Runopuulaakin sivuilla.

Seppo Immonen

Ökemster

Heidi Immonen

Kauko Greus

Murtuuko lähdesuoja?

Huhuu päivälehtien toimittajat? Pääkirjoitustoimittajat? Päätoimittajat? Muistatteko, että meillä on sellainen kuin lähdesuoja? Ettei toimittajien tarvitse kertoa keneltä tietonsa ovat saaneet, ja viranomaisten tulisi kunnioittaa tätä oikeutta.

Joku aika sitten poliisin salaiseen Epri-rekisteriin merkittiin Venäjän presidentti Vladimir Putin. Heti oli ylipoliisijohtaja Mikko Paatero televisiossa kertomassa, että merkinnässä on tehty virhe ja Putin on jo poistettu rekisteristä ja merkinnän tehnyt poliisi on tiedossa. Silti eiliset uutiset kertoivat, että rekisterimerkinnän tehty on nyt saatu selvitettyä. Se olikin keskusrikospoliisin sihteeri.

Jo ensimmäisessä televisioesiintymisessään Paatero kertoi, että nyt aloitetaan laajat selvitykset siitä kuka on vuotanut tiedon MTV3:lle. Eilisten uutisten mukaan tätä tutkitaan ennennäkemättömällä laajuudella.

Poliisin mukaan Epri on epäiltyjen rekisteri tai rikostutkintatiedon tallennusjärjestelmä. Kirjainyhdistelmä itse kertoo paremmin mistä on kyse. Rekisterissä olevia ihmisiä epäillään rikoksista. Länsimaiseen yhteiskuntaan tällaiset mustat listat istuvat huonosti. Netissä kulkevien huhujen mukaan eräältä mieheltä olisi peruttu aseenkantoluvat rekisteriin joutumisen johdosta.

Janne Zareff kirjoitti Pressiklubin Facebook-sivulle olevan ymmärrettävää, että poliisi on raivoissaan kansan saatua tietää miten leväperäisesti se tekee merkintöjä omiin rekistereihinsä. MTV3:n mukaan Eprissä saattaa olla yli kymmenentuhannen suomalaisen tietoja. Mielivaltaiset rekisterimerkinnät saattavat häiritä ihan tavallisen ihmisen elämää.

Oli oikein kertoa julkisuuteen rekisteristä ja siitä miten holtittomasti poliisi valtaansa käyttää. Siksi, kuten Zareff jatkaa, tämän tiedon vuotajalle kuuluisi lämmin kädenpuristus ja vilpitön kiitos. Kun se ei nykyisissä oloissa ole mahdollista, ainakin journalistien tulisi muistuttaa lähdesuojasta. Nousta puolustamaan vuotajaa ja tämän oikeutta kertoa kansalaisyhteiskuntaa uhkaavista asioista nimettömänä.



(kuva lainattu Riku Riemulta, joka on seurannut Paateron urakehitystä)

Suomalainen autoviha

Reilu sata vuotta sitten Suomessa oli turvallista ja rauhallista elää. Lapset, naiset ja koirat saivat kulkea ja käyskennellä missä halusivat ilman pelkoa. Sitten katukuvaan ja maanteille ilmestyi auto -- tai automobiili, kuten silloin sanottiin. Eipä aikaakaan kun eläinlääkäri Emil Utterin omistama erinomainen ja arvokas musta peltopyykoira jäi Helsingin Eläintarhantiellä hurjastelevan Maurits Emil Bergströmin ohjaaman automobiilin alle.

Reilu sata vuotta sitten oikeuslaitoksella oli tajua asioista. Utter haastoi Bergströmin raastupaan. Tuomioistuin rapsautti 27.11.1907 päivätyssä päätöksessä holtittomalle kuljettajalle 30 markkaa sakkoa, ja edellytti koiran arvon (1000 markkaa) korvaamista sen omistajalle.

Suomen Metsästyslehti raportoi tapahtumasta tuoreeltaan. "Automobiilin tappama kallisarvoinen koira" oli jutun otsikkona. Koiran kuolemaan johtaneen tapauksen kerrottiin sattuneen lokakuun 3. päivä samaa vuotta. Oikeus toimi nopeasti ja vitkuttelematta.

Autot herättivät voimakkaita tunteita myös muualla maassa. Nousiaisissa marraskuussa 1911 päätettiin vaatia automobiilien hävittämistä koko kunnasta. Autoilla ei kertakaikkiaan olisi mitään asiaa Nousiaisten teille.

Vastaava autoviha purkautui kuntakokouksiksi muuallakin maaseudulla. Oulun kupeessa Kiimingissä vaadittiin autoille stoppia vuonna 1913. Tosin kiiminkiläiset eivät yksin voineet kieltoa saada aikaiseksi. Pudasjärveläiset saatiin puhuttua mukaan vaatimukseen, mutta taivalkoskelaiset ja etenkin kuusamolaiset olivat vastahankaan.

Kyllä näille teille on autojen mahduttava, todettiin Kuusamosta. Niistä on paljon etua ja helpotusta elämään, tuumittiin.

Anatole Francen novelleja

Tänään 1844 syntyi François Anatole Thibault (k. 1924), jonka maailma oppi tuntemaan Anatole Francena. Vuosisata sitten France oli suosittu kirjailija maailmalla ja Suomessakin. Hän sai kirjallisuuden Nobelin 1921. Suomalaiset kustantajat olivat tuohon mennessä jo parikymmentä Francen teoksta julkaisseet.

Vuonna 1922 Francen tuotanto joutui katolisen kirkon kiellettyjen kirjojen listalle (Index Librorum Prohibitorum). Vanhemmiten kirjailija ärhäköityi, ja yhä kiivaammin alkoi vaatia muutosta yhteiskuntaan. Tulilinjalle joutuivat muun muassa yleistä (porvarillista) mielipidettä kannattelevat päätoimittajat.

Suomalainen lehdistö julkaisi Francen novelleja kohtuullisen runsaasti. Olen Jatkokertomuksissa julkaissut seuraavat:

* Anatole France. Aakkosten alkuperä. (Lukutupa 1902)

* Anatole France. Adrienne Buquet. (Mikkeli 1905)

* Anatole France. Edmée tahi onnea tuottava almu. (Lukutupa 1910)

* Anatole France. Ihmisen erehdykset. (Pohjalainen 1900)

* Anatole France. Jean Marteau. (Mikkeli 1905)

* Anatole France. Kymen laulaja. (Päivälehti 1902)

* Anatole France. Maalla. (Työmies 1900)

* Anatole France. Onnea tuottava almu. (Raataja 1908)

* Anatole France. Vainon aikana. (Lukutupa 1898)

Älä käännä heille selkääsi

Eilen istuin katsomaan elokuvahistorian ensimmäistä rock-elokuvaa, Richard Brooksin (1912-1992) ohjaamaa Älä käännä heille selkääsi (Blackboard Jungle, Yhdysvallat 1955). Asko Alanen hiljan Oulussa pitämässään esityksessä purki suurimmat odotukset elokuvaa kohtaan, rock-elokuvan arvon tämä on saanut alku- ja lopputekstien aikaan soivasta Bill Haleyn Rock around the Clock -biisistä.

Sotaveteraani Rick Dadier (Glenn Ford) palkataan ensimmäiseen opettajan virkaansa poikakouluun, jonka oppilaat ovat ikäluokkansa jakojäännös. Oppilaat joko odottavat koulun loppumista päästäkseen työelämään tai surkuttelivat omien mahdollisuuksiensa puutetta. Motivaatiota opiskeluun ei ollut kenelläkään.

Vanhempi kollega antaa Dadierille neuvon, joka on nostettu elokuvan suomalaiseksi nimeksi. Älä käännä heille selkääsi. Dadier ei luovuta, vaikka syytä siihen olisi. Opettaminen on maksaa hänen oman ja elokuvan mittaan syntyvän pojan hengen.

Rokkia himoitsevalle nuorisolle tarjotaan Rock around the Clockien välillä opettavainen ja ylentävä tarina. Nuorisoa ymmärretään tiettyyn rajaan saakka, elämänhaluttomuudelle annetaan yhteiskunnallinen selitys ja kannustetaan yrittämään oman itsensä vuoksi. Ja muistutetaan, että ihmisiä ne opettajatkin ovat.

Elokuvahistoriat tietävät kertoa, että monin paikoin elokuvan esityksissä mellakoitiin -- myös Helsingissä marraskuussa 1955. Joissakin paikoissa alku- ja lopputekstit kiihoittavine musiikkeineen oli leikattu pois. Ehkä kaikki metelöinti ei johtunut viidakkomusiikista. Ehkä nuoriso ei (silloinkaan) ottanut vanhemman sukupolven näkemyksiä omasta kurjuudestaan nurinoitta.

Kevät ja koirankakka

Jo reilu viikko sitten iltapäivälehdistö alkoi ihmetellä normaalin keväisen ilmiön puuttumista. Myös Uutis=sirkus kiinnitti asiaan huomiota: Kylmä kevät jarruttaa koirankakkakeskustelua.

Näin Oulun korkeuksilla vasta tänä viikonloppuna ovat säät olleet sellaiset, että mahdollisuus koirankakkakeskustelulle on tarjoutunut.

Sää ei ole kuitenkaan ollut este Kalevan Juttutuvassa puhisemiselle. Riitu aloitti keskustelun jo maaliskuun 10. päivä, ja keskustelu saatiin päätökseen jo yhdeksän päivää myöhemmin. Satu tiivisti keskustelun näin, vaikka luonto ulkona oli toista:

IHANAA! Se on kevät ku tää jokavuotinen jappasu alkaa < 3 < 3 < 3

Heijasteita

Julistus luokkatovereille

Yle Teema esitti eilen Sakari Rimmisen Pilvilinnan (Suomi 1970). Elokuvaa tv-ohjelmistoon sijoitettaessa ei varmaankaan osattu arvata, miten ajankohtaiseksi sen esittäminen sattuisikaan. Pilvilinnassa ollaan 1960-luvun lopun koulumaailmassa, jossa koululaiset päätyvät lakkoilemaan opettajan mielivallan ja oppilaan erottamisen vuoksi. Elokuva muistuttaa miksi aikoinaan on säädetty sellaisia lakeja kuin voimassa on.

Pilvilinnan juonenkäänteiden ymmärtäminen vaatii punaviherlasien läpi katsomista. Siis sellaisten, joita Heimo Vesa käytti Fingerporissa. 1960- ja 1970-lukujen taitteessa niin muodikas vieraantuminen tuotiin esille monin tavoin, jotka ilman teorian tuntemista jäisivät irrallisiksi toisiaan seuraaviksi tapahtumiksi.

Näyttelijävalinnoissa silmiin pisti vakaumuksellisen porvarin Kauko Helovirran valitseminen naispääosassa olleen Meri Oraviston isäksi. Oivaltava valinta! Elokuva jäi miespääosassa olleen Erik Uddströmin ainoaksi.

1970-luvun alku ei ollut suomalaisen elokuvan kulta-aikaa. Suuret yhtiöt olivat tuhoutuneet 1960-luvulla, ja uusi sukupolvi joutui aloittamaan elokuvanteon perin kehnoin puittein. Pilvilinna muistetaan uusia tuulia tuoneista musiikkivalinnoistaan ja siitä, että sen kuvasi Pirjo Honkasalo. Pilvilinna on ensimmäinen suomalainen pitkä näytelmäelokuva, jonka on kuvannut nainen. Tekijäkaarti oli muutoinkin suurelta osin juuri Taideteollisen oppilaitoksen Kamerataiteen osastolta valmistunutta.

Elokuva oli tuotantoyhtiö FJ-Filmin kolmas ja viimeinen. Se sai valtiolta huomattavan laatutuen, mutta sekään ei pelastanut yhtiötä. Muutamia vuosia myöhemmin suomalainen elokuva oli alimmassa aallonpohjassaan.


* Pilvilinna. Yle Teema.
* Pilvilinna. Elonet.

Hesarin blogikilpailu

Helsingin Sanomien Kuukausiliite julkisti Suomen paras blogi -kilpailun. Tässä vaiheessa toimitus pyytää ehdotuksia hyvistä blogeista, ja erinäisten vaiheiden jälkeen paras palkitaan tammikuussa 2014.

Suomenruotsalaiset ovat jo pidempään palkinneet parhaita blogejaan ja gaalojakin viettäneet. Koko Suomen blogeja ei ole laajassa mitassa koetettu rankata. Muutamia yrityksiä on ollut, mutta ne ovat kaatuneet ilmoittamisen kynnysrahoihin tai suppeaan osallistumiseen. Suomenruotsalaisten blogien palkitsemisen taustalla on ollut Yleisradio, joka on tuonut uskottavuutta kisaan.

Blogeilla, varsinkin muoti-, on taloudellistakin merkitystä. Sen tiimoilta Cision on listannut jo viitisen vuotta kuukausittain eri alojen blogien top 10 -listoja. Viimeksi on rankattu juuri muotiblogit, helmikuussa ilmastoblogit ja tammikuussa ruokablogit.

Parhaat historiablogit rankattiin ensimmäisen kerran viime vuonna. Palkinnon jakoivat Agricola -historiaverkko, Historiska föreningen i Finland ja Suomen Historiallinen seura.

Kuukausiliitteen jutun perusteella ensimmäinen lista hyvistä blogeista julkaistaan toukokuun numerossa. Silloin ehkä kerrotaan käytännön järjestelyistäkin enemmän.

Ehdotukset ensimmäiselle listalle voi lähettää osoitteeseen kuukausiliite@hs.fi. Aiheeksi viestiin "blogikilpailu".

Rossetti ja Danten Beatrice

Tänään 1882 kuoli Dante Gabriel Rossetti (s. 1828). Hänen tunnetuimpia töitään on Beata Beatrix (yllä, 1864-1870), italialaisen Dante Alighierin La Vita Nueva teoksen aiheen pohjalta syntynyt teos. Rossetti ja muut samaan prerafaeliittien taiteilijaryhmään kuuluneet taiteilijat ovat viimeksi olleet esillä Suomessakin nähdyssä BBC:n pukudraamassa Riutuvat romantikot (Desperate Romantics).

Taiteilijayhteisö on herkullinen tv-sarjan aihe. BBC on tarttunut prerafaeliitteihin jo kahdesti, 1975 ja 2009. Tuskin tuotannot jäävät näihin kahteen.

Rossetti ja hänen kumppaninsa työstivät paljon Dante Alighierin kirjoituksiin perustuvia aiheita. Rossetti toteutti ainakin neljä maalausta keskiaikaisen kaimansa aiheista. Kahdessa niistä hän pyrki ikuistamaan Danten rakastetun Beatricen kuoleman hetkeä, tai kuten Rossetti itse sanoi, hengen muodonmuutosta. Alempi on nimeltään Dante's Dream at the Time of the Death of Beatrice (1871), Danten uni Beatricen kuoleman hetkellä.

Mikael kiipelissä

Tänään vietetään Mikael Agricolan ja suomen kielen päivää. Agricola loi pohjan suomen kirjakielelle, ja yli puolet hänen luomastaan sanastosta on edelleen käytössä. Kuusi vuotta sitten Aku Ankka (14/2007) julkaisi Agricolan kunniaksi hänen luomallaan kielelle käännetyn tarinan Setä Robertus Mailman caton päällä. Suomentajaksi oli palkattu alan asiantuntija, Turun yliopiston suomen kielen professori Kaisa Häkkinen.

Tänä vuonna Sanoma Magazines hehkuttaa suomen kielen päivänä 400. numeroon päässyttä Aku Ankan taskukirjaa. Ensimmäinen taskukirja, Mikki kiipelissä, ilmestyi vuonna 1970. Ensimmäisen vuosikymmenen ajan taskukirjoja ilmestyi neljä vuodessa. Sittemmin tahti on kiristynyt, varsinainen taskari ilmestyy nykyisin kerran kuukaudessa. Tänä vuonna lisäksi joka kuukausi saamme myös teemanumeron.

Lehdistötiedotteessaan Sanoma Magazines mainitsee Aku Ankan taskukirjan Suomen kansallispokkariksi. Myyntiluvut ja maine runsaasti luettuna antaakin siihen perusteet. Kaikkiaan taskareita on vuosien mittaan myyty kymmeniä miljoonia, lehtipistemyynnissä sille pärjäävät ainoastaan iltapäivälehdet ja 7 päivää. Useampi taskukirja vuodessa ylittää sadantuhannen myydyn kappaleen reippaasti.

Taskarien aineisto on Italiasta, Topolino -lehdestä. Mutta eipä ollut Mikael Agricolan aineistokaan kotimaista. Välimeren rannoilta sekin suomeksi muokattiin.

Katoavat ladot

Pohjois-Pohjanmaan lakeuksien halki kulkiessa silmään pisti latojen väheneminen. Yhä useammalla peltoaukealla ei ollut yhtään latoa. Ja ne jäljellä olevatkin, niistä suuri osa oli korjauksen tarpeessa. Kuten Kärsämäen eteläpuolella ollut kuvien lato.

Ladot ja latomaisemat katoavat, koska rakennuksia ei enää tarvita. Heinä säilytetään nykyään toisin.

Keski-Suomi, kirjallinen iltapäivä

Osana Jyväskylän Talven (ja Kevään) ohjelmaa vietettiin lauantaina Keski-Suomi -iltapäivää. Keski-Suomen museon auditoriossa mietittiin Kirjallisuuden maakuntaa, neljä kirjailijaa puhui työstään ja suhteestaan maakuntaan. Lopuksi julkistettiin Antti Kajanneksen toimittama artikkelikokoelma Keijo Siekkinen, kirjojen keskeltä. Tilaisuutta juonsi Katriina Kajannes.

Lyhyen keskisuomalaisesta kielestä käydyn keskustelun jälkeen keuruulaiset kirjailijat. Eini Joutsijoki esitteli tuoretta Taivaalle unohdettu lentäjä (Vihreä kettu 2013) runokokoelmaansa ja palasi lapsuutensa Pihlajavedelle.

Keuruun museolta oli Orvokki Vääriskoski esittelemässä vasta ilmestynyttä Tällaista elämä oli -julkaisua. Keuruun museon tuottama kirja perustuu Keuruun kansalaisopiston veteraanien tarinapiirin, tarinankirjoittajapiirin ja yksittäisten avustajien ja tukijoiden keräämään ja taltioimaan muistitietoon. Kirjassa paneudutaan 1920- ja 1930-luvulla syntyneiden arkeen ja tavalliseen elämään tarinoiden kautta.

Keuruulaisten jälkeen oli vuorossa kaksi nykyisin Oulussa asuvaa tekijää. Pauliina Vanhatalo puhui ajastaan Jyväskylässä, kirjoittajakoulutuksen vaikutuksesta tulevaan työhönsä. Opiskelijana ja opettajana oleminen nopeutti ja monipuolisti kirjailijaksi tulemista.

Marja-Riitta Vainikkala kertoi kriitikon työstä, jonka hän oli aloittanut 1970-luvun lopulla Keskisuomalaisessa. Nykyisin Kalevaan kirjoittava Vainikkala pohdiskeli, ettei Suomessa voi olla päätoiminen kriitikko. Työstä maksetaan niin huonosti. Toisena kritiikin ongelmana Vainikkala piti huomion keskittymistä muutamiin kirjoihin. Vaikka kaunokirjallisuutta ilmestyy kymmenen nimekkeen päivävauhtia, kaikkien kriitikkojen oletetaan kirjoittavan yksistä ja samoista kirjoista.

Lopuksi Antti Kajannes julkisti uuden toimituksensa Keijo Siekkinen, kirjojen keskeltä (Jyväs-Ainola 2013). Kirjailija Siekkinen oli itsekin paikalla.