Reilu sata vuotta sitten Suomessa oli turvallista ja rauhallista elää. Lapset, naiset ja koirat saivat kulkea ja käyskennellä missä halusivat ilman pelkoa. Sitten katukuvaan ja maanteille ilmestyi auto -- tai automobiili, kuten silloin sanottiin. Eipä aikaakaan kun eläinlääkäri Emil Utterin omistama erinomainen ja arvokas musta peltopyykoira jäi Helsingin Eläintarhantiellä hurjastelevan Maurits Emil Bergströmin ohjaaman automobiilin alle.
Reilu sata vuotta sitten oikeuslaitoksella oli tajua asioista. Utter haastoi Bergströmin raastupaan. Tuomioistuin rapsautti 27.11.1907 päivätyssä päätöksessä holtittomalle kuljettajalle 30 markkaa sakkoa, ja edellytti koiran arvon (1000 markkaa) korvaamista sen omistajalle.
Suomen Metsästyslehti raportoi tapahtumasta tuoreeltaan. "Automobiilin tappama kallisarvoinen koira" oli jutun otsikkona. Koiran kuolemaan johtaneen tapauksen kerrottiin sattuneen lokakuun 3. päivä samaa vuotta. Oikeus toimi nopeasti ja vitkuttelematta.
Autot herättivät voimakkaita tunteita myös muualla maassa. Nousiaisissa marraskuussa 1911 päätettiin vaatia automobiilien hävittämistä koko kunnasta. Autoilla ei kertakaikkiaan olisi mitään asiaa Nousiaisten teille.
Vastaava autoviha purkautui kuntakokouksiksi muuallakin maaseudulla. Oulun kupeessa Kiimingissä vaadittiin autoille stoppia vuonna 1913. Tosin kiiminkiläiset eivät yksin voineet kieltoa saada aikaiseksi. Pudasjärveläiset saatiin puhuttua mukaan vaatimukseen, mutta taivalkoskelaiset ja etenkin kuusamolaiset olivat vastahankaan.
Kyllä näille teille on autojen mahduttava, todettiin Kuusamosta. Niistä on paljon etua ja helpotusta elämään, tuumittiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti