Brasilia, ohoi!

Francisco Aurélio de Figueiredo e Melon (1854–1916)
kuvaus Brasilian löytymisestä.

Tänään vuonna 1500 portugalilainen Pedro Alvares Cabral matkallaan Intiaan löysi Brasilian. Maissa he kävivät seuraavana päivänä, sittemmin paikka tunnetaan Porto Segurona Bahiassa. Carbal johti kolmentoista laivan retkikuntaa. Se oli suunnittellut reittinsä niin, että se välttäisi Guineanlahden tyvenet. Koukattiin siis lännenpää matkan jouduttamiseksi.

Jälkikäteen ajateltuna matkan merkittävin löytö sivuutettiin nopeasti. Uuden alueen ajateltiin olevan saari, ja sellaiseksi se nimettiin, Vera Cruzin saareksi. Vasta seuraavana vuonna Etelä-Amerikan rannikolle tullut Amerigo Vespucci ymmärsi löytäneensä uuden mantereen. Hänen nimensä mantereelle annettiin.

Nyttemmin tiedetään Amerikoissa jo käydyn pari sataa vuotta aikaisemmin. Noiden matkaajien nimet ja laivat ovat kadonneet historian hämäriin. Aihetodisteet ovat kuitenkin kiistattomat. Konkistadorien kertomuksista voi lukea banaaneista ja kanoista, jotka eivät alkuperäiseen luontoon kuuluneet. Espanjalaiset valloittajat eivät tätä ymmärtäneet, mutta myöhemmät kertomusten lukijat kyllä. Arkeologiset löydöt Amazonasin alueelta sijoittavat uutuudet 1300-luvulle.

Väestöpaine on usein aliarvioitu historiallinen voima. Se saa ihmiset kehittämään monenlaisia strategioita ja uusia keksintöjä elämisen edellytysten turvaamiseksi. Uusien asutettavien alueiden valloittaminen on klassinen ratkaisu, mutta väestöpaine saa aikaan muutakin. Ajateltakoon vaikka maataloutta. Monet 1500-luvulla käyttöönotetut viljelyä tehostavat innovaatiot oli keksitty jo 1300-luvun alussa, mutta musta surman verotettua väestöä niitä ei tarvinnut ottaa käyttöön.

Cabralin retki Intiaan oli onnistunut. He saivat lastit pippuria ja perustivat tehtaan Keralaan Kalikutin kaupunkiin, jossa Vasco da Gama oli pari vuotta aiemmin käynyt. Kolmestatoista laivasta takaisin Portugaliin tosin palasi vain neljä. Kotimatkalla laivasto purjehti lähempänä Afrikan rannikkoa, joten uusia havaintoja Vera Cruzin saaresta ei tehty.

Maailmankuva oli hieman laajentunut. Cabralin retkien jälkeen maailman kartta näytti Alberto Cantinon mukaan seuraavalta: