Gerður Kristný
Verikavio
suom. Tapio Koivukari
Savukeidas 2013
128 s.
Yhdessä Eddan saagoista kerrotaan miten hedelmällisyyden jumala Freyrille haettiin jalkavaimo jättiläisten maasta. Miespuolinen Freyr, Freijan veli, istuutui luvatta ylijumala Oðinnin istuimelle ja näki siltä kaikkiin yhdeksään maailmaan. Istuin oli tarkoitettu ainoastaan Oðinnille, ja syystä. Freyr oli nähnyt liikaa ja halusi välttämättä saada Jötunheimarin eli jättiläisten maan kauneimman neidon, Gymirin tyttären Gerðurin omakseen. Maailmojen rajat muuttuivat pysyvästi ja Freyriä odotti ankara tuomio maailmanlopun jumalten tuomiossa.
Freyr lähetti palvelijansa Skírnirin hakemaan Gerðuria. Palkkioksi luvattiin matkalle mukaan annetut Verikavio, mahtava hevonen ja hiidennahkaan pystyvä miekka. Eddassa Gerður lähtee Skírnirin mukaan miehelään. Saagaa on käytetty islantilaisissa hääseremonioissa ja laajemmin se on ymmärretty allegoriaksi maanviljelyksen aloittamisesta.
Gerður Kristný (s. 1970) kertoo tarinan uudelleen. Runoilija antaa saagojen kaimalleen äänen, jota ei ole aikaisemmin kuultu. Samalla tarina muotoutuu alhaalta kerrotuksi, maasta nousevaksi. Tämä näyttäytyy lukijalle kirjan sivuilta konkreettisestikin. Runoelman tekstit on sijoitettu sivujen alalaidasta lähteviksi.
Verikavio (alk. Blóðhófnir) jakautuu viiteen kohtaukseen, joissa jo varhain ilmaistaan ettei Gerður ole noin vain haettavissa ja alistettavissa. Skírnirin miekan täytyi uhata väkevillä lauluilla ennen kuin ”Manatar iski / periksiannon / mieleni pohjaan”. Hiisineito Gerður osoittaa, että yhtä hyvin kun ylhäältä laskeudutaan, niin alhaalta voi nousta.
Gerður Kristnýn ilmaisu on niukkaa, vähäeleistä ja pyrkii keskittymään olennaiseen. Runoelma on kokonaisuus, sen yksittäisiä runoja ei ole muutamia tuokiokuvia lukuunottamatta tarkoitettukaan nousemaan toisten yli. Eddan jumaltarujen aikaisempi tuntemus helpottaa kertomuksen seuraamista. Suomentaja Tapio Koivukarin teokseen kirjoittamat jälkisanat opastavat aiheeseen perehtymättömänkin hyvin runoelman maailmaan.
Kun tarina kerrotaan uudelleen, sen sisältö muuttuu. Kun aikaisemmin äänetön kertoo, tarinan sisältö muuttuu dramaattisemmin. Toisten kertojien sankarit muuttuvat toisten pahantekijöiksi. Oðinnin istuin ei sovi muille kuin tuolle yksisilmäiselle itselleen. Kullekin on osansa kokonaisuudessa, ja sen yläpuolelle kohottautuminen kostautuu tavalla tai toisella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti