Vlad Seivästäjä ja vampyyrikreivi Dracula

Tuomas Hovi
Vlad Seivästäjä ja vampyyrikreivi Dracula
Kirjokansi 71
SKS 2015


Suomen Kirjallisuuden Seuran syksyn uutuuksiin kuuluu folkloristi Tuomas Hovin Vlad Seivästäjä ja vampyyrikreivi Dracula. Teoksen kaksiosainen nimen mukaisesti kirjassa esitellään Valakian ruhtinas Vlad ja Bram Stokerin luoma fiktiivinen kreivi Dracula. Esitys kulkee aikajärjestyksessä, joten vasta teoksen puolivälissä päästään nimen herättämään kiinnostavimpaan kysymykseen. Siihen Hovi vastaa:

Bram Stoker siis tosiaan lainasi hahmonsa taustaksi Vlad Seivästäjän elämästä nimen ja muutaman historiallisen faktan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Vlad Seivästäjä olisi ollut fiktiivisen vampyyrikreivi Draculan esikuva tai että fiktiivinen Dracula olisi perustunut Vlad Seivästäjään.

Bram Stokerin romaaniaan varten tekemät muistiinpanot ovat säilyneet. Niistä käy ilmi muun muassa kirjailijan käyttämä lähdemateriaali. Romaania varten Stoker oli tutustunut esimerkiksi William Wilkinsonin vuonna 1820 julkaistuun kuvaukseen Valakian ja Moldovan ruhtinaskunnista. Siinä mainitaan Vlad Seivästäjä, hänen veljensä ja isä, ruhtinas Vlad Dracula.

Stoker on lukenut kirjaa tarkemmin ilmeisimmin juonen ollessa jo melko valmis. Romaanista oli tulossa nimeltään The Un-Dead ja päähenkilön nimenä oli Count Wampyr, kunnes tekijän silmiin sattui Vlad Draculaan liittyvä alaviite. Sen mukaan "Dracula tarkoittaa Valakian kielellä paholaista". Niinpä Stoker otti ja veti henkilöluettelostaan yli nimen Wampyr ja kirjoitti sen tilalle Dracula. Wilkinsonin kirjan tekstejä Stoker on käyttänyt hyväksi valmiissa romaanissa kahdessa kohdassa.

Miksi sitten Vlad Seivästäjä on yhdistetty Draculaan eikä isänsä Vlad Dracula? Poikaan on liitetty laaja venäläinen ja saksalainen kansanperinne. Tuon ajan informaatiosodankäyntiin kuului naapureiden väkivaltaisuuden ja julmuuden liioittelu. Siksi esimerkiksi Suomessa puhutaan Iivana Julmasta, eikä Iivana Ankarasta, kuten Venäjällä. Liioitellun julmuuden ajateltiin saavan tavallisen kansan vastustamaan valloittajia entistä tarmokkaammin. Hovi on koonnut teoksen loppuun koko joukon näitä kansantarinoita Vlad Seivästäjästä.

Kolmas Dracula-perinne alkoi F. W. Murnaun elokuvasta Nosferatu (1922). Elokuva seuraa löyhästi Stokerin tarinaa, mutta vasta tämän filmin myötä vampyyrit eivät kestäneet auringonvaloa. 1900-luvun mittaan Draculasta on kasvanut merkittävä populaarikulttuurin hahmo. Tuon kaiken kartoittaminen olisi valtava urakka. Tärkeimpienkin teosten esille nostaminen menee luetteloinniksi ja pintaraapaisuiksi. Hovilta on oikea ratkaisu siirtyä esittelemään vähemmän tunnettua Romanian Dracula-turismia.

Hovin otsikkoon nostama vampyyrikreivi Dracula ei ole Bram Stokerin luoma hahmo. Se on nykyisin populaarikulttuurissa tunnettu Dracula, joka on viimeisen vuosisadan mittaan saanut paljon vaikutteita 1400-luvulla eläneeltä ruhtinaalta. Vaikka vaikutteiden antajan lisänimi on Seivästäjä, niin sitten Stokerin aikojen vampyyrit ovat muuttuneet huomattavasti inhimillisemmiksi.

Populaarikulttuurin aiheet ovat tutkimukselle vaikeita. Viihdyttämään pyrkivät kirjoittajat ja kertojat eivät välitä historiallisista faktoista. Hovi onnistuu kuitenkin valottamaan elävän ja muuttuvan myytin taustoja kiinnostavasti. Luultavasti joku nappaa tästäkin teoksesta jonkun elementin oman vampyyrihahmonsa elävöittämiseksi.