Kuten tiedetään, Anne Frank kuoli maaliskuussa 1945 Bergen-Belsenin keskitysleirillä. Frankin elämä on tullut tutuksi julkaistujen päiväkirjojen kautta (suomeksi Nuoren tytön päiväkirja, suom. Eila Pennanen, Tammi 1955). Euroopassa suositun kirjan tekijänoikeudet raukeavat ensi vuoden alussa kun tekijän kuolemasta on kulunut 70 vuotta. Oikeuksien haltija Anne Frank-säätiö kuitenkin ajaa teoksen julkaisuasuun toimittaneen isän Otto Frankin (k. 1980) merkitsemistä sen toiseksi tekijäksi. Näin tekijänoikeudet raukeasivat vasta vuonna 2051.
Pari vuotta sitten eurooppalaiseen tekijänoikeuslainsäädäntöön lisättiin niin sanottu Lennon-McCartney-pykälä. Sen mukaan yhdessä luotujen teosten tekijänoikeudet raukeavat vasta kun myöhemmin kuolleen tekijän kuolemasta on kulunut 70 vuotta. Muutokselle oli käytännölliset perusteet. Miten joku laulu voisi olla puoliksi tekijänoikeuksista vapaa? Millaisia käyttökorvauksia puoleksi tekijänoikeudellisesta teoksesta veloitettaisiin?
Anne Frankin päiväkirjojen tapauksessa ei voida puhua yhdessä luomisesta. Frank sai päiväkirjan lahjaksi 13-vuotiaana ja piti sitä perheen ollessa piilossa Amsterdamissa 12.6.1942-1.8.1944. Kuultuaan radiosta, että Hollannin valtio oli kiinnostunut tavallisten ihmisten sotakokemuksista, hän alkoi keväällä 1944 editoida päiväkirjansa pohjalta julkaisukelpoista tekstiä.
Vasta sodan jälkeen isä saattoi tutustua tyttärensä kirjoittamaan. Hän muokkasi Annen julkisuuteen ajattelemaa tekstiä kustantajalle ja itselleen mieluisampaan muotoon. Kustantajan kommenttien pohjalta tehty kirjallinen työ vaikuttaisi normaalilta kustannustoimittamiselta, eikä yhteisteoksen luomiseen osallistumiselta.
Päiväkirjojen syntyprosessi on kuvailtu tarkasti esimerkiksi wikipediassa. Sitä on avattu tavanomaista enemmän, koska päiväkirjojen aitous on kyseenalaistettu. Uusnatsit epäilivät teosta isän sepittämäksi ja tämä väite todistettiin vääräksi. Vielä 1990-luvulla ulkoisesti vaikuttavan näköisessä historiallisessa aikakauskirjassa analysoitiin päiväkirjassa olevan kuulakärkikynällä tehtyjä merkintöjä alusta alkaen. Koska unkarilaisen László Bírón keksimä kuulakärkikynä tuli myyntiin vasta vuonna 1943, niin päiväkirjan täytyi olla väärennös. Analyysissä ei kuitenkaan sanallakaan mainittu, että sisällöllisesti kävi ilmi, että nämä olivat isän myöhemmin tekemiä reunamerkintöjä Annen tekstin lomaan.
Holokaustin kieltäjiä on moneen junaan. Ja heitä on olemassa edelleen. Anne Frank-säätiön johdon kannattaisi ajatella tekijänoikeusasiaa vielä tältä kannalta. Nykyisessä some-ilmapiirissä voitaisi (vääristellen) tulkita isän merkitseminen tekijäksi tunnustukseksi väärennöksestä.
* Doreen Carvajal. Anne Frank’s Diary Gains ‘Co-Author’ in Copyright Move. New York Times 13.11.2015.
3 kommenttia:
Mielenkiintoista. Tässä tuli ihan uutta tietoa minulle.
Pariin kertaan olen Anne Frankia lainannut luettavakseni, mutta pitää tunnustaa, ettei kirja minua sillä tavalla ole imaissut lukemisen lumoihin kuin monet muut, hirveimmistäkin holokaust-kokemuksista kirjoitetut.
En väitä tietenkään, etteikö tuo kokemus olisi hirveä hänellekin ollut, mutta kirjoittamisen laatu on ollut luonnollisista syistä kuitenkin kypsymätöntä. Hypin molemmilla lukukerroilla sivuja ylitse.
Varmaan pitäisi osata asettua kyseessä olleen kirjoittajan ikäisen tasolle. Tai sitten lukukokemuksen olisi pitänyt sijoittua itselleni nuorelle iälle jo ennen kuin on lukenut niitä aivan kauheimpia kertomuksia, joita ei muuten tahtonut psyyke sietää, tai kestää. Unet ovat olleet kamalia luetun jälkeen.
Historiallisena ajankuvauksena siitä, mitä lapsi on kokenut, Anne Frankin päiväkirja on pitänyt julkisuuteen saada ja sillä tavalla ehdottoman tärkeä, ohittamaton.
Kunhan uudelleen tarkistettu laitos tulee luettavaksi, niin voi olla, että se tuntuukin sitten aidommalta kun ei ole lähiomaisen jättämät aukot kummittelemassa; sekin on voinut minuun vaikuttaa.
Kun mietin kirjaa, niin enemmän mieleen pyrkii siitä tehty amerikkalainen elokuva. Koulussakin kirjaa käsiteltiin. Lähinnä päiväkirjoista jäi tunnelma, että tässä on ihan tavallisia ihmisiä (sitä kai suomennoksen nimelläkin on korostettu), jotka ovat joutuneet hyvin kummalliseen ja epäoikeudenmukaiseen tilanteeseen.
Linkkaamassani jutussa Anne Frankin säätiön ihmiset perustelevat tekijänoikeuksien jatkamista Annen muiston suojelemisella. Kyse ei olisi rahasta, vaan siitä, että he voisivat valvoa millaisia versioita päiväkirjoista julkaistaan. Tämä on kyllä epäluottamusta lukijoita kohtaan, kyllä ihmiset osaavat erottaa jos julkaisijalla on ketunhäntä kainalossa.
Wikipedian mukaan kriittinen laitos päiväkirjoista olisi tulossa 2017.
Lähetä kommentti