Tänään vietetään Maailman lehdistönvapauden päivää. YK:n yleiskokouksen vuonna 1993 Unescon aloitteesta julistaman päivän tarkoituksena on taata median vapaus kirjoittaa niistä aiheista, jotka se katsoo yhteiskunnallisesti tärkeiksi tuoda julki.
Näinä päivinä, kun pääministeri Vanhanen katsoo persoonansa olevan sellainen ettei siitä mitä tahansa saisi kirjoittaa, on tärkeä muistuttaa ajoista, jolloin valtakunnan johtoa ei ollut mahdollista arvostella. Viime vuosikymmeninä on kadonnut muisto niistä ajoista, jolloin toimittaja saattoi joutua vankilaan valtakunnan ykkösnimien arvostelusta.
1900-luvun alussa joltinenkin joukko suomalaisia lehtimiehiä joutui leivättömän pöydän ääreen majesteettirikoksista. Yksi tuomituista oli Väinö Vankkoja (1880-1919). Palavasieluisen nuorisokasvattajan maineen saanut Vankkoja toimi työläisnuorisojärjestöjen perustamiseksi ja sittemmin niiden tehtävissä ja lehtien vastaavana toimittajana.
Vuonna 1912 Vankkoja kirjoitti Työläisnuorisoon jutun Mitä on yksinvalta. Jutun johdosta Turun hovioikeus langetti Vankkojalle vuoden kuritushuonetuomion. Maan johtajia koskevat jutut käsiteltiin suoraan hovissa, koska käräjillä ja raastuvissa olisi saattanut olla asianhaaroja ymmärtämättömiä ammattitaidottomia tuomareita ja lautamiehiä.
Hovin mukaan tamperelainen toimittaja Vankkoja oli loukannut koko maan tsaarin ja Suomen suurruhtinaan kunniaa.
Majesteetti oli armelias. Romanovien suvun 300-vuotisjuhlavuoden kunniaksi hän oli antanut kaikille kolmanneksen armahduksen saaduista tuomiosta. Istuttavaksi Vankkojalle jäi kahdeksan kuukautta.
Turun hovioikeus oli kuitenkin tietoinen armahduksesta ja määräsi kaksinkertaisen tuomion. Aikanaan tuomio herätti keskustelua, sillä toimituksissa pidettiin puolta vuotta johtajan arvostelun tavallisena hintana.
Elokuussa 1914 tuomio pantiin toimeen. Vankkoja kärsi tuomionsa Hämeenlinnassa lääninvankilassa. Samaan aikaan samassa linnassa majesteettirikoksista oli parhaimmillaan seitsemän sanomalehdentekijää: kuusi toimittajaa ja Fyrenin pilapiirtäjä Eric Vasström (1887-1958, tuomion tuottanut kuva ohessa).Vankilassa Vankkoja sai keuhkotaudin, johon hän kuoli.
Toivottavasti Korkein oikeus linjatessaan maan johtajien "yksityisyydensuojaa" olisi pidempimuistinen kuin tuomiota vaativa johtaja ja syyttäjälaitos. Ettei päätoimittajien tarvitsisi miettiä juttujen julkaisukynnyksiä sakkoeuroina tai vankilapäivinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti