 |
| Immanuel Wallerstein |
Teoksissaan Wallerstein tarkastelee maailmaa ja sen ideologioita toteutuneen kehityksen kautta. Se on usein paradoksaalista tai vastakkaista sille, miten kapitalistisen ideologian mukaan olisi pitänyt toimia. Historiallisessa kapitalismissa esimerkiksi hämmästellään, että työvoiman ostamisen ja myymisen kannalta tärkeä palkkatyö ei neljässä sadassa vuodessa yleistynyt vallitsevaksi tavaksi ostaa työtä.
Wallerstein kommentoi säännöllisesti maailman menoa ja politiikkaa. Tuorein kommentaari on parin viikon takaa, siinä hän pohtii demokratiaa.
"Demokratiasta on nykyisin kovin suosittu sana", aloittaa Wallerstein ja hakee tapansa mukaan vauhtia historiasta. Demokratiasta on puhuttu pari sataa vuotta, 1800-luvun alkupuolen ajan sen brändi vastasi nykyistä terrorismia. Että "kansa" muka voisi "hallita", ei sellaisesta ikinä mitään tulisi.
Valtaeliitti alkoi tehdä pieniä myönnytyksiä kansan suuntaan vuoden 1848 vallankumousten ja rähinöintien säikäyttämänä. Toisen maailmansodan jälkeen demokratiaa on pidetty maailman pelastajana.
Wallersteinin tyylin ja ajatukset tuntien otsikon "Demokratia - kaikkialla vai ei missään?" kysymys kirjoituksessa päätyy pohdintojen kautta jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Demokratian pelisäännöt ovat selvät kansan edustajien valintaan saakka, mutta mitä demokratialla tarkoitetaan sen tapahduttua? Ajavatko valitut vain pienten, tärkeiden vähemmistöjen asiaa? Jos kansa osoittaa mieltä, niin miten mielenosoituksiin tulisi suhtautua?
Onko meillä ylipäätään mitään keinoa todistaa toisen maan olevan demokraattisempi kuin toisen?
Näiden ajatusten ääreltä Wallerstein toteaa, että ehkä meidän olisi syytä pitää demokratiakehitystä vasta alkuvaiheessaan olevana. Että todellinen demokratia ei ole vielä missään toteutunut.
* Immanuel Wallerstein. Democracy – Everywhere? Nowhere?
(kuva iwallerstein.comista)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti