Pikakirjoitetut muistikirjat saivat kirjamuodon litteroituina. Muuta toimitustyötä ei tehty.
Paasikivi oli toimittajien mukaan osoittanut sanottavansa suoraan jälkipolville. Tarkastelkaamme siis mitä Paasikivi osoitti meille 65 vuotta sitten:
29.9. Mannerheimin pyynnöstä olin hänen luonaan. Hänellä oli ainoastaan se asia, että rouva Walden oli puhunut hänelle Rapolan tilasta, jonka aikovat ottaa maanhankintalain nojalla. Pyysi minua puhumaan Luukan kanssa, jonka myöhemmin teinkin.
Minä esitin Mannerheimille sen, mitä olin esittänyt hallituksen iltakoulussa viime keskiviikkona - että katson olevani normaalisesti oikeutettu eroamaan ensi marraskuussa. Puhuin asiasta Savonenkovin-Enckellin asiasta.
Mannerheim ei näyttänyt olevan erityisen huolestunut. Lausui kuitenkin saman, minkä oli lausunut ennenkin, että hän ei voi ruveta uutta hallitusta muodostamaan.
Mannerheim oli kovin passiivinen, ei hän juuri ollenkaan seuraa asioita.
29.9. Puhuin Kekkosen kanssa. Hän pyysi saada puhua avonaisesti. Hän sanoi huomanneensa palattuaan Moskovasta, että mieliala hallituksen keskuudessa oli tullut huonommaksi kuin ennen. Hän katsoi, että ensiksi olisi välttämätöntä, että presidentti eroaa virastaan. Nyt on täydellinen epävarmuus. Katsoi, että minulla on pääministerinä niin paljon työtä, että on mahdotonta vaatia, että minä jatkaisin. Minun pitäisi tulla presidentiksi Mannerheimin jälkeen. Luuli, että enemmistö tai ehkä kaikki hallituksessa ovat tätä mieltä. Katsoi, että tätä asiaa ei voida koko hallituksen iltakoulussa käsitellä. Siitä pitäisi keskustella pienessä piirissä, johon kuuluisivat minä, Pekkala, Svento, Leino ja hän.
Minä sanoin, että minä en voi olla mukana tämän asian käsittelyssä. Mannerheim on tehnyt tärkeän työn välirauhan yhteydessä. Hänen olonsa on hyödyllinen, vaikka onkin passiivinen. Omasta puolestani olen vakavasti ajatellut päästä pois tänä syksynä.
Kekkonen vastasi Moskovassa huomanneensa, miten suuren arvon panevat minulle Venäjällä ja että asiat eivät voi mennä niin, että minun auktoriteettiani ei käytettäisi.
Minä sanoin maininneeni Mannerheimille hänen, Kekkosen, nimen tulevana pääministerinä. Toinen on Pekkala. Kysyin, miten on hänen kannatuksensa ryhmässä.
Kekkonen vastasi, että enemmistö kyllä häntä kannattaa.
Kun minä sanoin, että Pekkala ehkä silloin pahastuisi, kun katsoisi itsensä sivuutetuksi, vastasi Kekkonen, että hän ei sitä luulisi.
Kekkonen kertoi Kuusisen puhuneen siitä, että Neuvostoliitossa pidetään sellaisista porvarillisista, jotka Suomen-Neuvostoliiton politiikassa ovat omaksuneet oikean kannan.
Kekkonen oli sanonut, että sellaiset poliitikot ovat Suomessa myös yhteiskunnallisissa asioissa alkaneet osoittaa ymmärtävää kantaa.
Kekkonen kertoi myös, että Petäys (sotasyyllisyystutkijakunnan puheenjohtaja) oli tiedustellut, milloin he voisivat mennä kuulustelemaan Mannerheimia, koska on eräitä seikkoja, joita ei saada selville ilman häntä.
29.9. Törngren puhui minulle asekätköistä pidätettyjen kohtelusta. Siitä oli hänen ryhmässään valitettu. Siitä on eduskunta kysellyt.
Lupasin puhua asiasta Leinon kanssa uudestaan.
* Erkki Aho on Suomen historia -blogiinsa koonnut merkintöjä samasta kirjasta aikaisemilta päiviltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti