Bob Beamonin loikka

Tänään 42 vuotta sitten yhdysvaltalainen Bob Beamon (s. 1946) hämmästytti koko maailmaa hyppäämällä pituutta Meksikon olympialaisten pituushypyn avauskierroksella 8 metriä ja 90 senttiä. Sen joskus 1970-luvulla pituutena merkitsin maahan ja ihmettelin miten joku niin pitkälle on voinutkaan päästä. Saman varmaan ovat monet muut tehneet Tommi Evilää myöten.

Sittemmin kuulin, että mittamiehet olivat olleet hieman armollisia, oikeasti Beamon oli leiskauttanut "vain" 889 cm. Tilanteen historiallisuuden ymmärtäen he olivat pyöristäneet tasaluvun.

Oli miten oli, virallinen voittotulos oli 890 cm, uusi maailmanennätys, olympiakullan arvoinen suoritus.

Maailmanennätys parani kerralla 55 senttiä. Tilastonikkarit ovat laskeneet, että aikaisemmin pituuden ennätystä oli parannettu keskimäärin viisitoista senttiä, tosin joukossa on neljä Yhdysvaltain Ralph Bostonin ja yksi Neuvostoliiton Igor Ter-Ovanesjan 1960-luvun mittaan tekemään muutaman sentin pituusparannusta 821:stä 835:teen. Ralph Boston sai ennätyksen nimiinsä elokuussa 1960 Jesse Owensilta (813, 1935).

Ennen Meksikon kisoja Ralph Boston ja Igor Ter-Ovanesjan jakoivat maailmanennätyksen 835, Boston oli hypannyt sen 1965 ja Ter-Ovanesjan sivunnut sitä 1967 Meksikon olympiaradalla.

Molemmat ennätysmiehet olivat mukana Meksikossa. Boston oli pituushyppyjoukkueen johtaja ja Beamonin valmentaja. Kun kuuluttaja kertoi tuloksen, Beamon ei ollut moksiskaan. Metrinen mittajärjestelmä ei ollut hänen vahvimpia alueitaan, ja vasta kun Boston tulkitsi pituuden olleen 29 jalkaa ja 2½ tuumaa, niin ilo pääsi irralleen.

Ennen kisoja Beamonin paras tulos oli ollut 833. Niiden jälkeen 822.

Beamonin loikkaa on usein kuvailtu täydelliseksi hypyksi. Tuulta oli takana sallitut kaksi myötäistä, Meksikon yli kahden kilometrin korkeudessa oleva ohut ilma oli vastukseltaan alavampia maita matalampi. Lisäksi lenkkari sattui lankulle täydellisesti.

Onhan hypystä kirjoitettu paljon, ja ylisanoja vuodatettu. Arvioitiinpa joskus sitä sellaiseksi ennätykseksi, jota ei tulla rikkomaan - ainakaan ilman sääntömuutoksia tai meidän elinaikanamme.

Mutta rikottu se on. Tokion yleisurheilun maailmanmestaruuskisoja elokuun lopussa 1991 seuratessa tuntui kuin osa lapsuutta olisi viety, silloin muutoinkin niin hankalalta tuntuvan tulevaisuuden kanssa ihmetellessä.

Tokion pituushyppykisan neljännellä kierroksella noiden aikojen ykkösurheilusankari Carl Lewis leiskautti 891, mutta se oli vasta alkua ja takana oli liikaa tuulta ennätyskirjoja ajatellen. Seuraavalla kierroksella myös Yhdysvaltoja edustava Mike Powell loikkasi nykyiseksi maailmanennätykseksi 895. Bob Beamonin ennätys oli rikottu.