Helsingin eKirjamessut

Erkki Tuomiojan omistuskirjoitus oli kysyttyä tavaraa.

Eilinen vierähti Helsingin kirjamessuilla. Paikan päällä ei eKirja tullut vastaan, pikemminkin messuhalli oli yhtä perinteisen koodeksin juhlaa. Eräissä paneelikeskusteluissa sitä lienee puitu, ainakin uutisoinnin perusteella. Messujen nimikirjoitusjonoja katsellessa heräsi kysymys, että miten eKirjaan pyydät omistuksen?

Paradoksaalista kyllä sähköisten kirjojen leviämisen suurimpana esteenä taitaa olla tällä vuosituhannella uuteen muotoon rukatut tekijänoikeuslait. Ainakin näin kotimatkalla Yle Puheesta kuullussa Tekniikan taustapeilissä haastateltu Mace Ojala Turun kaupunginkirjastosta asian hahmotti.

Sähköiset kirjat ovat akateemisessa ympäristössä ovat jo arkipäivää. Kokotekstitietokannoista haut tuottavat nopeasti relevantteja tuloksia, ja asiat selkenevät nopeasti. Eritoten luonnontieteilijöillä on erinomaiset mahdollisuudet kartoittaa sitä, mitä jo tiedetään ja mitä on jo tutkittu.

Kansallisten humanististen tieteiden puolella tilanne on heikompi, mutta paljon on tiedonhankinnassa tälläkin puolella tapahtunut. Erilaisten sähköisten julkaisujen käyttö on arkipäivää.

Kuten Ojala huomauttaa, sähköisistä aineistoista ollaan valmiita jopa maksamaan enemmän, koska niiden käyttö on helpompaa perinteisiin tietoteoksiin verrattuna.

Yleisenä maksiimina voisi pitää, että mitä vähemmän julkaisulla on ns. kaupallista potentiaalia, niin sitä pidemmällä siirtymä sähköisiin välityskeinoihin on.

Oikeastaan eKirjan (tulevasta) läpimurrosta puhuttaessa puhutaan vain siitä, milloin romaaneja aletaan saamaan sähköisissä muodoissa. Kaikki muut muodot ovat jo siirtymän tehneet. Esimerkiksi korkeatasoista suomalaista nykyrunoutta julkaisevan poEsian teokset ovat netissä luettavissa, heti ilmestyttyään.

Tietosanakirjakirjoja ei kohta pariin vuosikymmeneen ole tehty perinteisessä muodossa. Ensin asiat katsottiin CD-Factasta tai Microsoftin Encartasta, nyttemmin Wikipediasta tai minne googlen haut vievätkään.

Yleisissä kirjastoissa olisi valmis infrastruktuuri romaanienkin sähköiseen levittämiseen. Ansaintalogiikkakin vuosi sitten Suomeen luotiin, tosin yli kymmenen vuoden viiveellä - EU olisi sellaista edellyttänyt jo liittyessä 1995.

Mutta miksi asia ei etene? Nykymuotoisille kustantajille ei uudessa maailmassa ole tilaa. Kirjaston lainauskorvaukset maksetaan suoraan kirjailijoille. Mikäli kustannustalot haluavat olla olemassa tulevaisuudessakin, niiden pitäisi uudistaa koko toimintansa perusta.

* Kirjastot korvaavat kustantajat 2015. kirjoitus 30.10.2009 tässä blogissa.
* Taustapeili.: Utelialla asenteella tekniikasta. Yle areena.