"Minulla ei ole mielikuvaa"

Eilen illalla uutisissa tj Matti Vanhanen kertoi käyneensä lukemassa perustuslakivaliokunnalle kaksitoistasivuisen vastineen toimistaan valtioneuvostossa. Vanhasen tarina on taas muuttunut, pohti toimittaja ja vertasi sitä viimeksi kuultuun.

Vanhasen sanomisista kaiketi tärkein on ollut vastaus kyselytunnilla Jukka Gustafssonille. Siis valehteliko Vanhanen eduskunnalle. Pohdin tuota puhetta tuoreeltaan tässä blogissa, lähinnä siitä näkökulmasta miten Vanhanen antoi häntä tukeville pääkirjoitustoimittajille erilaisia mahdollisuuksia kirjoittaa asiasta parhain päin.

Jarkko S. Tuusvuori oli havainnut puheesta erään tärkeän ja useimmilta huomaamatta jääneen sanavalinnan. Ehkä joku huomasikin, muttei siitä numeroa ole tehnyt.

"Minulla ei ole mielikuvaa ..."

Filosofia.fin Verkkolokiin kirjoittanut Tuusvuori oli havainnut, että puheenparsihan on käännös amerikan "I have no recollectionista".

"I have no recollection" on maailmalla politiikassa laajalti tunnettu tunnustus, myöntö omasta korruptiosta - siis siten, ettei kuitenkaan oikeudelliseen vastuuseen joudu.

Tuusvuoren mukaan lausahdus on nykyisessä korruptio-merkityksessään tunnettu parikymmentä vuotta. Yksi varhaisista sen käyttäjistä oli Ronald Reagan, joka elokuvanäyttelijöiden yhdistyksen (SAG) puheenjohtajana joutui syyteharkintakuulemiseen helmikuussa 1962.

Yhdistystä ja Reagania epäiltiin lain rikkomisesta ja sen avulla saavutetusta taloudellisesta voitosta.

Kuulemisessa Reagan vetosi juuri alkaneeseen suhteeseen Nancyn kanssa ja kertoi eläneensä kuin sumussa. Hänellä ei ollut mielikuvaa syyttäjien tiedustelemista tapaamisista.

Ehkä Reagania tunnetumpi lausahduksen sanoja on Harrison Ford. Hän tosin sanoi sanat osana CIA-virkailija Jack Ryanin roolia elokuvassa Isku Kolumbiaan (1994). Elokuvassa kerrotaan myös kehys, jossa "I have no recollection" on merkityksellinen.

Tätä semanttista taustaa vasten ajatellen voisi perustuslakivaliokunnan jäsenille suosittaa, että lukisivat Vanhasen vastineen erittäin tarkasti eivätkä vain luottaisi muistiinsa Vanhasen oraalisesta aktista. Vastaus kysymyksiin voi olla lähempänä kuin kuvitellaankaan.


* Jarkko S. Tuusvuori. Vanhanen – väistyvä poliitikko. Filosofia.fi Verkkoloki 22.9.2010 -- käykää lukemassa, sisältää mielenkiintoista uusista poliitikkotyypeistä á la Virkkunen ja Stubb.