Viime viikolla Johanna Korhonen kolumnoi Helsingin Sanomissa (6.10.) otsikolla "Yhden kirjan omistajat"."Varo ihmistä, jolla on vain yksi kirja", sanoi ystäväni Juha, kun viime sunnuntaina olimme paluumatkalla Turun kulttuurifoorumista ja kirjamessuilta. Hän muisteli lukeneensa ajatuksen vuosia sitten Bibliofiilien Seuran jäsenlehdestä.Ajatus on kuuluisan Giacomo Casanovan (1725-1798), jonka mainetta tässä ei tarkemmin tarvitse esitellä. Casanova työskenteli kirjastonhoitajan virassa, ja tuo työ saattoi hänet kirjeenvaihtoon ajan turkulaisten tiedemiesten kanssa. Tai ainakin yhden.
Kirjoista ja niiden lainaamisesta viestiä vaihdettiin, ja tuolla perusteella Casanovasta ja hänen suomalaisesta yhteydestään kirjoitti Eero Saarenheimo Bibliophiloksen numeroon 2/2002 (Kirjastonhoitaja Giacomo Casanova ja hänen suomalainen asiakkaansa).
Sittemmin Saarenheimo on laajentanut tarkasteluaan ja kirjoittanut aiheesta kokonaisen kirjan: Casanova ja Sprengtporten : kirjastonhoitajan ja kenraalin yhteiset vuodet (Tammi, 2006). Suomalainen kumppani oli siis Göran Magnus Sprengtporten (1740-1819), Yrjö Maununakin tunnettu varhainen Suomen itsenäisyysajatuksen, tai ainakin valtakunnan vaihdon edistäjä.
Kiisteltyjä hahmoja siis molemmat.
Casanovan muistelmista David Widger taannoin kokosi mietelauseiksi sopivia ajatuksia, ja kokosi ne teokseksi. (Lainauksia Casanovan muistelmista, suom. rv)
Itse suomensin Korhosen lainaaman lauseen muotoon "Varo yhden kirjan miestä". "Ihmistä" kävisi yhtä hyvin, mutta aikakausi...
Korhosen ystävä Juha tai Korhonen itse olisi varmaan osannut kertoa sitaatin alkuperäisen lausujankin. Mutta kolumnissa Casanovan nimen mainitseminen olisi suunnannut ajatukset kokonaan toisaalle, eikä Korhosen haluaman ajatussisällön suuntaan.
Kirjoitus kun kulki avioliiton merkityksen kautta.
Silloin ei parane Casanovaa mainita, vaikka sen tietäisikin. Ja parempi miesystävään viitata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti