Kirjaston uutuushyllyssä oli esillä Tatuointi - symbolit ja niiden merkitykset (Minerva 2011). Takakanteen liimattu kirjaston tietotarra kertoi tekijäksi Jack Watkinsin, muutoin tekijää teoksen kansissa mainita.
Teos kiinnitti huomion lähinnä erikoisella ulkoasulla. Selkämys on sidottu ulkopuolelta paksulla punaisella narulla ja kovat kannet avautuivat jäykästi. Kustantaja kertoo nettisivuillaan tavan olevan traditionaalisen kiinalaisen, Kiinassa kustantaja on painotyön teettänytkin.
Sisäsivutkin poikkeavat tavallisesta painotuotteesta. Paperia ei ole käytetty molemmilta puolin, vaan paperi on taitettu sivuiksi. Lehteily saa koko ajan epäilemään, että kerralla kääntyy useampia sivuja. Että jää jotakin väliin. Mutta niin ei käy. 96-sivuinen kirja vaikuttaa kädessä paljon paksummalta.
Asiasisällöltään Jack Watkinsin teos on myöteinen tatuoimiselle. Neljän sivun johdannossa kerrataan koristelumuodon pahamaineista historiaa, jota Watkins yrittää todistella mainettaan paremmaksi.
Antiikin aikana tatuoimista pidettiin vain orjille sopivana. Watkinsin mielestä käsitys on vanhentunut. Hiljan löydetty pari tuhatta vuotta sitten muumioitu egyptiläispapitar Amunet oli tatuoitu, ja tämä osoittaisi vapaan yläluokankin ottaneen tatuointeja.
Tarinat ja legendat tuntevat ilman muumiolöytöjäkin antiikin aikuisia tatuoituja vapaita, arvostettuja miehiä. Sellainen oli esimerkiksi kreetalainen, 500-luvulla eKr elänyt runoilija-filosofi Epimenides. Pausanias kertoi, että kuoleman jälkeen tämä yhdeksi seitsemäksi viisaaksi luettu tietäjä havaittiin iholtaan kokonaan tatuoiduksi. Niinpä Epimenideen nahka päätyi Spartaan hyvää onnea tuottavaksi onnenkaluksi.
Eikä suurmiehen esimerkki saanut silloisia käsityksiä tatuointien luokkaluonteesta muuttumaan.
Watkins mainitsee teoksensa tarkoitukseksi kertoa tatuointisymbolien merkitykset. Vajaassa sadassa sivussa ehtii valitettavan vähän, varsinkin kun ottaa esiteltäväkseen kaikki aikakaudet ja kulttuurit. Kullakin sivulla on vain yksi kuva.
Eikä kaikille symboleille voi yksiselitteistä merkitystä antaakaan. Ajateltakoon vaikka Mjolniria, Torin vasaraa. Watkins arvelee sen olleen "suojeleva amuletti". Nykypäivänä Toria ja skandinaavista jumalistoa käytetään paljon eräässä alakulttuurissa, ja tällaisessa teoksessa olisi ollut suotavaa tuo yhteys mainita.
Ettei se tatuointi päädy aivan väärään paikkaan, kuten johdannossa Watkins parahtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti