Neljäsosasävelaskelharmonikka

Oulussa on parhaillaan menossa Uuden musiikin lokakuu, konsertit alkoivat keskiviikkona ja jatkuvat sunnuntai-iltapäivään (logon pitkä aikaväli viittaa syyskuussa otettuun varaslähtöön ja vielä marras-joulukuussa tuleviin kamariooppera- ja nuorten säveltäjien konserttikiertueisiin). Ohjelmiston perusteella tämän vuoden festivaalien teemasoitin on harmonikka, tänään illalla on Jouni Kestin Jounikvinteton harmonikalle ja jousikvartetille kantaesitys, iltaklubilla soittaa Pipoka ja sunnuntain konsertin otsikkona on Jukka Pietilä - Harmonikasta!

Eilen Sinfoniakonsertin solistina oli Veli Kujala ja soittimena neljäsosasävelaskelharmonikka. Soitin on Kujalan keksimä ja kehittämä vuonna 2004 ja ensimmäinen kappale soitinta valmistui italialaisessa Piginin harmonikkatehtaassa 2006.

Kalevassa oli iso ennakkojuttu soittimesta ja sen ominaisuuksista. Neljäsosasävelaskelharmonikan suurin ero tavalliseen konserttiharmonikkaa on neljäsosasävelaskelkielipenkit. Niillä voi soittaa lähes viisioktaavisen täysneljäsosasävelaskelasteikon. Näin mikrointervallien soittaminen konserttitilanteissa mahdollistuu.

Monipolviset yhdyssanat eivät kerro miltä soitin kuullostaa, ainakaan tavalliselle musiikin kuuntelijalle. Eilisessä konsertissa kuultiin Sampo Haapamäen (s. 1979) säveltämä neljäsosasävelaskelharmonikkakonsertto Velinikka (2008). Teos on omistettu solisti Kujalalle.

Anna-Maria Helsingin johtamana kuultu Velinikka neljäsosasävelaskelharmonikalle ja kamariorkesterille loihti korville kuultavaksi soittimen laatua. Mikrointervalleja soittimesta irtosi, ja Madetoja-sali täyttyi elektronisesta musiikista tutuista äänistä. Solistilla oli siis sähkötön soitin, joka kykeni tavallisesti vain nauhoilta kuultuun musiikkiin.

Oli neljäsosasävelaskelharmonikkassa tarvittaessa sirmakan olemuskin.

Sinfoniakonsertissa kuultiin myös koko sinfoniaorkesteria. Ilta alkoi Sanna Ahvenjärven Miraclella, ja väliajan jälkeen kuultiin Oliver Kohlenbergin Adagio op. 5a sinfoniasta Pimentola ja Jimmy Lopezin Fiesta!

Sävellysten luomat maailmat vaihtelivat suuresti raskauden ja syntymän ihmeestä juhlintaan. Lopezin Fiesta! tutunoloisine teemoineen ja bongorumpuineen toivat mieleen elokuvamusiikin kohtauksesta karibialaisessa baarissa, mutta vain pinnallisesti. Tämä esitys ei tarvinnut kuvaa tuekseen.

Jostakin syystä mieleen tuli Hollywoodin sinfoniaorkesteri (sellainen oikeasti on, lähinnä Disneyn elokuvatuotantoja varten), jonka levyttämät Pirates of Caribbean Sea -soundtrackit joku vuosi sitten soivat kotitaloudessamme.

Oulun Sinfonia soitti paremmin.