Elokuussa avasin radion kesken ohjelman, ja YLE Puheella Pekka Visuri selitti meneillään olevaa yhteiskunnallista murrosta. Hän vertasi tapahtuvaa parin sadan vuoden takaiseen, Ranskan suureen vallankumoukseen. "Myllerryshän kesti pitkään, yli parikymmentä vuotta kunnes Napoleon karkoitettiin St. Helenalle."
Kesken ohjelman mukaan tulleena en tiennyt, että meneillään oli Puheen kesäinen muistelusarja vuodesta 1991. Aloin laskeskella, että - jos analogia suureen vallankumoukseen pitäisi - vielä olisi kolme, neljä vuotta ennen kuin asiat alkaisivat normalisoitua ja tasaantua.
Visurin 1991 tuoreeltaan Neuvostoliiton sortumisen jälkeen sanoma tuntuisi hyvin pätevältä lausunnolta myös 2011. Ranskan vallankumouksenhan alkoi 1789, nykymyllerrys Berliinin muurin kaatamisesta 1989.
Tänään 1814 alkoi Wienissä kongressi, jonka tarkoitus oli järjestää Euroopan rajat uudelleen Napoleonin jäljiltä. Tavoitteena oli tasapainoisen suuriin ja pieniin maihin jakautuvan maailman luominen, ääneen lausuttuna tavoitteena oli palauttaa valta niille, joilla se 1789 oli ollut.
Wienin kongressi alkoi Napoleonin Elballe karkoittamisen jälkeen. Sieltä keisari vielä palasi sadaksi päiväksi, ja vasta Waterloo ja St. Helena tekivät tehtävänsä.
Kongressin päätösten seurauksena Eurooppa ja maailma rauhoittuivat vuosikymmeniksi. Paitsi Ranska, jonka ympärille luotiin suojavyöhykkeet ja joka nimettiin syypääksi koko kohinaan.
Yksi keskeisistä tuloksista oli Pyhä allianssi - sisäisen muuttumisen kielto. Itävalta, Preussi ja Venäjä sitoutuivat vastustamaan kaikkia valtiollisia uudistuksia, ja mukaan myöhemmin yhtyivät muutkin brittejä, Vatikaania ja Osmanneja lukuunottamatta. Venäjä, allianssin ehdottaja, taisi pitää lupauksensa pisimpään.
Historia ei toista itseään. Mutta ehkä analogiat auttavat ymmärtämään meneillään olevaa. Ehkä parin vuoden kuluttua olemme hyvinkin Wienin porteilla, mutta ei niin kuin nykyretoriikka sanaparia käyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti