Virkanimike: Vaeltava kirjastonhoitaja

Vantaan (ja Suomen) ensimmäinen kirjastoauto. Kuva: VKM.

Suomen yleisten kirjastojen lainausluvut ovat Pohjoismaihin verrattuna huomattavan korkeat. Yleensä selityksenä tähän on esitetty tiheä lähikirjastoverkko ja kirjastoautot. Lainattava on lähellä, ja kynnykset lainaamiseen matalat. Aivan viime vuosina lainausluvut ovat olleet laskussa, kirjastoverkon karsiminen heijastuu lainauslukuihin ja 1990-luvun laman tapaista nousua ei ole nähty.

Viime vuoden lopulla ilmestyi Antero Kyöstiön kirjoittama Kirjastoautotoiminta 50 vuotta (Avain 2011). Kyöstiö on alan ihmisiä, työuransa kirjastoautossa tehnyt. 1970-luku, jolloin Kyöstiökin siirtyi kirjastoautoon palvelemaan lainaajia, oli asiakkaiden luokse hakeutumisen kulta-aikaa. Samalla vuosikymmenellä valtakunnan lainausluvut kasvoivat huomattavasti.

Kirjastoauton idea on autoa vanhempi. Ajatus kiertelevästä kirjastosta esitettiin Englannissa jo 1600-luvulla, ajatus nimenomaan autossa olevasta kirjastosta esitettiin Yhdysvalloissa 1905.

Suomalaisissa yleisissä kirjastoissa oli reilut sata vuotta sitten runsaasti siirtokokoelmia. Kunnankirjastojen kokoelmat oli hajasijoitettu kansakouluille ja muihin sopiviin paikkoihin. Valikoimia vaihdettiin paikasta toiseen määräajoin.

Helsingin maalaiskunnassa vuonna 1913 päädyttiin radikaaliin ratkaisuun. Kunnankirjastoon palkattiin erityinen vaeltava kirjastonhoitaja, virkanimike oli vandrande bibliotekarie, olihan nykyisen Vantaan asujaimisto tuolloin lähes kokonaan ruotsinkielistä.

Ensimmäinen (ja ainoa) viranhoitaja oli Fritiof Winberg, joka Fingal-hevosellaan kulki kahta eri reittiä ympäri pitäjää keskuspaikkanaan Tikkurilan kirjasto. Halukkaat saivat lainata Svenska Folkskolans Vännerin kautta hankittua kaunokirjallisuutta ja tietoteoksia Fingalin vetämiltä rattailta tai reestä, vuodenajasta riippuen. Winbergille maksettiin kymmenen markkaa kierrokselta.

Vaeltavan kirjastonhoitajan ura jäi alle kahden vuoden mittaiseksi. Kyöstiö arvelee toiminnan loppuneen syyskesällä 1914. Vuoden 1913 toimintakertomuksessa maalaiskunnan kirjasto muisti ottaa itselleen kunnian kiertävän lainaustoiminnan aloittamisesta, siihen kirjattiin Winbergin olleen ensimmäinen vaeltava kirjastonhoitaja koko Suomessa.

Vaeltavien kirjastoautojen määrä on sivukirjastojen tapaan ollut laskussa. Toiminnan supistaminen tapaa innostaa historian tallentamiseen. Suomen Linja-autohistoriallisen Seuran vuosikokous päätti 26.11.2011 laajentaa seuran harrastuspohjaa ottamalla mukaan harrastus-, tutkimus- ja tallentamistyöhönsä myös kirjasto-, myymälä- ja pankkiautot.