Taidemusiikin kriitikot ovat (pääkaupunkiseudulla) jääneet silloin tällöin kiinni kirjoittaessaan konserteista, jossa he eivät ole olleet läsnä. Mieleen on jäänyt ainakin Esa-Pekka Salosen kirjoitus 1980-luvun lopulla Uuteen Suomeen, joka paljastuessaan katkaisi hänen kriitikon uransa.
Tänä kuluvana kautena Oulun Sinfonian konserteista kirjoittaminen läsnäolematta olisi ollut riskipeliä. Ohjelman muutoksia on ollut kohtalaisen paljon, tai ainakin omalle kohdalle niitä on sattunut. Esimerkiksi eilen kamarikonsertti Avec Harri Tulindbergin salissa oli aivan toisenlainen kuin ennakolta ilmoitettu ohjelma kertoi.
Piti olla Leclerciä ja Dohnanyitä, mutta olikin Dvořákia. Aluksi esitetty Dvořákin Tertsetto C-Duuri op. 74 meni osin ohi korvien mielen luodessa odotuksia seuraaville esityksille.
Konsertille nimen antaneen sinfonian sellisti Harri Östermanin sävellyksiä toki kuultiin. Ennen väliaikaa Liturgy 5 viululle ja sellolle, ja sen jälkeen Nainen joka tappoi härän. Molemmissa soitti Österman itse.
Mikko Sorrin kanssa esitetty Liturgy 5 oli apean haikeata. Sorrin viulu pysyi klassisen musiikki-ilmaisun alueella jättäen Östermanin sellon luontaiselle soinnille hieman enemmän tilaa.
Nainen joka tappoi härän oli Essi Kummun novelliin sävelletty. Konsertissa Kummu luki ja Östermanin sello viritti tunnelmaan. Lavalle oli tuotu jalkalamppu lisäämään kirjallisen hetken tuntua.
Essi Kummu on aikaisemminkin kokeillut taiteiden rajoja ylittäviä kokoonpanoja pyrkiessään ei-tietämisen ilmaisemiseen. Kummu on tehnyt yhteistyötä kuvataiteilijoiden, tanssijoiden -- ja muusikkojen kanssa.
Nainen joka tappoi härän on leikkisä, roolit väärinpäin kääntävä. Teos on ilmeisesti tehty tulevaa Helsingin proosakonferenssia varten, jossa se esitetään osana Kokeellisia proosaesityksiä. Konferenssiohjelmassa Kummu kertoo tekstinsä syntyneen keskiaikavaikutteiden pohjalta. Roolien vaihtaminen pariinkin otteeseen tuo luetun lähelle teoksen äänimaailmaa.
Väärien kuninkaiden aikana voi sattua mitä vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti