Toissailtana Jatkokertomuksissa julkaisin Valvojassa vuoden 1883 alussa julkaistun suomennoksen Nikolai Gogolin Päällystakista,tai Päällysviitasta, tai kuten Valvojan suomennoksen otsikko kuuluu: Viitasta.
Olen halunnut ajatella, että tällä novellilla on ollut selkeä vaikutus suomalaisen virkakunnan perustoimintaperiaatteisiin. Suomalaiset byrokraatit halusivat tehdä 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa selkeä pesäeron venäläisiin kollegoihinsa, ja tuo erottautumisen peruste oli käsitellä kaikkien hakijoiden ja anojien asiat samalla tavalla ja protokollan määräämässä järjestyksessä. Tärkeisiin ihmisiin tai Arvokkaisiin henkilöihin vetoamisella ei suomalaisessa virkakoneistossa voita mitään.
Tietysti on liioittelua korostaa Gogolin novellin vaikutusta tai suomalaisen virkakunnan ehdotonta lainkirjaimen noudattamista. Venäjällä ja Neuvostoliitossa henkilökohtaiset suhteet olivat tärkeitä, viimeksi tästä on todistanut Jyrki Koulumiehen kirjoittama Risto Kangas-Ikkalan elämäkerta Kohtalona Kostamus (Siltala 2012). Kangas-Ikkalasta tehtiin Finn-Stroin toimitusjohtaja neuvostoliittolaisten sopimusneuvottelijoiden pyynnöstä. He halusivat sopimuksesta neuvotelleen myös vastaamaan sopimuksen toteuttamisesta.
Käytännön elämä suomalaisen byrokratian kanssa on osoittanut, että viranhaltijatkin ovat ihmisiä. Heilläkin on inhimilliset puolensa, ja ne saattavat heijastua työhön ja päätöksiin. Ja sitten on se "maan tapa".
Luutiissa on uudelleen herännyt keskustelu suomalaisista taideapurahoista. Järjestelmää ollaan muuttamassa, ja viime kuussa taiteilijoille annettiin mahdollisuus sanoa mielipiteensä uudesta. Kysymyskaavake on ovelasti laadittu, sen täyttäjä saattoi aavistella miten ja mihin yhteyksiin uudistusta tukevasti vastauksia käytetään.
Onneksi kaavakkeessa oli mahdollisuus avoimien perustelujen kirjoittamiseen.
Itse ehdotin, että jatkossa taideapurahoja ryhdyttäisi jakamaan ilman taiteilijoita uuvuttavia ja masentavia hakumenettelyjä. Jos ja kun Taiteen edistämiskeskuksessa on maan paras asiantuntemus ja tietämys, niin samallahan edistämiskeskuksessa on tieto siitä, kenelle apurahoja kannattaa antaa. Mihin niitä hakemuslomakkeita tarvitaan? Hylätyn anomuksen tehnyt kun ei saa tietää perusteluja, eikä siten saa palautetta miten hänen tulisi työtään kehittää saadakseen apua ja rahaa tulevaisuudessa.
Tähän lopuksi draaman kaaren mukaan minun pitäisi nokkelasti vetää yhteen Arvokkaisiin henkilöihin vetoaminen oman asiansa edistämisessä ja suomalainen taideapurahauudistus. Mutta osaatte te sen itsekin.
* Nikolai Gogol: Viitta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti