Aleksis Kiven Nummisuutarien (1864) henkilöhahmo Mikko Vilkastus on saanut lainata nimeään useisiin eri yhteyksiin. Tunnetuin nimen lainaajista lienee Eino Leino, joka ensin pakinoi muutaman kerran nimellä Päivälehteen 1900-luvun alussa, ja sitten päätyi kirjoittamaan omalla nimellään sarjan Mikko Vilkastuksen mietteitä maailman menosta. Pakinoissa Leino oli kirjuri, joka kertoi Vilkastuksen mietteitä suomalaisesta heräävästä kulttuurielämästä.
Leinon vielä eläessä nimimerkin otti käyttöönsä Kariston kirjallinen johtaja Väinö Hämeen-Anttila. Nimimerkki oli jäänyt vapaaksi Päivälehden lakkauttamisen yhteydessä, Helsingin Sanomissa Leino jatkoi kolumnointiaan uudella nimellä Teemu, ja paljon tiheämpään tahtiin.
Hämeen-Anttila tarvitsi nimimerkin uutta pilalehteä varten. Vuonna 1921 Karisto aloitti Piloja ja pilakuvia -nimisen lehden julkaisun. Huumorilehden toimittajaksi sopi Mikko Vilkastus paljon paremmin kuin päätoimittaja ja kustannusjohtaja Väinö Hämeen-Anttila. Humoristinen kuukausijulkaisu ilmestyi vuoteen 1939.
Tuoreempina aikoina Mikko Vilkastus on ollut muun muassa Lewis Trondheimin ja Ville Rannan Julkimoiden (WSOY 2006) päähenkilönä. Suomentaja Heikki Kaukorantaa lienee tästä kiittäminen.
Viime viikon aikana Jatkokertomuksissa julkaisin Eino Leinon Mikko Vilkastus-juttuja:
* Ensimmäinen tapaamisemme
* Emile Zola
* Syksy
* Käynti syysnäyttelyssä
* Sanomalehtemme
* Eräs juhlapuhe
* Kirjallista pakinaa
* Yleinen mielipide
* Uusi Suometar ja teatterikysymys
* Halla
Mikko Vilkastus -nimimerkillä kirjoitettuja:
* Eräällä taholla
* Tuhmuuden ylistys
Vilkastuksen mietteitä on luvassa lisää heinäkuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti