Kustaa Vilkuna kirjoittaa Isien töissä
(Otava 1988) aidan olleen vanhan maatalouden aikaan viljan turva. Kun
maalaiskylässä eläimet suurimmista pienimpään saivat kulkea
vapaasti, niin oli tärkeää erottaa sellaiset alueet joille ei
karjaa haluttu päästää. Ajatus oli siis toinen kuin nykyisin,
jolloin aita pitää eläimet niille varatulla alueella.
Ympäri Suomen paljon käytetty
pisteaita oli tehty pääasiassa hevosia ja lampaita ajatellen.
Hyppimishaluiset oriitkaan eivät mielellään pisteaitojen yli
menneet.
Vilkuna toteaa kirjassaan vanhan
aitaus- ja laidunkäytännön olleen ”metsiä tavattomasti
kuluttavan”.
Paimenlanka on vähentänyt aidantekoon
käytettävän ajan todella vähiin. Nyt isäntä saa tehtyä
päivässä aitaa enemmän kuin entinen kollegansa useammassa
kesässä. Muttei entinen tapa Suomen vientiteollisuuden
pääartikkelin kasvua uhannut. Nykyisin metsuri kulkee metsässä
raivaussahan kanssa ja kaataa aidanteolta säästyneet puut maahan
lahoamaan.
Nykynauta ei puista aitaa ymmärrä.
Perinnebiotoopin ympärille rakennettu lappuaita on ohikulkeville
ihmisille. Lehmille on paimenlanka aidan sisäpuolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti