Eilen illalla maailman uutiset kertoivat, että hakkeriyhteisö Anonymous on tehnyt palvelunestohyökkäyksen Ison-Britannian oikeus- ja sisäministeriöiden nettisivuille. Hyökkäys oli tehty WikiLeaksin johtohahmo Julian Assangen vuoksi. Anonymous toivoi, että Assangen luovutus Ruotsiin otettaisiin uudelleen käsittelyyn.
Maanantaina New York Times julkaisi Michael Mooren ja Oliver Stonen mielipidekirjoituksen, jossa elokuvaohjaajat summasivat Yhdysvaltain, Ison-Britannian ja Ruotsin viranomaisten toimintaa. Yhdysvalloissa ei virallisesti ole vireillä mitään Assengea vastaan, mutta useiden senaattoreiden ja kongressin jäsenten puheista voi päätellä hänen joutuvat maassa ankarien terrorismin vastaisten lakien mukaisiin syytteisiin salaisten tietojen julkistamisesta.
Ruotsin poliisi on antanut Assangesta pidätysmääräyksen. He haluavat lisäkuulustella miestä saattaakseen esitutkinnan loppuun ja seksuaalisen hyväksikäyttötapauksen syyttäjän harkittavaksi. Ruotsin poliisi on jo kerran kuulustellut Assangea. Nettiin vuodettua poliisiraporttia reposteltiin jo helmikuussa 2011.
Moore ja Stone ihmettelevät sitä, että Ruotsin tai Ison-Britannian viranomaiset eivät anna lupausta siitä, ettei Assangea luovuteta edelleen Yhdysvaltoihin. Tällainen päätös voitaisiin siis tehdä jo Isossa-Britanniassa, Ruotsiin luovuttamisen ehdoksi voitaisi asettaa luovutuskielto kolmanteen maahan. Ruotsilla olisi mahdollisuus luvata, ettei se luovuta Assangea muualle. Ymmärtääkseni tällaisia ehtoja käytetään, jos pelkona on joutuminen kuolemanrangaistusta käyttäviin (kolmannen maailman) maihin. Ruotsalaisilla tai briteillä olisi mahdollisuus ottaa itselleen kunniaa sananvapauden puolestapuhujana.
Assangen luovuttamisella Yhdysvaltoihin olisi kauaskantoiset seuraukset, muistuttavat Moore ja Stone. Assange ei ole Yhdysvaltain kansalainen eikä yhtään rapakon takana hänen syykseen luettua tekoa ole tehty maassa. Entäpä jos Venäjä ja Kiina alkavat vaatia länsimaisia journalisteja omiin tuomioistuimiinsa samalla logiikalla? Näistä seurauksista pitäisi jokaisen olla huolissaan, kirjoittava Moore ja Stone, pitipä WikiLeaksista tai ei.
Ajatelkaapa vaikka vaikka Yleisradion toimittaja Magnus Berglundia, joka paljasti Patrian ja Slovenian pääministerin Janez Jansan lahjustapauksen (tai Slovenian "salaisia sotilasasioita"). Siitäkin tuli Sloveniassa mutkikkaita oikeusjuttuja ja vahingonkorvauksia toimittajalle maksettavaksi. Ei hyvä kehityssuunta.
* Michael Moore - Oliver Stone. WikiLeaks and Free Speech. New York Times 20.8.2012.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti