Juuri ennen Lontoon olympiakisoja kohistiin, koska sotilaita tarvittiin turvaamaan kisojen järjestelyjen sujuminen. Eivät sotilaat mitenkään uusi näky kisojen toimitsijoina olleet. Esimerkiksi omissa olympialaisissamme Helsingissä 1952 vapaaehtoiset varusmiehet toimittivat monenmoista kisajärjestäjien puolesta.
Lontoon kohinassa taisi olla suurempana ongelmana pikaisen sotilasavun pyytäminen ja sotilaiden järeät varusteet. Riku Riemu kommentoi asiaa tuoreeltaan todeten, ettei Thamesin miinoittamisesta ole annettu tietoja. Ei Isolla-Britannialla ole asevelvollisia joita olisi Helsingin tapaan voitu "vapaaehtoiseksi" avuksi lähettää.
Suomalaiset sotilaat saivat olympiapestistään palkkioksi ainakin kunniakirjat, jonka allekirjoittajina olivat järjestelytoimikunnan puheenjohtaja Erik von Frenckell ja kisojen johtaja jääkärikenraali ja Mannerheim-ristin ritari Armas-Eino Martola.
Tämän kunniakirjan saaja ei ollut suuremmin urheiluihmisiä. Kysyttäessäkään hän ei suuremmin olympilaiskomennuksesta puhunut. Mutta kunniakirjan hän oli hyvin tallettanut koulu- ja työtodistuksiensa joukkoon.
2 kommenttia:
Hieno plaketti tuollainen on.
Wikipediasta katsoin, eivät olleet Tabe Sliooria von Frenckellin ansioluetteloihin laittaneet. Taben sivulla sitä vastoin rakastaja-Erkki oli mainittu.
Katoavaa on mainen kunnia,kuka ansioitaan enää muistaa, mutta Taben muistavat kai melkein kaikki tämän ikäiset.
Tabe käväisi minullakin mielessä, mutta jätin sitten mainitsematta. Olisi varmaan pitänyt, onhan sellainen elämänkumppani hyvinkin jonkun sodassa saadun ristin veroinen ansio.
Lähetä kommentti