Lapsuuden MM-jääkiekosta 1970-luvulta on jäänyt mieleen lähinnä Punakoneen murskaavuus ja erätauoilla televisiossa näytetty pelikentän jäänpinnan uusiminen. Tenavista opin, että kentänhoitajan käyttämä kone oli nimeltään zamboni.
Zambonit ja niiden järjestelmälliset radat tulivat mieleeni eilisen jääkiekko-ottelua katsoessa. Urheilulähetys oli tehty kiivastempoiseksi, ja välissä tulevat mainostauot tuntuivat lisäävän kiivautta entisestään. Vaikka Suomi oli tappiolla, televisiosta välittyi sellainen huuma kuin voitto olisi ollut tulossa.
Vuosikymmeniin ei zamboneja ole nähty televisiossa. Enää ei selostaja sulje mikrofonia sanoen ottelun jatkuvan varttitunnin kuluttua. Kaikki televisioyhtiöt ovat varautuneet urheiluohjelmien suvantoihin täyttäen ne urheilijoiden ja/tai asiantuntijoiden haastatteluin.
Kiihkon vastapainoksi olisin toivonut vartin rauhallista hetkeä. Zamboniajeluita ei ollut Youtubessakaan muutamaa kymmentä sekuntia pidempiä pätkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti