Yleisradio uutisoi eilen, että Osakesäästäjien keskusliitto kannustaa nuoria kartuttamaan sijoitustaitojaan ja varallisuuttaan ajoissa. Yle oli haastatellut muutamia nuoria opiskelijoita, ja saanut haaviinsa yhden opintotuestaan siivun osakkeisiin laittaneen. Tilastokeskuksen tietojen mukaan joka kymmenennellä alle 25-vuotiaalla on osakkeita.
Olin itse nuorena osakesijoittaja ja sillä tämä uutinen kiinnosti. Ei kovin moni muu silloin 1980-luvulla ollut. Muistan kun 14-vuotiaana menin pankkiin paremmalle puolelle ensimmäisiä osakkeita ostamaan. Taisi pankkivirkailija takahuoneen puolella käydä kysymässä voiko tuolle edes myydä. Paperisten osakekirjojen aikana kuponkien leikkaaminen ja osakeannit olivat jännittäviä hommia. Nopeasti pienilläkin rahoilla havaitsi, ettei koskaan kannata julkisuuskynnyksen yli nousevia osakkeita ostaa. Tappiota tulee.
Sittemmin osakesijoittaminen jäi. Pääsyy olivat 1990-luvun laman aikana nousseet pankin perimät kulut. Palvelumaksut söivät pienillä rahoilla tehdyt kohtuullisetkin voitot.
1990-luvun laman aikaan myös opintotukea uudistettiin. Silloin valtion rahoja haluttiin säästää, ja estää opintolainojen käyttäminen sijoittamiseen. Eduskunta sääti liikaa maksetun opintotuen takaisinperintään rangaistuskoron. Pykälä on edelleen voimassa. Viikolla SONK vaati Arhinmäkeä kohtuullistamaan 15 prosentin korkoa.
Opintotuki muuttui tuolloin monin tavoin, ja sen jälkeenkin lähes joka hallituskaudella kiristetty sen ehtoja. Katselin netin keskustelupalstoilta miten nykyiset opiskelijat ovat onnistuneet sovittamaan opintotuen ja osakekaupan keskenään.
Huonosti. Ärsytyskynnys monilla on noussut etenkin siksi, ettei opintotuen tulorajoissa oteta lainkaan huomioon tappioita. Kelan omillakin sivuilla puhistaan. Kela "tekee opiskelijoiden osakesäästämisen käytännössä mahdottomaksi". Toinen lupaa, että "voin taata, että tällaisten asioiden takia sekä minä että joka ainoa vastaavan kohtelun saanut, tulee tekemään tulevissa viroissaan ja tehtävissään kaikkensa, jotta saadaan läpi perustulo/kansalaispalkka yhteiskuntaan ja voidaan lopettaa nämä byrokratiapelleilyt, opiskelijoiden ja työttömien nöyryyttäminen".
Sinänsä Osakesäästäjien keskusliiton ajatus sijoitustaitojen oppimisesta ja varallisuuden kartuttamisesta on kaunis. Se ei vain sovellu tiukkaan kontrolliin otettujen nuorten ja opiskelijoiden nykyiseen maailmaan. Yrityskin sotkee talouden.
Pieniä määriä osakkeita kannattaa omistaa ihan talouselämän seuraamisen vuoksi. Erityisen kummallisena koin sen ajanjakson vuosituhannen vaihteen molemmin puolin kun sain veronpalautuksia osinkotuloista vaikka en ollut veroja osingoista lainkaan maksanut...
2 kommenttia:
Hämmentävää. Miun tuntemilla ihmisillä opintotuki menee elämiseen (eikä sekään välttämättä riitä vaan käydään töissä lisäksi, paitsi ne harvat jotka ottavat opintolainaa).
Kenellä opiskelijalla on muka niin mukavasti asiat että opintotukea voisi osakesäästää, ja tarvitsevatko semmoiset edes rahallista tukea opintoihin...?
Hämmentävää, totta tosiaan. Nuorten pitäisi ottaa vastuu itsestään ja omasta elämästään. Jossakin on ehdoteltu, että kolmikymppisellä pitäisi olla vuosipalkan verran säästöjä. Niiden pahojen päivien varalle.
Mutta jos joku nuori ottaa tosissaan nämä julkisuudessa jatkuvasti toistetut vastuut itsestään ja elämästään niin sitten suljetaan yhteiskunnan tukien ulkopuolelle?
Hirmu kannustavaa.
Lähetä kommentti