Helsingin Sanomain uutispäällikkö Jussi Pullinen kaipaili taiteilijoita nettiin. Hän oli yrittänyt etsiä kirjallisuutta ja kuvataidetta internetistä, muttei ollut sitä löytänyt. Pullinen vetosi:
"Kuulkaa siis taiteilijat, tulkaa pois sieltä 1900-luvulta! Runot pitäisi kirjoittaa ensin Twitteriin tai pikkupaloina puhelinten sovelluskauppoihin, ei huonosti myyviin kirjoihin.Taulut kuuluisivat ensin Instagramiin keräämään mainetta ja arvoa ja vasta sitten galleriaan. Julkisin varoin pyörivien teatterien pitäisi tuottaa taidettaan myös videolle. Juhlaviikkojen ja muiden festivaalien ohjelmistosta aimo osan pitäisi ilmestyä myös verkkoon.Ennen kaikkea etenkin valtion jakamien apurahojen kriteerejä voisi muuttaa niin, että niillä voisi tehdä teoksia kirjojen ja gallerioiden lisäksi myös sinne, missä ihmiset ovat. Verkkoon."
Facebookissa Pullisen kirjoitus herätti monessa kirjailijassa ja taiteilijassa spontaanin kommentin. Hyvähän sieltä maksumuurin takaa on huudella! Toimittaja voisi itsekin laittaa tekemänsä ilmaiseksi nettiin. Pullisen vaatimuksen voisi yhtälailla kohdistaa sanomalehtiin. Liikenne- ja viestintäministeriön jakaman sanomalehdistön tuen ehtona voisi olla tehdyn vapaa jakaminen verkkoon. Samaa veronmaksajien rahaa se on kuin Taiteen edistämiskeskuksen jakamat apurahatkin.
Pullisen mainitsemat palvelut ovat internetin niin sanottu 2.0-osaa. Niitä eivät hakukoneet tavoita, ja palveluun kirjautumisen jälkeen vaatii pitkän ajan ennen kuin sen sisältöihin pääsee kunnolla käsiksi. Palveluissa on paljon erilaista taidetta. Nopeammin loppuvat päivän tunnit kuin mielenkiintoinen aineisto.
Yleensä lehdet kirjoittavat tällaisia taiteenseen liittyviä juttuja sumuverhoiksi jollekin muulle. Huomio halutaan siirtää isommista asioista pienempiin.
En tiedä mitä tällä on tahdottu peittää, jos mitään. Epäilen jotakin sote-uudistukseen liittyvää, ihmisten terveystietoihin liittyvää.
Mutta eiköhän se aikanaan selvinne.
Pulliselle pari kotimaista vinkkiä:
* sarjakuvablogit.com
* Poesia
* Silicon Priest
* Animatricks Galleria
* Yle Areena
2 kommenttia:
Olen ihan samaa mieltä tuosta, että helppohan se on sanoa kun ei itse sitä tee. Kuulostaa ihan siltä kuin hän ei uskoisi kirjailijoiden ja taiteilijoiden tuntevan koko virtuaalista maailmaa. Täällä me kyyhötämme lahoavissa pihamökeissämme ja postittelemme paksuja kirjeitä kustantajille. Turhaan tietysti. Ja jos joku onnekas saakin tekstinsä julkaistuksi, on ihan turha mankua siitä vielä jotain korvauksia tai apurahoja. Syöttiläät, mokomatkin.
Facebookin puolella Pullinen muistutti, ettei hän ole vaatinut jakamaan "ilmaiseksi". Ja ei sellaista suoraan tekstissä kyllä mainita.
Mutta hankala on ajatella, että voisi hankkia rahaa omilla twitter- tai instagramviesteillään. Ehkä siten, että joku lehti tai mediatalo palkkaisi tviittaamaa?
Lähetä kommentti