Helsingin puusepät Oy mainosti Uudessa Suomettaressa tammikuussa 1899 wc-kalusteitaan. 1800-luvun lopulla Suomessa taisi olla vain muutama rakennus, jonka huoneistoihin oli tehty vesiklosetit. Pääosa kansaa hoiti tarpeensa ilman vedellä huuhtelua.
Vesivessojen puuttuessa ihmiset kävivät tarpeillaan kaupungeissakin pihan perällä tai sisällä käytettiin yöastiaa tai laskiämpäriä. Tai jos halusi olla fiinimpi, saattoi hankkia Helsingin puuseppien mainostaman, parhainta laatua olevan turve-pehku tai ilmaklosetin.
Turve-pehkuklosetin toimintaperiaatteen ymmärtää nimestäkin. Se oli aikansa biokäymälä. Ilmaklosetti puolestaan sisälsi ainoastaan tyhjennettävän astian. Sen käyttäminen ei ainakaan kesäaikaan ollut kovin miellyttävää.
Huussien tyhjentäjän toimi taannoin todettiin historian kurjimpia ammatteja esittelevässä tv-sarjassa hyvin tuottoisaksi. Tehtävään ei ollut suuresti tunkua, ja parhaimmassa tapauksessa tyhjentäjä sai maksun sekä tyhjennyttäjältä ja maanviljelijältä jonka pelloille lastit vietiin. Tämä taitaisi olla jätebusineksen ihanne nykyisinkin, ainakin kierrätettävien materiaalien osalta.
Entisajan kaupunkielämää ajatellessa tulee mieleen, että kumpikohan on ollut hienompaa: mennä pihan perälle asioille, vai kiikuttaa astiaa sinne tyhjennettäväksi?
1 kommentti:
älyttömän mielenkiintoinen artikkeli. olisin halunnut jakaa mutta ei ole mitään nuista kolmesta yllämainitusta käytössä. päädyin siis pariin kuvakaappaukseen ja niiaten poistun selkä edellä pois paikalta (hymijö)
Lähetä kommentti