Vanhan totuuden mukaan sodassa ensimmäisenä kuolee totuus. Usein totuuden värittämiseen riittää pelkästään sodan uhka. Tiedotusvälineet tuntuvat olevan hanakkoja palvelemaan kannattamaansa puolta, myös Suomessa.
Georgian sodan aikaan 2008 suomalainen media asettautui Georgian puolelle Venäjää vastaan. Puolen valitseminen ei sinänsä ole tuomittavaa, jos siitä kerrotaan avoimesti. Lehdistöllä voi olla kantoja kunhan uutisointi pidetään totuuden mukaisena. Aikoinaan Helsingin Sanomat asettui kannattamaan Suomen Euroopan Unioniin liittymistä. Sen jälkeen lehti tasapainotti kantaansa kertomalla jopa enemmän jäsenyyttä vastustavia tai sen kannalta kielteisiä uutisia.
Sotauutisointi sen sijaan ei mennyt nappiin. Lukijoille vyörytettiin virheellisiä tietoja ja propagandaa oikeina uutisina. Journalismikritiikin vuosikirja 2009 totesikin yksinkertaisen tiedonvälityksen perusperiaatteen unohtuneen. Totuus tapahtumista jäi kertomatta.
Meneillään olevan Ukrainan kriisin uutisoinnin arviointi jää tulevaan aikaan. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että samanlaisilta ylilyönneiltä kuin Georgian sodan tapauksessa olisi vältytty. Natohaukat eivät ole yrittäneetkään ajaa asiaansa. Pohjois-Atlantin liiton kannatus ei ole kasvanut, ainakaan jos on uskominen Yle Puheen lähetykseen soittaneita. Kestävyysvajeen myötä kriisitietoisiksi tulleet kansalaiset pitivät sotilasliiton jäsenmaksua Suomelle nykyisessä taloustilanteessa aivan liian kalliina.
Rauhoittavimmat asiantuntijalausunnot ollaan saatu Maanpuolustuskorkeakoulusta. Sotatieteilijät eivät ole paisutelleet tapahtumia ja ovat muistuttaneet lähtökohdista. Venäjä on ollut sotilaallisesti läsnä Krimillä Neuvostoliiton hajoamisesta lähtien, Ukraina ja Venäjä ovat sopineet asiasta. Puolustusministeri Haglund toisti riittävän usein ettei Venäjän sotaharjoituksilla ollut yhteyttä Ukrainan tilanteeseen.
Mielelläni olisin seurannut uutisia Kiovasta pidempään. Ukrainan uuden hallituksen muodostamiselle Maidanin aukiolle kokoontuneet asettivat mielenkiintoisia ehtoja. Uudet vallanpitäjät eivät saisi olla oligarkkeja, maan sadan rikkaimman joukkoon kuuluvia. Lisäksi kansankokous olisi halunnut kuulla maan johtoon haluavia.
Vallankumouksista ja kansannousuista kiinnostuneet tullevat kirjoittamaan Maidanin aukion tapahtumista kirjan jos toisenkin. Vaatimusten esittämisen jälkeen uutisointi on kuitenkin siirtynyt Krimille, ja Ukrainan uuden hallinnon järjestäminen on jäänyt täydelliseen uutispimentoon. Sen tiedämme, että eri maiden ulkoministerit ovat tiuhaan Kiovassa vierailleet tämän viikon ajan.
Onko vallankumous syönyt lapsensa? Saadaanko korruptiolle stoppi? Saako Honkarakenne uusia tilauksia Kiovasta? Ehkä näihin kysymyksiin saadaan vielä vastauksia.
3 kommenttia:
Tuo "maidan" tarkoittaa sanana nimenomaan aukiota, paikan nimi kokonaisuudessaan on Itsenäisyyden aukio (Maidan Nezaležnosti, ukr. Майдан Незалежності). Kairon vallankumouksistaan kuulu aukio on Mīdān at-Taḥrīr, suomeksi Vapautuksen aukio. Liekö samaa juurta nuo midan ja maidan?
Hyvä huomio. Seurasin vain miettimättä Ylen uutisissa usein mainitulla tavalla. Tosin ovat tainneet Itsenäisyyden aukiosta nyttemmin ruveta puhumaan.
Kemppinen ja Kari Rydman ovat molemmat blogeissaan maininneet Jaurjärviozeroseen, jossa siis järvi on neljällä eri kielellä peräkkäin.
Maidanin aukio on siis Aukioaukio. Onneksi vain kahdesti siinä kantasana tulee toistetuksi ....
Taitavat olla samaa juurta maidan ja midan. Wiktionary tarjoaa kahta vaihtoehtoa. Toisessa esitetään venäjän (ja ukrainan) sanan juontuvan arabian maydānista, toisessa sanan selitetään tulevan persian meydânista.
Lähetä kommentti