Reissussa en päässyt kunnolla koneen ääreen, hotellin aulan tietokoneen yksityisyyden suoja vaikutti kovin epäilyttävältä ja Helsingin kirjastoissa käyttöön olisi vaadittu kirjastokortti ja salasana. Niinpä päivittäiseen julkiseen kirjoittamiseen ei ollut luontevaa mahdollisutta, koska en omaan kannettavaan ole investoinut.
Mutta nyt raportointia muutamien päivien viiveellä.
Torstai-iltana käsin Cafe Mascotissa katsomassa Poetry Jameja. Millaisia runoiltamia pääkaupunkiseudulla oikein pidetään?
Harhailin Kalliossa baaria etsimässä sen verran kauan, että ensimmäinen esiintyjä Merja Virolainen oli jo lopettelemassa omaa osuuttaan kun tilaisuuteen tulin. Pian lavalla oli jo juontaja Kasper Salonen kiittämässä Virolaista ja spiikkaamassa Eino Santasta sisään.
Santanen esitti nimirunon uusimmasta kokoelmastaan Tekniikan maailmat (Teos 2014). Pitkä, yhdeksän osainen runo soveltui hyvin lavalla esitettäväksi. Santanen esitti sen kolmesta eri tasosta, aluksi istuen, lopulta tuolilta seisten.
Lopuksi Santanen kertoi seteleille kirjoittamastaan runoudesta. Hän oli kirjoittanut 20 euron seteliin uuden runon. Sen luettuaan runoilija suuntasi tiskille tilaamaan ja aikoi maksaa juuri kyseisellä rahalla. Runo lähti kiertoon.
Tauon jälkeen jatkettiin musiikkipitoisella ohjelmalla. Sanataiteellinen ulottuvuus oli näissäkin esityksissä. Bentality räppäsi englanniksi ja Laineen Kasperi suomeksi. Näiden esitysten aikaan sali täyttyi entisestään, musiikki houkuttelee ihmisiä enemmän kuin pelkkä sana. Tämä on Oulussakin monta kertaa todettu.
Laineen Kasperi reppuineen tuli lavalle kuin reissujätkä. Laine heitti riimejä sekä poetry slamin hengessä ilman taustanauhoja että niiden kanssa.Illan päätteeksi oli mikki avoinna, eli kaikki halukkaat pääsivät lavalle. Tässä vaiheessa pitkä ajomatka etelään alkoi jo tuntua ja blogistin piti poistua unten maille.
Kirjoittajan piti vaalia mainettaan. Eihän sellainen sovi, että ravintolaan nukahtaa. Sammuminen on eri asia, kuten uutissirkus taannoin muistutti.
2 kommenttia:
Sinä ja Uutissirkus olette käsittäneet täysin väärin baariin nukahtamisen. Alemman tason baarin tuntee juuri siitä, etteivät nukkumista suvaitse, siinä kun laatubaarien baarimikko laittaa vasta säällisen ajan kuluttua kaiuttimista soimaan Baddingin "Nukkuja kaunein, avaa silmäsi sun..." - Sitten kun toisen silmän avaa ja osoittaa hieman elon merkkejä, vieressä on tarjoilija, ja ämyreistä kuuluu vienolla äänen tasolla Helismaan sanoittama ja Olavi Virran laulama "Täysikuu".
Vieraassa kaupungissa ja vieraassa baarissa on aika heikoilla jäillä, tai siis ei ole varma miten käytännön etiketti menee. Silloin on maalattava laajalla pensselillä. Vasta tarkemman tutustumisen jälkeen tietää nyanssit.
Kurikassa oli taannoin baari - lie vieläkin - joka piti asiakkaista tarkasti kiinni. Jos joku näytti sammumisen merkkejä, tarjoilija kuskasi kiireesti lasillisen sokerivettä ruumiinvoinnin kohentamiseksi.
Lähetä kommentti